Hengen hedelmän luonne tulee selvimmin esille silloin, kun ihminen on vaikeuksissa, kriisissä, koetuksessa, sairaana tai stressissä. Jos ihmisellä ei olisi näitä painetekijöitä elämässään, Hengen hedelmä voisi jäädä jopa huomaamatta. Juuri vaikeuksien ja koettelemusten keskellä ihminen tarvitsee Hengen hedelmää, ja samalla hedelmän kypsyminen tulee mahdolliseksi.
Paavali kirjoittaa: ”Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä” (Gal.5:22,23). Hengen hedelmä osoittaa, millaisia Jumala haluaa omiensa olevan. Pyhä Henki jakaa Hengen hedelmää samalla tavalla kaikille (!) uskoville. Kaikkien kristittyjen tulisi kantaa kaikkea Hengen hedelmää. Ei ole olemassa mitään Hengen hedelmän ilmenemismuotoa, joka ei kuuluisi täytenä jokaiselle uskovalle.
Hengen hedelmän ja armolahjojen välillä on näin yksi ratkaiseva ero. Armolahjoja Henki jakaa tahtonsa mukaan niin kuin Hän haluaa; yksi saa yhden lahjan tai eräitä lahjoja, toinen taas saa toisen lahjan (1.Kor.12). Näin armolahjat täydentävät toisiaan ja kaikkia palvellaan eri armolahjojen (ja niiden eri haltijoiden) kautta. Mutta Hengen hedelmän laita on toisin: Kaikkien kristittyjen tulisi kantaa koko Hengen hedelmää kaikkine ilmenemismuotoineen.
Hengen hedelmästä puhutaan yksikössä. On hedelmä, ei hedelmiä. Vertaus kasvimaailmaan on osuva: Yksi puu ei voi kantaa omenaa, appelsiinia, päärynää, banaania…! Puu voi kantaa vain yhtä hedelmää. Mutta yhdellä hedelmällä on monta ilmenemismuotoa, riippuen siitä, mistä päin sitä katsotaan.
Kun Hengen hedelmä ilmenee uskovissa vaikeuksien ja painetekijöiden keskellä, saattaa olla, että sellaisina aikoina Jumala parhaiten tavoittaa myös muita ihmisiä heidän kauttaan. Kun uskovan elämässä näkyy Hengen hedelmä, hänessä näkyy Hänen ”oman Poikansa kaltaisuutta” (Room.8:29). Pyhän Hengen tehtäviin kuuluu ihmisten pyhittäminen, joka merkitsee ihmisen kasvattamista: Hän kasvattaa uskovassa uutta, Kristuksen kaltaista luontoa, jolle nimenomaisesti on ominaista Hengen hedelmä. Jumala tahtookin, että ”…saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden” (Ef.4:13).
Hengen hedelmä on selvästi kasvun tuote. Lähtökohtana on, että ihminen tarvitsee Pyhää Henkeä voidakseen kantaa hedelmää, sillä ilman Henkeä ihminen ei voi tuottaa mitään hyvää. Itsessään ihminen on täynnä kaikenlaisia minäkeskeisiä ja itsekkäitä pyrkimyksiä, jotka eivät ole Jumalan tahdon mukaisia. Tämä edellyttää kahta asiaa. Ensinnäkin synti on pantava kokonaan pois. Toiseksi, Pyhän Hengen on päästävä täyttämään uskovan elämä ja tuottamaan Hengen hedelmää. ”Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen” (Kol.3:9,10). ”Antakaa Hengen ohjata elämäänne…” (Gal.5:16).
Mutta tähän liittyy tärkeä näkökulma: Kyseessä on kasvuprosessi! Emme siksi saa antaa lannistaa itseämme sillä, että emme näe itseämme valmiina! Edes lankeemus syntiin ei keskeytä kasvua, jos kadumme syntiä ja panemme sen jälleen pois.
Hengen hedelmää emme voi itse tuottaa, vaan kyse on suhteestamme kolmiyhteiseen Jumalaan. Parhaiten tätä suhdetta kuvaa Jeesuksen rinnastus viinipuusta ja sen oksista (Joh.15:1-8). Ilman Jeesusta emme ”saa aikaan mitään” (Joh.15:5). Vain oksan pysyminen kiinni puussa voi saada hedelmän kypsymään. Ilman puunrunkoa oksa kuivuu ja kuolee. ”Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu” (15:6). Mutta elävässä yhteydessä puuhun oksa vahvistuu ja kantaa hedelmää. Jeesus sanookin: ”Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää” (15:5; huom! jälleen ”hedelmä” yksikössä). Kasvu tapahtuu näin oikean suhteen kautta. Kristitty voi kasvaa vain olemalla oikeassa suhteessa Jumalaan. Mutta tätä suhdetta voi ja pitääkin tietoisesti myös ylläpitää (Ps.1:1-3).
Hengen hedelmä on näin asia, joka kuuluu kokonaisuudessaan kaikkien uskovien elämään. Jos (ja kun!) havaitsemme puutetta hedelmän kypsyydessä, voimme ainoastaan elävän suhteen kautta Jumalaan antaa kypsymiselle yhä enemmän ja enemmän tilaa ja kasvualustaa – ja jatkaa näin täyteen kypsyyteen asti!
Ohessa käydään läpi Hengen hedelmän eri ilmenemismuotoja, jotka Paavali mainitsee (Gal.5:22,23) ja joiden kaikkien siis tulisi ilmetä täytenä jokaisen uskovan elämässä. Paavalin manitsemat Hengen hedelmän ilmenemismuodot voidaan summittaisesti jakaa kolmeen ”hedelmäterttuun” seuraavasti:
rakkaus, ilo, rauha: kertovat erityisesti suhteestamme Jumalaan
kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys: näkyvät erityisesti ihmissuhteissamme
uskollisuus, lempeys, itsehillintä: ilmentävät erityisesti sisäistä tilaamme
Rakkaus
Rakkaus on kristillisistä hyveistä suurin (1.Kor.13:13). Tämä johtuu ennen muuta siitä, että Jumala itsekin on rakkaus (1.Joh.4:8). Jumala pelastaa ihmisen rakkautensa tähden, vaikka ihminen ei ansaitsisi pelastusta lainkaan. Myös ihmisellä tulisi olla sama mielentila kuin Jumalalla.. Rakkautta voikin pitää myös suurimpana Hengen hedelmän ilmenemismuotona. Rakkauden tulisi olla kristityn tunnusomaisin piirre (Joh.13:34,35), ja kristityn rakkauden tulee kohdistua niin Jumalaan kuin lähimmäiseen (Matt.22:34-40).
Kristillinen rakkaus (agape) on paljon enemmän kuin maailmallinen ystävyys tai eroottinen rakkaus; niihin molempiin kuuluu perimmältään itsekäs ajatus vastarakkaudesta. Mutta kristillinen rakkaus on yksipuolista, se on uhrautuvaa, se ei odota vastasuoritusta. Kristillinen rakkaus on antamista ajatuksin ja teoin lähimmäisen hyväksi ilman, että odottaa saavansa mitään takaisin. Todella hienolla tavalla kristillistä rakkautta kuvaa 1.Kor.13. luku.
Jos uskovalla ei ole rakkautta, myös kaikki hänen todistamisensa on turhaa. Rakkaus on enemmän kuin mitä voimme sanoa, omistaa tai antaa. Rakkauden tulee ilmetä vastuuna lähimmäisen pelastuksesta, mutta myös laupeudentekoina (vrt. vertaus laupiaasta samarialaisesta, Luuk.10:25-37). Rakkaus on paljon enemmän kuin tunne, se näkyy myös tekoina. Kristillisen rakkauden huipentumana voidaan pitää vihollisrakkautta (Matt.5:38-48). Kuten Jumala sulkee kaikki ihmiset rakkautensa piiriin, niin tulee myös Hänen omiensa tehdä.
Ilo
Maailmassa vallitseva ilo on pinnallista, koska se tukeutuu katoavaan luomakuntaan ja kaikkeen siihen, mitä se voi antaa. Jumalan omien ilo on jotain ihan muuta: se perustuu ihmisen yhteyteen Jumalan kanssa, se on ”täynnä riemua, jonka Pyhä Henki antaa” (1.Tess.1:6). Kerrottuaan viinipuusta ja sen oksista, millä vertauksella Jeesus halusi korostaa seuraajiensa yhteyttä Jumalan kanssa, Jeesus lopettaa: ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi” (Joh.15:11). Ja Paavalikin kirjoittaa: ”Iloitkaa aina” (1.Tess.5:16).
Ilo Hengen hedelmänä ei ole riippuvainen ulkoisista olosuhteista. Paavalikin oli vankilassa kirjoittaessaan kirjeensä filippiläisille. Sitä on aiheellisesti pidettu Paavalin iloisimpana ja sydämellisimpänä kirjeenä (Fil.1:4,18,25). Riippumatta siitä, onko elämässämme vaikeuksia ja koetuksia, meidän tulee iloita. Ilomme on silloin syvempää kuin se mitä maailma voi antaa. ”Silmissämme voi olla kyyneleet, mutta sydämissä ilo.”
Rauha
Jeesus sanoo jäähyväispuheessaan opetuslapsille: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa” (Joh.14:27). Rauhan merkitys erityisesti Vanhassa Testamentissa (hepr. shalom) on ”eheys, lepo, sopusointuinen suhde.” Se perustuu ihmisen ehyelle suhteelle Jumalan kanssa. Kun kristitty ennen vaelsi maailmassa, hänellä oli sotatila Jumalan kanssa; hän oli eksynyt Jumalan tarkoittamalta tieltä. Kun Jumala on tuonut ihmisen takaisin tielle, hän on turvassa ja sotatila on vaihtunut rauhantilaan. Jumalaan turvautuva saa kokea kestävää rauhaa: ”Sille, jonka mieli on luja ja vakaa, sinä turvaat rauhan, kun hän turvautuu sinuun” (Jes.26:3).
Rauha Hengen hedelmänä ei ole vapautta maallisista paineista ja kriiseistä; kristityn rauha ei perustu ristiriitojen väistämiseen tai johonkin muuhun keinotekoiseen ”rauhantilaan”, jonka maailma voi luoda. Hengen hedelmänä rauha on päinvastoin syvää, kestävää rauhaa, jonka vain Jeesus Kristus voi antaa sydämeen.
Kärsivällisyys
Kärsivällisyys merkitsee perimmältään pitkämielistä suhtautumista toisen tahalliseen ärsytykseen. Käytännössä se siis merkitsee huonon kohtelun kestämistä vihastumatta ja kostoa hautomatta. Tässä korostuu Hengen hedelmä ihmisen suhteessa lähimmäisiin. Kärsivällisyys on rakkauden täyttämää pitkämielisyyttä. Jos ihminen on ärtyisä, kostonhaluinen, vihamielinen, pahansuopa ja täynnä kiukkua, häntä ei hallitse Pyhä Henki. Paavali kirjoittaakin: ”Hänen kirkkautensa voima ja väkevyys vahvistakoon teitä olemaan aina kestäviä ja kärsivällisiä” (Kol.1:11).
Kärsivällisyys ei kasva ilman koetuksia. Jaakob kirjoittaa haastavasti: ”Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä” (Jaak.1:2,3). Kärsivällisyys on tosin Hengen hedelmä eikä ihmisen pyrkimyksen tulosta, mutta kärsivällisyyden kasvualustana ovat koetukset, joihin ihminen joutuu. Koetukset jalostavat kärsivällisyyttä, jonka Pyhä Henki tuottaa.
Ystävällisyys
Jeesus oli ystävällinen ja lempeä. Maailmanaika, jossa Jeesus oli, oli täynnä julmuutta eikä siinä ollut mitään armeliaisuutta. Köyhät saivat kuolla köyhyyteensä, sairaat sairauteensa. Mutta Kristus pyrki muuttamaan sen kaiken: kaikkialle, minne aito kristillisyys on myöhemmin kulkenut, Kristuksen seuraajat ovat tuoneet ystävällisyyttä ja lempeyttä.
Kun ihminen on ystävällinen, se näkyy ihmisen koko olemuksesta. Ystävällisyys pyyhkii pois kaiken kovan ja tylyn. Tämän tulee näkyä myös kristityn suhtautumisessa epäonnistuneisiin ihmisiin: Jeesuskin oli syntisiä kohtaan ystävällinen (esimerkkejä on monia!).
Hyvyys
”Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä” (Ef.5:9). ”Sen tähden me rukoilemme aina teidän puolestanne, että Jumalamme pitäisi teitä saamanne kutsun arvoisina ja että hän voimallaan vahvistaisi teidän haluanne hyvään ja saattaisi päätökseen ne teot, jotka todistavat uskostanne” (2.Tess.1:11). Juuri hyvyydestä voidaan sanoa, että se on ”Jumalan kaltaisuutta,” koska vain Hän on täysin hyvä.
Hyvyys näkyy suhteissamme muihin ihmisiin. Tällä on merkitystä myös todistuksemme kannalta, koska hyvyyden periaatteita noudattamalla saatamme osoittaa ympärillämme oleville, että meidän elämässämme on jotain erilaista – jotain sellaista, jota he itsekin haluaisivat omistaa (1.Piet.2:12).
Uskollisuus
Uskollisuus liittyy sisäiseen ihmiseemme. Uskollisuus on ominaisuus kokosydämisen ja kypsän kristityn elämässä. Se on myös ikuiseen elämäämme liittyvä asia, koska Jeesus sanoo vertauksessaan palvelijoille uskotuista rahoista: ”Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi” (Matt.25:21).
Jumala on antanut kypsille kristityille tiettyjä velvollisuuksia. Jos emme tottele, vaan kieltäydymme vastuusta, olemme uskottomia. Uskollisuus taas on sitä, että hyväksymme vastuumme, jonka Jumala on meille antanut.
Uskollisuus näkyy myös oman jumalasuhteemme vaalimisessa. Uskollisuudestamme antaa parhaan kuvan se, kuinka paljon aikaa käytämme Raamatun tutkimiseen, rukoukseen ja vanhurskauden periaatteiden soveltamiseen silloin, kun saamme kokea menestystä (!) Menestys, rikkaus, maine ja valta nimittäin koettelevat uskollisuuttamme.
Lempeys
Lempeys näkyy ennen muuta toisten ihmisten kohtelussa. Kyse ei suinkaan ole pehmeydestä, pelkuruudesta tai arkuudesta; lempeyden merkitys on paljon syvällisempi. Se viittaa enemmänkin ”kesyttämiseen” (kuin villihevosen kesyttäminen siten, että se alistetaan ohjaukseen). Lempeydessä onkin hiljaista voimaa, joka jopa hämmentää sitä heikkoutena pitävät. Raamatussa tämä tulee selvimmin esiin Jeesuksen käytöksessä vangitsemisensa jälkeen. ”Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään… ei hänkään suutansa avannut” (Jes.53:7). Lempeys, joka on hengellistä vakavuutta ja hiljaista sisäistä voimaa, jota Pyhä Henki meissä kasvattaa, syntyy ja vahvistuu hengellisellä taistelukentällä.
Itsehillintä
Itsehillintä on Hengen hedelmän ainoa ilmenemismuoto, joka ei ole Jumalan ominaisuus – koska Hän ei sellaista tarvitse! On nimittäin yksi asia, joka on Jumalalle mahdotonta: tehdä syntiä! Mutta koska ihminen on syntinen ja aina vaarassa langeta, ihminen tarvitsee itsehillintää. Ihmisen itsehillinnän puute johtuu kahdesta asiasta: ruumiin halusta ja mielen tottumuksesta. Itsehillintää tarvitaan sekä kykyyn kieltäytyä kaikesta sellaisesta, joka on Jumalan tahdon vastaista, että myös auttamaan ihmistä maltilliseen käytökseen.
Itsehillintä (kuten muukin Hengen hedelmä) on kuitenkin hengellisen kasvun ja myös harjoituksen tulosta. ”Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman… Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni lopulta hylättäisi, minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun” (1.Kor.9:25,27). ”Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa, tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä…” (2.Piet.1:5,6).
HENGEN HEDELMÄ
(lähde: Zondervan NIV Bible Commentary. Volume 2: New Testament)
Hengen hedelmän ilmenemismuodot, jotka Paavali esittää Gal.5:22-23:ssa, esiintyvät muuallakin Raamatussa. Useimmat niistä ovat Jumalan itsensä ominaisuuksia.
Rakkaus
Uhrautuvia, vastasuoritus-ta kaipaamattomia tekoja lähimmäisen auttamiseksi
Joh.3:16; Room.5:8; 1.Joh.4:8,12,16
Joh.13:34-35; Room.12:9-10; 1.Piet.1:22; 1.Joh.4:7,11-12,21
Ilo
Sisäistä onnellisuutta, joka ei ole riippuvainen ulkoisista olosuhteista
Ps.104:31; Jes.62:5; Luuk.15:7
5.Moos.12:7,12,18; Ps.64:11; Jes.25:9; Fil.4:4; 1.Piet.1:8
Rauha
Sopusointua suhteissa
Jes.9:5-6; Hes.34:25; Joh.14:27; Hepr.13:20
Jes.26:3; Room.5:1; 12:18; 14:17; Ef.2:14-17
Kärsivällisyys
Toisen sietämistä silloinkin kun itse joutuu koetteelle
Room.9:22; 1.Tim.1:16; 1.Piet.3:20; 2.Piet.3:9,15
Ef.4:2; Kol.1:11; Hepr.6:12; Jaak.5:7-8,10
Ystävällisyys
Huomaavaisuuden osoittamista toiselle
(2.Kor.6:6)
Ef.4:32; Kol.3:12
Hyvyys
Jalon mielialan osoittamista toiselle
2.Moos.34:6; Ps.31:20; Mark.10:18
Room.15:14; Ef.5:9; 2.Tess.1:11
Uskollisuus
Luotettavuuden ja luottamuksen osoittamista toiselle
Ps.33:4; Hepr.10:23; 1.Joh.1:9
Luuk.16:10-12; 2.Tim.4:7; Tiit.2:10
Lempeys
Nöyryyttä ja hellämielisyyttä
Sak.9:9; Matt.11:29
Ef.4:2; Kol.3:12
Itsehillintä
Synnillisten himojen voittamista
Sananl.16:32;
Tiit.1:8; 2:12; 2.Piet.1:6
Lähteet:
Graham, Billy: Pyhän Hengen lahja (Karas-Sana, Lohja, 1978).
Zondervan NIV Bible Commentary. Volume 2: New Testament (Grand Rapids, Michigan, 1994).
