Raamatun esimerkkejä esirukoilijoista
Ensisijainen esimerkkimme esirukoilijasta on Jeesus itse. Jeesus oli määrätietoinen rukoilija. Hän oli täysin riippuvainen Isästä ja valitsi kaikessa Isän tahdon (Joh.8:28-29). Jeesus rukoili paljon hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä (Mark.1:35; Luuk.9:18). Jeesus oli nimenomaisesti esirukoilija (Joh.17).
Mutta lukuisat muutkin Raamatun henkilöt olivat esirukoilijoita. Heistä voidaan mainita seuraavat:
- Abraham (1.Moos.18:23-32)
- Abrahamin palvelija (1.Moos.24:12-14)
- Mooses (2.Moos.32:11-13)
- Samuel (1.Sam.7:5)
- Salomo (1.Kun.8:22-53)
- Elisa (2.Kun.4:33-35)
- Hiskia (2.Aikak.30:18-20)
- Jesaja (Jes.33:2)
- Nehemia (Neh.1:4-11)
- Daavid (Ps.25:22)
- Hesekiel (Hes.9:8)
- Daniel (Dan.9:3-19)
- Stefanus (Ap.t.7:60)
- Pietari ja Johannes (Ap.t.8:15)
- Jerusalemin seurakunta (Ap.t.12:5)
- Paavali (Kol.1:9-11, 2.Tess.1:11)
- Epafras (Kol.4:12)
- Filemon (Filem.22)
Esirukouksen voimakkuusasteet
Esirukouksella voidaan katsoa olevan eri voimakkuusasteita. Mitä voimakkaampi esirukous on, sitä suurempi on esirukoilijaan kohdistuva paine ryhtyä rukoukseen ja pysyä siinä.
Ensimmäinen esirukouksen aste on pyytäminen (Matt.21:22, Joh.14:13-14). Tarve pyytämiseen on todellisuutta jokaisen uskovan elämässä jokaisena päivänä.
Toinen esirukouksen voimakkuusaste on rukoustaakka (Ap.t.12:5,12; Kol.1:9; 1.Tess.1:2,3). Rukoustaakka jonkun asian tai ihmisen puolesta tulee Hengen antamana nimenomaisesti tietylle/tietyille ihmisille. Rukoustaakkaan kuuluu voimakas kiireisyyden tai tärkeyden tuntu, Pyhän Hengen antama taistelumieli sekä voimakas huoli ja tahto rukoilla, kunnes Herra antaa voiton.
Voimakkain esirukouksen aste on rukoustaistelu (Luuk.22:44; Kol.4:12). Rukoustaistelu on erittäin voimakas rukoustaakka. Se on äärimmäistä ponnistusta rukouksessa, voimakkainta rukousta, mihin ihminen pystyy.
Toisinaan nähdään vielä voimakkaimpana esirukouksen asteena rukoussota, joka on pitkäaikaista ja voimakasta rukousta, johon kuuluu toistuvia ja useita rukoustaisteluja.
Edellä mainitut esirukouksen voimakkuusasteet voidaan nähdä hienojakoisemminkin. Niinpä pyytämistäkin on luonteeltaan ja voimakkuudeltaan erilaista.
Hellittämättömyys ja kestävyys
Esirukous on kestävää rukousta, johon melkein aina liittyy vaatimus hellittämättömyydestä ja kestävyydestä. Tällöin esirukoilijalta tarvitaan tahtoa ja sinnikkyyttä (Ps.88:2). Tämä ei tietenkään synny ihmisen omin voimin, vaan ihmisen tulee antautua Pyhän Hengen käytettäväksi. Mutta jos ihmisen sisimmässä on Hengen synnyttämä rukouksen liekki, ihmisen tulee tietoisesti pitää sitä tulta yllä – miten pieni tai suuri se liekki onkaan.
Vertauksessaan leskestä ja väärämielisestä tuomarista Jeesus kertoo itsepintaisesta leskivaimosta, joka tavan takaa tuli pyytämään apua tuomarilta (Luuk.18:1-8). Tuomari ei välittänyt oikeudesta eikä leskivaimosta, mutta auttoi lopulta leskeä, koska tämä toistuvine pyyntöineen kävi hänelle hankalaksi. Jumala on tietenkin luonnostaan ihan erilainen kuin väärämielinen tuomari; mutta Jeesus halusi tällä vertauksella osoittaa, että ihmisten tulee rukoilla lannistumatta. Koska Jumala on oikeamielinen, hän nimenomaan vastaa valittujensa rukouksiin ja antaa heille avun. Sinnikäs rukous kuullaan ja siihen vastataan.
Samaa hellittämätöntä pyytämistä Jeesus opettaa vertauksessaan kolmen leivän lainaamisesta ystävältä keskellä yötä (Luuk.11:5-8). Tilanne on tietenkin inhimillisesti sopimaton (kukapa ei närkästyisi moisesta häiriöstä keskellä yötä!); mutta Jeesus korostaakin vertauksessaan sanaa ”hellittämättä” (11:8), joka hellittämättömyys lopulta palkitaan. ”Pyytäkää, niin teille annetaan… sillä pyytävä saa…” (11:9,10). Jeesus puhuu tässä itsepintaisesta ja rohkeasta asenteesta, joka ihmisillä tulee olla rukouksessa. Rohkea ja itsepintainen rukous on sitä, että haluamme, suorastaan vaadimme Jumalan tahdon toteutuvan (Jes.62:6-7). Silloin ihminen todellisuudessa vain pyytää sitä, että Jumala ilmentäisi sitä, mitä Hän on ikuiselta olemukseltaan ja mitä Hän perimmältään haluaakin.
Rohkealla rukouksella ovatkin vain yhdet rajat: Jumalan tahdon rajat. Rukous voi saada aikaan kaiken, mikä on Jumalan tahto. Mutta se ei voi aikaansaada mitään, mikä on Jumalan tahtoa vastaan (esim. kaikki synti on aina Jumalan tahtoa vastaan).
Esimerkki Jumalan tahdon toimeenpanneesta rukouksesta, johon kuitenkin liittyi kärsivällistä toistoa ja taistelua, on 1.Kun.18 kuvaus siitä, kuinka Jumala tarvitsi ja käytti ihmistä toteuttamaan Hänen tahtonsa rukouksen kautta. Elia taisteli Karmelin vuorella Baalin profeettoja vastaan ja voitti ja tuhosi heidät. Tässä vaiheessa oli takana kolmen ja puolen vuoden kuivuus, jota Elia olikin rukoillut – Jumalan tahdon mukaan. Sitten Elian piti nimenomaisesti rukoilla sadetta. Se ei kuitenkaan heti tullut. Tämä seikka on se ihmismielelle ongelmallinen asia. Kysymykseen, miksi Elian kuitenkin oli toistuvasti rukoiltava sadetta, on vain yksi looginen vastaus: Jumala on valinnut toimintatavakseen maan päällä toimia ihmisen kautta. Sade tuli, kun Elia uudelleen ja uudelleen rukoili.
Odottaminen on ihmiselle luonnostaan vaikea asia. Rukousvastausten viipymiseen ovat omat selityksensä. Joskus rukousvastaus viipyy, koska mm.
(1) tarvitaan aikaa, että Jumala järjestää monimutkaisen tilanteen eri osatekijät oikeille paikoilleen
(2) Jumala valmistelee jotain vielä suurempaa, mistä tulee Hänen nimelleen vielä suurempi kunnia
(3) tarvitaan aikaa, että rukoilijan omasta elämästä karsiutuvat pois ne asiat, jotka estävät rukousvastausta
(4) joskus vihollisen voimat pidättelevät tai hidastelevat Jumalan vastausta (vrt. Dan.10:13)
(5) tarvitaan aikaa tarvittavan rukousmäärän kertymiselle (vrt. Mooses 2.Moos.17:8-13 ja Elia 1.Kun.18:42-44)
(6) tarvitaan pitkäaikaisista rukousta hengellisen läpimurron saavuttamiseksi
Käytännön asioita
Esirukoukseen pätee eräitä käytännön asioita, jotka osaltaan tekevät rukouksesta voimakkaan.
Määrätietoinen esirukous edellyttää tiettyjä rukoustapoja. Tarvitaan erikseen rukoukseen erotettua aikaa, yksinäisyyttä ja yksityisyyttä. Ihminen ei voi rukoilla, jos hänellä ei ole riittävää rauhaa keskittymistä varten.
Rukouksen ja nimenomaan pyyntöjen tulee olla selkeitä. Epämääräinen rukous on yleensä tehotonta rukousta. Mitä esirukouksessa pyydetäänkään, siinä tulee esittää selkeä eikä yleisluontoinen pyyntö.
Rukoilija voi tehokkaasti ottaa esirukousvastuulleen vain rajallisen määrän asioita. Jumala kutsuu rukoilijat tahtonsa mukaan, mutta hän ei anna kaikille esirukoilijoille samoja aiheita. Yksi rukoilija ei voi rukoilla maailman kaikkien asioiden puolesta eivätkä kaikki esirukoilijat (yleensä) yhden ja saman asian puolesta.
Raamatun sanojen käyttäminen rukouksessa on monessa mielessä eduksi: sillä tavalla ihmisen rukouselämä ei tule yksitoikkoiseksi eikä yksipuoliseksi. Pyhä Henki avaa Jumalan omille rukouksessa sanaa. Raamattu on lisäksi ehtymätön esirukousaiheiden varasto.
Jokainen esirukoilija kokee myös vastustusta. Ihmisen ei tule alistua siihen, että vihollinen vastustaa ja turmelee Jumalan tahtoa. Esirukoilijan tulee turvautua Jumalan voimaan ja vastustaa vihollista (Jaak.4:7). Rukoilijan tulee asettaa jalkansa Jumalan sanan lupauksille ja seisoa niiden perustalla.
Lopuksi esirukoilijan kannattaa aina muistaa, että juuri uskovien uskonrukoukset ovat se perustavaa laatua oleva keino, jolla Jeesuksen pelastava voima voi tulla maailman osaksi. Ihmisten pelastuminen on käytännössä aina edellyttänyt esirukoilijoita ja esirukouksia. Joskus paljonkin ja pitkään!
Lähteet:
Iso Raamatun Tietosanakirja, osa 5, ”Rukous,” ss.250-253 (Vantaa, 1991).
http://www.rukous.net
