Profeetta Aamos
Profeetta Aamos on siitä erikoinen profeetta, että hän itse ei pitänyt itseään lainkaan profeettana (7:14,15)! Hän ei selvästikään kuulunut varsinaisten ”ammattiprofeettojen” ryhmään eikä hän liene käynyt erityistä profeettakoulua. Hän oli Juudan Tekoasta (1:1; sijaitsee vuoriseudulla n. 15 km Jerusalemista etelään, lähellä Betlehemiä) kotoisin oleva karjankasvattaja ja metsäviikunoiden viljelijä, jonka Herra oli kutsunut vähäksi aikaa julistamaan Israelille (pohjoisvaltiolle) sanomaa sitä vastaan. Aamos oli näin kotoisin Juudasta (etelävaltiosta), mutta Herra kutsui hänet julistamaan juuri Israelille. Aamoksen profeetantyö kesti luultavasti vain lyhyen aikaa, eri arvioiden mukaan yhdestä päivästä (!) muutamaan kuukauteen.
Aamoksen kirjan ajoitus perustuu mainintaan jakeessa 1:1. Aamos sai sanoman ”kaksi vuotta ennen maanjäristystä” (maanjäristys mainitaan myös Sak.14:5:ssä). Juudan kuninkaana oli Ussia (vv. 792-740 eKr.) ja Israelin kuninkaana ulkonaisesti menestynyt, mutta jumalaton Jerobeam II (vv. 793-753 eKr.). Aamoksen kirja ajoittuu oletettavasti n. vuoteen 760 eKr. Ussian ja Jerobeam II:n hallituskaudet merkitsivät Juudassa ja Israelissa taloudellista ja poliittista nousukautta. Israel ja Juuda olivat onnekkailla sodilla vallanneet takaisin alueita niin, että valtakuntien yhteenlaskettu pinta-ala oli suunnilleen sama kuin Daavidin ja Salomon aikaisen yhtenäisen valtakunnan. Assyria oli valloittanut Israelia ahdistaneen Damaskoksen vuonna 802 eKr. ja Israel saattoi näin vaurastua ilman luonnollisen vihollisen painetta. Israelin kautta kulkivat Lähi-Idän kauppakaravaanit Mesopotamiasta Egyptiin, mikä osaltaan välitti sille vaurautta. Ulkonainen rikkaus toi kuitenkin mukanaan ylellisen elämän, moraalisen turmeltuneisuuden ja kaikkialla rehottavan epäjumalanpalvonnan. Samalla Israel ei huomannut vahvistuvan Assyrian uhkaavan itseään.
UT:n ajan henkilökuvista Aamosta on verrattu Johannes Kastajaan. Aamos oli nimenomaan Jumalan tuomion julistaja. Jos Hoosean sanoma oli, että Jumala rakastaa Israelia sen synneistä huolimatta, niin Aamoksen sanoma on, että synnistä seuraa Jumalan tuomio. Aamoksen kirjan teemana voidaankin sanoa olevan, että vanhurskaan Jumalan on väistämättä tuomittava synti.
Tuomion sanoja
Jo kirjan avauksessa profeetta ilmoittaa kirjansa sanoman luonteen (1:2): Herran viha kasvaa lisääntyvää syntiä kohtaan. Siksi Herra ”ärjyy” ja Hänen äänensä ”jylisee.” Aamoksen kiihkeä profetia käsittääkin Jumalan sanoja vallitsevaa syntiä vastaan, ja siten vertauskuva mahtavaan ukkosenjyrinään oli osuva. Aamoksen julistus on sävyltään eettistä, voimakkaasti Jumalan vanhurskautta korostavaa. Ellei kansa halua kääntyä etsikkoajan kestäessä, Jumala kostaa kaiken sen vääryyden, jota ihmiset jatkuvasti harjoittavat. Jumalan kosto kohtaa Hänen omaisuuskansaansa – mutta myös pakanakansoja.
Aamoksen sanoma ei mene ensin suoraan asiaan, vaan hän profetoi lyhyesti aluksi muille kansoille. Aamoksen ensimmäiset tuomion sanat tulevat Israelin kaikille rajanaapureille: aramilaiselle Damaskokselle (1:3-5), Filistean kaupungeille (1:6-8), Tyroksen kaupungille (1:9,10), Edomille (1:11,12), Ammonille (1:13-15) ja Moabille (2:1-3). Kun vielä etelävaltio Juudallekin luetaan tuomion sanat (2:4,5; Juuda oli sekin ylpistynyt ja sen lainkuuliaisuus Jumalan käskyjä kohtaan oli heikentynyt), on Israelin koko naapurusto saanut kuulla Jumalan kovat tuomion sanat. Voidaan sanoa, että tuomiot lähestyvät Israelia maantieteellisesti kuin koko ajan kiristyvä silmukka, joka ennakoi Jumalan vihan vuodattamista Israelin ylle.
Luultavasti Israel olisi mielellään hyväksynyt kaikki nämä Aamoksen ensimmäiset profetiat (olivathan pakanakansat aina ahdistaneet Israelia ja veljesvaltio Juudankin kanssa Israelilla olivat omat jännitteensä). Mutta Aamoksen seuraavat sanat kohdistuivatkin profetian pääkohteeseen Israeliin (2:6-16). Israelille tässä vaiheessa julistettu profetia on yksityiskohtaisempi kuin naapurikansoille luetut, koska kansa oli etuoikeutetussa asemassa ja sillä oli enemmän tietoa Jumalasta kuin pakanallisilla naapurikansoilla. Sanoma on rankka, mutta profeetta ei kuitenkaan voi vaieta (3:3-8), vaan hänen tulee julistaa se, mitä Herra hänelle ilmoittaa. Vanhan liiton aikana profeetoilla olikin erityinen asema, koska juuri heille Herra ilmoitti suunnitelmansa (3:7).
Israel on Jumalan valittu kansa, jonka Hän toi Egyptistä. Tähän valintaan kuitenkin liittyy Israelin erityinen vastuu (3:1,2). Koska Jumala on valinnut juuri Israelin omaksi kansakseen ja tehnyt sen kanssa liiton (2.Moos.19:5,6), oli juuri tällä kansalla erityinen velvollisuus pitää Herran käskyt. Koska kansa on rikkonut Herran käskyt, se joutuu tilille kaikista vääryyksistään. Jos Israel on Herraa kohtaan uskoton, se joutuu kokemaan kovia Herran kädestä (9:7-10).
Aamoksen profetian voi katsoa kohdistuvan ennen muuta kolmeen pääalueeseen, joihin hänen sanansa iskevät voimakkaasti:
(1) valheellinen uskonnonharjoitus ja epäjumalanpalvelus
(2) moraalinen rappio
(3) sosiaaliset vääryydet
Aamos julistaa tuhoa Samarian (Israelin pääkaupungin) asukkaille näiden jumalattoman elämän (moraalittomuus, epäjumalanpalvelus) johdosta (3:9-4:3). Siveettömyys ja juoppous olivat yleistä. Oikeudettomuus vallitsi Israelissa (5:7,10-13; 8:4-8), ja vaikka valtakunta oli merkittävästi vaurastunut, rikkaudet kertyivät vain muutamille harvoille, joten yhteiskuntaa alkoi rasittaa syvä sosiaalinen juopa. Valtakunnan otollinen ulkopoliittinen tilanne vaurastutti eliittiä, mutta sen lisäksi rikkain kansanosa edelleen kasvatti vaurauttaan sortamalla köyhää enemmistöä. Hädänalaisilta kiskottiin tuotteista kohtuuttomia hintoja. Rahaa lainattiin korkealla, kiskontaa merkitsevällä korolla samalla kun köyhien sato ja muu omaisuus otettiin pantiksi välittämättä siitä, että nämä saivat kärsiä nälkää ja puutetta. Mittoja ja painoja väärennettiin, mikä sellaisenaan oli petosta.
Kansa kokonaisuudessaan oli itsevarma ja ylpeä (6:1-14). Syynä kansan jumalattomuuteen on sen paatumus (4:6-11), mistä syystä kansan on valmistauduttava kohtaamaan Jumalansa (4:12). Lähellä on Herran päivä (5:18-20), tuomion päivä (8:9,10; silloin kansalla on Herran sanan nälkä, mutta Herran sana pakenee heitä, 8:11-14), joka on toisenlainen kuin Israel odottaa: sen sijaan, että (kuten kansa luulee) Herran päivänä viholliskansat tuhoutuisivat, silloin koittaa Israelille itselleen Herran päivän pimeys. Israelin suruttomuutta seuraa siirto pois omasta maasta ja vankeus Assyriassa (5:27, 6:7, 7:17), joka toteutuikin lopulta vuonna 722 eKr.
Erikoinen kehotus on Aamoksen käsky tehdä kaikkea mahdollista syntiä ja rikkoa nimenomaisesti Herran antamat käskyt (4:4,5)! Vaikka tämä kehotus on käskyn muodossa, se on tarkoituksellista liioittelua, jonka tarkoitus kohdistuu väärää jumalanpalvelusta vastaan. Israelin jumalanpalvelus onkin ulkokultaista ja täynnä muotomenoja (5:21-27). Ulkonaisesti esiintyi uskonnollista intoakin, koska uskonnollisen elämän keskuksissa (Betel, Dan, Gilgal, 5:5; 8:14) pidettiin uskonnollisia juhlia ja pyhiinvaellusmatkoja tehtiin jopa Juudan Beersebaan. Ihmiset toivat uhreja ja antoivat kymmenyksiä. Kuitenkin Jumalan palvelemiseen sekoittui yhä enemmän epäjumalanpalvelusta ja muutenkin uskonnonharjoitus oli pelkkää ulkokuorta. Siksi Aamoksen mukaan, sen sijaan että kansa toisi uhrejaan ja soittaisi ja laulaisi musiikkiaan, tulisi ”oikeuden virrata kuin vesi ja vanhurskauden kuin ehtymätön puro” (5:24). Todellinen jumalanpalvelus tapahtuu ihmisen sydämessä ja näkyy sitä kautta ulkonaisessa elämässä eikä muotomenoissa.
Aamos laulaa Israelista jopa ”kuolinvirren” tai ”itkuvirren” (5:1-3). Mutta sitten hänen sanomansa kääntyy ilmoittamaan julistuksen tarkoituksen: kansaa kutsutaan kääntymykseen (5:4-6,14,15). Jos kansa etsii Herraa ja hylkää epäjumalienpalvonnan, se saa elää.
Ylistys
Aamoksen kirjassa on kesken tuomion profetioiden kolme ”Luojan ylistystä” (4:13; 5:8,9; 9:5,6). Koska Herra on maailmankaikkeuden luoja, Hän on Kaikkivaltias ja Hän on voimallinen myös tekemään kansalleen mitä näkee oikeaksi. Ylistysjaksot korostavatkin Jumalan majesteetillisuutta, joka on voimallinen tekemään luomakunnalleen tahtonsa mukaan.
Viisi näkyä
Aamos näki Israelista viisi näkyä, jotka kaikki ennustivat tuhoa Israelille. Kaksi ensimmäistä suuronnettomuutta (heinäsirkkavitsaus, 7:1-3, ja tuomion tuli, 7:4-6) eivät toteutuneet Aamoksen rukoiltua armoa kansalle. Jumala muutti suunnitelmiaan Aamoksen rukouksen vuoksi! Mutta kolmas näky (luotilanka, 7:7-9) merkitsi Israelin ja Jerobeamin suvun tuomiota. Jumala mittasi luotilangalla kansan ja havaitsi sen auttamattomasti jumalattomaksi. Tätä Jumalan tarkkaa punnintaa Israel ei enää voinut välttää ja se merkitsi Jumalan rangaistuksen tulemista. Neljäs näky (korillinen loppukesän hedelmiä, 8:1-3) merkitsi Israelin tuomion varmaa tulemista ja sen lähestymistä. Viides näky (9:1-4, alttari) merkitsi Israelin jumalanpalveluksen loppua. Tosin alttari merkitsi vertauskuvallisesti Jumalan armoa, koska sen päällä viattomat uhrieläimet kantoivat syntisten rangaistuksen, mutta nyt epäjumalanpalvonnan saastuttamasta alttarista tuli Jumalan vihan vuodattamisen paikka. Israel oli ylpeä sekä uskonnonharjoituksestaan että ulkonaisesta vauraudestaan, mutta nyt Aamos julisti loppua kummallekin.
Aamos ja ylipappi Amasja
Vaikka Aamoksen profeetantyö kesti vain lyhyen aikaa, se teki Israelissa suuren vaikutuksen, ja se koettiin kielteisenä (7:10-17). Aamoksen julistustyön paikka näyttää olleen Betel, valtakunnan uskonnollinen keskus. Koska Aamos profetoi nimenomaisesti myös Jerobeamin jumalatonta kuningashuonetta vastaan (7:9), hän oli myös poliittisesti vaarallinen henkilö. Betelin kuninkaallisen pyhäkön ja valtakunnan temppelin pappi Amasja kanteli Aamoksesta kuninkaalle. Amasja kehotti profeettaa palaamaan Juudaan ja varoitti enää profetoimaan Israelissa. Aamoksen Jumalalta saama kutsu ja käsky olivat kuitenkin niin kristallinkirkkaita, että hän kieltäytyi lähtemästä ja jatkoi rohkeasti julistustaan. Myös Amasja itse sai tässä vaiheessa henkilökohtaisen tuomion sanoman (7:17).
Mitä tapahtui Amasjan uhkauksen jälkeen, ei ole tiedossa. On arveltu, että lyhyen profeetantyönsä päätökseksi Aamos todella palasi Juudaan, jossa hän kirjoitti kirjansa. Aamos on kirjaprofeetoista varhaisimpia (tai peräti varhaisin). Kirjan kirjoittamisen syy on mahdollisesti ollut se, että kirja voisi jatkuvasti puhutella hänen sekä pohjoisessa että etelässä asuvia maanmiehiään.
Israelin pelastus
Huolimatta kovista tuomion sanoistaan Aamoksella oli profetia myös Israelin tulevasta pelastuksesta aikojen lopulla. Jumalan suunnitelma Israelille kansana ei ole muuttunut. Aikojen lopulla Israelin kansa tulee pelastumaan (9:11-15). ”Daavidin sortunut maja” tarkoittaa Daavidin kuningassukua (huom! Daavidin suku hallitsi Juudassa, mutta ei Israelissa). Daavidin suvulle on annettu lupaus ikuisesta kuninkuudesta (2.Sam.7:12,13). Daavidin suvun kuninkuus palaa valtaan Kristuksessa, joka on Daavidin jälkeläinen. Näin Aamoksen kirjassa on myös rohkaiseva ja lohduttava eskatologinen sanomansa niin Israelille kuin kaikille kansoille, jotka on julistettu Herran omiksi (9:12). Kyse on kaikkien kansojen lunastuksesta, joka ei kuitenkaan syrjäytä Israelin erityisasemaa. Kun Kristus tulee toisen kerran, tulemuksensa yhteydessä Hän rakentaa Israelille valtakunnan (Ap.t.1:6). Jumalan suunnitelma on väliaikaisesti ollut ottaa pakanoista itselleen kansa, mutta Kristuksen palattua Hän saattaa Daavidin kuningassuvun vallan uuteen kukoistukseen. Tuona aikana Israel saa myös asua omassa maassaan ja elää Herran yhteydessä (9:15).
Uuden Testamentin lainauksia Hoosean kirjasta
UT lainaa suoraan Aamoksen kirjaa kahdessa kohdassa:
- Aam.5:25-27 -> Ap.t.7:42,43 (Stefanoksen puhe israelilaisten luopumuksesta)
- Aam.9:11,12 -> Ap.t.15:16,17 (Jaakobin puhe Jerusalemin kokouksessa)
Vapautuksen teologia
Aamoksen kirja on osaltaan antanut innoitusta ns. vapautuksen teologialle. Mm. jakeet 5:10-13 on ymmärrettävä kehotukseksi korjata yhteiskunnalliset vääryydet ja parantaa nimenomaan heikko-osaisten ja vähävaraisten asemaa. Monet muutkin Raamatun opetukset viittaavat samaan, jonka mukaan Jumalan kansa ei voi ummistaa silmiään tämän ajan maallisilta vääryyksiltä, vaan nimenomaan pyrkiä korjaamaan niitä.
Vapautuksen teologia korostaa yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden merkitystä ja se kiinnittää erityistä huomiota juuri köyhiin, sorrettuihin ja syrjäytyneisiin. Samalla se on nähnyt poliittisessa vasemmistossa luonnollisen liittolaisen ja tehnyt läheistä yhteistyötä myös puhtaasti marxilaisten piirien kanssa. Päämääriensä saavuttamiseksi vapautuksen teologit ovat olleet toisinaan taipuvaisia myös väkivallan käyttöön päämääriensä saavuttamiseksi. Voimakkainta vapautuksen teologian vaikutus on ollut Latinalaisessa Amerikassa, mutta se vaikuttaa myös muilla, pääasiassa katolisilla alueilla.
Vapautuksen teologiassa ovat kuitenkin varsin toisarvoisia sellaiset raamatulliset asiat kuin pelastus, synti (muuten kuin yhteiskunnallisessa mielessä), katumus, Jeesuksen toinen tuleminen tuomitsemaan kansoja ja taivaselämä. Vapautuksen teologia keskittyykin voimakkaasti ihmiseen ja hänen elämiseensä ja elinolosuhteisiinsa, ts. ”tämänpuoleisuuteen”.
Lähteet
Iso Raamatun Tietosanakirja, osa 8 (Ristin Voitto, 1992).
Schultz, Samuel J., Old Testament Speaks (Toronto, 1980)
Unger, Merril F., Raamatun lukijan käsikirja (Ristin Voitto, 1986).
Zondervan NIV Bible Commentary. Volume 2: New Testament (Grand Rapids, Michigan, 1994).
