Eri kansoja koskevat ennustukset (Jes.13-23) on nähtävä läheisessä suhteessa Juudan kuningaskunnan ajankohtaiseen tilanteeseen, jota kirjan aikaisemmat luvut (1-12) ovat kosketelleet. Runsaan sadan vuoden aikana Jesajan ajasta (n. 740-680 eKr.) Juudan tuhoutumiseen (586 eKr.) asti tapahtui naapurivaltakunnissa merkittäviä poliittisia muutoksia: kuninkaita ja kuningaskuntia nousi ja tuhoutui. Juudan ja Jerusalemin asukkaat olivat tietoisia asemastaan Jumalan valittuna kansana, jonka kautta Siion perustetaan tulevaisuudessa uudelleen. Tätä taustaa vasten myös naapurikansoja koskevat ennustukset olivat heille tärkeitä. Vaikka Assyria oli Jesajan aikana ja myös vähän aikaa hänen jälkeensä suurin välitön uhka Juudalle, tässä jaksossa pääpaino on muissa kansoissa.
Koko 11 kappaleen jaksossa (Jes.13-23) korostuu Jumalan kaikkivaltius ja herruus. Nimi ”Herra Sebaot” (kirjaimellisesti ”sotajoukkojen Jumala”) esiintyy tässä jaksossa 23 kertaa. Jo saadessaan kutsun profeetaksi Jesaja oli tunnistanut nähneensä ”Herran Sebaotin” (6:5). Herra Sebaot käytti Assyriaa oikeudenmukaisen tuomionsa välikappaleena, mutta Jumalan tuomioista huolimatta juuri Hänessä oli varmuus ikuisen valtakunnan perustamisesta. Vaikka kansan nykyhetki oli ankea, toivon varassa oleva tulevaisuus oli lohdullinen.
Herran suunnitelmat ja tarkoitusperät tulevat toistuvasti ilmi ennustuksissa eri kansoista. Jumalan tuomiot eivät kohtaa kansoja sattumalta vaan jumalallisen suunnitelman mukaisesti. Ikuinen periaate on se, että jumalattomuuteen liittyvästä ylpeydestä ja ylimielisyydestä seuraa Jumalan rangaistus riippumatta siitä, oliko kyseessä Juuda, Israel, pakanalliset valtakunnat tai jopa yksityishenkilö (Sebna, 22:15-19). Kukaan ylpeä yksilö tai valtakunta ei voi paeta Jumalan oikeudenmukaista vihaa.
Babylonin ja sen ruhtinaan tuomio
Jaejakson kaikkein yksityiskohtaisin kuvaus kohdistuu Babylonin ja sen kuninkaan tuomioon (13:1-14:27). Babylonia oli ikivanha valtakunta Mesopotamiassa, joka mainitaan jo Raamatun alkulehdillä (1.Moos.10:6-10; 11:9). Valtakunta nousi ja taantui vuosisatojen aikana. Vanhan Babylonian tunnetuimpia henkilöitä oli n. v. 1792 eKr. valtaan noussut kuningas Hammurabi, joka loi suuren valtakunnan. Hammurabi oli juonikas, taitava ja häikäilemätön johtaja, joka loi verisissä sodissa Babyloniasta suuren imperiumin. Hammurabi tunnetaan ehkä parhaiten lakikokoelmastaan, jota pidetään ensimmäisenä kirjoitettuna lakina. Hammurabin laki pohjautui pitkälti koston periaatteeseen, joka oli tuohon aikaan yleinen. Hammurabin valtakunta jäi lyhytaikaiseksi ja heikkeni huomattavasti hänen kuolemansa jälkeen.
Babylonian pääkaupunki Babylon oli Lähi-Idän tärkeimpiä kaupunkeja vuosisatojen ajan. Kaupunki sijaitsi Eufratin varrella n. 100 kilometrin päässä nykyisestä Bagdadista. Kaupungin oletetaan olleen ensimmäinen, jossa on ollut yli 200 000 asukasta. Nebukadnessar II:n aikana (vv. 605-562 eKr.) Babylonin ympärille rakennettiin kolminkertainen muuri.
