Neljäs käsky
Kunnioita Isääsi ja Äitiäsi.
Mitä se merkitsee? Vastaus:
Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme väheksy emmekä vihastuta vanhempiamme emmekä esimiehiämme, vaan kunnioitamme, palvelemme, tottelemme, rakastamme ja arvostamme heitä. (Luther)
Vanhempien kunnioittaminen (2.Moos.20:12; Ef.6:1-3) merkitsee vanhempien arvostamista korkealle sekä heistä huolehtimista (Matt.15:4-6). Vanhempien velvollisuuksiin kuuluu ohjata lastaan kaikkeen hyvään (Ef.6:4; Sananl.1:8). Tähän käskyyn sisältyy kuitenkin myös lupaus, jonka mukaan noudattaessaan käskyä israelilaiset saavat elää kauan siinä maassa, jonka he ovat menossa ottamaan omaksensa. Tämä saattaa viitata siihen, että heidän orjuutensa oli ainakin osaltaan seurausta tämän käskyn rikkomisesta (Hes.22:7,15). Tämän käskyn noudattamisen yhteydessä annettu lupaus on laajennettavissa siten, että ihmisen jumalanpelko on edesauttamassa pitkää ikää (Ps.91:14-16).
Kunnioitus vanhempia kohtaan perustuu heidän asemaansa isänä ja äitinä; tällöin kunnioitus ei riipu siitä, ovatko vanhemmat hyviä vai huonoja. Mutta vaikka vanhempia tulee kunnioittaa, heidän sanansa, vaatimuksensa ja tekonsa ovat kuitenkin alisteisia Jumalan sanalle. Vanhemmatkin ovat erehtyväisiä ihmisiä, joitten tahtoon ei voi alistua, jos se asettuu Jumalaa vastaan (1.Sam.20:27-42).
Viides käsky
Älä tapa.
Mitä se merkitsee? Vastaus:
Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme aiheuta lähimmäisellemme mitään vahinkoa tai kärsimystä, vaan autamme ja tuemme häntä kaikissa elämän tarpeissa. (Luther)
Tässä käskyssä (2.Moos.20:13) käytetty heprean sana merkitsee ennen muuta murhaamista, jossa on taustalla tarkoituksellisuus. Toisen ihmisen murhaaminen on vastoin Jumalan luomistekoa, koska ihminen luotiin Jumalan kuvaksi (1.Moos.1:26,27; 9:6). Tällöin myös itsemurha on tämän käskyn rikkomista, samoin toisen kuoleman välillinen aiheuttaminen (2.Sam.12:9). Myös syntymättömällä ihmisellä on täysi oikeus elämään (Ps.139:13-16). Kuitenkin on huomattava, että tappaminen kaikissa olosuhteissa ei Raamatun mukaan ollut rangaistavaa (2.Moos.22:1, sisään tunkeutuvan varkaan tappaminen; 5.Moos.19:5,6, tahaton tappaminen). VT:n aikaan lisäksi Jumala suorastaan eräissä tapauksissa edellytti tappamista Hänen käskynsä mukaisesti (esim. epäjumalapalvelijat, 5.Moos.13:7-12 ja Baalin profeettojen surmaaminen, 1.Kun.18:40).
Vaikeampi tulkintakysymys on suhtautuminen valtioiden väliseen sotaan, joilla on laillinen ulkokuori. Sota itsessään merkitsee laajamittaista tappamista, johon on siitä syystä suhtauduttava kielteisesti. Jeesus julisti rauhantekijät autuaiksi (Matt.5:9). Rauha on aina etusijalla sotatilaan nähden. Kautta historian ovat hyvinkin itsekkäät valtojen väliset eturistiriidat aiheuttaneet kansoille sotien kautta paljon kärsimystä. Toisaalta kuitenkin VT todistaa Israelin kansan käyneen sotia, joille oli Herran kehotus ja Hänen siunauksensa (mainitaan jopa termi ”Herran sota”, 4.Moos.21:14). Joosuan kirja on suurelta osin kuvausta Kanaanin maan väkivaltaisesta valtauksesta (esim. Joos.6:1-27, 8:1-29). Tällöin kuitenkin toisinaan sanotaan, että Herra kävi sotaa Israelin puolesta (Joos.10:14). Koskaan ei Herra tosin tarvinnut suuria sotajoukkoja voiton saamiseen (Abraham, 1.Moos.14:13-16; Gideon, Tuom.7:1-22; Sak.4:6), vaan kuuliaisuus toi voiton vihollisista.
Arvoituksellinen on Paavalin maininta esivallasta, joka kantaa miekkaa (Room.13:4). Epäilemättä minkä hyvänsä järjestyneen yhteiskunnan on oltava valmis myös voimakeinoihin niitä vastaan, jotka eivät alistu yhteiskunnan lain noudattamiseen. Onko kuitenkaan kuolemanrangaistus hyväksyttävää tällä perusteella, on kuitenkin tulkinnanvaraista. Raamatun kirjoittamisen aikaan kuolemanrangaistus, jopa julmassa muodossaan, oli käytössä eikä Raamattu suoraan asetu sitä vastustamaan (toinen ryöväreistä jopa piti ristiinnaulitsemistaan ansaittuna, Luuk.23:41). Kuitenkin missä hyvänsä evankeliumi on saanut vaikuttaa, sillä on ollut taipumus pidemmän päälle asettua tarpeetonta väkivaltaa ja kuolemanrangaistusta vastaan.
Joka tapauksessa käskyä ”älä tapa” tulkittaessa on syytä panna merkille Jeesuksen suhtautuminen väkivallan käyttöön: ”Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu” (Matt.26:52).
Kuudes käsky
Älä tee aviorikosta.
Mitä se merkitsee? Vastaus:
Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että pidämme sanamme ja tekomme puhtaina ja kurinalaisina, sekä rakastamme ja kunnioitamme kukin aviopuolisoamme. (Luther)
Aviorikosta koskeva käsky (2.Moos.20:14) merkitsee asettumista Jumalan avioliittoa koskevan säädöstä vastaan. Alusta alkaen avioliitto on Jumalan suunnitelman mukaan ollut tarkoitettu miehen ja naisen väliseksi, koko elämän kestäväksi yksiavioiseksi suhteeksi (1.Moos.2:24; Matt.19:8). Avioliitto on pidettävä kaikin tavoin kunniassa (Hepr.13:4). Jumala on määrännyt, että miehen ja naisen välisen yhdyselämän on tapahduttava avioliiton puitteissa. Avioliiton ulkopuoliset suhteet (avosuhteet, satunnaiset suhteet) ovat siksi tämän käskyn rikkomista, samoin suhde samaa sukupuolta olevan kanssa (Room.1:26,27). Vuorisaarnassaan Jeesus vahvistaa kuudennen käskyn tavalla, joka edellyttää ihmiseltä lähes täydellisyyttä (Matt.5:27-32, 48)!
Toisaalta ihmissuhteet ovat kovin monimutkaiset. Sekä Jeesus että Paavali näkevät tietyin edellytyksin myös avioeron olevan mahdollista (Matt.5:32; 1.Kor.7:15). On myös sellaisia, jotka ovat avioliittoon kelpaamattomia (Matt.19:12). Näin ollen on olemassa tilanteita, joissa avioliiton jatkumiselle ei ole olemassa edellytyksiä.
VT:n ajan moniavioisuus on arvoituksellinen, koska monet Raamatun jumalisista miehistä olivat moniavioisia. Luomisessa näin ei kuitenkaan ollut, ja tultaessa UT:n aikaan moniavioisuus ei enää tullut kysymykseenkään. Vain yksiavioisuus toteuttaa Jumalan alkuperäistä luomisjärjestystä.
Seitsemäs käsky
Älä varasta.
Mitä se merkitsee? Vastaus:
Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme anasta lähimmäisemme rahaa tai omaisuutta emmekä hanki sitä itsellemme petollisella kaupalla, vaan autamme häntä kartuttamaan ja suojelemaan omaisuuttaan ja toimeentuloaan. (Luther)
Alun perin käsky (2.Moos.20:15) merkitsi joko henkilön (orjan, palvelijan jne., 2.Moos.21:16; 5.Moos.24:7) tai esineen luvatonta ottamista toiselta. Taustalla oli ajatus, jonka mukaan Jumala omisti kaiken (Ps.24:1; 115:16), jolloin vain Jumala voi antaa tai ottaa pois. Siksi ihminen ei voi oman käden oikeudella ottaa toiselta ihmiseltä mitään hänen omaansa.
Varastaminen on kielletty missä hyvänsä järjestäytyneen yhteiskunnan lainsäädännössä, koska yhteiskunta tarvitsee toimiakseen tarkan rajanvedon siitä, kenellä on oikeus kyseessä olevan omaisuuden hallintaan. Myös yhteinen omaisuus tarvitsee lain suojan, koska yhteistäkään omaisuutta ei voi käyttää omavaltaisesti (Joh.12:6).
Kahdeksas käsky
Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
Mitä se merkitsee? Vastaus:
Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme puhu lähimmäisestämme perättömiä, petä hänen luottamustaan, panettele häntä tai tahraa juoruilla hänen mainettaan, vaan puolustamme häntä, puhumme hänestä hyvää ja tulkitsemme kaiken hänen parhaakseen. (Luther)
Tätä käskyä (2.Moos.20:16) esitetään toisinaan synonyymina kielloksi valehdella. Sinänsä kristityn tuleekin pyrkiä totuuteen kaikilla elämän alueilla (Ps.51:8). Alun perin tätä käskyä sovellettiin ennen muuta israelilaisten välisissä oikeudellisissa prosesseissa; tällöin kyseessä oli totuuden noudattaminen ihmisten välisissä suhteissa ja valheen kieltäminen niin, että sen avulla ei aiheuteta toiselle vahinkoa (Sananl.19:5). Käskyn päämerkitys liittyykin siihen, että toiselle ihmiselle ei aiheuteta vahinkoa valheen kautta.
Yhdeksäs käsky
Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.
Mitä se merkitsee? Vastaus:
Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme petokseen turvautuen tavoittele lähimmäisemme perintöä tai kotia emmekä ota sitä haltuumme lain ja oikeuden varjolla, vaan auliisti autamme häntä säilyttämään sen. (Luther)
Kymmenes käsky
Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.
Mitä se merkitsee? Vastaus:
Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme houkuttelemalla, pakottamalla tai vieraannuttamalla riistä lähimmäiseltämme hänen vaimoaan, palvelusväkeään tai karjaansa, vaan kehotamme kaikkia pysymään tehtävissään ja täyttämään velvollisuutensa. (Luther)
Yhdeksäs ja kymmenes käsky (2.Moos.20:17) kuuluvat käsitteellisesti yhteen vaikka ymmärrämme ne kahtena eri käskynä. Laki kieltää himoitsemasta (Room.7:7). Sinänsä kiellon kohteena olevat asiat liittyvät yhteen kuudennen (aviorikos) ja seitsemännen (varkaus) kanssa; mutta nyt on kysymys ennen muuta ihmisen sisäisestä maailmasta, vaikka ulkonaisesti ihminen näyttäisikin noudattavan lakia. Ihminen voi olla varastamatta, mutta silti himoitsee asioita. Ihminen voi olla ulkonaisesti tekemättä aviorikosta, mutta sydämessään hän on jo tehnyt niin (Matt.5:27,28). Toisaalta himo saattaa lopulta johtaa lopulta lankeemukseen myös ulkonaisesti (2.Sam.11:1-5), josta saattaa seurata muutakin vääryyttä (2.Sam.11:5-17).
Lähteet
Luther, Martin: Vähä Katekismus.
Zondervan NIV Bible Commentary. Volume 1: Old Testament (Grand Rapids, Michigan, 1994).
Vantaan Vapaaseurakunta
Raamatturyhmä
Juhani Nikula
