Jumala oli luvannut tehdä liiton Abrahamin ja Saaran pojan Iisakin kautta (1.Moos.17:21), jonka jälkeläisten määrä tuli olemaan niin suuri kuin taivaan tähtien määrä (15:5). Vaikka Iisak oli jo syntynyt, Jumalan lupauksen täyttyminen vaati koko ajan Abrahamilta suurta uskoa. Abraham kuitenkin osoitti ratkaisuissaan uskoa ja luottamusta Jumalan lupausten täyttymiseen. Abraham toimi päätöksissään ja tekemisissään Jumalan johdatukseen luottaen (vrt. Sananl.3:6: ”Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.”). Kertomus Iisakin vaimon löytämisestä (1.Moos.24:1-67) osoittaa, kuinka Abraham ja eräät muut toimivat Jumalaa totellen ja Hänen tahtoaan määrätietoisesti etsien.
Rebekasta tulee Iisakin vaimo
Saara oli jo kuollut ja Abraham oli vanha (24:1). Koko elämänsä ajan Abraham oli antanut Jumalan johdattaa häntä kohti tuntematonta, mutta Abraham oli luottanut Herraan eikä ollut pelännyt kulkea kohti itselleen uutta ja outoa tulevaisuutta (Hepr.11:8-12). Jumala oli antanut vanhoille vanhemmille lupauksen mukaisen pojan Iisakin; mutta nyt Abraham kantoi huolta siitä, että Iisak saa myös Jumalan tahdon mukaisen vaimon, joka tulee olemaan luvatun sukuhaaran kantaäiti. Tässä yhteydessä tulee tapahtumiin mukaan jalo persoonallisuus, Abrahamin uskollinen palvelija, joka jää Raamatussa nimettömäksi (24:2; on esitetty arvaus, että hän saattaisi olla damaskolainen Elieser, 15:2, mutta tätä ei voida varmistaa). Uskollinen palvelija on kaiken hyvän, hurskauden ja luonteenlujuuden perikuva (Abrahamin palvelijassa on nähty samankaltaisia ominaisuuksia kuin Johannes Kastajassa, vrt. Joh.3:27-30). Pyyntö koskettaa nivusia merkitsi erityistä keskinäisen läheisyyden ja uskollisuuden kokemista (vrt. Jaakob ja Joosef, 47:29). Abrahamin tahto löytää Iisakille vaimo oman suvun keskeltä (24:3,4) on täysin sopusoinnussa sen kanssa, mitä myöhemmin VT edellytti johdonmukaisesti Israelin kansalta (5.Moos.7:3,4; 1.Kun.11:4; Esra.9). Jumalan käskyn taustalla vaikutti ennen muuta se pyrkimys, että vieraitten kansojen vaikutus ei etäännyttäisi Jumalan kansaa yhden ainoan elävän Jumalan palvelemisesta. Sukulaisten parista löytyvä tyttö ei kuitenkaan välttämättä olisi valmis seuraamaan palvelijaa ja tulemaan Iisakin puolisoksi, mutta siinäkään tapauksessa ei olisi mahdollista, että Iisak voisi enää palata Abrahamin kotimaahan pakanalliseen ympäristöön (24:5-9). Jumala oli kerran antanut Abrahamille kehotuksen lähteä synnyinmaastaan ja isänsä suvun keskuudesta (12:1), niinpä hänen poikansakaan ei voinut enää palata sinne.
Uskollinen palvelija lähti pitkälle matkalleen (matkalle lähtö muistuttaa joitakin osin Jeesuksen opetuslapsilleen ilmoittamia periaatteita, Luuk.10:4) ja saapuu Mesopotamiaan Nahorin kaupunkiin (24:10-14; ”Nahorin kaupunki” saattaa tarkoittaa kaupunkia, jossa Abrahamin veli Nahor asui, 11:27-29). Kameleja käytettiin tuohon aikaan jo kotieläiminä, mutta laajakäyttöisinä paimentolaiselämän ja sodankäynnin välineinä ne yleistyivät vasta suunnilleen 1200 eKr. aikoihin. Palvelijan hurskaus näkyi siinä, että hän rukoili Jumalaa ja pyysi saada Herralta merkkiä: jos kaivolle tulee tyttö, joka lupaa antaa hänelle vettä ja lisäksi lupaa omaehtoisesti juottaa hänen kamelinsakin, tämä olisi juuri se tyttö, jonka Jumala on tarkoittanut vaimoksi Iisakille. Palvelijan rukous oli täsmällinen ja hurskaudessa lausuttu. Osoittautui, että Herra vastasi palvelijan rukoukseen yhtä yksityiskohtaisesti kuin pyyntökin oli ollut!
