Juudan (etelävaltion) pyrkimykset liittoihin vieraiden valtioiden kanssa olivat jatkuvana ongelmana profeetta Jesajan toiminnan aikana. Kyseessä oli sinänsä ymmärrettävä poliittinen ajattelutapa: Juudan valtion johtajat pyrkivät juonittelulla ja inhimillisellä diplomatialla etsimään kansakunnan eloonjäämistä liitoista oletettujen voittajavaltioiden kanssa. Juudan kuningas Ahas (2.Aikak.28:1-27) tuli hallitsijaksi v. 735 eKr. samaan aikaan kun Juudassa alettiin nähdä liittoutuminen Assyrian suurvallan kanssa poliittisesti edullisena. Ahasin aikana Juudaa uhkasi hyökkäys naapurivaltioiden Syyrian (Aramin) ja Israelin (pohjoisvaltion) taholta näiden pyrkiessä taivuttamaan Juuda mukaan Assyrian vastaiseen liittoon. Jesaja rohkaisi Ahasia olemaan pelkäämättä näitä vihollisia (Jes.7:1-9). Jesaja ei toisaalta myöskään nähnyt minkäänlaista turvaa liitossa Assyrian kanssa. Jesaja kehottikin Ahasia turvautumaan pelkästään Herraan (7:11) eikä siten luottamaan Assyrian kuninkaan Tilgatpileserin apuun. Assyria ei suinkaan ollut minkäänlainen turva vaan se oli tosiasiassa uhka Juudalle (vrt. 7:17; lopultakin kaikki kansat suurvaltoja ja sortajia myöten ovat alamaisia Herralle, vrt. 17:12-14).
Mutta vääriin liittoihin ei ollut taipuvainen pelkästään jumalaton kuningas Ahas vaan myös hurskas kuningas Hiskia. Hän alistui vähäksi aikaa Assyrian vallan alle (2.Kun.18:13-16), mutta oli tämän jälkeen taipuvainen Assyrian vastaiseen liittoon Egyptin kanssa (2.Kun.18:21; vrt. Jes.30:1-2). Tämäkin poliittinen laskelmointi osoittautui virheeksi sen jälkeen kun filistealainen rannikkokaupunki Ashdod kukistui v. 711 eKr. Siinä vaiheessa Juudan naapurivaltiot alkoivat yksi toisensa jälkeen maksaa veroa Assyrialle, jonka valtapiiri näytti laajentuvan vastustamattomasti.
Jesaja varoittaa toistuvasti petollisista liitoista vieraiden valtioiden kanssa, joita hän kutsuu ”liitoksi kuoleman kanssa” (Jes.28:15). Sen sijaan profeetan mukaan Juudan tulee panna luottamuksensa Jumalaan, Israelin tosi Kuninkaaseen. Oli sitten kyseessä jumalaton kuningas Ahas tai hurskas kuningas Hiskia (joka otti myös tulevan sortajan Babylonian lähettiläät kunnioittavasti vastaan, 39:1-8), Jesaja vankkumattomasti nuhtelee Juudan johtajia riippuvaisuudesta muista valtioista sen sijaan että he odottaisivat apua Jumalalta.
Jaksossa Jes.28-35 esiintyy profeettakirjallisuudessa toistuva ilmiö, jossa tapahtumia ei kerrota kronologisesti. Ennustukset voivat koskea aivan lähitulevaisuutta, myöhempää historiaa tai lopun aikoja, ja tämä kerronta voi tapahtua ikään kuin aikajanalla edestakaisin. Paikoitellen on myös hankala tulkita, mistä ajasta on kulloinkin kysymys. Lisäksi tapahtumat voivat olla myös toistuvia, jolloin tapahtumat toteutuvat useaan kertaan. Niinpä esim. ”tuomio” voi joissakin kohdin koskea sekä Jesajan aikaa että lopun aikoja. Raamatun tulkitsijalle tämä tuo tietenkin paikoitellen melkoisen haasteen.
Jesajan mainitsemat taruolennot (Rahab, meren alkuhirviö, 30:7, ja Lilit, naisdemoni, 34:14) eivät merkitse sitä, että Jesaja olisi uskonut niiden olemassaoloon vaan hän käytti näitä perinteellisiä mytologisia taruhahmoja vertauskuvallisesti. Näitä ja vastaavia mainintoja on toisinaan käytetty todisteina Raamatun arvovaltaa vastaan, ts. osoittamaan Raamattua mytologiseksi eikä historialliseksi kirjoitukseksi. Raamattu on kuitenkin vankasti historiallinen kirjakokoelma, joka sisältää Jumalan ilmoituksen monien kirjallisuuden lajien, myös vertausten, kautta.
