Ruutin kirjan alkuosassa kävi ilmi, että Ruut oli saanut
armon niin Boasin kuin Israelin Jumalan silmissä. Selvästikin Jumala oli
korvannut osan Ruutin kokemista menetyksistä Boasin suosiollisuuden
välityksellä. Myöhemmin käy ilmi, että Ruutilla tuli olemaan tärkeä osa Jumalan
suurta suunnitelmaa, joka toteutuisi Ruutin jälkeläisten kautta.
Ruut vetoaa Boasiin
Ruutin kirjan kolmas luku alkaa lähestyä kertomuksen
ratkaisuja, jotka merkitsevät samalla Jumalan suunnitelmien toteutumista.
Ruutin leskeys oli päättymässä ja samalla myös Noomin tulevaisuus tulisi
turvatuksi. Ruut lupasi menetellä kaikessa Noomin ohjeiden mukaan (Ruut 3:1-5).
Taustalla oli ilmeisesti tilanne, jossa Noomi oli joutunut luopumaan
Elimelekille kuuluneesta peltopalstasta. Ratkaisuna oli silloin se, että
sukulunastaja voi lunastaa omaisuuden takaisin suvulle (3.Moos.25:23-28). Siltä
varalta, että tämä epäonnistuisi, tulisi maa takaisin joka tapauksessa alkuperäiselle
suvulle riemuvuonna (3.Moos.25:10,13,28). Käsillä olevat suunnitelmat olivat
inhimillisiä, mutta taustalla vaikutti koko ajan Jumalan suurempi suunnitelma.
Elimelekin suvun nimi säilyisi siten, että Boas menisi naimisiin Ruutin kanssa.
Siksi Noomi valmisteli Ruutia siihen, että tämä saisi oman kodin ja turvatun tulevaisuuden
Boasin hoivissa. Patriarkaalisessa yhteiskunnassa yksin jäänyt nainen oli perin
juurin turvattomassa asemassa; siksi Noomin ajatuksissa oli tavoitteena sekä
perijän saaminen suvulle että Ruutin hyvinvoinnista huolehtiminen.
Noomi kehotti Ruutia toimimaan juuri tietyllä tavalla Boasin
suhteen. Noomin mukaan Ruut löytäisi Boasin tuona iltana puimatantereelta.
Kyseessä oli avoin paikka, johon tuuli pääsi vapaasti puhaltamaan. Jyvät
puitiin puimatantereella, joka saattoi olla mikä hyvänsä kova ja pitävä alusta.
Pienet erät puitiin käsin varstalla (pitkä taipuisa keppi, jolla hakattiin). Suurimpia
eriä puitiin härkiä ajamalla (niitä kuljetettiin iestettyinä ympyrää, jolloin
niiden sorkat tekivät puimatyön) tai jopa härkien vetämillä puimajyrien tai
puimarekien avulla. Laki kielsi sulkemasta puivan härän suuta, niin että se
saattoi syödä työskennellessään (5.Moos.25:4; Paavali ymmärsi tämän
vertauskuvana, jonka mukaan evankeliumin julistajan tuli saada elatuksensa
evankeliumin työstä, 1.Kor.9:7-9, 1.Tim.5:18). Erotellut jyvät ja oljet
koottiin kekoon puimatantereen keskelle odottamaan iltatuulen voimistumista ja
viskaamista. Tuulen piti olla juuri sopivan voimakas (liian voimakas tuuli ei
siihen käynyt), jotta jyvät putoavat maahan mutta akanat ja oljet menevät
tuulen mukana. Ruumenet kerättiin kasalle ja käytettiin kotitaloudessa
polttoaineena. Oljet taas koottiin eläimiä varten. Viskaamisen jälkeen jyvät
vielä puhdistettiin siivilöimällä, koska puimisen aikana oli sekaan päässyt
kaikenlaista roskaa ja likaa.
Puiminen oli kaikkien aikalaisten tuntemaa työskentelyä,
joten Raamatussa sitä käytetään yleisesti vertauskuvana hengellisistä
tosiasioista (Ps.1:4; Jer.15:7; Matt.3:12; Luuk.22:31).
Puimisen ja seulomisen jälkeen viljelijä yleensä jäi
vartioimaan jyviä yöksi puimatantereelle, ettei satoa varastettaisi. Juuri
tässä oli Noomin mielestä sopiva hetki, jolloin Ruutin tuli lähestyä Boasia.
Ruutin tuli peseytyä, voidella itsensä ja pukea päälleen parhaat vaatteensa.
Länsimaiseen kulttuuriin tottunut ihminen saattaa oudoksua Noomin neuvoa, jonka
mukaan Ruut pysyisi poissa Boasin näkyviltä siihen saakka, kunnes Boas olisi
asettunut levolle ja nukahtanut. Mutta se, että Ruutin piti asettua makuulle
Boasin jalkopäähän, oli osoitus hänen palvelijan asenteestaan. Tähän ei liity
mitään seksuaalista lisämerkitystä. Ruutin menettelystä Boasin oli määrä
ymmärtää, että Ruut toivoi Boasin käyttävän sukulunastajan asemaansa ja
menevänsä sitä kautta hänen kanssaan naimisiin. Oikeudentuntoisena ja hurskaana
miehenä Boas ymmärsikin asian juuri näin. Tultuaan puimatantereelle Ruut ei
saanut suoraan rynnätä keskustelemaan Boasin kanssa vaan hänen piti tulla sinne
huomaamatta. Hänen tuli odottaa, että Boas oli ennättänyt ruokailla, työpäivä
oli päättynyt ja muu väki oli poistunut paikalta yömajoihinsa. Noomin ajatus
oli, että näin menetellen Boas sitten Ruutin havaittuaan kertoisi siitä
eteenpäin, mitä Ruutin tuli tehdä. Ruut lupasi toimia juuri niin kuin Noomi
neuvoi. Ruut osoitti anoppiaan kohtaan luottamusta ja kuuliaisuutta (Ruut 3:5;
1:16,17).
Ruut toimi siten kuten oli Noomille luvannutkin. Sen jälkeen
Boas toimi kaikella viisaudella ja oikeamielisyydellä (3:6-13). Boas oli käynyt
nukkumaan viljakasan viereen työnsä tehneenä, syöneenä ja juoneena.
Sadonkorjuun aika oli yleisesti ilon aikaa (vrt. Jes.9:2), joten Boasilla oli
syytä käydä hyvällä mielellä nukkumaan. Ruut tuli paikalle vasta Boasin
nukahdettua ja asettui saamansa ohjeen mukaisesti varovasti Boasin jalkopäähän
tämän viitan alle. Keskellä yötä Boas kuitenkin havahtui hereille ja huomasi
naisen jalkopäässään. Tilanne on erittäin poikkeuksellinen, mutta tapahtumaa ei
tosiaankaan tule ymmärtää seksuaalisena tarjoutumisena eikä Boaskaan asiaa niin
ymmärtänyt. Ruut sanoo olevansa ”palvelijatar” (alkukielessä sana merkitsi
”naisorjaa”), mikä kuvasti Ruutin nöyrää asennetta. Ruutin pyyntö on
ymmärrettävä inhimillisen suojan etsimisenä lailliselta sukulunastajalta; mutta
sen jälkeen Ruut kuunteli Boasia ja antoi tämän johtaa tilannetta eteenpäin.
Boas suhtautui Ruutiin ystävällisesti ja siunasi tätä. Ruut
halusi mennä naimisiin sukulunastajasäännösten mukaan, mikä merkitsi hänen
avioitumistaan itseään vanhemman miehen kanssa. Samalla Ruut luopui nuorten
miesten tavoittelusta täyttääkseen Noomin toivomuksen. Ilmeisesti tämä merkitsi
sitä, että Ruut oli luopunut omista, luonnollisista toiveistaan ja haluistaan
täyttääkseen suvun pyynnön ja edun. Boas sinänsä lupasi täyttää Ruutin pyynnöt
ja totesi myös koko kaupungin tietävän Ruutin kunnialliseksi naiseksi. Mutta
Boas jatkoi, että oli olemassa häntä itseäänkin läheisempi sukulainen. Boas oli
tässäkin suhteessa oikeamielinen. Lähimmän sukulunastajan velvollisuus oli lain
mukaan täyttää tehtävänsä; mutta jos hän ei tätä tekisi, Boas olisi valmis sen
tekemään. Kuitenkin esille tullut tilanne aiheutti yllättävän käänteen. Aiemmin
Noomi valitti, ettei ollut ketään, joka huolehtisi hänestä; nyt mahdollisia
huolehtijoita oli useitakin! Ilmeisesti suojellakseen Ruutia Boas kehotti häntä
jäämään paikalle aamuun asti. Aamulla sitten Boas selvittäisi sukulunastuksen
toteuttamisen toisen, lähimmän sukulaismiehen kanssa. Jos tämä toinen
sukulunastaja tekisi velvollisuutensa, Boas tyytyisi siihen. Tilanne jäi tässä
vaiheessa avoimeksi ja epäilemättä jännittyneeksi.