Jesajan aikana Uus-Babylonian valtakunnan kukoistus oli vasta edessäpäin, mutta kuningas Hiskian aikana Jesaja jo ennusti Juudan tulevan pakkosiirtolaisuuden (39:1-8). Tästä syystä Jesajan kirjalla oli erityistä merkitystä niille ihmisille, jotka paljon myöhemmin selvisivät Jerusalemin tuhosta vuonna 586 eKr. Kuten Jumala käytti jumalatonta Assyriaa rangaistakseen Israelia (pohjoisvaltiota), Hän tulisi käyttämään myös jumalatonta Babylonia puhdistaakseen Juudaa (etelävaltiota) sen synneistä. Pakkosiirtolaisuuden ajan jälkeen juutalaiset olivat jo nähneet Assyrian kukistumisen, joten he saivat Jesajan profetiasta vahvistuksen sille, että myös Babylonia tulee kukistumaan (14:22,23).
Vaikka jaksossa mainitaan Babylonin kuninkaan kukistuminen (14:3-21), kuningasta ei sen kummemmin identifioida. Jakeiden tulkinta on aiheuttanut paljon pohdintaa. Kyseessä on toisaalta yleinen periaate, jonka mukaan kukaan yksilö tai mikään valtakunta, joka asettaa itsensä Jumalan yläpuolella, ei kestä vaan tulee kukistumaan. Herra Sebaot on kaikkien yläpuolella. Toisaalta yritykset varmuudella samaistaa ”Babylonin kuningasta” kehenkään historian henkilöön ovat epäonnistuneet. Niinpä ”Babylonin kuningas” näyttäisi edustavan Jumalaa vastustavaa voimaa, Saatanaa (1.Moos.3:1; ilmeisesti profeetta Hesekielin valitusvirsi Tyroksen kuninkaasta, Hes.28:11-19 on myös kuvaus Saatanasta). Jumalan vastustajan valta ulottuu kaikkiin yksilöihin ja valtakuntiin, jotka vastustavat Jumalaa ja jotka tuomitaan aikojen lopulla. Babyloniin liitetään Sodoman ja Gomorran kaltainen kohtalo (Jes.13:19). Näitä kaupunkeja ei koskaan rakennettu uudelleen. Babylonin kuninkaan kukistuminen merkitsee myös kaikkien niiden tuhoa, jotka ovat liittyneet häneen. Babylonin tuho tulee olemaan lopullinen (13:20-22; 14:22,23; Jer.50:39,40; Ilm.18:1-24).
Samaan aikaan (viimeisinä aikoina) tapahtuu kuitenkin Jaakobin eli Israelin ennallistaminen ja kuningaskunnan perustaminen uudelleen (Jes.14:1,2,32) pääkaupunkinaan Siion eli Jerusalem (2:1-5). Hallitsijana tulee olemaan vanhurskas Daavidin jälkeläinen (9:5,6; 11:1-10; 16:5). Niinpä jakso Jes.13-23, joka käsittelee pääosin naapurivaltakuntien kohtaloa, on nähtävä Israelin tulevaa toivoa vasten. Vaikka Israel on väliaikaisesti tuomittu, se on silti Herran oma kansa (19:25). Lopulta myös muut kansat saavat suojan sen keskuudesta (14:1; 19:23-25; 66:23; Sak.8:20-23; 14:16). Lupaukset ennallistamisesta ovat olleet Israelin kansalle toivona ja lohdutuksena aina kun Jumala on oikeudenmukaisuudessaan rangaissut kansaansa.
Tässä yhteydessä Jesaja ennustaa myös Assyrian armeijan tuhon (14:24-27). Profetioita ei ole esitetty niiden toteutumisen kronologisessa järjestyksessä. Jesajan elinaikana uhka tuli juuri Assyrian taholta, joten siinä vaiheessa asia oli ajankohtainen. Sekä Assyria että Babylonia olivat Mesopotamian alueen suurvaltoja, joten Jesajan ennustus myös Assyrian tuhoutumisesta oli luontevaa juuri Babylonian tuhon ennustuksen yhteydessä.
Filistean kaatuminen ja tulevaisuus ilman toivoa
Babylonian tuhoutumisen jälkeen Jesaja ennustaa Filistean kukistumisen (14:28-32). Filistealaiset asuivat Kanaaninmaan etelärannikolla israelilaisten saapuessa alueelle. Filistealaiset hallitsivat rannikkotasangolla viittä kaupunkia (Gaza, Askelon, Ashdod, Ekron ja Gat), jotka olivat ilmeisesti hyvin itsenäisiä. Filistealaiset olivat pitkään alueen ainoa kansa, joka osasi takoa rautaa (1.Sam.13:19-21). Kuningas Saulin aikana israelilaiset nousivat kapinaan filistealaisia vastaan. Sotatila jatkui kuitenkin melkein koko ajan filistealaisten ja israelilaisten välillä.
Filistealaisten aluetta kutsuttiin Filistiaksi, mutta nimi muuttui Rooman alaisuudessa Palestiinaksi. Filistealaiset eivät kuitenkaan ole nykyisten palestiinalaisten esi-isiä.
Moabin rangaistus sen ylpeyden tähden
Seuraavaksi Jesaja ennustaa Moabin rangaistuksen (15:1-16:14). Moabilaiset olivat israelilaisten lähisukulaisia, joiden kantaisä oli Abrahamin veljenpoika Loot (1.Moos.19:37). Moabin kieli oli heprean läheinen sukukieli. Moabin alue oli Kuolleen meren itäpuolella nykyisessä Jordaniassa. Jeesuksen yksi esiäiti oli moabilainen Ruut (Matt.1:5).
Erityiseksi Jesajan profetian Moabin kohtalosta tekee se, että Jesaja selvästikin oli itse järkyttynyt Moabin tulossa olevasta tuhosta (Jes.15:5). Kuitenkin Moabin tuho johtuu sen omasta ylpeydestä (16:6). Moab ei ollut suurvalta kuten Babylonia, mutta sen sydän oli yhtä kaukana Jumalasta. Siksi Moab itse sai aikaan Jumalan tuomion.
Syyrian ja Israelin kohtalo
Jesaja ennustaa tämän jälkeen rangaistuksen Syyrialle eli pääkaupungin mukaan Damaskokselle ja Israelille eli pohjoisvaltiolle (Jes.17:1-14). Taustalla oli Syyrian (Aramin) ja Israelin (pohjoisvaltion) liittoutuminen ja hyökkäys Juudaa vastaan kuningas Ahasin aikana (Jes.7:1). Hyökkäyksen tarkoituksena oli pakottaa Juuda mukaan Assyrian vastaiseen liittoon. Syyria oli jumalaton pakanavaltio ja myös Israelin hengellinen elämä oli tosiasiassa muuttunut epäjumalanpalvonnaksi. Kumpikin valtakunta tuli lopulta kukistumaan Assyrian hyökkäyksessä. Jälleen näemme Jumalan käyttävän jumalattomia kansoja täyttämään Hänen tarkoituksiaan. Kuten Herra asettaa rajat pauhaavalle merelle, Hän hallitsee myös historian kulkua. Suurinkin maallinen valtakunta on lopulta Hänelle alamainen (17:12-14).
Herran vastaus Nubian lähettiläille
Jesajan sanoja Nubialle (Kus, Etiopia; 18:1-7) ei nimenomaisesti ole mainittu ennustuksiksi, kuten muille kansoille jaejaksossa Jes.13-23. Kuitenkin kyseessä on tuomion sana myös tälle kansalle (18:5,6). Kyseinen alue oli nykyisen Egyptin eteläpuolella, ilmeisesti käsittäen suunnilleen nykyisen Sudanin, Etiopian ja Somalian alueet. Asukkaat olivat selvästikin mustaa rotua. Kahdeksannella vuosisadalla eKr. Egyptiä hallitsi tietyn ajan etiopialainen dynastia. Jae 18:7 viittaa alueen asukkaiden aikojen lopulla palvelevan Herraa Sebaotia. Kyseessä lienee aika, jolloin kaikista kansoista tullaan palvelemaan Herraa Siionin vuorella (vrt. 19:23-25).
Egypti tunnustaa Herran Sebaotin
Tämän jälkeen Jesaja lausuu ennussanat Egyptille (19:1-25). Egypti oli ollut israelilaisten orjuuttaja noin 400 vuoden ajan, jonka jälkeen Israel lähti Egyptistä Mooseksen johdolla Herran voimatekojen myötävaikutuksella. Egyptillä oli näin historiallisista syistä erityistä merkitystä Israelin näkökulmasta. Toisaalta Egypti oli vuosituhantinen suurvalta poliittisessa ja kulttuurisessa mielessä. Historian aikana se oli kokenut nousu- ja laskukausia. Kyseessä oli toisaalta pakanallinen valtakunta, joka juuri jumalattomuutensa vuoksi saa kokea Jumalan tuomion (19:1-17).
