”Kristuksesta todistamaan” –sarjan kolmas osa käsittelee niitä tekijöitä, jotka myötävaikuttavat sanoman tehokkaaseen esittämiseen. Tärkeintä todistamistehtävässä on toki olla Pyhän Hengen johdossa Hänen ääntään kuunnellen. Samalla on kuitenkin viisasta ottaa huomioon yleiset tehokkaan viestinnän periaatteet. Viestinnässä on kysymys ajatusten välittämisestä ihmisten välillä, joten viestintään vaikuttavat itse sanoma sekä viestinnän kumpikin osapuoli, sanoman esittäjä ja vastaanottaja. On olemassa yleisiä periaatteita, joilla on taipumus vaikuttaa viestinnän onnistumiseen. Todistamistehtävässä on ensiarvoista pyrkiä vaikuttamaan pelastussanoman onnistuneeseen välittämiseen. Myös Raamattu osaltaan kehottaa ottamaan nämä yleispätevät periaatteet huomioon, esim.: ”Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti…” (1.Piet.3:16). Jeesuksen toiminnan tutkiminen osoittaa kauttaaltaan, että Hän hallitsi viestinnän tehokkaat periaatteet.
Viestinnän periaatteiden huomioon ottaminen on vastaus kysymykseen: Miten esitämme tehokkaasti sanomamme? Erityisesti suullista todistamistehtävää ajatellen voimme esittää kymmenen periaatetta, jotka ovat tärkeitä kristillisen sanoman esittämisessä:
1. Puhu pitäen mielessäsi sanoman tarkoitus!
2. Puhu selvästi!
3. Sano, mitä tarkoitat!
4. Tunne yleisösi!
5. Käytä sanoja, joita kuulijasi ymmärtävät!
6. Käytä avuksi kuulijoidesi kokemusmaailmaa!
7. Puhu kuulijoidesi kiinnostuksen ja tarpeiden pohjalta!
8. Vastaanota palautetta kuulijoiltasi!
9. Muista asenteiden vaikutus!
10. Vahvista sanomaa eri tavoin!
Sanoman tarkoitus. Kristillisen todistuksen tarkoituksena on, että kuulija voisi ottaa pelastussanoman vastaan. Kuitenkin ottaen huomioon ihmisen henkisen kolmijakoisen rakenteen sanoman tarkoitus voidaan jakaa kolmeen alatavoitteeseen: (1) ihmisen tietoa (ajatusmaailmaa, älyä) varten sanoman tarkoituksena on antaa kristillisen sanoman tiedollinen sisältö; (2) ihmisen tunteita varten tarkoituksena on ohjata oikeisiin asenteisiin; ja (3) ihmisen tahtoa varten tarkoituksena on johtaa toimintaan, ts., uskonratkaisuun. Kokonaisuutena sanoman tarkoitus on johtaa pelastussanoman vastaanottamiseen, mutta uskonratkaisu ei ole mahdollinen, jos yksikin osa ihmisestä vastustaa sitä. Erityistä Pyhän Hengen johdatusta tarvitaan tunnistamaan, vastustavatko ihmisessä tieto, tunteet vai tahto. Toisaalta ihminen on voinut kuulla sanoman useita kertoja ja on perillä sanoman sisällöstä, jolloin tietoa ei pidä enää korostaa, vaan todistajan tulee keskittyä kahteen muuhun alueeseen (Paavalin todistus Herodes Agripalle on esimerkki tästä: kuningas tiesi hyvin sanoman sisällön, mutta ei tahtonut kääntyä, Ap.t.26:26-29). Toisaalta taas on hyödytöntä kehottaa ihmistä uskonratkaisuun, jos ihminen ei edes tiedä, mitä hänen mahdollinen ratkaisunsa pitää sisällään. Sanoman tarkoitus on siis kokonaisuus, jonka tulee toteutua kaikilta kolmelta osin.
Sanoman selvyys. Selvä äänenkäyttö sen kaikissa muodoissaan on tärkeä asia kaikessa viestinnässä eikä sen merkitys ei ole yhtään vähäisempi kristillisessä todistajan tehtävässä. Moitteeton ääntämys ja kuuluva äänenkäyttö ovat perustekijöitä myös todistamisessa. Epäselvä äänenkäyttö heikentää sanoman perillemenoa, koska se vaikeuttaa sanoman ymmärtämistä ja myös helposti ärsyttää kuulijaa. Tällaisia epäselvyystekijöitä voi olla monenlaista: liian nopea tai hidas puhetyyli, liian hiljainen tai liian kova ääni, mumiseminen, sanojen nieleminen (ei sanota koko sanaa kuuluvasti) tai sanojen huolimaton ääntäminen. Selvän ja kuuluvan äänenkäytön merkitys korostuu, jos puhutaan useammalle ihmiselle tai suurelle yleisölle. Samoin esim. puhelimeen puhuminen vaatii selvempää äänenkäyttöä kuin läsnä olevalle ihmiselle puhuttaessa. Erityinen vaatimus selvälle äänenkäytölle on silloin, jos puhutaan henkilölle, joka ei kuuntele sanomaa esitettävän tämän omalla äidinkielellä, ts. puhutaan suomeksi henkilölle, joka ymmärtää suomea, mutta jonka äidinkieli ei ole suomi. Yleisesti kristillisen sanoman selvyys lienee erityinen ongelma siitä syystä, että todistajaa usein jännittää sanoman esittäminen; tällöin todistaja ei pysty kiinnittämään äänenkäyttöön riittävää huomiota. Vakuuttava esiintyminen kuitenkin edellyttää myös sanoman esittämistä varmasti ja selvästi. Me emme tosin pysty kuuntelemaan Raamatun aikaisten ihmisten puheita, mutta voimme päätellä, että heidän on ollut välttämätöntä olla äänenkäyttönsä hyvin hallinneita henkilöitä. Yleensä vanhaan aikaan puhujalta vaadittiin enemmän kuin nykyään, koska heillä ei ollut käytössään nykyisiä apuvälineitä (kuten äänentoistolaitteita). Jeesus puhui toistuvasti suurille väkijoukoille (esim. Luuk.5:1-3). Pietarilla oli helluntaina kuulijoita ainakin ne 3000 miestä, jotka kääntyivät uskomaan evankeliumin (Ap.t.2:40,41). Paavalia pyydettiin puhumaan Ateenassa Areiopagilla (Ap.t.17:22-34); tunnettua kuitenkin oli, että kreikkalaiset olivat kehittäneet puhetaidosta suurenmoisen taiteenlajin, ja jos Paavali olisi ollut kehno puhuja, hänet olisi keskeytetty muutaman lauseen jälkeen ja raahattu alas Areiopagilta! On siten kiistatonta, että Raamatussa esitetyt, suurelle yleisölle kohdistetut puhetilanteet ovat vaatineet hyvää ja selkeää puhujaa.
Sanoman tarkoituksen esittäminen. Yhtä tärkeää kuin hyvä ja selvä äänenkäyttö on sanoman looginen selkeys. Tämä tarkoittaa sitä, että todistajan tulee sanoa selvällä sanankäytöllä, riittävän yksinkertaisilla lauserakenteilla ja johdonmukaisen varmasti, mitä hän tarkoittaa (hyvä esimerkki sanoman loogisesta esittämisestä on Ap.t.16:31,32). Sanomaa ei saa varovaisuussyistä peitellä, ts. todistaja ei saa ”kiemurrella.” Asiaa ei saa tarpeettomasti pitkittää eikä sanoman todellista sisältöä väistellä. Pahimmillaan kuulija ei pääse lainkaan selville siitä, mitä todistaja tarkoittaa! Eri asia on se, onko jossakin tilanteessa viisasta olla välittömästi menemättä suoraan asiaan; se voi toisinaan olla paikallaan luottamuksellisen kontaktin luomiseksi. Mutta kun tulee aika esittää sanoma ja sen tarkoitus, se tulee esittää mahdollisimman selkeästi.
Yleisö. Eri yleisöille puhutaan eri tavoilla. Niin puhetyyli kuin sanojen käyttö vaihtelevat suuresti puhuttaessa eri yleisöille. Tätä taustaa vasten on tärkeää tuntea yleisönsä mahdollisimman laajasti, jotta pystyy puhumaan heille tavalla, joka kohtaa heidän tarpeensa, tilanteensa ja kykynsä. Joskus on mahdollista, että yleisö ei edes pysty ottamaan sanomaa vastaan juuri tietynlaiselta henkilöltä, koska ”kulttuurinen kuilu” on liian suuri. Useimmiten taas tämän kuilun pystyy ylittämään, kun ottaa huomioon yleisönsä oikealla tavalla. Paavalikin yritti olla juutalaiselle juutalainen ja kreikkalaiselle kreikkalainen, jotta sanoman eteenpäin meneminen näin edistyisi (1.Kor.9:19-21).
Kielenkäyttö. Hyvä viestinnän sääntö on: Käytä sanoja, joita kuulijat ymmärtävät. Tämä voi vaikuttaa itsestään selvyydeltä, mutta tätä periaatetta vastaan rikotaan paljon kristillisen sanoman levittämisessä. Ns. ”Kaanaan kieli” (kristillinen sisäpiirisanasto, usein vanhoihin raamatunkäännöksiin pohjautuva kielenkäyttö) on tavallisesti keskivertokansalaiselle tuntematon. Todistajan tulee ottaa huomioon, että mitä vastaanottaja voi ymmärtää, riippuu tämä omasta sanastosta ja kokemusmaailmasta. Siksi todistajan tulee käyttää selvää yleiskieltä, jota sekä todistaja että sanoman vastaanottaja ymmärtävät. Koska kuitenkin eräät termit on esitettävä niiden raamatullisella tai kristillisessä kielenkäytössä vakiintuneella sanastolla, on nämä puolestaan selitettävä kuulijalle yleiskielisessä muodossa.
Kokemusmaailma. Tässä suhteessa juuri Jeesus osoitti olevansa kaikkien aikojen paras viestijä! Hän käytti yksinkertaista, jokapäiväistä kuulijoidensa kieltä, mutta silti Hänen sanomansa oli niin voimakas, että Hänen kuulijansa olivat hämmästyneitä (Matt.7:28). Ihmiset pitivät Hänen puheidensa kuuntelemisesta, koska Hän opetti moraalisia ja hengellisiä periaatteita ihmisten oma kokemusmaailma huomioon ottaen ja nimenomaan sitä hyväksikäyttäen. Esim. kun Jeesus kutsui kalastajat Simonin ja Andreaksen seuraamaan itseään, Hän sanoi tekevänsä näistä ”ihmisten kalastajia” (Matt.4:18-20). Vertauksissaan Jeesus käytti hyväkseen ihmisten tuttua, arkipäiväistä kokemusmaailmaa, jolloin kuulijoiden oli helppo ymmärtää sanoman sisältö ja helppo samaistua siihen, koska heidän kokemuksensa todisti vertauksessa esitetyn viisauden todeksi. Jeesuksen esimerkin mukaan onkin ihmisille puhuttava näiden oman kokemusmaailma huomioon ottaen. Se ei tarkoita sitä, että ihmisten kokemusmaailman tulisi antaa rajoittaa sanoman sisältöä. Pikemminkin on kyse siitä, että ihmisten kokemuksista nousevat esimerkit ja sanasto voivat auttaa esittämään ihmisille uusia totuuksia. Viestinnän lakina tämän voi esittää siten, että meidän tulee edetä tutusta ja tunnetusta tuntemattomaan (eikä päinvastoin). Aloitamme siitä, minkä ihmiset tuntevat kertoaksemme heille jotain uutta.
Kiinnostukset ja tarpeet. Kokemusmaailmaa lähellä on kuulijoiden kiinnostuksen kohteiden ja tarpeiden huomioon ottaminen. Ihmisten kiinnostuksen kohteet (harrastukset, mieltymykset, lahjakkuusalueet ym.) ja tarpeet vaihtelevat suuresti saman kulttuurinkin sisällä ikäluokkien, sukupuolten, ammattiryhmien jne. välillä. Tässä tulee kuunnella ihmisiä, jotta todistaja voi tietää, mitkä ovat hänen kuulijoidensa tarpeet ja sitten pyrkiä kohtaamaan nämä tavalla, joka edesauttaa sanoman perillemenoa.
