Jesajan kirjan loppuosa (luvut 60-66) käsittelee Jumalan ikuisen, universaalin (yleismaailmallisen, maailmanlaajuisen) valtakunnan perustamista aikojen lopulla. Israel odotti jo ajanlaskun taitteen tienoilla valtakunnan perustamista uudelleen, mikä ei kuitenkaan tapahtunut vielä silloin (Jeesuksen opetuslapset liittivät valtakunnan perustamisen Jeesuksen ensimmäiseen tulemiseen, vrt. Ap.t.1:6). Aikojen lopussa valtakunnan toteuttaa Herran lähettämä voideltu tullessaan toisen kerran maan päälle.
Jesajan kirjan loppuluvut 60-66 yhtyvät merkittävällä tavalla maailmanaikojen lopun tapahtumiin. Monessa kohdin UT (erityisesti Johanneksen ilmestys) kuvaa samoja tapahtumia kuin Jesaja.
Lunastaja tuo siunauksen Siionille
Jesaja kuvailee Siionin loistavaa tulevaisuutta, kun tuleva lunastaja asettaa Israelin kaikkien kansojen keskukseksi ja valoksi (Jes.60:1-22). Jerusalem tunnetaan silloin ”Herran kaupunkina” ja ”Siionina, Israelin Pyhän asumuksena” (60:14). Jumalan kunnia esittäytyy silloin kaikkialla maailmassa niin, että aurinkoa ja kuuta ei enää tarvita valaisemassa. Jumalan valtakunta jatkuu ikuisesti (kuten Jesaja on jo tuonut julki aiemminkin, esim. 9:6). Profetiaa esittäessään Jesaja tuo asian julki tulevaisuuden toivona. Milloin profetia toteutuu, jää kuitenkin avoimeksi. Herra toteuttaa tämän ”äkkiarvaamatta, kun hetki on tullut” (60:22), ts. Herran itsensä säätämään aikaan. Ihminen ei voikaan tietää hetkiä, jotka Jumala on asettanut (Ap.t.1:7; Mark.13:32).
Valo keskellä pimeyttä oli todellisuutta jo Messiaan ensimmäisen tulemuksen yhteydessä (60:1-3; 9:1; Joh.1:5; 3:19). Jeesus opettikin olevansa maailman valo (Joh.8:12). Jeesuksen toisen tulemuksen jälkeen toteutuva Siionin kirkkaus ja rikkaus ovat kuitenkin osa tulevaa täyttymystä (Jes.60:11,19,20), joka on vielä edessäpäin.
Jumalan kirkkaus on vielä piilossa niiltä, jotka eivät ole Hänelle kuuliaisia. Jumalan kirkkaus tullaan kuitenkin aikojen lopussa paljastamaan kaikille. Tätä valmistamaan saapuu Siioniin Herran lähettiläs, jonka Herra on voidellut Hengellään (61:1-11). Herran voideltu tuo mukanaan hyviä uutisia Jumalan suosiollisuudesta: mieleltään murtuneet parantuvat, vangitut vapautetaan, murheelliset saavat lohdutuksen ja murheellisten kyynelet muuttuvat ylistykseksi (61:1-3). Jeesus liitti tämän ennustuksen itseensä ja katsoi profetian toteutuneen Hänen tultuaan ihmisenä maailmaan (Luuk.4:16-22). Hän oli Hengen voitelema Herran lähettiläs, jonka tehtävään kuului myös sairaitten parantaminen (Matt.11:5). Hän toi myös lohdutuksen murheellisille (Jes.61:2; Matt.5:4). Jeesuksen ensimmäinen tulemus merkitsi näiltä osin Jesajan profetian toteutumista.
Paikoitellen on toisaalta vaikea tunnistaa, miltä osin profetia on jo toteutunut ja miltä osin se toteutuu vasta tulevaisuudessa. Maan jälleenrakentamista (61:4) on jo tapahtunut Babylonin vankeuden jälkeen ja uudelleen nykyisessä Israelissa, mutta nykyiset ahdistukset eivät selvästikään ole vielä korvautuneet ilolla ja Herran tuntemisella (61:3,10,11). Täydellinen olotila, joka seuraa Herran tuntemista aikojen lopussa, on vielä tulevaisuutta. Silloin Jumalan omat tunnetaan Herran pappeina (61:6) ja muut tunnistavat heidän toiminnassaan Jumalan siunauksen. Jumalan omat puetaan silloin ”pelastuksen vaatteisiin” (61:10; Ilm.3:5). Vanhurskaus ja ylistys näkyvät ja kuuluvat kaikkien kansojen edessä (61:11). Tämä on aikaa, jossa Israelilla on erityinen asema nimenomaan Herran tuntemisen kautta.
Tämän jälkeen Jesaja kuvaa, miten Siionin ennallistaminen toteutuu (62:1-63:6). Siion, joka on aikaisemmin ollut hylätty ja hedelmätön, tulee aikojen lopussa olemaan Herran ilona. Herra iloitsee Siionista samalla tavalla kuin sulhanen iloitsee morsiamestaan (62:5; Ilm.21:2). Jerusalemin vartijoita kehotetaan pysymään herpaantumatta Herrassa (Jes.62:6,7; vrt. Jeesuksen opetus hellittämättömästä rukouksesta, Luuk.18:1-8) kunnes tämä on rakentanut ennalleen Jerusalemin ja tehnyt siitä ylistyksen aiheen kaikille kansoille.
