Sananlasku voidaan yleisessä mielessä määritellä iskeväksi sanonnaksi, joka vertauskuvallisesti ilmaisee yleisesti tunnetun tosiasian tai periaatteen.. Toisinaan näitä sanontoja kutsutaan myös mietelauseiksi tai aforismeiksi. Sananlaskujen käyttö on aina ollut hyvin yleistä, joten on johdonmukaista, että myös Raamatussa niitä on kirjallisena muotona runsaasti. Sananlaskuja on erityisen paljon Jobin ja Saarnaajan kirjoissa sekä Jaakobin kirjeessä (esim. Jaak.1:10,17, 3:5). Jeesuskin suosi sananlaskuja opetusmuotona, joten niitä on runsaasti myös evankeliumeissa (huom! erityisesti vuorisaarna, Matt.5-7). Sananlaskujen kirja kuitenkin koostuu pelkästään sananlaskuista.
Sananlaskujen kirja on Raamatussa kolmas ns. runollisista kirjoista (Jobin ja Psalmien kirjojen jälkeen). Hepreankielisessä Raamatussa se luetaan ns. Kirjoituksiin ja kirjan nimenä mainitaan ”Salomon sananlaskut” (vrt. kirjan otsikko 1:1; Salomolle itselleen osoitetut sananlaskut kuitenkin alkavat vasta jakeessa 10:1). Osassa sananlaskuista ei ole lainkaan viittausta niiden sepittäjään, ja Salomon lisäksi sananlaskuja on omistettu Agurille ja Lemuelille. Kumpikin on nimensä puolesta tuntematon henkilö. ”Agur” tarkoittaa ”kokoajaa” ja lienee siten nimettömänä koonnut luvun 30 sananlaskut. On esitetty, että ”Massan kuningas Lemuel” (31:1) olisi tosiasiassa peitenimellä esiintyvä Salomo. Kirjan lopullinen kokoaminen lienee tapahtunut Hiskian miesten toimesta (vrt. 25:1) vuoden 700 eKr. tienoilla (on pidetty mahdollisena, että profeetat Jesaja ja Miika olisivat kuuluneet heihin).
Kirja sisältää sananlaskuja kaikkiaan 915. Kirja koostuu lähes yksinomaan lyhyistä, yksinkertaisista viisautta käsittävistä lauselmista, jotka on helppo oppia ja muistaa. Kirjalle on tunnusomaista yleisinhimillisyys, mistä syystä sen sanoma on yleispätevästi puhutellut hyvinkin erilaisissa olosuhteissa eläviä kansoja. Sananlaskujen kirja tahtoo auttaa ihmisiä elämään oikein joka päivä ja se ulottaa Jumalan vaatimukset myös ihmisiä lähellä oleviin pieniinkin asioihin. Kirjan sanoma kohdistuukin käytännön arkielämään.
Sananlaskujen kirjan erityispiirteitä
Sananlaskut ovat elämän tarkasteluun ja viisauteen perustuvia yleisiä havaintoja, mutta kaikkia niitä ei voi pitää jumalallisina lakiteksteinä eikä edes ehdottomina lupauksina, jotka kertoisivat jonkin ikuisen lain ja jotka siis kertoisivat, miten asiat aina ovat. Koska sananlaskut ovat luonteeltaan yleistäviä, on poikkeuksen mahdollisuus aina olemassa. Esimerkkejä ovat seuraavat:
- Mutta joka minua kuulee, on turvassa, hänen ei tarvitse pelätä mitään pahaa (1:33). Hän varjelee oikeuden tien ja turvaa omiensa polut (2:8): kuitenkin osa kristityistä kokee vainoa tai jopa kärsii marttyyrikuoleman.
- Siitä, mitä omistat, anna Herran kunniaksi uhrit, kaikesta sadostasi paras osa. Silloin varastosi täyttyvät viljasta ja viini pursuaa puserrusaltaistasi (3:9,10): kuitenkin osa avokätisistäkin kristityistä jää vaille ajallista rikkautta. Vrt. toisaalta: Köyhälle jokainen päivä on paha, mutta valoisa mieli tekee arjesta juhlan. Parempi köyhyys ja Herran pelko kuin suuret varat ja rauhattomuus (15:16). Uskollisuus on ihmisessä arvokkainta, parempi on köyhä kuin petollinen (19:22).