Palaute. Voimme määritellä palautteen seuraavasti: Palaute (feedback) on vastaus, jonka viestijä saa vastaanottajalta sanoin, teoin tai asentein, jonka avulla viestijä saa tietää, miten sanoma on vastaanotettu, miten hyvin sanoma on ymmärretty ja mikä vaikutus sanomalla on ollut vastaanottajaan. Todistajalle onkin erittäin tärkeä tämä periaate: Pyri saamaan palautetta sanoman vastaanottajalta. Ilman palautetta todistaja ei tiedä, onko vastaanottaja ymmärtänyt sanoman ja tarvitseeko kuulija lisäselvennystä. Vastaanottaja on saattanut ymmärtää sanoman kokonaan väärin tai hänelle on voinut tulla joiltakin osin epäselvyyksiä. Palaute auttaa myös todistajaa ymmärtämään kuulijan tarpeet ja kiinnostuksen kohteet, jolloin todistaja voi kohdata kuulijan tälle tutulla tavalla. Palaute myös auttaa todistajaa tietämään, mitä kannattaa tehdä seuraavaksi kuulijan auttamiseksi uskonratkaisuun. Kokonaan kielteinenkin palaute voi olla hyödyksi, koska se voi osoittaa todistajalle, että kuulija ei ole tässä tilanteessa kypsä vastaanottamaan sanomaa. Palautteen merkitystä on korostettava myös siksi, että monet todistajat torjuvat kaikelle viestinnälle tärkeän palautteen sen virhepäätelmän varjolla, että todistaminen olisi yksisuuntaista toimintaa. Aika, jota elämme, korostaa individualismia, jolloin mahdollisuus yksisuuntaiseen viestintään edelleen pienenee. Ihmiset eivät halua pelkästään kuulla, vaan myös tulla kuulluiksi.
Asenteet. Sanoman perille saamiseksi on tärkeää, että viestijä ei ainoastaan kerro sanomaansa, vaan myös välittää kuulijoille positiivista asennoitumistaan näitä kohtaan. Asenteita ei tarvitse sanoa ääneen, ne näkyvät muutenkin! Todistajan vaarana on asennoitua kuulijoihinsa asenteella ”Olen teitä parempi!” Jos kuulijat havaitsevat tämän asenteen, he torjuvat sanoman, koska todistaja ei ole ollut halukas tai ymmärtäväinen asettumaan kuulijoidensa asemaan. Kristillisen sanoman todistajan on osoitettava asenteissaan samaa kuin mitä hän viestii: aitoutta, rakkautta ja nöyryyttä. Tämä näkyy ilmeissämme, kehonliikkeissämme, äänensävyssämme ja teoissamme, joilla osoitamme tunteitamme ihmisiä kohtaan. Asenteittemme korjaamiseen on tärkeää herkkyys palautteelle: jos ilmaisemme asenteillamme jotain muuta kuin mitä sanomamme on, kannattaa kuunnella palautetta; jos on aihetta korjata asenteitamme, niin on syytä tehdä sanoman eteenpäin menemisen auttamiseksi (esimerkkinä Jeesuksen mielenlaatu, Matt.11:29).
Sanoman vahvistaminen. Jeesus käytti juutalaisten rabbien tapaa toistaa samoja asioita uudelleen ja uudelleen, usein jopa samoin sanoin. Tämä helpotti asian muistamista. Jos kuulija oli kerran kuullut ja ymmärtänyt jonkin asian, saman asian uudelleen kuuleminen auttoi edelleen sen muistamista. Viisaalla tavalla käytettynä toisto on yksi keino vahvistaa sanomaa (kunhan toisto ei mene kuulijaa rasittavaksi taitamattomaksi ja pitkäveteiseksi jankuttamiseksi). Mutta sanoman vahvistaminen on yleisesti tärkeä periaate, joka vaatii todistajalta taitoa ja mielikuvitusta! Kaikenlaiset, hyvän maun mukaiset sanoman vahvistuskeinot auttavat omalta osaltaan vakuuttamaan kuulijaa siitä, mitä todistaja on sanonut. Usein visuaaliset keinot ovat tehokkaita ja havainnollistavia. Kokoustilanteissa musiikki on erittäin vaikuttava sanoman vahvistamisen väline. Kaikkein parhaita ja toimivimpia havainnollistamisen keinoja ovat ne, jotka saavat kuulijan osallistumaan niihin. Yksinkertaisimmillaan tämä voi merkitä kysymyksen esittämistä kuulijalle, joka saa tilaisuuden vastata ja osallistua keskusteluun.
Kristillisen sanoman levittäminen on niin tärkeä asia, että emme saa jättää käyttämättä niitä yleispäteviä viestinnän keinoja, jotka edesauttavat sanoman tehokasta esittämistä. Tästä syystä viestinnän periaatteiden tuntemista ei tule pitää ”epähengellisenä,” vaikka niitä periaatteita ei sellaisinaan opeteta Raamatussa. Todellisuudessa kuitenkin useimmat periaatteet löytyvät käytössä myös Jumalan sanasta monen raamatullisen henkilön elämässä.
Lähteet
Walker, Louise Jeter, Evangelism Today (ICI, Brussels, Belgium, 1986).
