sunnuntai 24. toukokuuta 2015

KASTE RAAMATUSSA

Kristillisen kasteen edeltäjät

UT asettaa eräät VT:n kohdat esikuvallisiksi kristillisen kasteen merkitystä selitettäessä. Nämä VT:n tapahtumat eivät kuitenkaan itsessään vielä olleet ”kasteita” siinä merkityksessä, mitä UT kasteesta opettaa. VT:n vertauskuvallisten tapahtumien lisäksi kasteen lähtökohdaksi voidaan Raamatussa ottaa vanhimmat puhdistautumista koskevat VT:n lain säädökset (4.Moos.19:1-22), mutta nämäkin on ymmärrettävä omina tapahtuminaan –joilla tosin on tietty uusitestamentillinen tulkintansa.  

Vesikastetta konkreettisessa merkityksessä alkoi esiintyä juutalaisten keskuudessa (1) eräiden virallisesta juutalaisuudesta irtautuneiden yhdyskuntien piirissä ja (2) ei-juutalaisten ihmisten kääntymisen yhteydessä pakanuudesta Jumalan valitun kansan joukkoon; viimeksi mainitussa tapauksessa oli kyseessä juutalainen ns. proselyyttikaste (käännynnäisen kaste)(Jeesus viittaa kerran tällaiseen käännynnäiseen, Matt.23:15). Juutalainen proselyyttikaste yhdessä ympärileikkauksen ja uhrien kanssa vihki ihmisen kansalliseen ja uskonnolliseen yhteyteen. Samalla kasteeseen liittyi voimakkaasti ajatus puhdistuksesta, kuten kaikkialla missä juutalaiset käyttivät vettä uskonnollisiin tarkoituksiin. Ajatus puhdistautumisesta kasteessa käy ilmi myös kasteen suorittamistavasta: kastettava upotettiin veteen. Samassa kun proselyyttikaste tapahtui, miespuoliset perheenjäsenet lisäksi ympärileikattiin.

Johannes Kastajan toiminnassa vesikaste oli keskeisessä osassa. Jeesuksen kysymyksestä kansan johtajille voi päätellä, että Johanneksen kaste oli taivaasta (Matt.21:25; Mark.11:30,31; Luuk. 20:4,5); ts. se perustui Jumalalta saatuun valtuutukseen. Johanneksen kaste oli parannuksen kaste (Matt.3:2), jonka tunnustus viittasi tulevaan Messiaaseen (Ap.t.19:4). Johannes kasteellaan erotti joukon, joka odotti Messiasta ja joka oli valmis vastaanottamaan Hänet ja Jumalan valtakunnan (Luuk.1:16,17,76,77). Messiaan tulo oli lähellä, ja ilman perinpohjaista parannusta ja kääntymystä Israel ei ollut valmis ottamaan pelastusta vastaan. Siten Jumalan lähettiläänä Johannes oli saanut tehtäväkseen julistaa ja kastaa, jotta ”synnit annettaisiin heille anteeksi” (Luuk.3:3). Kasteen edellytyksenä oli syntien tunnustaminen (Matt.3:6): kaste kuvaa kääntymistä, jolle ovat tunnus-omaisia parannuksen hedelmät (Luuk.3:8). 

Johanneksen kaste toimitettiin upottamalla, ja ainoastaan aikuisia juutalaisia kastettiin.

Merkittävä yksittäinen Johanneksen suorittama kaste oli Jeesuksen kastaminen: Jeesus itse meni toimintaansa aloittaessaan Johanneksen kasteelle. Jeesus tunnusti Johanneksen kastajantoiminnan Jumalan tahdoksi. Johannes itse kuitenkin epäröi Jeesuksen tullessa kasteelle (Matt.3:14). Mutta vaikka Jeesus ei suinkaan tarvinnut parannuksen kastetta (!!!), Hän alistui siihen osana Jumalan pelastussuunnitelman toteuttamista. Jeesuksen kaste on käsitettävä sen valossa, mitä Hän sanoo Johannekselle: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurs-kaan tahdon” (Matt.3:15).

Jeesuksen Johannekselta saamalla kasteella oli kuitenkin syvällisempikin merkitys: kasteessa Hän sai vihkimyksen elämäntehtäväänsä Herran kärsivänä palvelijana (Jes.53). Jeesuksen kaste Jordanilla ennakoi Hänen ristinkuolemaansa ja hautaamistaan Jumalan tuomion alaisena (Luuk.12:50). Jeesuksen kaste merkitsi myös Hänen siirtymistään julkiseen toimintaan. Juuri kasteen yhteydessä taivaasta tuleva ääni kuuluttaa: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt” (Matt.3:17; vrt. Jes.42:1).

Jeesus asettui syntisten rinnalle antaessaan kastaa itsensä, ei ainoastaan Israelin vaan myös koko ihmissuvun sijaisena. Johanneksen kaste säilytti vielä selvän rajan juutalaisten ja pakanoiden välillä. Mutta siirryttäessä kristilliseen kasteeseen tämä raja särkyi.

Johanneksen kanssa samanaikaisesti myös alkoivat Jeesuksen opetuslapset kastaa (Joh.3:22, 4:1,2; inhimillisesti tästä oli syntyä kilpailuasetelma, minkä Johannes itse torjui Joh.3:27-36). On mahdol-lista tulkita tämä tilanne siten, että Johanneksen opetuslapsia siirtyi Jeesuksen opetuslapsiksi ja Jeesuksen toiminnan alkuvaiheessa opetuslapset vielä jatkoivat kastamista Johanneksen tavalla eikä Jeesus vastustanut tätä. Kuitenkin kastekäskynsä Jeesus antoi vasta ennen taivaaseenastumistaan.

Kannattaa painottaa, että Johanneksen kaste ei vielä ollut sellaisenaan kristillinen kaste, koska Jeesus asetti kasteen vasta ylösnousemuksensa jälkeen. Tästä syystä ei ollut väärin kastaa kristillisellä kasteella niitä, jotka olivat aikaisemmin kastetut Johanneksen kasteella (Ap.t.19:3-5).


Kasteen asettaminen

Kaste on Jeesuksen itsensä asettama kaikkia aikoja varten (Matt.28:18-20; Mark.16:15,16). Jeesus antoi kastekäskyn vähän ennen taivaaseen astumistaan. Kastekäsky perustuu Hänen jumalalliseen auktoriteettiinsa (Matt.28:18). Apostolit puolestaan noudattivat Jeesuksen käskyä kirjaimellisesti; tämä käy ilmi lukuisista Apostolien tekojen kohdista. Kaste on siten sekä Jeesuksen käskyn määräämä että johdonmukaisen apostolisen käytännön vahvistama. Apostolinen käytäntöhän oli, että ensin saarnattiin evankeliumia, sitten tehtiin parannus ja uskonratkaisu ja lopuksi uskoon tulleet kastettiin välittömästi (Ap.t.8:12; huom! ei tunnettu ”odottelua” tai ”asian kypsymistä”!).

Kristus antoi kastekäskyn ylösnousseena Vapahtajana sen jälkeen kun Hänen työnsä maan päällä oli tehty. Tämä kasteen asettamisen ajankohta osoittaa, että Kristuksen täytetty työ on kristillisen kasteen todellinen perusta.

Jeesuksen kastekäskyyn sisältyy julistusvelvoitus. Seurakunnan tulee paitsi kastaa, myös julistaa pyhitystä (Matt.28:20). Kaste ei ole millään tavalla irrallaan käskystä julistaa evankeliumia. Pelkkä kaste ei ole tehtynä tekona kenellekään avuksi. Sama ajatus sisältyy Paavalin korinttilaisille suuntaamaan varoitukseen, jonka mukaan kaste ei hyödytä, ellei uskovan käytännön elämä todista uskosta (1.Kor.10:1-11).


Kasteen muoto

 Jeesus kastekäskyssään määräsi kasteen asetussanoiksi: ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt.28:20). Kuitenkin Apostolien teoissa puhutaan vaihtelevasti kastamisesta Jeesuksen Kristuksen nimeen (2:38; 10:48) tai Herran Jeesuksen nimeen (8:16; 19:5). Nämä sanat eivät ole ristiriidassa keskenään. Kaste tapahtui aina Herran, Jeesuksen Kristuksen nimeen, koska siinä samaistuttiin Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen ja koska kaste suoritettiin Herran Jeesuksen auktoriteetilla; mutta samalla kaste tapahtui Jumalan kolminaisuuden (Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen) nimeen. Näitä asioita ei tule nähdä toistensa vastakohtina eikä vaihtoehtoina.

Jeesuksen antamat asetussanat ovat käskyn muodossa. Se oli kastajalle (evankeliumin julistajalle) annettu uskon ja opin ilmaus. Kasteen asetussanat eivät kuitenkaan ole merkitykseltään taianomaisia eivätkä ne vaikuta lausuttuina sanoina, vaan ne ilmaisevat uskon kolmiyhteiseen Jumalaan.

Apostolien tekojen kastekertomukset kuvaavat kasteen edellytyksiä ja kastettavia, mutta niissä ei määrätä kasteen asetussanoja. Kuitenkin Ap.t.19:1-3 osoittaa, että Jeesuksen kolminaisuuteen viittaavilla kasteen asetussanoilla oli merkitystä. Nuo kaksitoista Efesoksen miestä eivät olleet kuulleet nimeä ”Pyhä Henki,” joten Paavali aavisti vian olevan kasteessa. Jos efesolaiset opetuslapset olisi kastettu Jeesuksen antamien asetussanojen mukaisesti, he olisivat sekä kuulleet nimen ”Pyhä Henki” että saaneet opetusta Hänestä.