Jaksossa on myös messiaaninen profetia: ”pelastaja” (Jes.62:11) on Jeesus. Tämän voi katsoa toteutuneen kirjaimellisesti silloin kun Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin (Matt.21:5). Kyseinen profetia siis toisaalta toteutui tuolloin mutta tulee toteutumaan tulevaisuudessa toisen kerran Jeesuksen palatessa maan päälle: tuolloinkin Hän saapuu Jerusalemiin (Sak.14:4). Profetiat ovat toisinaan monikerroksisia ja voivat käsittää useamman toteutumisen.
Viimeinen tuomio
Jesaja tuo vielä kerran julki jakolinjan niiden välillä, jotka saavat Jumalan siunaukset ja niiden, joita kohtaa Jumalan kirous (63:7-65:16). Aluksi profeetta vielä vetoaa Jumalan apuun (63:7-64:11): Jumala on menneisyydessä ollut suosiollinen Israelille, mistä syystä profeetta rukoillen ilmaisee pyynnön, jotta Jumala puuttuisi asioiden kulkuun. Vetoomuksen mukaan Jumala ikään kuin päästää kansan eksymään oikealta tieltä ja antaa sen sydänten paatua (63:17), ja on jättänyt kansan pahojen tekojensa valtaan (64:6) vaikka kansa on sitä, miksi Jumala on sen tehnyt (64:7). Todellisuus on kuitenkin toinen: kansan koettelemukset eivät ole Herran syytä. Jumalan vastaus rukoukseen (65:1-7) osoittaa Hänen asenteensa omahyväisiä kohtaan, jotka hylkäsivät Hänet silloin kun Hän oli läsnä. Kansa torjui Jumalan vetoomukset eikä kääntynyt Hänen puoleensa armon päivänä. Siksi Jesajan profetian mukaan omahyväisten vetoomus tulee liian myöhään. Kautta aikojen Israel on ollut Herralle uskoton ja se joutuu siitä tilille (65:6,7).
Paavali käsittelee Jumalan lupauksia ja Israelia kirjeessään roomalaisille luvuissa 9-11. Israel ei todellakaan ole ollut kuuliainen Herralle, koska se kansana hylkäsi Messiaankin kun tämä tuli. Pakanakansojen joukossa puolestaan oli paljon niitä, jotka ottivat Messiaan vastaan (Room.10:20,21; Jes.65:1,2). Pelastuksen tie oli ja on molemmille (Israelille ja pakanakansoille) sama: vain Jumalan lähettämä Messias on se, joka pelastaa. Jeesus tuli pelastukseksi kaikille kansoille eikä ilman Häntä voi kukaan pelastua (Joh.14:6).
Jumalan viimeisen tuomion päivä on tulossa (65:8-16). Ne, jotka eivät vastanneet Jumalan kutsuun eivätkä kuunnelleet Häntä, tuomitaan. Kyse on nimenomaan siitä, että nämä ihmiset eivät välittäneet Jumalan armosta. Heille tarjottiin sitä, mutta se ei kelvannut heille. Armon jälkeen tulee vääjäämättä tuomio. Sen sijaan Jumalan palvelijat (heihin viitataan tässä jaksossa seitsemän kertaa) tulevat saamaan Herran siunaukset, jotka kestävät ikuisesti. Jumala on myös kutsuva omia palvelijoitaan ”uusilla nimillä” (65:15; Ilm.2:17).
Uusi taivas ja uusi maa
Kirjansa lopuksi Jesaja kuvailee vanhurskaiden lopullisia siunauksia, jotka ilmenevät uutena taivaana ja uutena maana (65:17-66:24). Uusi taivas ja uusi maa ilmaantuvat kaikkien tuomioiden jälkeen ikuisuuden alkaessa, jolloin mitään saastaista ja epätäydellistä ole enää olemassa (Ilm.21:1-8). Jälleen on Jerusalem keskeisellä paikalla, jota kautta siunaukset ulottuvat kaikkialle maailmaan. Jopa petoeläimet lakkaavat olemasta petoja. Taivas on Herran valtaistuimen ja maa on koroke Hänen jalkojensa alla (66:1; sinänsä vajavaisen ihmisen on vaikea ymmärtää tulevan maailman mittasuhteita ja ihanuutta, mutta kyseessä on joka tapauksessa uusi luomus, jota voimme sanoin vain yrittää kuvailla), mutta vaikka tämä korostaa Hänen suuruuttaan (ja siten etäisyyttään meistä), Hän siitä huolimatta iloitsee jokaisesta ihmisyksilöstä, jolla on nöyrä ja katuvainen henki (Jes.66:2).
”Poikalapsen” (66:7; Ilm.12:2,5) on yleisesti tulkittu tarkoittavan Messiaan syntymistä ihmiseksi. Tähän viittaisi myös messiaaninen psalmi 2 (huom! erityisesti jae 2:9, rautainen ”sauva” tai ”valtikka”). Muitakin tulkintoja on esitetty ja kielikuva saattaa liittyä Israelin kansaan kokonaisuutena.
Vanhurskaat ovat maan päällä saaneet kokea halveksuntaa ja vainoa, mutta kun Siion perustetaan uudelleen, he saavat kokea riemuvoiton (65:17-25; 2.Piet.3:13). Sitä vastoin heidän vastustajiaan kohtaa tuomio (Ilm.19:20,21) ja vanha maailma katoaa tulessa (Jes.66:15-17; 2.Tess.1:8; 2.Piet.3:7). Lunastetut kaikista kansoista pääsevät osallisiksi Siionin siunauksista kun taas kapinalliset kohtaavat ikuisen rangaistuksen (66:24; Mark.9:47,48; Ilm.20:15).
Lähteet
Schultz, Samuel J.: The Old Testament Speaks. Third Edition (Wheaton College, 1980).
Zondervan NIV Bible Commentary. Volume 1: Old Testament (Grand Rapids, Michigan, 1994).
Juhani Nikula, 27.2.2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti