Pyhä Henki –Jumala ja persoona
Pyhää Henkeä tarkoittavat alkukielten (heprea, kreikka) sanat merkitsevät alun perin ”liikkeessä oleva ilmaa,” ts. tuulta ja henkeä. Tämä kuvaa hyvin Hengen dynaamista toimintaa. Raamattu kertookin suunnattoman paljon Hengen toiminnasta ja työstä. Samalla ”tuulta” merkitsevä sana kertoo siitä, että Henki on näkymätön; sen sijaan Hengen vaikutuksen ja toiminnan ihminen voi oppia tuntemaan. Pyhällä Hengellä onkin Raamatussa, ennen muuta UT:ssa toimintansa kautta huomattava asema.
Jumalan Henki ei ole kuitenkaan mikään Jumalan persoonaton voima, pelkkä Jumala ”tuuli” tai ”voima,” vaan Henki on persoona, Hän on itse Jumala. Henki esiintyy monissa UT:n ns. kolmiyhteisyysilmaisuissa (Matt.28:19; Luuk.24:49; Joh.14:15-17,26; 2.Kor.13:13; 1.Piet.1:2, 4:14; Hepr.10:29-31; Ilm.1:4-6). Henki oli mukana luomisessa (1.Moos.1:2). Henki on vaikuttanut monin tavoin jo VT:n aikana, jolloin Henki saattoi tulla joihinkin valittuihin ihmisiin (esim. 4.Moos.11:23-29), antoi näkyjä (Hes.1:1) tai kuljetti ihmisiä (Hes.3:14). Mutta vasta UT:n aikana Hengen toiminta varsinaisesti murtautui esiin. Jeesuksen elämässä Henki vaikutti alusta asti ja Hänen toiminnassaan Henki oli mukana kasteesta lähtien (Matt.3:13-17). Jeesus lupasi lähettää Hengen seuraajilleen (Joh.16:7). Hengen lähettäminen voidaan rinnastaa jopa Jumalan Pojan lähettämiseen (Gal.4:4,6). Kun Jeesus nimittää Henkeä ”toiseksi Puolustajaksi” (Joh.14:16), Hän rinnastaa samalla Hengen itseensä. Huomio Jeesuksen sanoissa kiinnittyy myös siihen, että Jeesus käyttää Hengestä sanaa ”hän” (ei ”se”). Hengestä puhutaan lisäksi jatkuvasti toimivana persoonana: Hän puhuu (1.Tim.4:1; Hepr.3:7), todistaa (Room.8:16), rukoilee (Room.8:26), jakaa lahjoja (1.Kor.12:11), käskee (Ap.t.13:2), lähettää (Ap.t.13:4), tekee päätöksiä (Ap.t.15:28), opettaa (Joh.14:26), johdattaa (Joh.16:13) ja –ennen muuta – kirkastaa Kristusta (Joh.16:14).
Pyhän Hengen jumaluus ja Jumalan kolminaisuus tunnustetaan kaikkien kristillisten kirkkojen yhteisissä uskontunnustuksissa. Nämä tunnustukset ovat sinänsä tärkeitä harhaoppien tunnistamiseksi ja hylkäämiseksi. Raamatun ilmoituksesta jää kuitenkin vahva vaikutelma, että Hengen työn ja vaikutuksen tunteminen ovat tärkeämpiä kuin teologisesti määritellyn tiedon omistaminen Hänen olemuksestaan ja suhteestaan Isään ja Poikaan.
Pyhä Henki ja pelastushistoria
Pyhä Henki on pelastuksen Henki. Pyhän Hengen toiminta liittyy moniin Raamatun ilmoittamiin pelastushistorian tapahtumiin, ensi sijassa Jeesuksen elämään Messiaana. Jeesus sikisi yliluonnollisesti Hengen kautta (Matt.1:20; Luuk.1:35). Kasteessa Jeesus vihittiin Messiaan virkaan, ts., Hänet varustettiin Hengen lahjoilla (Luuk.3:21,22). Henkeä koskevat ennustukset täyttyivät Jeesuksessa (Jes.11:1-4, 42:1; Luuk.4:18,19). Jeesuksen elämä oli elämää Hengen täyteydessä ja voimassa. Hengen voimassa Jeesus kohtasi saatanan ja voitti tämän (Luuk.4:1-13). Jeesus puhui Hengen voimassa (Luuk.4:32; Joh.7:46) ja suoritti ihmeensä ja voimatekonsa Hengen kautta (Matt.12:28). Jeesus lupasi lähettiläilleen Hengen apua (Luuk.12:12) ja Jeesus itse on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä (Matt.3:11) ja vuodattaa Hengen seuraajilleen (Luuk.24:49).
Hengen vuodatus on kuvattu Ap.t.2:ssa. Helluntaipäivänä Hengen vuodatuksessa Kristuksen työn lunastusvoimat tuotiin ihmiskunnan ulottuville. Henki tuli (Kristus mukanaan: Joh.14:18,23,28, 16:16) ihmisten luokse ja saa aikaan ihmisen elämänyhteyden Vapahtajan kanssa. Henki on siten pelastuksen Henki, joka kutsuu Kristuksen luo (Ilm.22:17). Henki näyttää todeksi synnin, ilmoittaa Kristuksen pelastustyön ja tekee osalliseksi Kristuksen elämästä (Ef.1:13,14).
Pyhä Henki ja jumalayhteys
Hengestä syntymisen kautta ihmisessä saa alkunsa uusi, välitön yhteys Jumalaan. Henki on lapseuden henki (Room.8:15; Gal.4:5-7). Raamatun mukaan opetuslapset olivat nyt Hänessä ja Hän heissä (Ef.3:16,17; 2.Kor.5:17). Pyhä Henki itse asettuu asumaan ihmissydämeen niin, että katoavaisesta ruumiista tulee Jumalan asunto, Jumalan temppeli (1.Kor.3:16,17, 6:19). Aikojen täyttyessä Henki täyttää ihmisen koko olemuksen, myös ruumiin (Room.8:23). Uskovan hengellinen elämä on yhteyttä ylösnousseeseen Kristukseen Hengessä, uskovan oleminen ”Kristuksessa” on olemista Hengessä (Room.8:9,10).
Paavalin mukaan Henki on uuden liiton sinetti; Henki sinetöi ihmisen Jumalan valtakunnan, Jumalan kansan jäseneksi (Ef.1:13,14; Room.8:16). Henki on esikoislahja (ensi lahja, Room.8:23), vakuus (2.Kor.1:22, 5:5). Henki on myös se, joka rakentaa seurakunnan (1.Kor.12:13; Ef.4:4).
Hengessä oleva ihminen on Pyhän Hengen täyttämä. Pyhässä Hengessä ihminen tulee kykeneväksi näkemään (Ilm.4:2) ja kuulemaan (Ilm.1:10) luonnollisin aistein havaitsemattomia todellisuuksia. Hengessä eläminen tuo ihmisen elämään uuden, yliluonnollisen ulottuvuuden. Henki on Jumalan voiman välittäjä; Henki ja voima rinnastetaan usein Raamatussa (esim. Ap.t.10:38, 1.Tess.1:5). Kun Pyhä Henki tuli opetuslasten päälle, he saivat voiman korkeudesta (Luuk.24:49) ja voiman olla Herran todistajia (Ap.t.1:8).
Henki myös johtaa ihmisen elämää vanhasta uuteen, hengelliseen elämään. Hengen mieli on kääntynyt Jumalan puoleen ja Hengen valta voittaa synnin ja kuoleman vallan (Room.8:2,4,13; Gal.5:16).
Pyhän Hengen kaste
Pyhän Hengen kaste ymmärretään tavallisesti Hengellä täyttymiseksi, joka tapahtuu ensimmäistä kertaa. ”Pyhän Hengen kaste” on kuitenkin ilmaisu, jota ei sellaisenaan ole Raamatussa. Sen sijaan Jeesuksesta sanotaan: ”Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella” (Matt.3:11). Ennen taivaaseen nousemistaan Jeesus lupasi yhdelletoista seuraajalleen: ”…teidät kastetaan Pyhällä Hengellä” (Ap.t.1:5). Tämä tapahtui helluntaina, jolloin ”he tulivat täyteen Pyhää Henkeä” (Ap.t.2:4). Vielä Corneliuksen kodin tapahtumia (ns. ”pakanoiden helluntaita”) selostaessaan Pietari mainitsee Pyhällä Hengellä kastamisen (Ap.t.11:16).
Erityisesti Luukkaan evankeliumissa ja Apostolien teoissa on runsaasti muitakin ilmaisuja Hengen tulemisesta ihmiseen. Tällaisia ovat mm.: ”…saatte varustukseksenne voiman korkeudesta” (Luuk.24:49), ”laskeutui Pyhä Henki kaikkiin…” (Ap.t.10:44), ”…Pyhä Henki tuli heihin…” (Ap.t.19:6), ”…saivat Hengen…” (Ap.t.8:18), ”saatte lahjaksi Pyhän Hengen” (Ap.t.2:38) ja ”… he kaikki täyttyivät Pyhästä Hengestä…” (Ap.t.4:31). Näitä ilmaisuja on monia muitakin, ja ne on usein eri raamatunkäännöksissä ilmaistu eri sanoin.
Pyhän Hengen kaste voidaan näin ilmaista monin tavoin eikä se ole sidottu tiettyihin sanoihin Raamatussa.
Huomionarvoista on se, että Paavali käyttää ilmaisua (Hengellä) kastamisesta vain kerran! Hän sanoo 1.Kor.12:13:ssa, että ”…kaikki… on kastettu yhdeksi ruumiiksi.” Hän viittaa samassa jakeessa tosiasiaan, että ”…kaikki me olemme saaneet juoda samaa henkeä.” Paavali viittasi ilmaisulla ”kastaa” (Hengessä) ihmisen uudestisyntymiseen, jossa ihminen saa Pyhän Hengen. Paavali ei milloinkaan viittaa Hengen kasteeseen Hengellä täyttymisenä. Niinpä ilmaisu ”Pyhän Hengen kaste” (jota ei sellaisenaan Raamatussa ole) on monitahoinen asia.
Armolahjat
Armolahjat ovat Hengen voiman ilmentymiä (Room.15:19; 1.Tess.1:5; 2.Tim.1:7). Hengen lahjoilla on seurakuntaa rakentava tehtävä ja niitä tulee käyttää seurakunnan rakennukseksi (1.Kor.12:28; Ef.4:11-16). Armolahjat ovat erilaiset, mutta kaikki uskovat ovat yhtä Hengessä (Ef.4:1-7).
Ensimmäisen korinttilaiskirjeen luvut 12-14 antavat runsaasti opastusta oikeasta suhtautumisesta armolahjoihin. Yliluonnolliset ihmeet eivät vielä sinänsä ole todistus Jumalan Hengen läsnäolosta, koska pakanallisissa piireissäkin tapahtuu ihmeitä, joskin pahojen voimien vaikutuksesta. Sen sijaan Jumalan Hengen läsnäolon voi tunnistaa siitä, että Henki korottaa Jeesuksen herruutta (samalla Henki itsekin todistaa omasta jumaluudestaan, koska kyseessä on Jumalan Henki; 1.Kor.12:2,3). Yksi ja sama Henki on kaikkien armolahjojen takana, joten Henki on ykseyden Henki (12:4-6; vaikka Jumala on kolminaisuus, se ei kuitenkaan tee tyhjäksi Jumalan ykseyttä). Eri ihmiset saavat eri lahjoja, jotka kaikki yhdessä saavat aikaan palvelun kokonaisuuden (12:7-10). Kaikilla ei kuitenkaan ole samoja lahjoja (12:29-30). Hengellisten lahjojen laita on samoin kuin ihmisruumiin: on monta jäsentä, mutta kaikki ne ovat tärkeitä. Yhdessä ne muodostavat yhden ruumiin (12:12,13). Ruumiinosien välillä toki vallitsee erilaisuutta, jotta koko palvelun moninaisuus täyttyisi. Jäsenet eivät tule toimeen ilman toisiaan, vaan kukin jäsen on osana ruumiissa ja jokaista jäsentä tarvitaan. Jäseniensä summana syntyy lopulta yksi ruumis.
Armolahjojen tarkoituksena on palvella kristillistä yhteisöä. Lahjoja tulee käyttää ahkerasti, mutta ihmisen ei tule lahjoilla korottaa itseään. Armolahjat onkin tarkoitettu käytettäviksi palveluun rakkauden ilmapiirissä (1.Kor.13). Ilman rakkautta lahjat ovat arvottomia. Itsekkyys ja omahyväisyys eivät ole ominaisuuksia, joita armolahjojen haltijalla tulisi olla lainkaan. Lahjoista ylpeileminen on väärin, koska ne ovat Hengen antamia ilman ihmisen omaa ansiota. Edes korkea hengellisyys ei takaa parhaimpien ja runsaimpien armolahjojen saamista, koska Henki jakaa lahjoja niin kuin tahtoo (12:11). Asiaa ei voi myöskään nähdä niin päin, että parhaimmat ja runsaimmat armolahjat saanut ihminen olisi muita hengellisempi.
UT:ssa on varsinaisesti neljä ns. armolahjaluetteloa, jotka ovat osittain päällekkäisiä. 1.Kor.12:8-10 mukaan armolahjoja ovat
1 viisauden sanat (kyky jakaa viisautta)
2 tiedon sanat (kyky jakaa tietoa)
3 usko (uskon voima)
4 parantaminen
5 voimalliset teot (voima tehdä ihmeitä)
6 profetoiminen
7 henkien erottaminen (kyky erottaa eri henget toisistaan)
8 kielillä puhuminen
9 kielten selittäminen (kyky tulkita kielillä puhumista)
Room.12:6-8 mukaan armolahjoja ovat
10 profetoiminen
11 palvelija
12 opettaja
13 rohkaisija
14 omastaan antaja
15 johtaja
16 köyhien auttaja
Ef.4:11,12 mainitsee, että armolahjoja ovat
17 apostoli
18 profeetta
19 evankelista (evankeliumin julistaja)
20 paimen
21 opettaja
Ja vielä 1.Piet.4:10,11 mukaan armolahjoja ovat
22 puhuja
23 palvelija
Lienee selvää, että nämä luettelot eivät ole tyhjentäviä, vaan armolahjoja on enemmänkin. Pyhän Hengen maailma on niin suuri, että sitä ei pysty ihmisymmärryksellä hahmottamaan.
Lähteet:
Iso Raamatun Tietosanakirja, osa 2, ”Henki (Jumalan),” ss.64-69 (Vantaa, 1989).
Stronstad, Roger: Spirit, Scripture and Theology (Baguio City, Philippines, 1995)
Zondervan NIV Bible Commentary. Volume 2: New Testament (Grand Rapids, Michigan, 1994).
