”Liitto” on VT:n tärkeimpiä käsitteitä. Liiton käsitteeseen perustuu sekä Raamatun Israelin jumalasuhteen että sen oikeuskäsityksen ymmärtäminen. VT:n alkutekstissä sana ”liitto” on johdettu alun perin sanasta, joka merkitsee ”syödä jonkun kanssa” tai hieman väljemmin ymmärrettynä ”olla yhteydessä jonkun kanssa.” Alkutekstin sanaa ”liitto” voidaan käyttää myös säädöksestä, joka annetaan toiselle osapuolelle noudatettavaksi tai joka sisältää tämän osapuolen sitoutumisen tiettyihin velvollisuuksiin.
Liitossa onkin kyse (juhlallisesta) sopimuksesta, jossa kaksi osapuolta sitoutuu tiettyihin yhteyden perustana oleviin velvoitteisiin. Liitto edellyttää aina itsenäisiä osapuolia, joiden välille liitto luo uuden suhteen tai tekee jo olemassa olevan suhteen uskonnollisesti, eettisesti ja/tai uskonnollisesti päteväksi ja sitovaksi. Perusluonteeltaan liitto on ystävällismielinen.
Raamatussa kerrotaan sekä ihmisten välisistä että Jumalan ja ihmisen välisistä liitoista. Ihmisten väliset liitot, joista Raamattu puhuu, ovat perimmältään pelkkiä inhimillisiä sopimuksia. Tällaisen liiton ovat voineet sopia yksityiset henkilöt (esim. Daavid ja Joonatan, 1.Sam.18:1,3, 20:8, 23:18), suvut, heimot tai kansat (tällöin yksityiset henkilöt tekivät liiton suurempien joukkojen kanssa; esim. Joosua ja gibeonilaiset, Joos.9:1-27; tämä oli esimerkki liitosta, joka oli Jumalan tahdon vastainen, 2.Moos.34:12). Joosuan tekemä liitto Israelin kansan kanssa oli siinä mielessä merkittävä, että liiton mukaan kansan tuli palvella yksin Herraa (Joos.24:24-27). Sitten esiintyi vielä yksittäisten ihmisten ja Israelin kansan tekemiä liittoja Herran kanssa (Hiskia, 2.Aik.29:10; Joosia, 2.Kun.23:1-3).
Ihmisten tekemät liitot olivat kuitenkin merkitykseltään huomattavasti vähäisempiä verrattuna niihin liittoihin, jotka ovat Jumalan ja ihmisten välisiä ja joissa Jumala on ollut aloitteellinen. Tällaisia liittoja mainitaan VT:ssa viisi:
a) Liitto Nooan kanssa
b) Liitto Abrahamin kanssa
c) Liitto Israelin kanssa (Siinain vuoren liitto)
d) Liitto Pinehaan kanssa
e) Liitto Daavidin kanssa
Näissä liitoissa Jumala ei ole pelkkä takaaja, vaan Hän on osapuoli. Jumala ei kuitenkaan ole mikään tasa-arvoinen osapuoli, vaan Jumala on liitossa suvereeni. Ihminen ei voi koskaan vaatia mitään itselleen kuuluvana oikeutena, vaan ihminen saa Jumalan ehdoilla luottaa Hänen liittouskollisuuteensa. Herran kanssa tehdyt liitot ovat aina armoliittoja. Liiton solmimisen perimmäinen tavoite on Jumalan pelastushistoriallisten suunnitelmien toteutuminen. Jumalakeskeisen pelastusjärjestyksen kannalta kolme tärkeintä liittoa ovat liitto Abrahamin kanssa, Siinain liitto ja liitto Daavidin kanssa.
Liitto Nooan kanssa
Jumala tuhosi maailman vedenpaisumuksessa maailman luopumuksen tähden (1.Moos.7:1-24). Nooa kuitenkin oli Herralle mieluinen (6:8). Jumala antoi Nooalle ohjeet arkin rakentamisesta. Arkissa pelastui vedenpaisumukselta kahdeksan ihmistä (Nooa ja hänen vaimonsa sekä kolme hänen poikaansa vaimoineen) sekä eläinkunta (pari kutakin eläintä). Vedenpaisumuksen jälkeen maailma ikään kuin aloitti alusta. Nooa oli vanhurskas mies, joka veden väistyttyä rakensi alttarin Herralle ja uhrasi siinä polttouhrin Herralle (8:20). Kun Herra tunsi uhrisavun tuoksun, Hän päätti, ettei enää koskaan hävitä elävää vedenpaisumuksella.
Tällöin Jumala teki liiton Nooan kanssa (1.Moos.9:1-17), ja Nooa jälkeläisineen sai käskyn olla hedelmällinen ja täyttää maa (vrt.1.Moos.1:28). Tämä liitto takaa ihmis- ja eläinkunnan säilymisen (9:8-12). Kaikki nykyään elävät ihmiset ovat Nooan jälkeläisiä ja sitä kautta mukana tässä liitossa. Liiton merkiksi Herra antoi sateenkaaren (9:13-17).
Tällöin Jumala teki liiton Nooan kanssa (1.Moos.9:1-17), ja Nooa jälkeläisineen sai käskyn olla hedelmällinen ja täyttää maa (vrt.1.Moos.1:28). Tämä liitto takaa ihmis- ja eläinkunnan säilymisen (9:8-12). Kaikki nykyään elävät ihmiset ovat Nooan jälkeläisiä ja sitä kautta mukana tässä liitossa. Liiton merkiksi Herra antoi sateenkaaren (9:13-17).
Liitto Abrahamin kanssa
Abram (”korotettu isä,” myöhemmin Abraham, ”kansojen paljouden isä”) sai käskyn lähteä isänsä kodista vieraaseen maahan, jonka Herra hänelle osoittaa (1.Moos.12:1). Abram oli Jumalan valinta täyttämään Hänen suunnitelmiaan. Tärkeää tässä lähtökäskyssä näyttää olleen Abramin lähteminen erilleen isiensä asuinsijoilta, jossa palveltiin epäjumalia (Joos.24:2). Tämä erottautuminen merkitsi Abramille Herralle pyhittäytymistä. Herra tekikin Abramin kanssa liiton, johon sisältyi myös lupaus jälkeläisestä Saaran kanssa, vaikka Saara oli Abrahamin tapaan jo vanha. Lapsen saaminen näytti inhimillisesti mahdottomalta, mutta tässä vaiheessa Jumala muuttikin Abramin nimen Abrahamiksi, joka viittasi hänen jälkeläistensä suunnattomaan lukumäärään (1.Moos.17:5, 15:5).
Liitto Abrahamin kanssa (1.Moos.15:18-21, 17:1-16) on varhaisin niistä liitoista, joihin pelastusjärjestys perustuu; tämä liitto on siten perusliitto. Liiton merkki on ympärileikkaus (17:10-14). Herra lupasi antaa Abrahamille pojan, josta polveutuu monta kansaa ja jonka jälkeläiset tulevat perimään maan (17:19). Liittoon Abrahamin kanssa liittyi myös lupaus Abrahamille ja hänen jälkeläisille Kanaaninmaasta, joka tulisi olemaan heidän omansa ikiajoiksi (1.Moos.12:7, 13:14-17, 15:18; 5.Moos.34:4; Ap.t.7:5). Tähän liittoon sisältyi myös koko maailmaa koskeva lupaus: Aabrahamin siemenessä tulevat kaikki sukukunnat maan päällä siunatuiksi (1.Moos.12:3; tämä oli messiaaninen lupaus).
Liitto Abrahamin kanssa kautta periytyi Iisakille (1.Moos.26:2-5) ja Jaakobille (28:13-15), ja se oli lopulta Israelin valinnan perusta (Ps.105:8-11; Ap.t.3:25, 7:8).
Liitto Abrahamin kanssa on selkeästi armoliitto, ja sen ainut ehto on usko. Tätä asiantilaa ei myöhemmin annettu lakikaan voinut muuttaa (Gal.3:15-19). Jumala hyväksyi Abrahamin yhteyteensä tämän osoittaman uskon perusteella (1.Moos.15:6). Abrahamin pitikin osoittaa uskonsa vaeltamalla Herran edessä nuhteettomasti (17:1,2). Abraham osoittikin kuuliaisuutta Jumalalle ja samalla liittouskollisuutta.
Liitto Abrahamin kanssa (1.Moos.15:18-21, 17:1-16) on varhaisin niistä liitoista, joihin pelastusjärjestys perustuu; tämä liitto on siten perusliitto. Liiton merkki on ympärileikkaus (17:10-14). Herra lupasi antaa Abrahamille pojan, josta polveutuu monta kansaa ja jonka jälkeläiset tulevat perimään maan (17:19). Liittoon Abrahamin kanssa liittyi myös lupaus Abrahamille ja hänen jälkeläisille Kanaaninmaasta, joka tulisi olemaan heidän omansa ikiajoiksi (1.Moos.12:7, 13:14-17, 15:18; 5.Moos.34:4; Ap.t.7:5). Tähän liittoon sisältyi myös koko maailmaa koskeva lupaus: Aabrahamin siemenessä tulevat kaikki sukukunnat maan päällä siunatuiksi (1.Moos.12:3; tämä oli messiaaninen lupaus).
Liitto Abrahamin kanssa kautta periytyi Iisakille (1.Moos.26:2-5) ja Jaakobille (28:13-15), ja se oli lopulta Israelin valinnan perusta (Ps.105:8-11; Ap.t.3:25, 7:8).
Liitto Abrahamin kanssa on selkeästi armoliitto, ja sen ainut ehto on usko. Tätä asiantilaa ei myöhemmin annettu lakikaan voinut muuttaa (Gal.3:15-19). Jumala hyväksyi Abrahamin yhteyteensä tämän osoittaman uskon perusteella (1.Moos.15:6). Abrahamin pitikin osoittaa uskonsa vaeltamalla Herran edessä nuhteettomasti (17:1,2). Abraham osoittikin kuuliaisuutta Jumalalle ja samalla liittouskollisuutta.
Liitto Israelin kanssa (Siinainvuoren liitto)
Liitto Abrahamin ja hänen jälkeläistensä kanssa on voimassa ikuisesti. Mutta perustuen tähän liittoon Herra solmi liiton myös Israelin kansan (Abrahamin jälkeläisten) kanssa sen jälkeen, kun Hän oli lukuisten ihmeitten ja voimatekojen kautta vapauttanut suureksi kasvaneen kansan Egyptin orjuudesta Mooseksen johdolla.
Jumalan liitto Israelin kanssa Siinain vuorella merkitsee Israelin kansan valintaa Herran omaisuuskansaksi (2.Moos.19:5,6). Tämä liitto on kaiken vanhatestamentillisen Jumalan hallintavallan ja ilmoituksen perustana. Liitto teki sitovaksi Herran ja Israelin välillä jo olemassa olleen suhteen, jonka ansiosta kansa oli vapautunut Egyptistä. Liiton solmiminen paljasti, miksi Jumala oli voimatekojensa kautta pelastanut kansan Egyptistä: Jumala halusi antaa Israelin kansalle pysyväksi lahjaksi voimansa, apunsa ja uskollisuutensa (2.Moos.34:10). Liitossa Jumala ilmoitti kansalle, että Hän myös tulevaisuudessa auttaa sitä ja on sen pelastaja. Jumala tahtoi myös saattaa liittosuhteessa elävän Israelin pysyvään rauhaan.
Liitto on kuitenkin molemminpuolinen: kansalle asetettiin velvoitteet. Sen tuli elää Jumalan pelastushistoriallisten suunnitelmien toteuttamiseksi ja vaeltaa Hänen pyhyytensä arvon vaatimalla tavalla. Jotta tämä olisi mahdollista, Hän itse lupaa pyhittää kansan, jos se pysyy uskon kuuliaisuudessa ja palvelee yksin Häntä (5.Moos.7:6). Israelin jumalasuhde riippuu Herran vapaasta valinnasta ja toisaalta siitä, haluaako kansa vapaasti valita Herran Jumalakseen. Kyse oli näin paitsi Jumalan, myös kansan tekemästä valinnasta (5.Moos.26:17; Joos.24:16-18).
Liittoon sisältyi Mooseksen kautta Siinain vuorella annettu laki. Vuorella Mooses sai Jumalan lain, jonka hän kirjoitti kivitauluihin (2.Moos.34:28). Laintauluja piti säilyttää liitonarkissa (25:16). Laissa tähdennettiin yhden Jumalan palvelemista (20:3). Yhden Jumalan palvelemisesta ja vain yhden Jumalan olemassaolon tunnustamisesta tuli hyvin keskeinen asia: ”Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin” (5.Moos.6:4). Tästä viimeksi mainitusta tuli Israelin uskontunnustus ja ainoa oppilause. Jumala on persoonallinen, Hän on elävä ja voimallinen. Hän on Jumala, joka on tehnyt nimensä tunnetuksi suorittaessaan valtavat historialliset tekonsa, joiden kautta kantaisät ja koko kansa pelastuivat. Liitossa Herra ilmestyy pyhänä, mahtavana, historiaa luovana ja hallitsevana Jumalana.
Kymmenen käskyn laki (Dekalogi) on Siinain liitossa Jumalan tahdon ilmoituksen ydin (2.Moos.20:1-17). Nämä käskyt ovat elämän peruslait kaikkina aikoina. Käskyjen pääsisältö voitiin ilmaista kaksikertaisessa rakkauden käskyssä (5.Moos.6:5; 3.Moos.19:18; vrt. Mark.12:30,31).
Liiton antamisen yhteydessä Herra antoi myös jumalanpalvelusta, liitonarkkia, pyhäkköä, pappispalvelusta, sapattia, puhtautta ja pyhyyttä koskevat säädökset. Mutta suuri merkitys oli uhreilla (3.Moos.1-7). Herran oikeudenmukainen viha lepytettiin sovitusuhreilla, ja pyhä Jumala pyhitti kansansa niin, että se voi pysyä liittoyhteydessä Hänen kanssansa. Aaronin sukuisten pappien tärkein tehtävä olikin sovituksen välittäminen ja Herran lain opettaminen kansalle.
Siinain laki ei tehnyt tyhjäksi vanhurskautta uskon kautta. Juutalaiset tosin myöhemmin ymmärsivät lain merkityksen väärin ja pyrkivät pystyttämään omaa vanhurskauttaan. Todellisuudessa Israel oli Jumalan kansa jo ennen kuin Siinain lakiliitto tehtiin, siksi Israel ei voinut tulla Jumalan kansaksi vasta lakiliiton kautta. Ennen lain antamista Jumala muistutti Israelia armosta, jota Hän oli jo siihen mennessä kansalle osoittanut. Mooseksen laki ei voinut olla eläväksi tekevä laki (Gal.3:21), vaan laki, jonka johdolla kansan oli määrä elää. Jos Israel hylkää Jumalan lain ja tahdon, Jumalan laki ei enää ollut kansalle elämäksi (Hes.20:24,25).
Vaikka Herra oli tehnyt Siinainvuorella liiton kansansa kanssa, kansa kuitenkin toistuvasti kapinoi Herraa vastaan. Siksi Herra antoi kansan jäädä autiomaahan 40 vuodeksi. Sen jälkeen liitto Israelin kanssa uudistettiin Mooabin maassa sen sukupolven kanssa, joka oli valmiina valtaamaan luvatun Kanaanin maan (5.Moos.29).
Siinain liitto on pohjalla Israelin rukouksissa (Jer.14:21), ylistyslauluissa (Ps.105:8-11) ja luottamuksen ilmaisuissa (Ps.111:5,9). Toistuvasti Herra kuitenkin varoittaa Israelia väärästä luottamuksesta: liitto ei auta kansaa, jos se hylkää Jumalan käskyt (Ps.50:16,17). Israel ei voi liittoon vedoten mielivaltaisesti käyttää Jumalan valtaa ja lupauksia. Mutta Jumalan lupaukset ovat kansan käytettävissä silloin, kun se antautuu Jumalan liittotahdon hallittavaksi (Ps.25:10).
Jumalan liitto Israelin kanssa Siinain vuorella merkitsee Israelin kansan valintaa Herran omaisuuskansaksi (2.Moos.19:5,6). Tämä liitto on kaiken vanhatestamentillisen Jumalan hallintavallan ja ilmoituksen perustana. Liitto teki sitovaksi Herran ja Israelin välillä jo olemassa olleen suhteen, jonka ansiosta kansa oli vapautunut Egyptistä. Liiton solmiminen paljasti, miksi Jumala oli voimatekojensa kautta pelastanut kansan Egyptistä: Jumala halusi antaa Israelin kansalle pysyväksi lahjaksi voimansa, apunsa ja uskollisuutensa (2.Moos.34:10). Liitossa Jumala ilmoitti kansalle, että Hän myös tulevaisuudessa auttaa sitä ja on sen pelastaja. Jumala tahtoi myös saattaa liittosuhteessa elävän Israelin pysyvään rauhaan.
Liitto on kuitenkin molemminpuolinen: kansalle asetettiin velvoitteet. Sen tuli elää Jumalan pelastushistoriallisten suunnitelmien toteuttamiseksi ja vaeltaa Hänen pyhyytensä arvon vaatimalla tavalla. Jotta tämä olisi mahdollista, Hän itse lupaa pyhittää kansan, jos se pysyy uskon kuuliaisuudessa ja palvelee yksin Häntä (5.Moos.7:6). Israelin jumalasuhde riippuu Herran vapaasta valinnasta ja toisaalta siitä, haluaako kansa vapaasti valita Herran Jumalakseen. Kyse oli näin paitsi Jumalan, myös kansan tekemästä valinnasta (5.Moos.26:17; Joos.24:16-18).
Liittoon sisältyi Mooseksen kautta Siinain vuorella annettu laki. Vuorella Mooses sai Jumalan lain, jonka hän kirjoitti kivitauluihin (2.Moos.34:28). Laintauluja piti säilyttää liitonarkissa (25:16). Laissa tähdennettiin yhden Jumalan palvelemista (20:3). Yhden Jumalan palvelemisesta ja vain yhden Jumalan olemassaolon tunnustamisesta tuli hyvin keskeinen asia: ”Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin” (5.Moos.6:4). Tästä viimeksi mainitusta tuli Israelin uskontunnustus ja ainoa oppilause. Jumala on persoonallinen, Hän on elävä ja voimallinen. Hän on Jumala, joka on tehnyt nimensä tunnetuksi suorittaessaan valtavat historialliset tekonsa, joiden kautta kantaisät ja koko kansa pelastuivat. Liitossa Herra ilmestyy pyhänä, mahtavana, historiaa luovana ja hallitsevana Jumalana.
Kymmenen käskyn laki (Dekalogi) on Siinain liitossa Jumalan tahdon ilmoituksen ydin (2.Moos.20:1-17). Nämä käskyt ovat elämän peruslait kaikkina aikoina. Käskyjen pääsisältö voitiin ilmaista kaksikertaisessa rakkauden käskyssä (5.Moos.6:5; 3.Moos.19:18; vrt. Mark.12:30,31).
Liiton antamisen yhteydessä Herra antoi myös jumalanpalvelusta, liitonarkkia, pyhäkköä, pappispalvelusta, sapattia, puhtautta ja pyhyyttä koskevat säädökset. Mutta suuri merkitys oli uhreilla (3.Moos.1-7). Herran oikeudenmukainen viha lepytettiin sovitusuhreilla, ja pyhä Jumala pyhitti kansansa niin, että se voi pysyä liittoyhteydessä Hänen kanssansa. Aaronin sukuisten pappien tärkein tehtävä olikin sovituksen välittäminen ja Herran lain opettaminen kansalle.
Siinain laki ei tehnyt tyhjäksi vanhurskautta uskon kautta. Juutalaiset tosin myöhemmin ymmärsivät lain merkityksen väärin ja pyrkivät pystyttämään omaa vanhurskauttaan. Todellisuudessa Israel oli Jumalan kansa jo ennen kuin Siinain lakiliitto tehtiin, siksi Israel ei voinut tulla Jumalan kansaksi vasta lakiliiton kautta. Ennen lain antamista Jumala muistutti Israelia armosta, jota Hän oli jo siihen mennessä kansalle osoittanut. Mooseksen laki ei voinut olla eläväksi tekevä laki (Gal.3:21), vaan laki, jonka johdolla kansan oli määrä elää. Jos Israel hylkää Jumalan lain ja tahdon, Jumalan laki ei enää ollut kansalle elämäksi (Hes.20:24,25).
Vaikka Herra oli tehnyt Siinainvuorella liiton kansansa kanssa, kansa kuitenkin toistuvasti kapinoi Herraa vastaan. Siksi Herra antoi kansan jäädä autiomaahan 40 vuodeksi. Sen jälkeen liitto Israelin kanssa uudistettiin Mooabin maassa sen sukupolven kanssa, joka oli valmiina valtaamaan luvatun Kanaanin maan (5.Moos.29).
Siinain liitto on pohjalla Israelin rukouksissa (Jer.14:21), ylistyslauluissa (Ps.105:8-11) ja luottamuksen ilmaisuissa (Ps.111:5,9). Toistuvasti Herra kuitenkin varoittaa Israelia väärästä luottamuksesta: liitto ei auta kansaa, jos se hylkää Jumalan käskyt (Ps.50:16,17). Israel ei voi liittoon vedoten mielivaltaisesti käyttää Jumalan valtaa ja lupauksia. Mutta Jumalan lupaukset ovat kansan käytettävissä silloin, kun se antautuu Jumalan liittotahdon hallittavaksi (Ps.25:10).
Liitto Pinehaan kanssa
Pappi Pinehas, joka oli Aaronin pojanpoika, lauhdutti Herran vihan Sittimissä (4.Moos.25:1-9). Siksi Herran teki liiton Pinehaan ja hänen jälkeläistensä kanssa vahvistaen heidän pappeutensa ikuiseksi ajaksi (4.Moos.25:11-13). Tämä liitto pysyy Jumalan lupauksen perusteella lujana samoin kuin liitto Daavidin kanssa (Jer.33:21,22).
Liitto Daavidin kanssa
Israelin ensimmäinen kuningas Saul ei totellut Jumalan käskyjä. Saulin jälkeen tuli kuninkaaksi Daavid, joka oli Jumalan mielen mukainen kuningas. Daavidin kanssa Jumala teki liiton ikiajoiksi. Herran liitto Daavidin kanssa antoi sekä hänelle itselleen että hänen jälkeläisilleen erityisaseman suhteessa Israelin Jumalaan ja Jumalan hallitsemaan kuningaskuntaan, joka on huipentuva Messiaan iankaikkiseen valtakuntaan (2.Sam.7:1-29; 1.Aik.17:1-27; Jes.8:23-9:6, 16:5, 55:3,4; Jer.33:21,22). Jeesus olikin sekä isänsä Joosefin että äitinsä Marian kautta Daavidin jälkeläinen (Matt.1:6-16; Luuk.2:4, 3:23-31). Jeesus oli näin Messias, Daavidin Poika (Matt.21:9, 22:41-46). Jeesuksen kautta toteutui Daavidille annettu lupaus ikuisesta kuningaskunnasta hänen jälkeläisilleen.
Lähteet:
Iso Raamatun Tietosanakirja 4 (Raamatun Tietokirja, Vantaa, 1990). Ss. 58-63.
Schulz, Samuel J.: The Old Testament Speaks. A complete survey of Old Testament history and literature (San Francisco, 1980).