Niinpä ovatkin erityisen merkille pantavia lupaukset, jotka annetaan Egyptille – ja lopulta myös Assyrialle (19:18-25). Egypti, joka oli vuosisatoja sortanut israelilaisia, kääntyykin palvelemaan Herraa. Myös Assyria, joka Jesajan aikana uhkasi Juudaa, saa kokea runsaan hengellisen siunauksen. Jesajan aikalaisille nämä lupaukset poliittisille vihollisille olivat radikaaleja. Kyseessä on jälleen ennustus aikojen lopusta, jossa Israel tulee olemaan siunauksena koko maailmalle. Ottaen huomioon nykyisen uskonnollisen tilanteen koko tällä nykypäivän alueella Egyptistä Irakiin, tulee muutos olemaan valtava.
Lupausten jälkeen Jesaja kuitenkin uudelleen ennusti tuomiota Egyptille ja Nubialle (Kusille, Etiopialle; 20:1-6). Jesajan kolmivuotinen alastomuus oli enteenä sille, mitä tapahtui Filistean kaupungille Asdodille v. 711 eKr., jonka jälkeen Assyria uhkasi suoranaisesti myös Egyptiä.
Babylonin kukistuminen
Jakeet 21:1-10 kohdistuvat jälleen Babylonian tuomioon. Babylonian valtakunta koki vuosisatojen myötä useita nousukausia, jonka jälkeen valtakunta taantui. Tämä Jesajan ennustus saattaa tarkoittaa vuotta 539 eKr., jolloin Persian (Meedian, 21:2) kuningas Kyyros kukisti Babylonian. Tällä oli merkitystä myös Juudan kansalle, joka samalla vapautui pakkosiirtolaisuudestaan Babyloniassa (2.Aikak.36:22,23).
Edomin ahdistus
Jakeet 21:11,12 kohdistuvat Edomiin (vaikka sitä ei nimenomaisesti tekstissä mainita, mutta joka käy ilmi alkukielen sanaleikistä: Duma = Edom), joka sijaitsi Kuolleen meren eteläpuolella Moabista ja Juudasta etelään. Edomilaiset olivat Jaakobin veljen Esaun jälkeläisiä (1.Moos.36). Aikojen saatossa edomilaiset lakkasivat olemasta kansa ja sulautuivat juutalaisiin.
Arabian kohtalo
Assyrian kuningas Sargon II hyökkäsi Arabian pohjoisia heimoja vastaan v. 715 eKr., minkä Jesaja ennusti näkynä arabiheimoista (Jes.21:13-17). Vuoden ajan Arabian palkkasoturit tekivät vastarintaa assyrialaisille, mutta kukistuivat sen jälkeen.
Ennustus Juudasta
Tämän jälkeen Jesaja ennusti jälleen Juudasta (22:1-25). Kyseinen ennustus ilmeisesti koskee tapahtumia sen jälkeen kun Juuda oli pelastunut Assyrian kuninkaan Sanheribin hyökkäyksestä v. 701 eKr. Huolimatta Herran Sebaotin ihmeellisestä avusta vihollista vastaan (37:36-38) Juudan kansa ei kuitenkaan tuntenut kiitollisuutta Herraa kohtaan. Juuda oli siksi lopullisesti tuomittu, mikä tapahtui Babylonian tuhotessa Jerusalemin v. 586 eKr.
Jumala kuitenkin katsoo ihmisiä myös yksilöinä (22:15-25). Esimerkkinä on ylpeä Sebna, joka tulee kokemaan tuomion, ja vanhurskas Eljakim, joka korotetaan.
Tyroksen tuomio ja elpyminen
Jesajan viimeinen ennustus kohdistui Tyrokseen (23:1-18). Tyros ja Siidon olivat Foinikian (nykyisen Libanonin alueen) vauraita satamakaupunkeja, jotka kävivät tuottoisaa kauppaa koko Välimeren alueella. Vuosisatojen myötä Tyros ja Siidon ovat joutuneet eri suurvaltojen alaisuuteen. Vuosina 705-701 eKr. Sanherib hyökkäsi Tyrosta vastaan, joka kukistui pitkän saarrostuksen jälkeen. Myös Tyros tulisi ulkonaisesti elpymään ja vaurastumaan (23:15-18). Tyros ei kuitenkaan tämän ennustuksen mukaan tule kokemaan hengellistä herätystä, mutta sen rikkaus tulee aineelliseksi siunaukseksi Jerusalemille (23:18).
Lähteet
Schultz, Samuel J.: The Old Testament Speaks. Third Edition (Wheaton College, 1980).
Zondervan NIV Bible Commentary. Volume 1: Old Testament (Grand Rapids, Michigan, 1994).
Juhani Nikula, 4.4.2012