- Nuhteetonta Herra varjelee nälältä, mutta jumalattoman haluja hän ei täytä. Köyhyys seuraa kättä, joka työtä karttaa, toimeliaat kädet tuovat rikkauden (10:3,4): kuitenkaan köyhyys ei aina johdu laiskuudesta.
- Ohjaa lapsi heti oikealle tielle, niin hän vanhanakaan ei siltä poikkea (22:6): kuitenkin huolimatta hyvästä, kristillisestä kasvatuksesta jotkut lapset aikuistuttunaan hylkäävät Jumalan.
- Joka köyhää sortaa ja rikasta lahjoo, ei siitä rikastu vaan köyhtyy (22:16): kuitenkin osa jumalattomista ihmisistä on rikastunut köyhiä sortamalla.
Koska sananlaskut eivät ole lakia samalla tavalla kuin esim. kymmenen käskyn laki, niitä onkin siten tarkasteltava yleisinä, joskin jumalallisina, havaintoina – mutta aina tilanne ja paikka huomioon ottaen. Poikkeukset eivät kumoa sanalaskun esittämää viisautta, joka pätee suurimpaan osaan tapauksia. Raamatun sananlaskut ovatkin kokonaan Jumalan sanaa, mutta kuten muutakin Jumalan sanaa, niitä on tarkasteltava niiden oikeassa asiayhteydessä. Verrattuna ihmisten omiin sananlaskuihin Raamatun sananlaskuissa ovatkin aina mukana jumalalliset arvot ja Hengen ohjauksessa syntynyt viisaus.
Sananlaskujen kirjallinen muoto on moninainen. Kolme yleistä muotoa on havaittavissa:
- Samamerkityksinen eli synonyyminen (on hyvin tyypillinen heprealaiselle kirjallisuudelle, esim. Älä pitkään nuku, ettet köyhdy, nouse varhain, niin syöt kylliksesi (20:13): jälkimmäinen lause toistaa ja vahvistaa ensimmäisen lauseen sisältämän totuuden).
- Vastakkainen eli antiteettinen (esim. Rikkaalla on, mistä maksaa lunnaat, köyhää on turha uhkailla (13:8): jälkimmäinen esittää ensimmäisen lauseen vastakohdan).
- Yhdistävä eli synteettinen (esim. Herran siunaus menestyksen antaa, omin voimin sitä ei lisätä (10:22): toinen lauselma tekee ensimmäisen täydelliseksi).
Sananlaskujen kirjan rakenne on seuraava:
1:1-7 Kirjan otsikko, tarkoitus ja motto
1:8-9:18 Puhe viisaudesta
10:1-22:16 Salomon sananlaskuja
22:17-24:34 Viisaiden sanoja
25:1-29:27 Salomon sananlaskuja
30:1-33 Agurin sanat
31:1-9 Neuvot Lemuelille
31:10-31 Kelpo vaimon ylistys
Kirjan tarkoitus ja motto
Kirjan tarkoitus on esitelty jakeissa 1:2-6. Vaikka kirja on monessa suhteessa suunnattu antamaan ohjausta ennen muuta nuorille, sen sanoma on yleispätevää kaikille. Kirjan tarkoitus on kahtalainen: sen tavoitteena on sekä kohottaa moraalia (jj.3,4) että kasvattaa viisautta (jj.5,6).
Kirjan mottona on jae 1:7: ”Herran pelko on tiedon perusta, vain hullu halveksii viisautta ja opetusta” (ks. myös 9:10). ”Herran pelko” (ts., että ihmisen jumalasuhde on kunnossa) on kirjan mukaan avaimena kaikkeen hyvään. Sananlaskujen kirja ei kuitenkaan esitä elämän arvoituksia selvitteleviä syvällisiä ajatuksia, vaan kirja antaa neuvoja, ohjeita ja kehotuksia jokapäiväistä elämää varten. Tästä syystä sananlaskuja ei ole suunnattu ymmärryksellemme, vaan omalletunnollemme. Kirjan motto (1:7) tekeekin selväksi, että viisauden etsiminen on vastakohta synnissä ja paheissa elämiselle. Jumalanpelko, joka näkyy ihmisen jokapäiväisessä elämässä, on viisauden todellista ilmentämistä.
Puhe viisaudesta
Puhe viisaudesta käsittää jakeet 1:8-9:18. Tämä jakso on esitetty kuin isän puheena pojalle (useita kertoja mainitaan puhuttelu ”poikani”, esim. 1:8, 2:1, 3:1; tai ”lapset”, 4:1). Kyseessä ovat kokemuksen tuomat sanat nuorille, jotka ovat lähdössä näille itselle tuntemattomille elämän poluille. Viisaus esitetään persoonallisena, melkein kuin Sana Johanneksen evankeliumissa (vrt. 8:22-30 ja Joh.1:1-3). Viisaudella on tarjottavanaan runsaita etuja verrattuna tyhmyyteen, kuten seksuaalisiin lankeemuksiin, huonoon seuraan ja muihin houkutuksiin. Tyhmyys tuottaa kuoleman, mutta viisaus Jumalan mielisuosion.
Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan (3:5). Vain kokosydäminen uskollisuus Herraa kohtaan takaa elämän sekä menestyksen että turvan. Ihmisen oma ymmärrys on vajavainen. Luottamuksen Herraa kohtaan tuleekin olla täydellistä, koska vasta se merkitsee todellista antautumista Hänelle.
Kuutta asiaa Herra vihaa, seitsemää hän ei edessään siedä: ylpeitä silmiä, petollista kieltä, viattoman veren tahraamia käsiä, sydäntä, joka punoo ilkeitä juonia, jalkoja, jotka rientävät rikoksen teille, väärää todistajaa ja vilpin puhujaa ja ihmistä, joka yllyttää veljen veljeä vastaan (6:16-19). Jaejakson alkuosa on runollista, numeraalisen ”portaitten” ilmaisua, joista seitsemän asiaa sitten esitellään Herralle vastenmielisenä asenteena tai tekona.
Salomon sananlaskut
Salomon sananlaskuja on kirjan kahdessa osassa (10:1-22:16 ja 25:1-29:27). Salomo oli kuulu viisaudestaan (1992 käännös: 1.Kun.5:9-14; 1933 käännös: 1.Kun.4:29-34) ja hän sepitti kaikkiaan kolmetuhatta ”viisasta lausumaa.” Sananlaskujen kirjassa on selvästikin mukana juuri näitä lausumia. Toinen Salomolle omistettu osa sananlaskuja (25:1-29:27) on koottu kuningas Hiskian aikana n. 300 vuotta Salomon ajan jälkeen. Kuningas Hiskian aikana Israelin jumalanpalveluselämä elpyi (2.Kun.18:3-6), jolloin heräsi myös mielenkiinto Salomon viisauskirjallisuutta kohtaan, mistä syystä kuningas pani toimeen Israelin kulta-ajalta peräisin olevien sananlaskujen keräämisen. Osittain nämä sananlaskut olivat säilyneet ilmeisesti kansan suussa, osittain kirjallisessa muodossa.
Salomon sananlaskut ovat erittäin monipuolisia käsittäen lähes kaiken mahdollisen etenkin käytännölliseen elämään kuuluvat näkökulmat.
Hurskas saa palkkansa jo maan päällä, saati sitten jumalaton ja syntinen (11:31). Tämä sananlasku rakentuu muodolle ”pienemmästä suurempaan.” Hurskaankin ihmisen synnit joutuvat oikeudenmukaisen Jumalan tarkasteluun, kuinka paljon enemmän sitten jumalattoman ihmisen syntiset teot.
Tyhmä tuo heti julki suuttumuksensa, viisas nielee loukkauksen ja vaikenee (12:16). Sävyisä vastaus taltuttaa kiukun, loukkaava sana nostaa vihan (15:1). Kypsä ihminen kykenee käsittelemään itseensä kohdistuvan kritiikin reagoimatta ulkonaisesti aggressiivisesti. Sävyisästä, rauhaa rakastavasta vastauksesta on esimerkkinä Gideonin vastaus (Tuom.8:1-3), kun taas Jeftan vastaus aiheutti sodan (Tuom.12:1-6).
Tuo kaikki hankkeesi Herran eteen, niin suunnitelmasi menestyvät (16:3). Tämä ei tarkoita, että Herra lupaisi siunata kaikki ihmisten hankkeet, joita ihmisten päähän juolahtaa! Kyse on nöyrän ihmisen turvautumisesta Herraan, jolloin ihminen Jumalan Hengen johdossa luottaa kaikessa toiminnassaan kokonaan Häneen. Nämä ovat hankkeita, jotka ovat Jumalan mielen mukaisia ja joille Hän on antanut suostumuksensa.
Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie (16:25; sama kuin 14:12). Ihminen voi omassa viisaudessaan toimia hyvinkin järkeen käyvällä ja laillisella tavalla, mutta milloin siihen turvautuminen sivuuttaa Jumalan tahdon, ihminen on silloin kuolemaan johtavalla tiellä.
Hullukin käy viisaasta, jos on vaiti, järkevästä, ellei suutaan avaa (17:28). Hiljaa pysyminen on yksi viisauden laji. Jopa hullu on viisas, jos kykenee hiljaisuudellaan kätkemään hulluutensa.
Joka köyhää armahtaa, lainaa Herralle, ja Herra maksaa takaisin hyvän teon (19:17). Herra lupaa palkita ihmisen avokätisyyden köyhiä kohtaan. Köyhälle tehty hyvä teko on itse asiassa Herralle itselleen tehty laupeudenteko (vrt. Matt.25:34-36). Laupeus köyhää kohtaan ei silti välttämättä merkitse sitä, että ihminen saa rahansa takaisin, vaan Herra siunaa hänen elämäänsä (vrt. Matt.19:29).
Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa.
Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle, ja Herra palkitsee tekosi (25:21,22). Vihollisrakkaus tuli Jeesuksen opetuksessa ja elämässä suurimmaksi rakkauden muodoksi, mutta se esiintyy jo Vanhan Testamentin sanomassa. Vihollisten kohteleminen rakkaudella pyrkii aiheuttamaan näissä katumusta ja tunnontuskia. ”Tuliset hiilet” eivät näin merkitse minkäänlaisen fyysisen vaan rakkauden aiheuttaman henkisen kivun aiheuttamista vihollisille, jotta nämä tuntisivat mielipahaa omasta vihamielisyydestään. Vihollisrakkaus on suurin rakkauden muoto, jonka Herra lupaa palkita siunauksillaan.
Huomispäivästä älä kersku, ethän tiedä, mitä se tuo tullessaan (27:1). Ei ole väärin suunnitella tulevaisuutta, mutta on väärin pitää tulevaisuutensa toteutumista varmana. Ihmisen jokainen päivä on joka tapauksessa Herran eikä ihmisen omassa kädessä. Tämä sananlasku toisaalta myös opettaa tekemään tänään sen, minkä ihminen laiskuudessaan lupaa tehdä vasta huomenna.
Parempi nuhdella avoimesti kuin vaieta rakkauden nimissä (27:5). Aiheellisesta nuhtelusta pidättäytyminen on usein tosiasiassa pelkoa ja välinpitämättömyyttä eikä suinkaan rakkautta (vaikka ihminen ajattelee säilyttävänsä välit kunnossa toiseen ihmiseen), kun todellinen rakkaus saattaa edellyttää suoraa ja vilpitöntä asioihin puuttumista.
Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon (28:13). Ihminen herkästi ajattelee, ettei salainen synti ole kovin vakavaa. Myöskään pelkkä ulkonainen synnintunnustus ei ole Jumalan mielen mukaista. Raamattu opettaakin sekä synnin tunnustamista että hylkäämistä (vrt. Ps.32:1-5; 1.Joh.1:6-9), joka johtaa Jumalan armon kokemiseen.
Viisaiden sanoja
Viisaiden sanat (22:17-24:34) ovat käytännöllisiä kehotuksia, jotka Salomon sananlaskujen tapaan koskettavat arkipäiväisen elämän eri puolia lain, moraalin ja oikeudenmukaisuuden puolesta.
Mielenkiintoinen on sananlaskujen kirjan jakso 22:17-23:11, koska se muistuttaa läheisesti egyptiläisen Amenemopen sananlaskuja. Yhtäläisyyksiä onkin kiistatta havaittavissa. Tästä on luonnollisesti tehty sellaisia johtopäätöksiä, että tältä osin sananlaskujen alkuperä olisi egyptiläinen eikä näitä sananlaskuja voisi pitää arvovaltaisina, Israelin Jumalalta tulleina sanoina. Kuitenkin tämä johtopäätös on pelkää arvailua ja – kuten toiset egyptologit olettavat – lainaus on voinut tapahtua täsmälleen päinvastoin, ts. egyptiläiset ovat lainanneet Israelin kirjoitusten viisaita sanoja. Tämä ei ole mitenkään yllättävää, koska Sananlaskujen kirjan sanoma on ajatonta ja yleispätevää. Tällaiset löydöt eivät mitenkään aseta kyseenalaiseksi Sananlaskujen kirjan kuulumista kokonaisena VT:n jumalalliseen ilmoitukseen.
Älä siirrä vanhaa rajapyykkiä, jonka esi-isäsi ovat paikalleen panneet (22:28). Kyseessä on viime kädessä Jumalan seitsemännen käskyn noudattaminen (2.Moos.20:15). Maarajat olivat toisaalta Israelin kulttuurissa Jumalan asettamia, jolloin perinteiden noudattaminen merkitsi tässäkin suhteessa Jumalan asettamien rajojen kunnioittamista.
Kuka voivottaa, kuka vaikertaa? Kuka rettelöi, kuka haastaa riitaa? Kuka hankkii kolhuja syyttä suotta? Kuka katsoo harottavin silmin? Se, joka viipyy viinin ääressä, se, joka etsii maustejuomaa. Älä katsele viinin hehkuvaa punaa, älä katso sen välkettä maljassa. Helposti se valahtaa kurkusta alas, mutta perästäpäin se puree kuin käärme, iskee myrkkyhampaillaan kuin kyy. Silmäsi näkevät outoja, puheesi ovat hullun houreita. Olet kuin aalloilla keskellä merta, kuin maston nenässä mainingeilla. "Minut piestiin, mutta en tuntenut mitään, minut hakattiin, mutta en tiennyt mitään. Milloin pääni selviää? Pitäisi päästä hakemaan lisää" (23:29-35; ks. myös 20:1 ja 31:4-7). Alkoholin väärinkäytöllä on pitkä historia. Kyseessä on moraalinen ongelma, jossa ihminen väärien valintojensa kautta on aiheuttanut vahinkoa niin itselleen kuin kanssaihmisilleen. Vaikka joillakin ihmisillä alkoholismi voidaan tunnistaa lääketieteellisesti sairaudeksi, on useimmilla ihmisillä mahdollisuus tehdä tässä asiassa tahdonvaltaisia valintoja. Raamattu näkee alkoholin väärinkäytön kielteisessä valossa.
Agurin ja Lemuelin sanat
Agurin sanat (30:1-33) puhuvat ihmisen rajallisuudesta ja Jumalan sanan tarpeesta ihmisen ohjaukseen.
Lemuel oppi äidiltään viisautta tämän kasvattaessa häntä (31:1-9). Sananlaskujen kirja päättyy kelpo vaimon ylistykseen (31:10-31).
Lähteet
Iso Raamatun Tietosanakirja, osa 8 (Ristin Voitto, 1992).
Schultz, Samuel J., Old Testament Speaks (Toronto, 1980)
Stein, Robert H., Hermeneutiikan pelisäännöt. Ohjeita Raamatun tulkintaan (Aikamedia Oy, 2004).
Zondervan NIV Bible Commentary. Volume 1: Old Testament (Grand Rapids, Michigan, 1994).