Ruut lähti kaupunkiin aamulla niin aikaisin, ettei kukaan
kyennyt tuntemaan häntä aamun pimeässä. Tämä oli viisas menettely, vaikka
ehdottomasti mitään moraalitonta ei ollut tapahtunutkaan. Mutta ennen kuin Ruut
ehti lähteä, Boas mittasi kuusi mittaa ohria Ruutin hartiahuiviin (KR 1933:
vaippa) Noomin kotiin vietäväksi. Ruutin piti kantaa ohrat Noomille lahjaksi.
Noomilla oli aihetta odottaa, että Ruutista olisi tullut Boasin aviovaimo,
mutta vaikka kaikki oli muuten sujunut suunnitelmien mukaan, oli
sukulunastusjärjestys kuitenkin velvoittava, minkä mukaan asia ratkaistaisiin.
Noomi tuntui jälleen luottavan Jumalaan, jolta tuli sekä hyvä että paha. Noomi
oli samalla varma siitä, että Boas oli tosissaan kiinnostunut Ruutin asian
järjestämisestä. Boas veisi asian nopeasti päätökseen.
Ruut ja sukulunastaja
Ruutin kirjan kolmas luku jätti paljon avoimia kysymyksiä.
Ruutin avioliitto olisi ratkeamassa mutta vielä ei ollut selvää, kumman
sukulunastajan kanssa. Mutta samalla oli ratkaistava kysymys Elimelekiltä
jääneen peltopalstan lunastamisesta. Kaikki piti nyt hoitaa lain edellyttämällä
tavalla.
Ensin kaksi sukulunastajaa kävi Ruutin tulevaisuutta
koskevan keskustelun (Ruut 4:1-8). Kaupunginportti oli tärkeä paikka, jossa oli
mahdollista tavata lähes kaikki kaupungin asukkaat. Kaupunginportilla
hoidettiin myös oikeusasiat (Joos.20:4; 5.Moos.21:18-21). Boas hoiti asian
siellä avoimesti vanhinten ja suuren katsojajoukon edessä. Raamatun kertomukset
ovat täynnä ”sattumia” ja nytkin kävi niin, että Boasin tarkoittama
lähisukulainen juuri kulki portin luota. Boas epäilemättä tunsi miehen hyvin ja
saattoi kutsua häntä nimellä. Lukijoille miehen nimi kuitenkin jää kertomatta.
Boas kutsui paikalle kymmenen kaupungin vanhinta todistajiksi asian virallista
käsittelyä varten. ”Vanhimmat” olivat kaupungin vaikutusvaltaisimpia miehiä,
koska he olivat paikkakunnan johtavien perheiden päämiehiä (Israelilla
puolestaan oli vanhimpia 70, 2.Moos.24:1,9). Ilmeisesti heitä valittiin myös
ikänsä perusteella, mistä sana ”vanhin” myös on johdettu. Vanhimmat toimivat
tuomareina ja jakoivat tuomioita myös rikoksista. Lisäksi heidän tuli ratkaista
monia muitakin asioita. Kuitenkin vanhinten lisäksi paikalla oli tavallisesti
myös paikalle kokoontuneita asukkaita (eräänlainen ”yleiskokous”).
Boas esitti asiansa lähimmälle sukulunastajalle. Kyse ei ollut
pelkästään avioliiton solmimisesta Ruutin kanssa vaan myös Noomin peltopalstan
lunastamisesta. Raamatunkäännökset vaihtelevat sen suhteen, oliko Noomi jo
myynyt peltopalstan vai oliko hän myymässä sitä (alkuteksti on tässä suhteessa
moniselitteinen ja mahdollistaa molemmat tulkinnat). Noomin oikeus miehensä
peltopalstaan oli joka tapauksessa epäselvä, koska lesken oikeus miehensä
perintöön oli yleensä huono. Vallitsevassa tilanteessa sukulunastajalla oli
oikeus lunastaa pelto. Tarjous tehtiin ensin lähimmälle sukulaiselle
(3.Moos.25:25). Näin pelto säilyi suvulla. Taustalla oli ajatus, että
lopultakin kaiken omisti Israelin Jumala, joten kukaan ei voinutkaan myydä omaisuutta
lopullisesti. Jos lunastajaa ei löytynyt, palautui maa lain mukaan suvulle
viimeistään riemuvuonna, jota vietettiin joka viideskymmenes vuosi
(3.Moos.25:28).
Noomin lähin sukulaismies ilmoitti ensin heti halukkuutensa
lunastaa pelto. Samalla Boas kuitenkin ilmoitti, että sukulunastajan olisi myös
mentävä naimisiin Ruutin kanssa, jotta sukuun syntyisi perijä ja Elimelekin
nimi säilyisi tuleviin polviin. Tämä muuttikin tilanteen olennaisesti lähimmän
sukulaismiehen kannalta eikä hän ollut halukas sekä pellon lunastamiseen että
avioliittoon Ruutin kanssa. Asetelmaa ei kuvailla yksityiskohtaisesti, mutta
jos mies menisi naimisiin Ruutin kanssa, olisi avioliitosta syntynyt
esikoispoika perinyt osan hänen omaisuudestaan ja tällöin hänen omien,
nykyisten poikiensa perintö pienentyisi. Siksi mies selkeästi kieltäytyi
sukulunastajan tehtävästä ja kehotti Boasia lunastamaan pellon. Ulkonaisesti
kyse oli ihmisten loogisesta ajattelusta, mutta Jumalan suunnitelma alkoi siis
sittenkin toteutua Boasin menettelyn avulla. Lähin sukulunastaja toimi sitten
niin kuin siihen aikaan Israelissa oli tapana. Halutessaan luopua
sukulunastajan oikeuksista ja velvollisuuksista ja luovuttaa ne Boasille,
sukulaismies teki sen yleisen ja virallisen tavan mukaan riisumalla sandaalinsa
ja ojentamalla sen vastapuolelle symbolisena eleenä oikeuden siirtymisestä.
Lopputulos oli, että Ruutin tulevaisuudesta huolehdittiin (Ruut
4:9-12). Boas ilmoitti todistajien läsnä ollessa halukkuutensa sekä maan
lunastamiseen että Ruutin naimiseen. Tässä kohdassa nimenomaisesti mainitaan
Ruutin olevan moabilainen ja että hän oli Mahlonin leski (aikaisemmin Ruutin
kirjassa ei mainita, kumpi veljeksistä oli ollut Ruutin mies). Nämä maininnat
tässä yhteydessä oli tärkeitä siksi, että kyse oli virallisesta, juridisesta
toimenpiteestä. Paikalla olevat ihmiset todistivat asian ja liittivät mukaan
vielä siunauksen toivotuksen. He toivoivat, että Boasin ja Ruutin avioliitto
olisi yhtä hedelmällinen kuin oli ollut Raakelin ja Lean liitto. Tämä on
merkille pantavaa, koska kansa liitti moabilaisen Ruutin patriarkaalisiin
äiteihin. Lasten runsaus oli myös tuon ajan yhteiskunnassa vaurauden ja
turvallisuuden edellytys.
Kertomus johtaa onnelliseen päätökseen: Boas otti Ruutin
kotiinsa ja heidän aviollinen yhteiselämänsä alkoi (4:13-17). Ruut oli nyt
betlehemiläisen miehen laillinen vaimo ja hänellä oli koti ja sen tuoma turva.
Painokkaasti todetaan, että ”Herra antoi Ruutin tulla raskaaksi”, mikä korostaa
Jumalan suunnitelman ja siunauksen täyttymystä. Lapsi oli poika, joka oli
merkityksellistä, koska sen ajan tavan mukaan vain poika saattoi olla heidän
sukunsa jatkaja. Kuitenkaan Boasista ei tämän jälkeen puhuta enää muuten kuin
sukuluettelossa, mutta sen sijaan erityisesti Noomin tulevaisuutta vielä
käsitellään. Ruutin pojan syntyminen aiheutti yleistä riemua ja iloa. Noomi saattoi
katsoa luottavaisin mielin tulevaisuuteen ja omaan vanhuuteensa. Naisten
iloinen joukko toivotti Noomin sukuun syntyneen pojan tervetulleeksi.
Muodollisesti Ruutin kirja kertoo ihmisten teoista ja heidän ratkaisuistaan,
mutta taustalla kulkee koko ajan kuva Jumalan johdatuksesta ja Hänen tahtonsa
tapahtumisesta sukulunastajan avulla. Kun Noomi nosti vastasyntyneen lapsen
syliinsä, juuri sillä hetkellä hän saattoi tuntea saaneensa Jumalalta
korvauksen menettämästään kahdesta pojasta. Nyt kun kaikki asiat olivat
ratkenneet onnellisesti, kiitos annettiin Jumalalle. Pojan nimeksi tuli Obed
(mahdollisesti lyhenne nimestä Obadja), joka merkitsee palvelijaa. Obed tuli
olemaan kuuluisuus, koska hänestä tuli suuren kuningas Daavidin isoisä.
Ruutista taas ei tullut pelkästään äiti, vaan yksi Israelin kantaäideistä,
joista Israelin kuninkaallinen suku polveutui. Ruutin kirjan kertomus päättyy
siten mahtavaan tulevaisuuden näkyyn.
Ruutin jälkeläiset
Ruutin kirjan päättää sukuluettelo Peresistä Daavidiin. Tämä
ajanjakso oli noin 800 vuotta. Peres oli Juudan poika ja hänen äitinsä oli
Taamar (1.Moos.38:27-30). Kyseessä oli Juudan kuninkaallinen sukuhaara. Usein
juutalaisissa sukuluetteloissa jätetään jotkut sukupolvet huomiotta, joten
sukuluettelo ei näiltä osin ole katkeamaton. Sukupolvet Boasista Daavidiin
saattavat kuitenkin olla täydellisesti mukana. Iisai oli varakas
betlehemiläinen maanomistaja ja Daavidin isä (1.Sam.17:12). Juuri Iisain luona
Betlehemissä Samuel kävi Jumalan käskystä voitelemassa Daavidin kuninkaaksi
Saulin jälkeen (1.Sam.16:1-13). Iisai mainitaan erityisesti
Messias-ennustuksissa (Jes.11:1,10; Room.15:12).
Ruutin kirjan tarkoitus tuleekin esiin sukuluettelon ja
samalla koko kirjan päättymisessä juuri Daavidiin, joka oli Israelin kansan
suurin kuningas. Hän yhdisti kansan, teki Jerusalemista uskonnollisen ja
poliittisen pääpaikan, laajensi Israelin aluetta käymällä menestyksellisiä
sotia ja toi kansakunnalle hyvinvoinnin ja menestyksen. Jumala tekikin liiton
Daavidin kanssa (2.Sam.7:11-16). Tästä voidaan jo lukea sellaista kuninkuutta,
joka johtaa aina Messiaaseen asti (Matt.1:1-17). Jeesus itsekin mainitsi
olevansa Daavidin poika (Matt.22:41-46). Ruutin kirjan lopussa annettu sukupuu
jatkuu siis vielä myöhemmin Daavidiakin merkittävämpään yhteyteen. Jo VT:ssa
Ruutilla oli paikkansa messiaanisessa pelastushistoriassa. Jumala on aina
valinnoissaan noudattanut omaa tahtoaan, jota ihmiset eivät aina ole
ymmärtäneet. Ruutin kirja on osoitus Jumalan hämmästyttävästä valinnasta. Herra
valitsi Jeesuksen esiäidiksi juutalaisten kannalta vierasheimoisen ja kaiken
lisäksi naisen, jolla ei silloisessa yhteiskunnassa ollut samaa arvoa miehen
kanssa. Näin Jumala rikkoi kaksinkertaisesti ihmisten mielen mukaiset
valintaperusteet.
Lähteet
Luoto, Valtter: Ruut moabilainen. Aikamedia Oy, Keuruu,
2010.
Juhani Nikula, 18.9.2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti