Paavalin työ Efesoksessa oli kestänyt yli kaksi vuotta, jonka aikana hän oli käynyt taistelua taikauskoa ja pahoja henkiä vastaan (Ap.t.19:11-22). Efeso oli pakanallinen kaupunki, jossa epäjumalanpalvelus ja moraalittomuus olivat voimissaan. Näin ollen on johdonmukaista, että efesolaiskirjekin koskettelee hengellisen sodankäynnin periaatteita.
Ef.2:2 viittaa ”avaruuden henkivallan hallitsijaan”, joka tarkoittaa Saatanaa. Alun perin Saatana oli Jumalan luoma enkeli, joka lankesi vastustamaan Jumalaa (Jes.14:12-19; Hes.28:11-19). Hän on näin luotu olento ja Jumalaa vähäisempi. Saatana vastustaa kaikessa Jumalaa ja hän on myös ihmisen vihollisen. Juuri Saatana vietteli ihmisen syntiinlankeemukseen (1.Moos.3:1-5). Missään vaiheessa Saatana ei ole ollut eikä tule olemaan Jumalaa voimakkaampi; missään vaiheessa hän ei ole ollut voittamassa Jumalaa vaan hänen taistelunsa on ollut pelkkää viivytystaistelua ennen hänen lopullista tuomiotaan (Ilm.20:10). Saatana on kuitenkin saanut osan enkeleistä houkuteltua mukaan kapinaansa Jumalaa vastaan (Dan.8:10; Ilm.12:4); nämä kapinoivat enkelit (pahat henget) ovat demoneja, riivaajia, jotka Saatanan tavoin käyvät taisteluaan Jumalaa vastaan. Kaikki paha tulee kuitenkin lopulta saamaan tuomionsa. Kuitenkin jotkut ihmiset lankeavat Saatanan ja pahojen henkien viettelyksiin (Ef.2:2), jolloin osa ihmiskuntaa tulee tästä syystä joutumaan kadotukseen. Vaikka Saatana ja pahat henget tulevat lopulta kukistumaan, ne kuitenkin käyvät taisteluaan ihmisistä. Tästä syystä Jumalaan uskova joutuu väistämättä mukaan hengelliseen sotaan, joskin uskova tulee olemaan voittajan (suuremman) puolella (1.Joh.4:4).
Paavalin kuvaus taistelusta pahaa vastaan kertoo tästä taistelusta (Ef.6:10-20). Taistelu pahaa vastaan koskee jokaista Jumalan omaa, joiden kaikkien tulee vahvistua ja pukea päälleen Jumalan koko taisteluvarustus (6:10,11). Vaikka voitto on taattu, se saadaan vain taistelun kautta. Kaikki voima ja varustus tulevat Herralta, joten taistelijalta itseltään ei vaadita voimaa, ainoastaan alttiutta. Mutta Paholaisen juonet ovat edelleen siinä määrin voimakkaat (ihmisen mittapuun mukaan), että ilman valppautta ja taisteluvarustusta on mahdollista joutua niiden pauloihin. Voitettukin vihollinen voi olla vaarallinen, jos ei ota huomioon sen taholta tulevaa vaaraa. Sotastrategiaan ei kuulu koskaan aliarvioida vihollisen voimaa! Siksi Jumalan koko taisteluvarustus on uskovalle tarpeen (6:11,13).
Pahoja henkivaltoja on niin maailmassa kuin avaruudessakin (6:12). Jotkut henkivallat vaikuttavat maailmassa ja sen ihmisissä; epäjumalanpalvelus, ei-kristilliset uskonnot ja spiritismi ovat tästä ilmentymiä. Monenlainen pimeys, jumalattomuus ja saastaisuus maailmassa ovat pahojen henkivaltojen työtä. Jotkut ihmiset ovat suorastaan demonien vallassa. Lisäksi henkivaltoja on myös avaruudessa, josta käsin ne taistelevat Jumalan suunnitelmia vastaan. Paavali korostaakin, että hengellinen sota tapahtuu pahoja henkivaltoja vastaan, ei ihmisiä vastaan (vaikka nämä ihmiset olisivatkin pahan palveluksessa). Mitä tulee ihmisiin, heidät yritetään voittaa Jeesuksen kautta Jumalalle; sen sijaan pahat henkivallat ovat lopullisesti tuomion alaisia eivätkä ne voi pelastua.
Paavalin kuvaus sotavarustuksesta (6:14-17) on toisaalta vertauskuvallinen, mutta toisaalta viittaa niihin hengellisiin välineisiin, joilla taistelu voitetaan (vrt. Jes.59:17). Varustuksen täydellisyys viittaa siihen, että taistelijalla ei saa olla ”heikkoa kohtaa,” jota pahat henkivallat voivat käyttää hyväkseen. ”Totuuden vyö” viittaa taisteluvalmiuteen: ilman vyötä ei sotilas voinut lainkaan lähteä taisteluun. Vyö sitoi vaatteet yhteen niin, että taistelun vaatima liikkuminen oli mahdollista, ja vyössä kannettiin niin varustuksia kuin miekkaakin. ”Totuuden vyö” viittaa Messiaaniseen ennustukseen (Jes.11:5), jonka mukaan Messiaan varustuksena oli vanhurskaus ja vyönä uskollisuus. Totuus, joka uskovalta taistelijalta edellytetään. on sekä evankeliumin totuus että uskovan sisäinen maailma, hänen sydämensä ja ajatuksensa. Jeesus itse oli totuus (Joh.1:14,17; 14:6), joten Jeesuksen seuraajan tulee vaeltaa samassa totuudessa.
”Vanhurskauden haarniska” on mainittu Jumalan itsensä varustuksena (Jes.59:17). Antiikin ajan haarniska suojasi suurinta osaa taistelijan kehoa, joten myös hengellisenä varustuksena sitä on pidettävä tehokkaana suojana pahaa vastaan. Vanhurskaus tarkoittaa oikeamielisyyttä, kaikkea toimintaa ja vaellusta, joka on oikeaa Herran edessä ja joka on Hänen mielensä mukaista. Uskovaa suojaakin hänen moraalinen suoraselkäisyytensä ja ennen muuta tietoisuus siitä, mitä Kristus on tehnyt hänen puolestaan. Uskovan ei tulekaan hakea suojaa omista töistään ja saavutuksistaan, vaan siitä, mitä hänellä on Kristuksessa.
Jalkineina varustuksessa ovat ”alttius julistaa rauhan evankeliumia” (vrt. Jes.52:7). Sotilaan jalkineet ovat tärkeä osa varustusta, koska pitkät marssit ovat vaativa osa taistelua (on sanottu, että Aleksanteri Suuren ja Julius Caesarin suuret voitot johtuivat osaltaan heidän sotilaidensa kunnollisista jalkineista, joiden avulla he muita paremmin kestivät uuvuttavat marssit!). Evankeliumi itsessään pitää sisällään rauhan sanoman (Jumala on Jeesuksessa sovittanut itsensä maailman kanssa, joten ihmisen ja Jumalan välinen rauha perustuu Jeesuksen työhön; tämä avaa rauhan myös ihmisten välille). Evankeliumin levittäminen merkitsee tosin taistelua, mutta evankeliumin perusolemus on olla rauhan sanoma, joka antaa taistelijalle tukevan jalansijan taistelussa.
”Uskon kilpi” viittaa antiikin sotilaiden kilpiin, jotka olivat parhaimmillaan vieri vieressä suojaavana seinänä kaikki nuolia (myös palavia) ja keihäitä vastaan. Samalla tavalla oikea usko suojaa kristittyä kaikkea pahaa vastaan (tällöin usko tarkoittaa sekä pelastavaa uskoa että uskoa Jumalan ihmeitä tekevään voimaan). Palavakaan nuoli ei pääse kilven läpi!
Myös ”pelastuksen kypärän” on mainittu olevan Jumalan varustus (Jes.59:17), joten Hänen omansa pukeutuvat samaan varustukseen (myös 1.Tess.5:8). Kypärä suojaa taistelija päätä, joten se on suojavarustuksena erityisen tärkeä. Pelastus on evankeliumin sanoman perussisältö, joten ikuisen pelastuksen toivo on hengellisen taistelijan vahvana suojana. Toisaalta tässä on viittaus siihen, että mitään hengellistä taistelua ei voida käydä irrallaan pelastuksesta ja pelastuksen sanomasta.
”Hengen miekka” on varustuksen ainoa osa, jota voidaan käyttää myös hyökkäykseen. Hengen miekka on Jumalan sana. Kun Saatana kiusasi Jeesusta autiomaassa, Jeesus puolustautui vetoamalla Raamatun sanaan, jossa Jumala itse puhuu (Matt.4:1-11). Jumalan sanaa on toisaalta käytettävä niin, että se on sopusoinnussa kaiken muun kanssa, mitä uskovan taisteluvarustukseen kuuluu (pelkät ulkonaiset sanat ja Jeesuksen nimi eivät riitä, vaan taistelijan tulee olla sydämessään ja elämältään sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa, vrt. Ap.t.19:13-16).
Kestävä rukous ja valvominen sitovat yhteen kaiken sen, mitä aikaisemmin on hengellisestä taistelusta sanottu (Ef.6:18). Rukous ja hengellinen valveillaolo ovat lopulta ne, miten hengellinen taistelu ulkonaisesti tapahtuu.
Lähteet
Zondervan NIV Bible Commentary. Volume 2: New Testament (Grand Rapids, Michigan, 1994).