Abrahamin palvelijan asettama merkki osoittautui täysin Jumalan välineeksi kertomaan, kuka tulee olemaan Iisakin vaimo (24:15-33). Kaivolle tuli Rebekka, Abrahamin veljen Nahorin pojan Betuelin tytär (22:20-23; Rebekka oli näin Iisakin lähisukulainen, hänen serkkunsa tytär). Rebekka toimi kaivolla juuri kuten palvelija oli edellyttänytkin, antanut hänen juoda ja sitten kantanut vettä myös hänen kameleilleen. Palvelija antoi kultaiset lahjaesineensä Rebekalle ennen kuin oli saanut kuulla, kenen tytär Rebekka oli (vrt. 24:47!). Kun palvelija sai kuulla Rebekalta tämän sukutaustan, hän kiitti Jumalaa johdatuksesta, joka oli ollut juuri niin ihmeellinen kuin vain se Herralta voi tulla! Herra oli johdattanut palvelijan suoraan Abrahamin suvun luokse, johon hänen isäntänsä oli hänet lähettänytkin (24:4). Nähtyään sisarensa saamat kalliit lahjat Rebekan veli Laban toivotti huomaavaisesti Abrahamin palvelijan tervetulleeksi kotiinsa.
Vieraanvaraisuutta tärkeämpänä palvelija piti kuitenkin asiaansa, jonka hän halusi kertoa Rebekan isälle ja veljelle (24:33-49). Palvelija yksinkertaisesti kertoo matkansa tarkoituksen ja Jumalan johdatuksesta. Betuel ja Laban suostuvat palvelijan pyyntöön empimättä (24:50,51). Palvelija kiittää Herraa kumartumalla maahan (24:52) ja antaa runsaat lahjat sekä Rebekalle että tämän veljelle ja äidille (24:53; ilmeisesti Betuel oli jo vanha ja siksi Laban oli tässä vaiheessa tosiasiallinen perheenpää); tässä vaiheessa kyseessä voi katsoa olevan kihlajaislahjat. Palvelija halusi päästä nopeasti lähtemään Rebekan kanssa takaisin Abrahamin luo, mutta Rebekan omaiset vielä pidättelivät pikaista lähtöä, ilmeisesti täysin inhimillisistä syistä (24:54-61). Rebekka kuitenkin itse oli valmis lähtemään heti, jolloin hänen perheensäkin siunaten suostui siihen. Palvelijan matka oli näin osoittautunut täysin onnistuneeksi.
Saapuessaan Kanaanin maahan Rebekka kohtaa Iisakin ensimmäistä kertaa (24:62-67). Palvelija kutsuu Iisakia omaksi isännäkseen (24:65), joka korostaa Iisakin asemaa Abrahamin perillisenä (Iisakin äiti oli kuollut, mutta isä eli vielä). Rebekka halusi peittää kasvonsa ennen Iisakin kohtaamista, joka merkitsi kihlausta ja avioitumista (ei häpeämistä!). Rebekasta tuli näin Iisakin vaimo ja perheen emäntä Saaran sijaan.
Abrahamin kuolema
Ennen kuolemaansa Abraham otti vielä uuden vaimon, Keturan, joka synnytti Abrahamille kuusi poikaa (25:1-4). Raamattu ei välttämättä tässä kerro asioita kronologisesti, koska Keturaa kutsutaan myöhemmin sivuvaimoksi (1.Aikak.1:32); on siten mahdollista, että Ketura olisi ollut Abrahamin sivuvaimo jo Saaran eläessä. Keturan jälkeläisistä midianilaiset (arabiheimo) lienevät olleet huomattavimpia, koska heidät mainitaan Raamatussa tämän jälkeen useinkin. Sen sijaan tässä mainitut ”assurilaiset” eivät olleet nimestään huolimatta ”assyrialaisia” vaan kyseessä oli eri kansanheimo. Joka tapauksessa Abrahamin jälkeläisiä on siten paljon ja he muodostavat monia kansoja. Abraham huolehti kaikista jälkeläisistään hyvin, mutta Jumalan liiton lupaukset koskivat vain Iisakin sukuhaaraa, josta myöhemmin polveutui Israelin kansa (25:5,6). Abraham myös lähetti sivuvaimojensa pojat kauas Iisakin tieltä.
Abraham kuoli lopulta 175 vuoden iässä (25:7-11) ja hänen poikansa Iisak ja Ismael hautasivat hänet perhehautaan Makpelan luolaan, johon myös Saara oli haudattu (23:19,20; Iisakin ja Ismaelin yhteistoiminta oli samanlaista kuin Iisakin poikien Jaakobin ja Esaun näiden haudatessaan isänsä, 35:29). Iisak jäi asumaan Negeviin Lahai-Roin kaivon lähettyville, jossa Herran enkeli oli ilmestynyt Hagarille (16:13,14) ja jossa Iisak oli ensimmäistä kertaa kohdannut Rebekan (24:62-67).
Kuten Herra oli luvannut, myös Ismaelin jälkeläisiä tulee olemaan paljon (17:20, 25:12-18): Ismaelin 12 pojasta polveutui 12 heimokuntaa. Vaikka Jumala siunasi Ismaelin sukua, mitään roolia pelastuksen liitossa ei tällä sukuhaaralla tule olemaan. Päinvastoin, Ismaelin ja Iisakin jälkeläisillä tuli olemaan vastakkainasettelu, joka on todellisuutta nykyäänkin.
Esau ja Jaakob
Vaikka Iisak oli lupauksen lapsi, jonka sukuhaaran kautta Jumala tulee solmimaan liittonsa ja lunastamaan koko maailman, Raamattu kertoo Iisakista itsestään varsin vähän. Iisakin merkitys on perimyksen välittämisessä uusille sukupolville. Raamatun kerronta siirtyykin tästä eteenpäin hänen poikiinsa ja näistä ennen muuta nuorempaan, Jaakobiin, joka myöhemmin sai nimen Israel (32:29). Jo kaksospoikien syntymäkertomus (25:19-26) osoittaa profeetallisesti, että huolimatta nuoremman veljen asemasta Jaakob tulisi saamaan etusijan Jumalan suunnitelmissa vanhempaan veljeen, Esauhun, nähden. Tässä on toisaalta nähtävissä Jumalan suvereeni valinta (Room.9:11-13), mutta toisaalta Jumala myös näkee ennalta ihmisen sydämen. Esaun myöhempi elämä osoittaa hänen sydämensä olleen kaukana Jumalasta.
Kaksosten syntymäkertomuksessa on muutenkin lukuisia inhimillisiä piirteitä. Kuten niin usein Raamatun kertomuksissa, avioparilla oli lapsettomuusongelma: Iisak ja Rebekka saivat odottaa lasten syntymää 20 vuotta. Jumalan lupaus on siten inhimillisten rajoitusten yläpuolella. Rebekan raskaus oli myös vaikea, koska veljekset tappelivat jo äitinsä kohdussa! Tämä ennakoi tulevaa, koska veljesten yhteiselo ei tulisi olemaan sopuisa. Raamatun kuvaukset eivät myöskään sulje pois keskeisten henkilöiden vajavuuksien esittämistä: Jaakobin petollinen luonne ilmeni jo ennen hänen syntymäänsä (Hoos.12:4); myös Jaakobin nimi oli ennen petollisuudesta (nimi muistuttaa heprean sanoja ”hän pettää”).
Veljesten erilaiset luonteet tulivat korostuneesti esiin myöhemmin (25:27-34). Jaakob oli luonteeltaan rauhallinen ja viihtyi kotosalla, kun taas Esausta tuli taitava metsästäjä ja eränkävijä. Samalla Iisakin ja Rebekan vajavaiset luonteet tulivat näkyviin heidän suosikkijärjestelmässään: Iisak piti enemmän Esausta ja Rebekka Jaakobista (myöhemmin tämä ilmeni entistä jyrkemmällä tavalla, 27:1-40). Jumalan valinta on kuitenkin ihmisten arvoasetelmien yläpuolella.
Esau oli esikoisena etusijalla perheen sisällä, jolla oli sen ajan kulttuurissa suuri merkitys (myös 5.Moos.21:17). Kuitenkin Esaun lyhytjänteinen ja heikkoluonteinen suhtautuminen sai hänet myymään esikoisoikeutensa Jaakobille; Esaun taholta tämä merkitsi suoranaista siveettömyyttä ja maailmallisuutta (Hepr.12:16).
Iisak ja Abimelek
Nälänhädät olivat usein alueen vaivana ja myös Iisak sai kokea sen (1.Moos.26:1-11). Nälänhädän keskellä Jumala vahvisti siunauksensa ja liittonsa Iisakin kanssa (26:3,4); huolimatta vaikeuksista Iisakilla tulee olemaan lukematon määrä jälkeläisiä. Herra kehotti Iisakia olemaan menemättä Egyptiin (kuten Abraham oli mennyt, 12:10-20), vaan käski hänen jäädä luvattuun maahan. Iisak jäi Gerariin, jossa hallitsi filistealainen kuningas Abimelek. Kuten Abraham oli valehdellut Saaran olevan hänen sisarensa (20:2), Iisak valehteli Rebekan olevan hänen sisarensa. Iisakin valhe tuli kuitenkin ilmi, kun Abimelek näki Iisakin hyväilevän Rebekkaa. Abimelek nuhteli Iisakia, mutta kielsi sitten ankarasti kansaansa koskemasta Rebekkaan. Abimelekin suopeus on merkille pantavaa, koska myöhemmin filistealaiset olivat israelilaisten katkeria vihollisia.
Jumalan siunaus Iisakin elämässä oli suuri ja niin hänen kylvönsä tuotti siinä maassa satakertaisen sadon; muutenkin Iisak vaurastui suunnattomasti (26:12-22). Tästä seurasi, että filistealaiset alkoivat kadehtia ja pelätä Iisakia ja hänen vaurauttaan. Iisak oli paimentolainen ja saattoi siirtyä kauemmas (tässä näkyy, että Iisakilla oli isänsä hyviä luonteenpiirteitä, 13:1-12). Lopulta Iisak kykeni elämään alueella ilman, että siitä koitui riitaa paikallisten asukkaitten kanssa. Jumala vielä puhui uudelleen Iisakille ja toisti lupauksensa (26:23-25).
Iisakin Jumalalta saama siunaus ei jäänyt huomaamatta Abimelekiltä ja hänen kansaltaan. Päinvastoin, Iisakin menestys oli niin ilmeinen, että Abimelek halusi tehdä liiton Iisakin kanssa (26:26-33). Iisak oli joutunut väistymään kauemmas Gerarista filistealaisten kateuden ja pelon vuoksi, mutta nyt nämä samat ihmiset tulivat tarjoamaan liittoa hänen kanssaan. Filistealaiset pelkäsivät edelleen Iisakia ja hänen sukunsa voimaa, mutta he pitivät selvänä, että Iisakin vauraus oli peräisin Herralta, joka oli siunannut Iisakia. Abimelek halusi liittoa, sopimusta, joka vahvisti rauhan heidän välillään. Näin filistealaiset voisivat olla varmoja, ettei Iisak tekisi heille mitään pahaa. Iisak osoitti hurskasta mielenlaatua siinä, ettei torjunut Abimelekin tarjoamaan sopimusta, vaikka oli saanut kokea vääryyttä filistealaisten taholta. Iisakin vahvistama sopimus takasi rauhan heidän välilleen.
Esaun vaimot
Esaun jumalattomuus näkyi edelleen siinä, että hän otti heettiläiset vaimot (26:34,35). Uhmaten vanhempiansa Esau otti myöhemmin vielä ismaelilaisen vaimon (28:8,9). Esaulla oli paljon jälkeläisiä (36:1-19), joista edomilaisten kansan katsotaan syntyneen (25:30; vrt. Ob.1:1-15). Esaun vaimojen pakanallisuuden vuoksi nämä vaimot tuottivat surua Iisakille ja Rebekalle.
Lähteet:
Kidner, Derek: Genesis. An Introduction & Commentary (Inter-Varsity Press, Leicester, England,
1967).
Rebekasta tulee Iisakin vaimo
Saara oli jo kuollut ja Abraham oli vanha (24:1). Koko elämänsä ajan Abraham oli antanut Jumalan johdattaa häntä kohti tuntematonta, mutta Abraham oli luottanut Herraan eikä ollut pelännyt kulkea kohti itselleen uutta ja outoa tulevaisuutta (Hepr.11:8-12). Jumala oli antanut vanhoille vanhemmille lupauksen mukaisen pojan Iisakin; mutta nyt Abraham kantoi huolta siitä, että Iisak saa myös Jumalan tahdon mukaisen vaimon, joka tulee olemaan luvatun sukuhaaran kantaäiti. Tässä yhteydessä tulee tapahtumiin mukaan jalo persoonallisuus, Abrahamin uskollinen palvelija, joka jää Raamatussa nimettömäksi (24:2; on esitetty arvaus, että hän saattaisi olla damaskolainen Elieser, 15:2, mutta tätä ei voida varmistaa). Uskollinen palvelija on kaiken hyvän, hurskauden ja luonteenlujuuden perikuva (Abrahamin palvelijassa on nähty samankaltaisia ominaisuuksia kuin Johannes Kastajassa, vrt. Joh.3:27-30). Pyyntö koskettaa nivusia merkitsi erityistä keskinäisen läheisyyden ja uskollisuuden kokemista (vrt. Jaakob ja Joosef, 47:29). Abrahamin tahto löytää Iisakille vaimo oman suvun keskeltä (24:3,4) on täysin sopusoinnussa sen kanssa, mitä myöhemmin VT edellytti johdonmukaisesti Israelin kansalta (5.Moos.7:3,4; 1.Kun.11:4; Esra.9). Jumalan käskyn taustalla vaikutti ennen muuta se pyrkimys, että vieraitten kansojen vaikutus ei etäännyttäisi Jumalan kansaa yhden ainoan elävän Jumalan palvelemisesta. Sukulaisten parista löytyvä tyttö ei kuitenkaan välttämättä olisi valmis seuraamaan palvelijaa ja tulemaan Iisakin puolisoksi, mutta siinäkään tapauksessa ei olisi mahdollista, että Iisak voisi enää palata Abrahamin kotimaahan pakanalliseen ympäristöön (24:5-9). Jumala oli kerran antanut Abrahamille kehotuksen lähteä synnyinmaastaan ja isänsä suvun keskuudesta (12:1), niinpä hänen poikansakaan ei voinut enää palata sinne.
Uskollinen palvelija lähti pitkälle matkalleen (matkalle lähtö muistuttaa joitakin osin Jeesuksen opetuslapsilleen ilmoittamia periaatteita, Luuk.10:4) ja saapuu Mesopotamiaan Nahorin kaupunkiin (24:10-14; ”Nahorin kaupunki” saattaa tarkoittaa kaupunkia, jossa Abrahamin veli Nahor asui, 11:27-29). Kameleja käytettiin tuohon aikaan jo kotieläiminä, mutta laajakäyttöisinä paimentolaiselämän ja sodankäynnin välineinä ne yleistyivät vasta suunnilleen 1200 eKr. aikoihin. Palvelijan hurskaus näkyi siinä, että hän rukoili Jumalaa ja pyysi saada Herralta merkkiä: jos kaivolle tulee tyttö, joka lupaa antaa hänelle vettä ja lisäksi lupaa omaehtoisesti juottaa hänen kamelinsakin, tämä olisi juuri se tyttö, jonka Jumala on tarkoittanut vaimoksi Iisakille. Palvelijan rukous oli täsmällinen ja hurskaudessa lausuttu. Osoittautui, että Herra vastasi palvelijan rukoukseen yhtä yksityiskohtaisesti kuin pyyntökin oli ollut!