Em. tapaus on yksi viite siihen, että seurakunnan tulee kasteessa korostaa sekä Jeesuksen asetussanoja (Jumalan kolmiyhteyden tunnustamista) että apostolista käytäntöä (tunnustautumista Jeesuksen tuomaan pelastukseen). Siksi kasteen tulee tapahtua ”Jeesuksen nimessä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”

Raamattu tuntee kasteen muotona ainoastaan upotuskasteen. Tähän voidaan osoittaa seuraavat syyt:

1)      Lähtökohtaisesti jo Raamatussa esiintyvä sana ”kaste” pitää sisällään alkukielessä (kreikan kielessä) merkityksen ”veteen upottaminen” tai ”upottaa, painaa alas.”
2)      Raamatussa kuvatut kastetapahtumat olivat upotuskasteita. Raamatusta käy ilmi, että kastettava astui veteen, että hänet kastettiin ja että hän sen jälkeen nousi vedestä (Ap.t.8:38,39). Tässä suhteessa myös Johanneksen kasteella oli esikuvallista merkitystä (Matt.3:16; Mark.1:10). Johannes Kastaja kastoi Ainonissa, koska siellä kerrotaan olleen paljon vettä (Joh.3:23).
3)      Upotuskaste on Raamatun osoittama kasteen muoto myös kasteen merkityksen takia: kasteen merkitys hautaamisena ja ylösnousemisena (Room.6:4; Kol.2:12) tulee havainnollisesti esille juuri upotuskasteessa: ainoastaan veteen upotettaessa ja sieltä ylös noustessa kaste pystyi kuvaamaan Kristuksen kanssa hautaamista ja ylösnousemista.


Eräitä huomioita kasteesta


Kasteeseen liittyen voidaan tehdä seuraavat Raamatusta esiin tulevat huomiot:

-          Kasteeseen sisältyy lupaus Pyhän Hengen lahjasta (Ap.t.2:38, 19:1-6). Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihminen ei voisi täyttyä Pyhällä Hengellä ennen vesikastetta (Ap.t.10:45-48).
-          Mm. Ap.t. 2:41 viittaa kasteen ja seurakunnan jäsenyyden kuuluvan yhteen. Tämä on luon-nollista erityisesti sen valossa, että kristittyjä ei ole kutsuttu eristäytymään ja ylikorostamaan yksilöllisyyttä, vaan elämää Jumalan kanssa eletään nimenomaan seurakuntayhteyden puitteissa.
-          Raamattu kertoo perhekuntakasteista. Kaikkia niitä edelsi evankeliumin julistus ja sanan opetus (Ap.t.16:14,15,31-33, 18:8; 1.Kor.1:16, 16:15). Kun Raamattu sanoo ”kaikkien” saavan kasteen, se tulee johdonmukaisesti ottaa käsittämään ”samaa” joukkoa: ne ”kaikki,” joille sanaa puhuttiin (Ap.t.16:32) ja jotka uskoivat, myös kastettiin (Ap.t.16:33,34).
-          Toisinaan Raamatussa esiintyvät maininnan ”vedestä” yhdistetään automaattisesti kasteeseen. Näin ei suinkaan aina ole, ei edes vertauskuvallisesti. Ne raamatunkohdat, jotka puhuvat pesemisestä ”puhtaaksi vedellä ja sanalla” (Ef.5:26), ”pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät” (Tiit.3:5), ”anna pestä pois syntisi” (Ap.t.22:16) ja ”vedestä ja Hengestä” syntymisestä (Joh.3:5) viittaavat kuvaannollisina ilmaisuina lähinnä sanan ja rukouksen puhdistavaan vaikutukseen (vrt.Joh.15:3; Hes.36:25-27). Ko. kohdat eivät yksinkertaisesti puhu kasteesta.
-          Ef.4:5:n maininta ”yksi kaste” ei ota kantaa kysymykseen ”uudestikastamisesta” vaan se merkitsee sitä, että kaste on uskovia yhdistävä ulkonainen merkki, joka erottaa uskovat kaikista muista ihmisistä. Tämän mukaan kaste on nimenomaan tunnusmerkki, joka yhdistää Jumalan kansan.


Lähteet

Kuosmanen, Juhani: Raamatun opetuksia (Ristin Voitto, Vantaa, 1993). Ss. 126-134.

Iso Raamatun Tietosanakirja 3 (Raamatun Tietokirja, Vantaa, 1989). Ss. 53-64.



Juhani Nikula, 24.5.2015

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti