ENSIMMÄINEN SAMUELIN KIRJA: KUNINGAS SAUL

Samuel oli Israelin viimeinen tuomari. Hänen elämänsä loppupuolella Israel siirtyi kuningasaikaan. Siirtymä ei kuitenkaan tapahtunut ongelmitta. Jumalan ehto kutsumalleen kuninkaalle oli aina kuuliaisuus, koska lopultakin Herra itse oli Israelin varsinainen kuningas. Israelin maallisen kuninkaan tuli toteuttaa Herran tahtoa johtaessaan Israelin kansaa. 

Samuel voitelee Saulin kuninkaaksi

Jumala oli käskenyt Samuelia asettamaan Israelille kuninkaan (1.Sam.8:22). Samuel oli vastahakoisesti hyväksynyt kuninkuuden alkamisen, mutta hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, kenet Herra oli valinnut siihen tehtävään. Hän sai tietää Herran valinnan, kun hän eräänä päivänä tehdessään uhritoimitusta kohtasi benjaminilaisen nuoren miehen, joka oli Saul, Kiisin poika (9:1-27).

Benjaminin heimo oli Israelin pienimpiä ja Saulin sukukin oli vähäinen (9:21). Jumalan valitsema kuningas oli siten taustaltaan inhimillisesti heikoista oloista. Toisaalta Saulin isän sanottiin olevan mahtava ja myös Saul itse oli pitkä ja komea. Herra käytti kadonneita aaseja tuodakseen Saulin yhteyteen Samuelin kanssa. Isänsä kadonneita aaseja etsiessään Saul palvelijansa kanssa kulki ristiin rastiin Benjaminin ja Efraimin seutuja, mutta turhaan. Lopulta Saul huolestui isästään ja halusi jättää aasien etsimisen sikseen. Saulin palvelija kuitenkin oli kärsivällisempi ja ehdotti Saulille, että he kysyisivät neuvoa kunnioitetulta Jumalan mieheltä. Saul osoitti tässä vaiheessa tiettyä kärsimättömyyttä, joka myöhemmin kuninkaana osaltaan ajoi häntä heikkoon johtajuuteen. Saul oli ensin epäileväinen Jumalan miehen luo menemisestä, koska tälle oli tapana viedä jokin lahja, kun asioidaan hänen kanssaan. Palvelija kuitenkin totesi itsellään olevan neljännessekeli hopeaa, joka olisi riittävä lahja. Saul suostui tämän jälkeen tapaamaan Jumalan miehen. Saul ja hänen palvelijansa nousivat ylös kaupunkiin (ilmeisesti Raamaan), jossa he kohtasivat Samuelin, joka oli menossa uhrikukkulalle.

”Näkijän” voi katsoa merkitsevän henkilöä, joka näkee hengellisillä silmillä hengellisiin ulottuvuuksiin. Samuelin katsotaan aloittaneen profeettojen kauden, koska hän oli ensimmäinen profeetta Mooseksen jälkeen (noin 300 vuoden aikana ei Israelissa ollut profeettoja, vrt. 3:1). Profeetta oli Jumalan kutsuma henkilö, joka toimi Jumalan äänenä, Hänen puhetorvenaan. Samuelin aikana oli jo paljonkin profeetallisuutta ja profeettoja (vrt. 10:5), jotka ilmeisesti olivat Samuelin oppilaita. Samuelin yhteydessä profeettojen kerrotaan olleen myös hurmostilassa (19:18-24).

Herra oli ennalta ilmoittanut Samuelille Saulin tulosta, jolloin Samuel sai myös tietää, että Herra oli valinnut Saulin Israelin ensimmäiseksi kuninkaaksi (9:15-17). Samuel sai kehotuksen voidella tämä mies Israelin kuninkaaksi. Erityinen kuninkaaksi voitelu merkitsi sitä, että kuninkuus oli pyhä luottamustehtävä. Voiteleminen myös merkitsi Pyhän Hengen tulemista voideltuun (vrt. 16:13; Jes.61:1-3). Saul ei ensin saanut tietää kaikkea, mitä voitelun jälkeen tulisi tapahtumaan. Samuel kutsui Saulin aterialle ja kertoi myös aasien löytyneen. Samuel arvoituksellisin sanoin antoi ymmärtää Saulin ja tämä isän perheen olevan erityisessä asemassa Israelissa. Saul protestoi tätä vastaan vedoten alhaiseen syntyperäänsä. Saul ja hänen palvelijansa saivat kuitenkin kunniapaikan aterialla. Vähitellen Samuel valmisti keskustellen Saulia tulevaan voitelun hetkeen (1.Sam.9:25-27). Palvelija sai lähteä edelle, kun Samuel ja Saul jäivät kahden.  

Saul ei lopultakaan ollut ainoastaan Samuelin kunniavieras uhripäivällisellä, vaan Samuel myös voiteli Saulin Herran perintöosan ruhtinaaksi (10:1-16). Saulin kuninkuus toteutui kolmessa vaiheessa: (1) Samuel voiteli hänet (10:1), (2) arpa osoitti hänet Jumalan valitsemaksi kuninkaaksi (10:20,21), ja (3) kansa vahvisti hänen kuninkuutensa (11:12-15). Voidellessaan Saulin Samuel korosti, että HERRA (!) oli hänet voidellut Israelin ruhtinaaksi. Kyseessä ei ollut inhimillinen rituaali, vaan kyseessä oli jumalallinen voitelu. Samuel suuteli Saulia, joka on katsottava kunnioitusta ja alamaisuutta osoittavaksi toimenpiteeksi. Samuel kertoi ennalta monia tapahtumia, jotka paluumatkalla kohtaavat Saulia. Pyhä Henki tulisi Saulin ylle (mikä ei siis konkreettisesti tapahtunut vielä öljyllä voitelun yhteydessä). Samuelin viimeinen kehotus oli lopulta kuitenkin Saulille erityinen kuuliaisuuden koetus: Saulin tuli mennä Samuelin edellä Gilgaliin, jossa Samuel uhraisi poltto- ja yhteysuhreja, ja Saulin tuli odottaa seitsemän päivää kunnes Samuel tulisi hänen luokseen. Tämä sama tilanne lopulta tuli Saulin kuuliaisuuden kohtalokkaaksi koetinkiveksi. Hänen kuninkuutensa vahvistettiin siellä (11:12-15), mutta myöhemmin vastaavassa tilanteessa hän myös menetti sen (13:8-15).

Paluumatkalla Saul sai nähdä Samuelin ennussanojen toteutumisen, jotka vahvistivat sen, että hänet oli todella valittu kuninkaan tehtävään (10:9-16). Pyhä Henki muutti Saulin sydämen ja hän profetoi. Saul piti kuitenkin Israelin kuninkaaksi voitelun vielä omana tietonaan. Samuelkaan ei vielä tiedottanut asiaa kenellekään tässä vaiheessa.

Israel julistaa Saulin kuninkaaksi

Tuli aika, jolloin Saulin kuninkuus julkistettiin. Kansan kokoontuessa Mispaan Saul valittiin julkisesti kuninkaaksi (10:17-27). Samuel muistutti kansaa siitä, kuinka Herra oli vapauttanut sen Egyptin orjuudesta. Kansa oli kuitenkin vaatinut saada kuninkaan pitäen samalla Herraa halpana. Huolimatta kansan asenteesta Herra oli kuitenkin käskenyt Samuelin asettaa kansalle kuningas. Samuel oli jo yksityisesti voidellut Saulin kuninkaaksi, koska se oli Herran valinta. Nyt sama Herralta tullut valinta näytettiin koko kansalle arpomisen kautta. Käytännössä arpominen tapahtui Aaronin rintakilvessä olevien uurimin (kielteiset vastaukset) ja tummimin (myönteiset vastaukset) avulla (2.Moos.28:15,30; vrt. Sananl.16:33). Lopulta arpa osui Sauliin, joka olikin ujouttaan mennyt piiloon! Vaikka Samuel oli jo aiemmin voidellut Saulin, tämä oli vastahankainen ainakin julkiseen esiintymiseen. Saul noudettiin ja kansan enemmistö innostuksen vallassa huusi hänelle tukeaan. Samuel muistutti kansaa kuninkuutta koskevista säädöksistä, minkä jälkeen kansa palasi kotiinsa. Koska Israelilla ei tuolloin ollut pääkaupunkia, Saul palasi synnyinkaupunkiinsa Benjaminin Gibeaan. Samaan aikaan ilmeni, että aivan kaikki eivät pitäneet Saulia sopivana kuninkaana ja halveksivat häntä.

Voitto ammonilaisista

Ammonilaisten uhatessa Gileadin Jaabesta Saulille avautui tilaisuus osoittaa johtajuutensa (11:1-11). Mahdollisesti Gileadin Jaabes oli jo aikaisemmin ollut tavalla tai toisella ammonilaisten vallan alaisuudessa, mitä vastaan he olivat nousseet kapinaan. Jaabeksen miehet pyysivät nyt ammonilaista Naahasta tekemään liiton heidän kanssaan, mutta saivatkin kuulla raa´an ehdon: jokaiselta jaabesilaiselta puhkaistaisiin oikea silmä, mikä merkitsi samalla koko Israelin häväistystä. Jaabesilaiset pyrkivät voittamaan aikaa saadakseen apua Israelista. Gibeassa, Saulin kotikaupungissa, puhkesi äänekäs itku sen jälkeen, kun sanansaattajat olivat kertoneet Naahaksen asettamasta ehdosta. Kun Saul tuli paikalle ja kuuli asiasta, Jumalan Henki tuli hänen päälleen. Henki oli tullut Saulin ylle jo kerran aikaisemmin, mutta ilmeisesti tässä hetkessä Henki täytti hänet pysyvästi tehden hänestä sotilaallisen johtajan. Myös Israelin tuomareilla oli aikaisemmin ollut Henki niin kauan kuin he olivat täyttämässä tehtäväänsä. Henki poistui Saulista vasta sen jälkeen kun Daavid oli voideltu kuninkaaksi (16:14).

Saul vetosi näyttävästi kansaan lähettämällä härkien paloja kaikkialle Israelin alueelle. Kyseessä oli uhkaava toimenpide sen osoittamiseksi, mitä tapahtuisi niille Israelin heimoille, jotka eivät lähtisi mukaan yhteiseen sotaan. Kansan valtasi pelko ja se lähti yhtenä miehenä ammonilaisia vastaan. Jaabesilaisia tiedotettiin tulossa olevasta avusta. Israel yllätti ammonilaiset hyökkäyksellä aamuvarhaisella. Keskipäivällä ammonilaisia surmattiin ja eloon jääneet hajaantuivat eri puolille. Saul johti Israelin taitavasti täydelliseen voittoon ammonilaisista. Kyseessä oli Saulin johtajuuden taidonnäyte, joka ei jättänyt kysymysmerkkejä hänen sotapäällikön kyvyistään. Hän oli kyennyt nopeasti kokoamaan voimakkaan sotajoukon ja johtamaan sen salamahyökkäykseen, joka osoittautui voitolliseksi.

Saulin kuninkuus vahvistetaan

Voitto ammonilaisista sai aikaan sen, että Samuel kutsui kansan koolle Gilgaliin, jossa julkisesti vahvistettiin Saulin kuninkuus (11:12-15). Voitto ammonilaisista nosti Saulin suosiota kansan keskuudessa, mikä oli tärkeää, koska kaikki eivät aiemmin olleet häntä tukeneet (10:27, 11:12,13). Tämän voiton jälkeen kansa vaati tilille niitä, jotka eivät aluksi olleet hyväksyneet Saulia kuninkaaksi. Saul osoitti kuitenkin aitoa johtajuutta kieltäytymällä kostotoimenpiteistä. Kyseessä oli pelastuksen päivä, jolloin piti osoittaa kiitosta, ei kostonmielialaa.

Samuel oli aiemmin yksityisesti voidellut Saulin kuninkaaksi (10:1), minkä jälkeen Saul oli arpomisen jälkeen julistettu kuninkaaksi (10:17-27). Nyt Saulin kuninkuus vielä lopullisesti vahvistettiin päivänä, jolloin Saul oli johtanut kansan suureen sotilaalliseen voittoon ammonilaisista. Kyseessä oli juhlapäivä, josta koko Israel iloitsi. Israel oli nyt yksimielisesti Saulin kuninkuuden alaisuudessa.  

Samuelin jäähyväispuhe kansalle

Kokoontuessaan Gilgaliin vahvistamaan Saulin kuninkuuden Samuel piti kansalle jäähyväispuheen, jossa hän julkisesti siirsi kansan johtamisen itseltään kuninkaalle (12:1-25). Samuel painottaa kansalle, että Herra on antanut kansalle kuninkaan, jota nämä itse ovat pyytäneet. Samuel itse oli ollut vastahakoinen ajatukselle kuninkaasta, mutta Herra oli kehottanut häntä kuulemaan kansaa, jolloin Samuel oli hyväksynyt ajatuksen. Saul oli tullut kuninkaaksi Herran valittuna (10:24). Samuel itse oli jo vanha mies ja kansa tiesi, että hänen pojistaan ei ollut johtamaan kansaa. Samuel halusi vielä vahvistuksen kansalta siihen, katsottiinko hänen tehneen vääryyttä kenellekään johtaessaan kansaa. Kansan vastaus oli selvä: Samuel ei ollut tehnyt vääryyttä kenellekään. Samuel saattoi näin vetäytyä vastuusta omatunto puhtaana (hänelle myönnettiin ”vastuuvapaus”).

Israelin historia osoittaa, että Herra antaa niin kansan kuin kuninkaankin menestyä, jos nämä noudattavat Herran tahtoa ja Mooseksen lakia. Israelin historian suurin vapautus oli koettu hetkellä, jolloin kansa oli päässyt Egyptin orjuudesta. Tämän pelastustapahtuman koko Israel saattoi todistaa. Mutta Israel unohti sen, mitä Herra oli heille tehnyt. Siksi Herra salli vihollisten hyökätä kansan kimppuun. Vasta hädän hetkellä kansa huusi jälleen Herraa avukseen. Herra lähetti kansalle tuomareita, jotka vapauttivat kansan vihollisten käsistä ja johtivat kansan jälleen liittouskollisuuteen Herran kanssa. Tuomarit olivat Herran palvelijoita sen määräajan, jonka Herra oli kullekin määrännyt. Kaikkina aikoina kuitenkin Herra itse oli ollut kansan todellinen kuningas.

Kuitenkin kansa oli lopulta alkanut vaatia itselleen kuningasta. Samuel muistuttaa siitä, että sekä kansa että kuningas ovat Jumalan seuraajia. Jos kansa ja sen uusi kuningas pelkäävät, palvelevat ja tottelevat Herraa, he saavat Hänen siunauksensa. Tottelemattomuus ja kapinallisuus taas merkitsevät Herran kirousta, kuten heidän isänsä olivat aiemmin saaneet kokea.

Herra vahvisti Samuelin sanoman äkillisellä ukkosella ja sateella, vaikka vehnänkorjuun aikana touko-kesäkuussa oli tavallisesti sateetonta. Ihmisiä alkoi pelottaa ja he vetosivat, että Samuel voisi edelleen toimia heidän esirukoilijanaan. Kuningas tulee olemaan kansan johtajana tästä eteenpäin, mutta Samuel vakuutti olevansa esirukoilijana kansan puolesta. Huolimatta jäähyväispuheestaan Samuelin toiminta Israelin keskuudessa ei suinkaan vielä päättynyt tähän. Hän toimi edelleen vanhoilla päivillään arvovaltaisena hengellisenä johtajana ja profeettana.

Samuel vielä painotti uudelleen sitä, että kansan ja sen kuninkaan tuli pelätä Herraa ja palvella Häntä uskollisesti. Israelin historia oli täynnä Herran suuria tekoja kansan hyväksi. Pahan tekeminen taas merkitsi kansan ja sen kuninkaan tuhoutumista. Samuel vetosi näin sen puolesta, että kansa tottelee Herraa ja Hänen lakiaan koko sydämestään.  

Lähteet

Schultz, Samuel J.: The Old Testament Speaks. Third Edition (Wheaton College, 1980).

Zondervan NIV Bible Commentary. Volume 1: Old Testament (Grand Rapids, Michigan, 1994).

Juhani Nikula, 11.12.2013