Abrahamin palvelijan asettama merkki osoittautui täysin Jumalan välineeksi kertomaan, kuka tulee olemaan Iisakin vaimo (24:15-33). Kaivolle tuli Rebekka, Abrahamin veljen Nahorin pojan Betuelin tytär (22:20-23; Rebekka oli näin Iisakin lähisukulainen, hänen serkkunsa tytär). Rebekka toimi kaivolla juuri kuten palvelija oli edellyttänytkin, antanut hänen juoda ja sitten kantanut vettä myös hänen kameleilleen. Palvelija antoi kultaiset lahjaesineensä Rebekalle ennen kuin oli saanut kuulla, kenen tytär Rebekka oli (vrt. 24:47!). Kun palvelija sai kuulla Rebekalta tämän sukutaustan, hän kiitti Jumalaa johdatuksesta, joka oli ollut juuri niin ihmeellinen kuin vain se Herralta voi tulla! Herra oli johdattanut palvelijan suoraan Abrahamin suvun luokse, johon hänen isäntänsä oli hänet lähettänytkin (24:4). Nähtyään sisarensa saamat kalliit lahjat Rebekan veli Laban toivotti huomaavaisesti Abrahamin palvelijan tervetulleeksi kotiinsa.
Vieraanvaraisuutta tärkeämpänä palvelija piti kuitenkin asiaansa, jonka hän halusi kertoa Rebekan isälle ja veljelle (24:33-49). Palvelija yksinkertaisesti kertoo matkansa tarkoituksen ja Jumalan johdatuksesta. Betuel ja Laban suostuvat palvelijan pyyntöön empimättä (24:50,51). Palvelija kiittää Herraa kumartumalla maahan (24:52) ja antaa runsaat lahjat sekä Rebekalle että tämän veljelle ja äidille (24:53; ilmeisesti Betuel oli jo vanha ja siksi Laban oli tässä vaiheessa tosiasiallinen perheenpää); tässä vaiheessa kyseessä voi katsoa olevan kihlajaislahjat. Palvelija halusi päästä nopeasti lähtemään Rebekan kanssa takaisin Abrahamin luo, mutta Rebekan omaiset vielä pidättelivät pikaista lähtöä, ilmeisesti täysin inhimillisistä syistä (24:54-61). Rebekka kuitenkin itse oli valmis lähtemään heti, jolloin hänen perheensäkin siunaten suostui siihen. Palvelijan matka oli näin osoittautunut täysin onnistuneeksi.
Saapuessaan Kanaanin maahan Rebekka kohtaa Iisakin ensimmäistä kertaa (24:62-67). Palvelija kutsuu Iisakia omaksi isännäkseen (24:65), joka korostaa Iisakin asemaa Abrahamin perillisenä (Iisakin äiti oli kuollut, mutta isä eli vielä). Rebekka halusi peittää kasvonsa ennen Iisakin kohtaamista, joka merkitsi kihlausta ja avioitumista (ei häpeämistä!). Rebekasta tuli näin Iisakin vaimo ja perheen emäntä Saaran sijaan.
Abrahamin kuolema
Ennen kuolemaansa Abraham otti vielä uuden vaimon, Keturan, joka synnytti Abrahamille kuusi poikaa (25:1-4). Raamattu ei välttämättä tässä kerro asioita kronologisesti, koska Keturaa kutsutaan myöhemmin sivuvaimoksi (1.Aikak.1:32); on siten mahdollista, että Ketura olisi ollut Abrahamin sivuvaimo jo Saaran eläessä. Keturan jälkeläisistä midianilaiset (arabiheimo) lienevät olleet huomattavimpia, koska heidät mainitaan Raamatussa tämän jälkeen useinkin. Sen sijaan tässä mainitut ”assurilaiset” eivät olleet nimestään huolimatta ”assyrialaisia” vaan kyseessä oli eri kansanheimo. Joka tapauksessa Abrahamin jälkeläisiä on siten paljon ja he muodostavat monia kansoja. Abraham huolehti kaikista jälkeläisistään hyvin, mutta Jumalan liiton lupaukset koskivat vain Iisakin sukuhaaraa, josta myöhemmin polveutui Israelin kansa (25:5,6). Abraham myös lähetti sivuvaimojensa pojat kauas Iisakin tieltä.
Abraham kuoli lopulta 175 vuoden iässä (25:7-11) ja hänen poikansa Iisak ja Ismael hautasivat hänet perhehautaan Makpelan luolaan, johon myös Saara oli haudattu (23:19,20; Iisakin ja Ismaelin yhteistoiminta oli samanlaista kuin Iisakin poikien Jaakobin ja Esaun näiden haudatessaan isänsä, 35:29). Iisak jäi asumaan Negeviin Lahai-Roin kaivon lähettyville, jossa Herran enkeli oli ilmestynyt Hagarille (16:13,14) ja jossa Iisak oli ensimmäistä kertaa kohdannut Rebekan (24:62-67).
Kuten Herra oli luvannut, myös Ismaelin jälkeläisiä tulee olemaan paljon (17:20, 25:12-18): Ismaelin 12 pojasta polveutui 12 heimokuntaa. Vaikka Jumala siunasi Ismaelin sukua, mitään roolia pelastuksen liitossa ei tällä sukuhaaralla tule olemaan. Päinvastoin, Ismaelin ja Iisakin jälkeläisillä tuli olemaan vastakkainasettelu, joka on todellisuutta nykyäänkin.
Esau ja Jaakob
Vaikka Iisak oli lupauksen lapsi, jonka sukuhaaran kautta Jumala tulee solmimaan liittonsa ja lunastamaan koko maailman, Raamattu kertoo Iisakista itsestään varsin vähän. Iisakin merkitys on perimyksen välittämisessä uusille sukupolville. Raamatun kerronta siirtyykin tästä eteenpäin hänen poikiinsa ja näistä ennen muuta nuorempaan, Jaakobiin, joka myöhemmin sai nimen Israel (32:29). Jo kaksospoikien syntymäkertomus (25:19-26) osoittaa profeetallisesti, että huolimatta nuoremman veljen asemasta Jaakob tulisi saamaan etusijan Jumalan suunnitelmissa vanhempaan veljeen, Esauhun, nähden. Tässä on toisaalta nähtävissä Jumalan suvereeni valinta (Room.9:11-13), mutta toisaalta Jumala myös näkee ennalta ihmisen sydämen. Esaun myöhempi elämä osoittaa hänen sydämensä olleen kaukana Jumalasta.
Kaksosten syntymäkertomuksessa on muutenkin lukuisia inhimillisiä piirteitä. Kuten niin usein Raamatun kertomuksissa, avioparilla oli lapsettomuusongelma: Iisak ja Rebekka saivat odottaa lasten syntymää 20 vuotta. Jumalan lupaus on siten inhimillisten rajoitusten yläpuolella. Rebekan raskaus oli myös vaikea, koska veljekset tappelivat jo äitinsä kohdussa! Tämä ennakoi tulevaa, koska veljesten yhteiselo ei tulisi olemaan sopuisa. Raamatun kuvaukset eivät myöskään sulje pois keskeisten henkilöiden vajavuuksien esittämistä: Jaakobin petollinen luonne ilmeni jo ennen hänen syntymäänsä (Hoos.12:4); myös Jaakobin nimi oli ennen petollisuudesta (nimi muistuttaa heprean sanoja ”hän pettää”).
Veljesten erilaiset luonteet tulivat korostuneesti esiin myöhemmin (25:27-34). Jaakob oli luonteeltaan rauhallinen ja viihtyi kotosalla, kun taas Esausta tuli taitava metsästäjä ja eränkävijä. Samalla Iisakin ja Rebekan vajavaiset luonteet tulivat näkyviin heidän suosikkijärjestelmässään: Iisak piti enemmän Esausta ja Rebekka Jaakobista (myöhemmin tämä ilmeni entistä jyrkemmällä tavalla, 27:1-40). Jumalan valinta on kuitenkin ihmisten arvoasetelmien yläpuolella.
Esau oli esikoisena etusijalla perheen sisällä, jolla oli sen ajan kulttuurissa suuri merkitys (myös 5.Moos.21:17). Kuitenkin Esaun lyhytjänteinen ja heikkoluonteinen suhtautuminen sai hänet myymään esikoisoikeutensa Jaakobille; Esaun taholta tämä merkitsi suoranaista siveettömyyttä ja maailmallisuutta (Hepr.12:16).
Iisak ja Abimelek
Nälänhädät olivat usein alueen vaivana ja myös Iisak sai kokea sen (1.Moos.26:1-11). Nälänhädän keskellä Jumala vahvisti siunauksensa ja liittonsa Iisakin kanssa (26:3,4); huolimatta vaikeuksista Iisakilla tulee olemaan lukematon määrä jälkeläisiä. Herra kehotti Iisakia olemaan menemättä Egyptiin (kuten Abraham oli mennyt, 12:10-20), vaan käski hänen jäädä luvattuun maahan. Iisak jäi Gerariin, jossa hallitsi filistealainen kuningas Abimelek. Kuten Abraham oli valehdellut Saaran olevan hänen sisarensa (20:2), Iisak valehteli Rebekan olevan hänen sisarensa. Iisakin valhe tuli kuitenkin ilmi, kun Abimelek näki Iisakin hyväilevän Rebekkaa. Abimelek nuhteli Iisakia, mutta kielsi sitten ankarasti kansaansa koskemasta Rebekkaan. Abimelekin suopeus on merkille pantavaa, koska myöhemmin filistealaiset olivat israelilaisten katkeria vihollisia.
Jumalan siunaus Iisakin elämässä oli suuri ja niin hänen kylvönsä tuotti siinä maassa satakertaisen sadon; muutenkin Iisak vaurastui suunnattomasti (26:12-22). Tästä seurasi, että filistealaiset alkoivat kadehtia ja pelätä Iisakia ja hänen vaurauttaan. Iisak oli paimentolainen ja saattoi siirtyä kauemmas (tässä näkyy, että Iisakilla oli isänsä hyviä luonteenpiirteitä, 13:1-12). Lopulta Iisak kykeni elämään alueella ilman, että siitä koitui riitaa paikallisten asukkaitten kanssa. Jumala vielä puhui uudelleen Iisakille ja toisti lupauksensa (26:23-25).
Iisakin Jumalalta saama siunaus ei jäänyt huomaamatta Abimelekiltä ja hänen kansaltaan. Päinvastoin, Iisakin menestys oli niin ilmeinen, että Abimelek halusi tehdä liiton Iisakin kanssa (26:26-33). Iisak oli joutunut väistymään kauemmas Gerarista filistealaisten kateuden ja pelon vuoksi, mutta nyt nämä samat ihmiset tulivat tarjoamaan liittoa hänen kanssaan. Filistealaiset pelkäsivät edelleen Iisakia ja hänen sukunsa voimaa, mutta he pitivät selvänä, että Iisakin vauraus oli peräisin Herralta, joka oli siunannut Iisakia. Abimelek halusi liittoa, sopimusta, joka vahvisti rauhan heidän välillään. Näin filistealaiset voisivat olla varmoja, ettei Iisak tekisi heille mitään pahaa. Iisak osoitti hurskasta mielenlaatua siinä, ettei torjunut Abimelekin tarjoamaan sopimusta, vaikka oli saanut kokea vääryyttä filistealaisten taholta. Iisakin vahvistama sopimus takasi rauhan heidän välilleen.
Esaun vaimot
Esaun jumalattomuus näkyi edelleen siinä, että hän otti heettiläiset vaimot (26:34,35). Uhmaten vanhempiansa Esau otti myöhemmin vielä ismaelilaisen vaimon (28:8,9). Esaulla oli paljon jälkeläisiä (36:1-19), joista edomilaisten kansan katsotaan syntyneen (25:30; vrt. Ob.1:1-15). Esaun vaimojen pakanallisuuden vuoksi nämä vaimot tuottivat surua Iisakille ja Rebekalle.
Lähteet:
Kidner, Derek: Genesis. An Introduction & Commentary (Inter-Varsity Press, Leicester, England,
1967).
Vantaan Vapaaseurakunta
Raamatturyhmä
Juhani Nikula
