Veljesten ensimmäinen viljanhakumatka
Jaakob perheineen ei tiennyt mitään Joosefin ylenemisestä Egyptissä (1.Moos.41). Jaakobille Joosef oli kuollut, koska veljet olivat petoksella saaneet Jaakobin uskomaan niin. Aikaa oli kulunut jo 13 vuotta eivätkä veljetkään voineet tietää, oliko Joosef enää elossa. Oli inhimillisesti mahdotonta kenellekään kuvitella, että Joosef olisi päässyt suurvallan käskynhaltijaksi. Siksi edessä olevat tapahtumat tulivat olemaan Jaakobin perheelle täysin odottamattomia.
Kuten Joosef oli faaraolle ennustanutkin (41:27-32), oli tulossa nälänhätä yli koko maan. Nälänhätä kohdistui yhtä lailla Kanaanin maahan kuin Egyptiin. Mutta Jaakobin perhe sai kuulla, että Egyptissä oli viljaa; niinpä Joosefin veljet tekivät kaksi viljanhakumatkaa Egyptiin (1.Moos.42,43). Nämä matkat tulivat olemaan dramaattisia, koska veljekset tapasivat Egyptissä oman veljensä, jonka he kerran olivat myyneet sinne orjaksi.
Kymmenen veljestä lähti ensimmäiselle matkalle (42:1-28). Jaakob ei päästänyt Benjaminia mukaan. Jaakobille hänen poikansa jakautuivat kahteen osaan: Raakelin lapset Joosef ja Benjamin sekä ”muut” kymmenen. Koska Joosefia ei enää Jaakobin käsityksen mukaan ollut, hän halusi suojella Benjaminia kaikilta mahdollisilta vahingoilta.
Joosefin toimintaa veljiä kohtaa ei ajanut halu kostaa, mikä näkyy eri vaiheissa heidän kanssakäymisessään: vaikka Joosef koetteli veljiä ankarasti, hänen huolenpitonsa näkyy samaan aikaan monessa suhteessa. Joosefin toiminnan takana olivat ensinnäkin hänen unensa (42:9). Hänen unensa olivat aiheuttaneet paljon kateutta veljissä ja on mahdollista, että Joosef olikin ollut itsestään ylpeä, mutta sittenkin unet toteutuivat (42:6). Joosef tunsi veljensä jo ensimmäisellä kerralla, mutta ei ilmaissut itseään heille (42:7). Koska Benjamin ei ollut mukana ensimmäisellä kerralla, Joosef saattoi olettaa, että veljet olivat nyt alkaneet vihata Benjaminia, joka myös oli Raakelin poika, Joosefin täysveli. Tämä asetelma oli toinen motiivi Joosefin toiminnalle veljiä kohtaan. Joosef ei antanut veljesten tunnistaa itseään, koska hän ajatteli panna heidät koetukselle. Ensin Joosef vangitsi kaikki veljet syyttäen heitä vakoojiksi (sinänsä mielivaltainen syyte). Mutta lopulta Joosef käski muitten veljesten palata kotiin lukuun ottamatta yhtä, joka sai jäädä panttivangiksi; vangiksi joutui Simeon. On arveltu, että tässäkin näkyy Joosefin huolenpito: vanhinta, Ruubenia, veljekset tarvitsevat kotimatkallaan johtajana; siksi Joosef vangitsi toiseksi vanhimman veljen. Muut yhdeksän palasivat Kanaanin maahan. Mutta palatessaan Egyptiin veljesten piti tuoda myös Benjamin mukanaan, jotta Joosef näkisi, että he ovat puhuneet totta (42:18-20). Joosef antoi veljesten matkaan viljaa, mutta palautti saamansa maksun (tämäkin on osoitus huolenpidosta). Lopulta kaikki veljekset saivat huomata saaneensa hopeansa takaisin, mitä kaikki säikähtivät.
Jaakob ei missään tapauksessa halunnut päästää Benjaminia toiselle matkalle (42:29-38). Hänelle ainoa elossa oleva (Joosefin kuoltua!) Raakelin poika oli rakas. Ruubenin tarjouksen antaa molemmat omat poikansa vakuudeksi Benjaminin palauttamisesta Jaakob torjui. Jos Benjamin kuolisi, Jaakob menisi tuonelaan, missä hänellä ei olisi lepoa.
Veljekset palaavat Egyptiin
Kului lähes kaksi vuotta (vrt. 45:6), kunnes veljesten ensimmäisellä matkallaan tuoma vilja loppui. Uutta viljannoutomatkaa oli viivyttänyt se, että huolimatta Joosefin ankarasta vaatimuksesta (42:20) Jaakob oli kieltäytynyt lähettämästä Benjaminia mukaan toiselle matkalle. Ruuben oli tarjoutunut antamaan omat poikansa vakuudeksi Benjaminista (42:37), mutta Jaakob oli ehdottomasti kieltäytynyt lähettämästä Benjaminia mistään hinnasta. Tämä keskustelu oli varmasti kaikkien muistissa. Jaakob vaati veljeksiä lähtemään uudelle matkalle, mutta keskustelu Benjamin osallistumisesta matkalle piti käsitellä uudelleen (43:1-7). Jaakobin puolustelu oli enää viivytystä ja heikkoutta hänen taholtaan (43:6). Mutta uuden tarjouksen Benjaminin palauttamisesta teki Juuda, ei enää Ruuben (43:8-10). Tuskin Juudan tarjous oli sinänsä vakuuttavampi, mutta joka tapauksessa Israel taipui (43:11-14). Benjamin sai lähteä, ja samalla Egyptin käskynhaltijalle piti viedä kalliita lahjoja (tämä oli tapana kohdatessa korkea-arvoisia isäntiä) sekä lisäksi palauttaa hopea, jonka veljekset olivat löytäneet palautettuna säkeistään. Jaakob ei veljesten lailla tiennyt, miksi hopea löytyi säkeistä; Jaakob piti mahdollisena, että se oli erehdys. Mutta olennaista oli se, että kymmenen veljestä, Benjamin mukaan lukien, saivat nyt lähteä uudelleen Egyptiin.
Veljesten toinen ilmestyminen Egyptiin oli aivan toisenluontoinen kuin ensimmäinen oli ollut (43:15-34). Joosef ja hänen taloudenhoitajansa kohtelivat kaikkia veljiä hyvin. Ei ollut enää aiheetonta syyttelyä vakoojiksi, ei vangitsemisia, ei uhkailuja, ei vaatimuksia. Edes säkeistä löytynyttä hopeaa ei taloudenhoitaja halunnut takaisin. Päinvastoin, nähdessään Benjaminin veljesten joukossa Joosef kutsutti miehet taloonsa ja päätti järjestää heille runsaan kestityksen. Lisäksi taloudenhoitaja toi vangitun Simeonin muiden veljesten luokse.
Veljekset eivät helpolla kyenneet uskomaan, että heillä ei ole vaaraa. Kaikki tuntui olevan niin toisin kuin ensimmäisellä kerralla. Mutta tämä yllättävä käänne silti aiheutti heissä pahoja aavistuksia ja epäilyjä.
Käänteen kohtelussa aiheutti selvästi se, että Joosef näki ja tunnisti Benjaminin veljien joukossa. Joosefille tämä kohtaaminen merkitsi tunnekuohua, jota hän ei voinut näyttää veljille. Joosefin tarkoitus ei ollut kostaa veljille näiden rikosta, vaan testata veljiä, oliko näiden kateus nyt kohdistunut Benjaminiin. Tämä testi oli vielä varsinaisilta osiltaan edessäpäin.
Joosef ei voinut aterioida yhdessä veljiensä kanssa, koska se oli sopimatonta (kultillisesti epäpuhdasta) egyptiläisille. Joosef pysyi roolissaan egyptiläisenä ylimyksenä ja kohteli veljiä niin hyvin kuin se oli mahdollista. Joosef asetti veljekset, kaikkiaan yksitoista, istumaan itseään vastapäätä ikäjärjestyksessä Ruubenista Benjaminiin. Umpimähkään sellainen istumajärjestys olisi ollut lähes mahdoton, joten veljesten ihmettelyn ymmärtää. Heille tämän on täytynyt merkitä jumalallisen viisauden läsnäoloa. Nuorin veljeksistä sai Joosefin pöydästä ruokapaloja viisi kertaa enemmän kuin muut, mikä varmasti on lisännyt veljien hämmästystä. Koko tilanne on ollut veljeksille täysin odottamaton ja hämmentävä.
Veljekset lähtivät jälleen paluumatkalle (44:1-17). Joosef antoi käskyn jälleen palauttaa viljan maksuksi tuotu hopea veljesten säkkeihin. Mutta tällä kertaa Joosef käski taloutensa hoitajan panna lisäksi hopeamaljan Benjaminin säkkiin. Kyseessä oli kallisarvoinen esine, jonka varastanutta henkilöä kohtaisi kaikissa oloissa ankara rangaistus. Koetuksen sisältö keskittyi juuri siihen, että hopeamalja olisi Joosefin täysveljen säkissä. Veljesten suhtautuminen Benjaminiin tulisi varmuudella selville: kohtelisivatko he Benjaminia samalla tavalla kuin olivat kohdelleet Joosefia vai olisivatko veljet muuttuneet.
Veljekset tiesivät, että he eivät olleet varastaneet mitään Joosefin omaisuutta. Siinä he olivat aivan oikeassa. Siksi he saattoivat rehellisyytensä vakuudeksi luvata kuoleman sille, joka olisi maljan ottanut ja lisäksi kaikki muut jäisivät Joosefin orjiksi. Joosefin asettama koetus toimi aivan täydellisesti!
Mutta hopeamalja löytyi kuin löytyikin Benjaminin säkistä, mistä syystä veljekset olivat ilman minkäänlaisia mahdollisuuksia puolustautua. Tässä vaiheessa Joosefin koetus olisi voinut johtaa siihen, että veljet olisivat hylänneet Benjaminin. Veljet olivat tosin itse vannoneet kaikkien kärsivän rangaistuksen, jos hopeamalja löytyisi heiltä keneltäkään. Mutta Joosefin taloudenhoitaja olisi omiin sanoihinsa vedoten vienyt vain Benjaminin; muut olisivat voineet jatkaa paluumatkaansa. Mutta sitä eivät veljet halunneet tehdä. He eivät halunneet hylätä Benjaminia. Siksi kaikki yksitoista (koska Simeon oli nyt selvästikin mukana) palasivat Joosefin luo.
Käsitys Joosefista ennustamassa hopeamaljan avulla (44:5,15) on selvästi noituutta, joka oli aina Jumalan omilta kielletty (5.Moos.18:10-12). Todennäköisesti Joosef vain tekeytyi tässä asiassa ulkonaisesti täysin pakanalliseksi egyptiläisen roolissaan. Ei ole todellisuudessa mahdollista, että Joosef olisi osallistunut vieraiden kulttien, epäjumalien ja demonien palvontaan.
Juudan puhe Joosefille
Lähtiessään Juuda oli luvannut isälleen, että hän vastaa Benjaminista (43:8-10). Kyseessä oli nyt siis todellinen koetinkivi. Juuda teki juuri niin kuin oli luvannutkin: hän lupasi itse jäädä orjaksi Benjaminin puolesta (44:18-34). Juuda mainitsee Joosefin kuolleeksi pedon raatelemana (44:28) vaikka Juuda tiesi, että tämä oli ollut veljesten valhe isälleen. Muilta osin Juudan puhe oli mestarillinen ja se osoitti, että Juuda oli halukas uhrautumaan Benjaminin puolesta – kuten oli isälle luvannutkin.
Juudan puhe merkitsi sitä, että veljekset olivat täysin kestäneet Joosefin asettaman koetuksen. Joosefille tuli nyt selväksi, että veljet olivat muuttuneet.
Joosef ei kestänyt enempää. Ei ollut enää mitään tarvetta testata veljiä enempää. Joosef ilmaisi itsensä veljilleen ja kertoi kaiken, mitä oli tapahtunut (45:1-24). Jaakobin perhe oli edelleen hengissä ja se oli nyt todella yhtä perhettä. Joosef vakuutti, että hänellä ei ole enää mitään veljiään vastaan. Joosef oli antanut kaiken menneen anteeksi (Jaakobin kuoleman jälkeenkin Joosef vielä vakuutti, että hän oli antanut kaiken anteeksi, 50:15-21). Veljet olivat tosin myyneet Joosefin orjaksi, mutta todellisuudessa Jumala oli lähettänyt hänet edeltä Egyptiin perhettään varten. Veljien teko oli johtunut kateudesta, mutta se oli siitä huolimatta kuulunut Jumalan suunnitelmiin. Jumala käyttää näin jopa syntisten ihmisten pahoja tekoja täyttääkseen tarkoitusperiään (äärimmäisenä esimerkkinä ovat Jeesuksen kärsimykset).
Faaraokin ilahtui Joosefin veljesten saapumisesta ja hän antoi koko Joosefin perheelle kutsun asettua asumaan Egyptiin. Joosefin perhe saisi nauttia kaikesta hyvästä, mitä Egypti voi tarjota.
Veljekset palasivat isänsä luo, jota – ihan ymmärrettävästi – ei ensin ollut helppoa saada uskomaan, että Joosef elää ja että tämä on Egyptin valtias. Mutta Jaakob saatiin lopulta uskomaan, että Joosef elää ja että hän kutsuu koko perheen Egyptiin. Jaakob tekikin päätöksen lähteä Egyptiin (45:25-28).
Lähteet
Kidner, Derek: Genesis. An Introduction & Commentary (Inter-Varsity Press, Leicester, England,
1967).
Zondervan NIV Bible Commentary. Volume 1: Old Testament (Grand Rapids, Michigan, 1994).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti