Uuden Testamentin kertomukset Mariasta
Uusi Testamentti mainitsee useita eri Maria-nimisiä henkilöitä, joista yksi on Jeesuksen äiti. Tämä oli neitsyt Galileasta Nasaretin kaupungista; hänet oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille (Luuk.1:26,27). Maria oli sukua Elisabetille (Luuk.1:36), pappi Sakariaan puolisolle, Johannes Kastajan äidille, josta puolestaan sanotaan, että hän oli Aaronin jälkeläisiä, ts. papin tytär (Luuk.1:5). Marian vanhemmista ei ole varmaa tietoa. On kuitenkin oletettu, että Jeesuksen sukuluettelo Luukkaan evankeliumissa koskee Mariaa (Luuk.3:23-38; vaikka se mainitaan Joosefin sukuluettelona, se poikkeaa Matt.1:1-17 esitetystä Jeesuksen sukuluettelosta; tästä syystä on arveltu, että Luukkaan esitys olisikin Jeesuksen suku juuri Marian kautta). Jos tämä oletus on oikea, se osoittaisi, että Mariakin kuului erääseen Daavidin suvun haaraan. Koska Joosef oli Jeesuksen maallinen isä vain Marian miehenä, olisi Jeesus Marian kautta näin kirjaimellisesti Daavidin jälkeläinen myös verisukulaisuuden puolesta.
Maria oli vielä neitsyt ja kihlattu rakennusmies (rakentaja, puuseppä) Joosefille (Luuk.2:4; Matt.13:55), kun Maria sai enkeli Gabrielilta tietää, että hänestä oli tuleva Vapahtajan äiti (Luuk.1:26-38). Maria tuli olemaan lapsen äiti, mutta lapsen sikiäminen oli tapahtunut Pyhästä Hengestä (Matt.1:18-23; Luuk.1:35).
Maria matkusti muutaman päivän kuluttua enkeli Gabrielin ilmoituksesta Elisabetin luo Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin (Luuk.1:39,40). Elisabetin tervehdys innoitti Marian kiitosvirteen (Luuk.1:46-55). Maria viipyi kolme kuukautta Elisabetin luona.
Koska Maria oli neitsyt eikä Joosef vielä tiennyt lapsen sikiämisestä Pyhästä Hengestä, Joosef epäili Marian olleen uskoton. Tätä ei sovi ihmetellä, koska kyseessä olikin luonnonvastaisuus, Jumalan ihme. Mooseksen lain mukaan tästä seurasi kuolemanrangaistus kivittämällä (5.Moos.22:23-27). Joosef kunnioitti lakia, mutta suunnitteli hiljaisuudessa purkavansa kihlauksen Mariaa säästääkseen. Tuolloin Herran enkeli yöllä unessa selitti Joosefille, että Maria oli raskaana Pyhän Hengen vaikutuksesta. Joosef ottikin sitten Marian vaimokseen.
Neitseestäsyntyminen on ihme, joka on myös erottamaton osa kristillistä uskontunnustusta.
Jeesuksen syntymä tunnetaan yleisimmin ns. jouluevankeliumina Luukkaan mukaan (Luuk.2:1-20; joskin myös Matt.1:18-25 ja Joh.1:1-18 kertovat Jeesuksen syntymästä). Johtuen Rooman keisari Augustuksen verollepanosta oli Joosefin matkustettava daavidilaisen sukunsa kaupunkiin Betlehemiin. Kun Maria oli synnyttänyt poikansa, tuli idästä tietäjiä osoittamaan kunnioitustaan ja tuomaan lahjojaan vastasyntyneelle ”juutalaisten kuninkaalle” (Matt.2:1-12). Tämän jälkeen Joosef pakeni Herran enkelin kehotuksesta äidin ja lapsen kanssa Egyptiin, koska julma, vainoharhainen kuningas Herodes Suuri uhkasi lapsen henkeä (Matt.2:13-15). Herodes tapattikin suuttumuksessaan Betlehemissä ja sen ympäristössä kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset (Matt.2:16-18). Herodeksen kuoleman jälkeen Joosef palasi perheineen takaisin ja asettui asumaan Nasaretiin (Matt.2:23).
Maria ja Joosef saivat ennen pitkää vielä neljä poikaa: Jaakobin, Joosefin, Simonin ja Juudaksen, sekä tyttäriä (Matt.13:55,56).
Jeesus ja Hänen vanhempansa olivat mukana siinä matkaseurueessa, joka oli menossa Jerusalemin pääsiäisjuhlille Jeesuksen ollessa 12-vuotias (Luuk.2:41-52). Matkan tapahtumat osoittivat, että Joosef ja Maria olivat vielä ymmällä Jeesuksen tulevasta tehtävästä (Luuk.2:50). Tässä yhteydessä Joosef mainitaan viimeisen kerran elossa olevana, mikä merkinnee sitä, että Maria jäi pian sen jälkeen leskeksi (vrt. Mark.6:3, Matt.13:55; kuitenkin Jeesusta kutsuttiin edelleen Joosefin pojaksi, Luuk.4:22; Joh.6:42).
Maria oli Kaanan häissä, joissa Jeesus teki ensimmäisen ihmeensä (Joh.2:1-12). Tämä oli Jeesuksen julkisen toiminnan alkuvaihetta; tässä yhteydessä Marialla oli jo käsitys siitä, että Jeesus kykeni tekemään ihmeitä (Joh.2:3,5). Kuitenkin suunnilleen samoihin aikoihin annetaan ymmärtää, että Jeesuksen omaiset, äiti mukaan luettuna, luulivat Jeesuksen olevan poissa tolaltaan (Mark.3:21) ja yrittivät hakea Hänet huostaansa, siinä onnistumatta (Mark.3:31-35). Jeesus ei halunnut enää olla riippuvainen omaisistaan (samoin kerrotaan, että Jeesuksen veljet eivät alussa uskoneet Häneen, Joh.7:5, mikä tilanne lopuksi täysin muuttui, Ap.t.1:14).
Tämän jälkeen Mariasta kerrotaan seuraavan kerran vasta Jeesuksen ristin juurella (Joh.19:25-27). Tuolloin Jeesus antoi apostoli Johannekselle tehtäväksi huolehtia äidistään, mistä on päätelty, että Jeesus ja Johannes olivat sukulaisia; olihan tapana, että juuri lähisukulaiset huolehtivat toisistaan.
Jeesuksen ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen jälkeen Maria – kuten hänen jäljellä olevat poikansa –oli yksi niistä, jotka pysyivät rukouksessa, kunnes Henki vuodatettiin helluntaipäivänä (Ap.t.1:14).
Marian myöhemmistä elämänvaiheista ei tiedetä mitään. Koska Maria on kuitenkin Uudessa Testamentissa Jeesuksen äitinä keskeisessä asemassa, ei ole ihme, että hänestä löytyy myöhäisemmältä ajalta paljonkin erilaisia kertomuksia. Näiden kertomusten historiallisuus on kuitenkin olematon.
Maria ja pyhimykset
Raamattu ei puhu pyhimyksistä, vaan Raamatussa ”pyhät” tarkoittaa yksinkertaisesti uskovia (mm. 1.Kor.1:2, 6:11). Kuitenkin jo varhaisessa kirkkohistoriassa alettiin pitää joitakin henkilöitä ”pyhimyksinä” johtuen näiden erityisen hurskaasta elämästä. Tällaisia olivat alkuvaiheessa vain marttyyrit, mutta vähitellen myös kuuluisat askeetikot, etevät piispat ja kirkon taitavat opettajat. Pyhimyksistä ajateltiin, että he voivat menestyksellisesti rukoilla Jumalaa niiden puolesta, jotka turvautuivat häneen. Koska käsitys pyhimyksistä vakiintui varhain, se periytyi näin sekä lännen että idän kirkkokuntiin. Kirkko oli tuona aikana vielä virallisesti jakamaton.
Pyhimyksinä pidetyistä ihmisistä alkoi 400-luvun alussa nousta korkeimpaan arvoon neitsyt Maria, ”jumalanäiti.” Marian nousemiseen suurimmaksi pyhimykseksi on nähty moninaisia syitä. On luultavaa, että ympäröivä, pakanallinen maailma sai aikaan kirkon sisällä synkretismiä (uskontojen sekoittumista); olihan esim. kreikkalaisessa ja egyptiläisessä uskonnollisessa maailmassa esiintynyt jumalia ihmishahmossa ja myös naispuolisia jumalia. Tämä pakanallinen uskonnollisuus oli joskus vaikuttanut myös juutalaisten lankeamiseen; mm. Jer.44:16-19 puhuu kansan palvoneen Taivaan Kuningatarta.
Katolisen kirkon opetus Mariasta
Katolinen kirkko tukeutuu Raamatun ohella traditioon. Katolinen kirkko katsoo olevansa suoranainen jatke apostoliselle, jakamattomalle kirkolle. Vanhat käsitykset pyhimyksistä ja samalla Mariasta elivät ja kehittyivät kirkon elämässä, vaikka varsinaisia dogmeja ei vielä ollut.
Mariaa koskevat opinkohdat on vahvistettu melko myöhään. Trenton kirkolliskokous vuosina.1545-63 oli katolisen kirkon elämän kannalta erittäin käänteentekevä. Se uudisti kirkon elämää ja mm. käynnisti vastauskonpuhdistuksen. Tuolloin vahvistettiin mm. kanta, joka kielsi soveltamasta perisyntioppia Mariaan. Vuonna paavi vahvisti 1854 dogmin Marian tahrattomasta sikiämisestä; tämä merkitsi sitä, että Maria oli Jumalan erityisen armon ja etuoikeuden kautta Jeesuksen ansioiden tähden tullut varjelluksi kaikesta perisynnistä. Vuonna 1950 paavi vahvisti dogmin Marian taivaaseen ottamisesta (elävänä) ruumiineen ja sieluineen. Dogmissa lausutaan: ”On Jumalan ilmoittama uskonoppi, että tahraton Jumalan synnyttäjä ja ainainen neitsyt Maria maallisen elämänsä päättyessä otettiin ruumiineen ja sieluineen autuuteen.” Vaikka dogmit on vahvistettu näinkin myöhään, käytännössä voitaneen oikeutetusti todeta, että dogmeissa ilmaistut ajatukset ovat vahvistaneet jo vallinnutta käytäntöä.
Suomen Katolisen kirkon kotisivuilta löytyvät oheiset kaksi rukousta, jotka sisältönsä puolesta kuvastavat Mariaan liittyviä käsityksiä:
Enkelin tervehdys eli Terve Maria:
”Terve Maria, armoitettu, Herra sinun kanssasi. Siunattu sinä naisten joukossa ja siunattu kohtusi hedelmä Jeesus. Pyhä Maria, Jumalanäiti, rukoile meidän syntisten puolesta nyt ja kuolemamme hetkenä. Aamen.”
Regina caeli eli Taivaan kuningatar:
”Iloitse taivaan kuningatar, halleluja! -- Sillä hän, jonka synnytit, halleluja!
Nousi kuolleista sanansa mukaan, halleluja! -- Rukoile puolestamme Jumalaa, halleluja!
Rukoile puolestamme Jumalaa, halleluja! -- Sillä Herra on totisesti ylösnoussut, halleluja!
Rukoilkaamme: Kaikkivaltias Jumala, Poikasi, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksella olet täyttänyt maailman ilolla. Anna meidän päästä hänen äitinsä, Neitsyt Marian esirukousten tähden ylösnousemuksen kirkkauteen. Tätä pyydämme saman Kristuksen, Herramme kautta. -- Aamen.”
Maria-kultilla on ollut ja on edelleen merkittävä sija katolisessa hurskauselämässä. Dogmien ja rukousten lisäksi tätä kuvaavat useat ns. Maria-ilmestykset, joista kirkkokin on virallisesti vahvistanut muutaman.
Ortodoksisen kirkon opetus Mariasta
Ortodoksinen kirkko tukeutuu opissaan ja käytännöissään seitsemän ensimmäisen kristillisen vuosisadan kirkollisiin päätöksiin sekä tunnustaa Raamatun lisäksi auktoriteetiksi tradition. Tämä näkyy myös suhtautumiseen Mariaan pyhimyksenä. Isä Rauno Pietarinen vastaa kysymyksiin ortodoksinen kirkon opetuksesta Neitsyt Mariasta ja ortodoksien ko. opin eroista luterilaisiin tai katolisiin seuraavasti:
”Ortodoksit korostavat, että Maria on Uudessa testamentissa ainoa henkilö, josta useampaan kertaan sanotaan, että hän noudatti Jeesuksen opetusta. Sanan kuulemiseen ja noudattamiseen perustuu Jeesuksenkin mukaan ihmisen autuus (Luuk.11:28) Ortodoksit eivät opeta Marian saastatonta sikiämistä. Ortodoksien käsityksen mukaan Maria kuoli eikä mennyt ilman kuolemaa suoraan taivaaseen. Marialla kuitenkin on erityinen asema esirukoilijana. Kuten häissä Galilean Kaanassa (Joh.2) Maria edelleen kääntyy poikansa puoleen kertoen, mitä ihmisiltä kulloinkin puuttuu, mutta samalla hän kääntyy meidän puoleemme kehottaen meitä tekemään kaikki, mitä Kristus käskee. Ortodoksinen kirkko opettaa Marian olevan ainainen neitsyt ja uusi Eeva, joka pyhyydessä kasvaneena vastasi myöntävästi ylienkeli Gabrielille tämän kysyvään ilmoitukseen Jeesuksen tulevasta syntymästä.”
Jumalanäidillä, ts. Marialla, on ortodoksisessa perinteessä vanhastaan asema välittäjänä, mikä tulee nykyäänkin esille ikoneissa ja liturgiassa. Kuitenkaan katolisia Maria-dogmeja ei ortodoksinen kirkko tunnusta eikä kirkon opin mukaan voida puhua Marian palvonnasta.
Maria pyhimyksenä
Niin lännen kuin idän kirkoissa on Mariaan liitetty monenlaista kansanhurskauden muotoja, joita ei suoranaisesti voida pitää kirkkojen oppien mukaisina. Kansanhurskaudessa on siten voinut ilmentyä piirteitä, joissa Mariaa on voitu pitää jopa jumalallisena.
Protestanttinen teologia on hylännyt pyhimyskäsitteen siihen liittyvine ilmiöineen Raamatun vastaisena. Pyhimykset ovatkin nousseet kirkkojen traditiosta eikä Raamatusta. Mariaa voidaan kunnioittaa sellaisena kuin Raamattu hänet esittää. Häntä ei kuitenkaan Jeesuksen äitinäkään voida pitää muuna kuin Jumalan erityisen armon saaneena ihmisenä. Raamatullinen esimerkki Mariaan kohdistuvia ylilyöntejä vastaan on Luuk.11:27,28.
Lähteet:
Iso Raamatun Tietosanakirja, osa 4 (Ristin Voitto, 1990).
Kristinuskon historia 2000: Osat ”Alkukirkosta renesanssiin” ja ”Uskonpuhdistuksesta nykyaikaan” (Weilin&Göös, Gütersloh: 1999).
Katolisen kirkon kotisivut http://www.catholic.fi
Ortodoksisen kirkon kotisivut http://www.ort.fi