Jumalan suunnitelma tulee toteutumaan
On epävarmaa, mikä oli historiallinen tilanne, jossa Jesaja varoittaa Jerusalemia turvautumasta muuhun kuin Herraan (28:1-29:24). Kyseessä oli mahdollisesti kuningas Ahasin liitto Assyrian kuninkaan kanssa (2.Kun.16:7-9), mikä tapahtui v. 734 eKr. Ahas teki tietoisen poliittisen valinnan vastoin Jesajan neuvoa. Tuossa vaiheessa Juudaa painostivat hyökkäyksellä Syyria ja Israel (pohjoisvaltio), jota halusivat painostaa Juudaa liittoon Assyriaa vastaan. Koska Ahas liittoutuikin Assyrian kanssa ja naapurivaltiot kukistuivat assyrialaisten edessä (tähän tilanteeseen voi viitata maininta Samarian kukistumisesta, Jes.28:1-4, joka tapahtui vuonna 722 eKr.), Ahas myös antoi assyrialaisille periksi uskonnollisesti (2.Kun.16:10-18). Ilmeisesti liitto Assyrian kanssa johti hillittömään juhlimiseen Jerusalemissa (vrt. Jes.28:7,8). Ahas ja hänen jumalattomat kansalaisensa pappeja ja profeettoja myöten omaksuivat assyrialaisia epäjumalanpalvelustapoja, mistä Jesaja heitä varoittaa (28:9-13). Ahas ja hänen kannattajansa todennäköisesti pitivät selvänä, että tulossa oleva vitsaus (tuhotulva, 28:15) ei kohtaisi Juudaa, koska se oli tehnyt liittosopimuksen laajentuvan suurvallan kanssa. Mutta tämä oli vain inhimillistä laskelmointia. Tosiasiassa vain Herraan uskova ja luottava tulee olemaan turvassa (28:16, 30:15). Tällaista uskoa tuli kuitenkin olemaan vain vanhurskaalla jäännöksellä, koska useimmat luottivat pelkästään inhimilliseen sotavoimaan.
Jesaja käyttää kahta vertauskuvaa – maanviljelijää ja savenvalajaa – kuvaamaan Jumalan ikuista, hyvää tarkoitusta kansaansa kohtaan. Maanviljelijä ei kynnä peltoaan uudelleen ja uudelleen ilman tarkoitusta (Jes.28:23-29). Maanviljelijä ensin kyntää, jotta voi myöhemmin kylvää ja lopulta korjata sadon. Myöskään puimista ei tehdä loputtomiin, vaan sen tarkoitus on saada jyvät erotetuksi ja otetuksi talteen. Niinpä tämän vertauksen mukaan Jumalan tarkoitus ei ole tuhota Israelia vaan antaa tuomion kohdata sitä puhdistaakseen kansaansa ja erottaakseen vanhurskaan jäännöksen niistä, jotka ovat luopuneet. Siksi myös Ariel eli Jerusalem tuomitaan. Herra kuitenkin puuttuu tapahtumien kulkuun ja tuo sille äkillisen pelastuksen (29:1-8). Vaikka Israel on vajonnut muotojumalisuuteen, pelkästään ulkonaiseen uskonnollisuuteen ilman sydämen luottamusta Herraan (29:9-16), Jumala saa aikaan muutoksen (9:17-24). Kuin savenvalaja, Herra tekee luomuksestaan sellaisen kuin haluaa, ja siten täyttää tarkoituksensa myös Israelin osalta (29:16; vrt. Room.9:20). Niinpä Israel tulee kerran olemaan siunattu, vauras ja runsaslukuinen, jota myös muut kansat kunnioittavat.
Jaksossa Jes.28-29 on lukuisia viittauksia UT:iin. Paavali tulkitsee Jesajan maininnan vieraista kielistä (28:11) liittyvän kielilläpuhumiseen (1.Kor.14:21). Tällöin on Paavalin mukaan kyse kielilläpuhumisesta merkkinä epäuskoisille. Jeesus puolestaan viittaa Jesajan mainintaan levosta ja lepopaikasta (Jes.28:12) ja toteaa itse olevansa se, joka antavansa uupuneille levon (Matt.11:28). Jesajan messiaanisen profetia on myös ”kulmakivi” (Jes.28:16). UT viittaa kulmakiven tarkoittavan Kristusta. Kuitenkin Jesaja ennusti myös, että Israel hylkäisi kulmakiven, joka olisi juutalaisille kompastuskivi (8:14,15). Näin tapahtuikin Jeesuksen tultua (Matt.21:42-44; Ap.t.4:11). Paavali viittaa vielä Jesajan profetiaan Israelin paatumuksesta ja sokeudesta (Jes.29:10; Room.11:8), vaikka se ei koskaan merkitse sitä, että Jumala olisi hylännyt kansaansa. Yhtä lailla Jeesus viittaa Jesajaan puhuessaan Israelin muotojumalisuudesta (Jes.29:13; Mark.7:6,7).
Liitto Egyptin kanssa on turhuutta
Jesajan profetia, varoitus luottamasta Herran sijasta Egyptiin (Jes.30:1-31:9) ajoittuu ilmeisesti kuningas Hiskian aikaan, jolloin Juuda pyrki irtautumaan Assyrian alamaisuudesta. Juudan pyrkimys avun hakemiseen Egyptistä aiheutti vastareaktion Assyrian taholta, joka käänsi aseensa Jerusalemia kohti. Jesajan neuvosta Hiskia kuitenkin turvautui Herraan ja Assyrian sotavoimat kärsivät tappion yliluonnollisen voiman edessä (2.Kun.18:17-19:37). Kyseessä oli Jumalan välitön puuttuminen asioihin eivätkä inhimilliset liittolaiset olisi voineet tuoda edes osaa siitä avusta, jonka Herra näin antoi kansalleen.
Ilmeisesti Hiskialla oli ollut suunnitelmia liitosta Egyptin kanssa. Nämä eivät kuitenkaan kuuluneet miltään osin Herran suunnitelmiin (Jes.30:2, 31:1) ja siksi sellaiset ihmisistä lähtöisin olevat pyrkimykset joutuivat häpeään. Egyptin hevoset ja sotavaunut eivät voineet pelastaa Juudaa (31:3), jota ainoastaan Herra voi auttaa (31:2). Kun Herra ojentaa kätensä, sekä Egypti että ne, joita egyptiläiset yrittävät auttaa, tulevat kukistumaan. Herran edessä myös Assyrian suurvallan voima murtuu (30:31, 31:8,9, 33:1). Tämä ei toteudu ihmisten voiman tai miekan kautta, vaan Herran sanan (käskyn) vaikutuksesta. Lopulta Jumalan viha ja kosto vuodatetaan maailman kansojen ylle (34:1-17). Mikään maallinen liittoutuminen ei voinut (eikä voi!) koskaan korvata varauksetonta uskoa Herraan.
Huolimatta luopumuksestaan (30:8-14) Israel tullaan kerran ennallistamaan, kun se uskoo ja luottaa Herraan (30:15-26). Luottamus merkitsee toisinaan pysymistä hiljaisena ja rauhallisena (30:15), vaikka ympäröivä kuohuva maailma saattaa olla ahdistava ja täynnä kärsimystä. Huolimatta koetuksista uskollisen jäännöksen kautta Israelin tulevaisuus on hyvä, koska Herra suojelee Jerusalemia (31:4,5).
Jumalaan luottavat saavat siunauksen
Vanhurskaus tulee vallitsemaan kun Siionilla aikojen lopussa on hurskas kuningas (32:1-8). Kyseessä on aikojen lopulla toteutuva rauhan ja vanhurskauden valtakunta, jota uskolliset odottavat. Tulevan rauhan toivo ei kuitenkaan anna kansalle aihetta välinpitämättömään tyytyväisyyteen, koska tulevia siunauksia edeltävät tuomio ja tuho, kunnes henki tulee korkeudesta (32:9-20). Näiden tuomioiden jälkeen luvattu kansa saa elää rauhassa. Keskellä ahdistusten kärsivien rukous ei jää huomiotta (33:2-9), koska ”Siionin aarteena” tulee olemaan ”Herran pelko” (33:6). Syntiset tuomitaan kun taas vanhurskas jäännös tulee kokemaan Herran siunauksia (33:10-24). Tulevassa rauhan valtakunnassa ei ole enää syntiä eikä sairautta (33:24; Ilm.21:27, 22:2).
Kansat tuomitaan, Israel ennallistetaan Siioniin
Aikojen lopussa kaikki kansat kootaan tuomiolle ja Siion ennallistetaan (34:1-35:10). Jesaja on jo aikaisemmin ennustanut kansojen tuomion (30:27,28). Aikojen lopussa Jumala vuodattaa vihansa kansojen joukkoihin (34:1-4) ja ne tulevat kukistumaan. Tuolloin kaikki Jumalaa vastustavat taivaan ja maan joukot kukistuvat (vrt. Ilm.19:19-21).
Jesajan profetiassa Edom edustaa muita kansoja (Jes.34:5-17), jotka kokevat tuomion. Edom, Israelin läheinen veljeskansa, oli kukoistava valtakunta 13.vuosisadalta eKr. asti, ja se oli edelleen Jesajan aikana kukoistava. Yhdessä Raamatun kirjassa, Obadjan kirjassa, on lyhyt Edomia vastaan suunnattu voimakas profetia (Ob.1:1-15). Edomilaiset polveutuvat Jaakobin (Israelin) veljestä Esausta (1.Moos.36). Siten edomilaiset olivat Israelin tavoin Abrahamin ja Iisakin jälkeläisiä. Yhteisistä juurista huolimatta veljeskansojen välit olivat toistuvasti kireät. Obadjan aikana (joskus 500-luvulla eKr.) näyttää olleen niin, että edomilaiset olisivat olleet ainakin ajoittain Israeliin nähden voitolla, vaikka Esaulle langetettu profetia viittasi pysyväisluontoisesti päinvastaiseen (1.Moos.25:23). Juuda oli joutunut ahdinkoon, koska muukalaiset olivat ryöstäneet Jerusalemin (Ob.1:11). Tuossa tilanteessa Edom ei suinkaan ollut osoittanut myötätuntoa, vaan se oli päinvastoin osoittanut vahingoniloa, jopa ottanut osaa Jerusalemin ryöstöön, ottanut haltuunsa sen kalleuksia ja luovuttanut pakenevia juutalaisia vihollisen käsiin (1:12-14). Tämä sopisi myös Obadjan profetian ajoitukseen Jerusalemin hävityksen (586 eKr.) jälkeiseen aikaan, koska nimenomaisesti tuolloin edomilaisia oli osallistunut taisteluihin babylonialaisten vihollisten puolella (Ps.137:7). Obadja julisti, että Jumala tulee rankaisemaan Edomia tästä: Edom tultaisiin valloittamaan ja sen kansa hävittämään (Ob.1:18). Näin tapahtuikin myöhemmin historiassa ja edomilaiset lakkasivat olemasta kansana. Heidän pääkaupunkinsa Petran (nyk. Jordaniassa) rauniot ovat jäljellä muistuttamassa Edomin muinaisesta suuruudesta. Obadjan mukaan Edom tulee häviämään, mutta Jaakobin heimo pysymään (1:16-21).
Historiallisista syistä Edom sopi näin edustamaan Jesajan profetiassa Israelin viholliskansoja. Siion edustaa profeetallisesti siunauksia, Edom taas tuomiota. Koska tuleva Jumalan koston päivä merkitsee kompensaatiota Siionille, tuleva tuomio ei tosiasiassa rajoitu Edomiin vaan koskee vieraita kansoja yleensä. Tämä johtuu siitä, että kautta vuosisatojen monet kansat ovat syyllistyneet niin jumalattomuuteen kuin Israelin vainoamiseen. Kaikki Jumala vastustavat vallat tuhoutuvat ikuisiksi ajoiksi (Jes.34:10; Ilm. 19:3).
Siionin tuleva kunnia (35:1-10) on toivontäyteinen vastakohta syntisten kansojen tuomiolle. Jäännös palaa luvattuun maahan, jolloin aavikko on muuttunut puutarhaksi. Jumala on vapauttanut sorretut vainoojistaan ja tuonut heidät takaisin Siioniin ikuisiksi ajoiksi. Siion tulee kokemaan voitonriemun kaikista kansoista. Jumalan omat tulevat elämään ikuisesti ja kaikki kirous ja heikkous on lopullisesti pyyhitty pois (35:3,5,10: Hepr.12:12; Matt.11:5; Ilm.21:4).
Lähteet
Schultz, Samuel J.: The Old Testament Speaks. Third Edition (Wheaton College, 1980).
Zondervan NIV Bible Commentary. Volume 1: Old Testament (Grand Rapids, Michigan, 1994).
Juhani Nikula, 16.5.2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti