1. HENGELLINEN SYNTYMÄ JA HENGELLISYYS
Joh.3:1-18. Kuuluisa keskustelu juutalaisen fariseuksen; hengellisesti oppineen kanssa. Fariseukset olivat Israelin kansan raamattueksperttejä.
Nikodemos oli kiinnostunut hengellisistä kokemuksista. Hän oli nähnyt jotain poikkeavaa Jeesuksen toiminnassa ja opetuksissa suhteessa fariseusten tapaan opettaa ja ilmentää Vanhaa testamenttia. Vrt. Matt.7:28-29 todistusta Jeesuksesta!
Jakeessa 2 Nikodemos oikeastaan kysyy: ”Mikä on kaiken salaisuus? Miten homma toimii?”
1.Kor. 12:1-3 [jae 1 alkukielen mukaan]: ”Mitä tulee hengellisiin asioihin”.
Ts. hengelliset asiat ovat Hengen asioita. Tällöin niitä ei kyetä käsittämään perin juurin inhimillisen oivalluksen tai päättelykyvyn avulla.
Mutta uudestisyntynyt kykenee ymmärtämään Pyhän Hengen tuulen alkulähteen ja suunnan.
1.Kor.2:14-16: ”Kristuksen mieli” puhuu ajattelun muuttumisesta. Paavali puhui siitä, että hengelliset asiat kyetään hahmottamaan ja käsittämään vain Pyhän Hengen avulla.
Tämä tarkoittaa sitä, että avain hengellisten tosiasioiden ymmärtämiseen on Pyhä Henki.
Siihen myös Jeesus viittaa vastatessaan Nikodemoksen ihmettelyyn, jae 3.
Alkutekstiä mukaillen jae 3:
”…jos joku ei synny ylhäältä kokonaan uudelleen,
ei hän voi nähdä ja tutkia Jumalan valtakuntaa”.
Kreikan sana nähdä, eidon, voidaan kääntää kolmella tavalla: nähdä, katsoa, tutkia.
2. UUDESTISYNTYMÄ JA SYNTIEN ANTEEKSISAAMINEN
Väite maalaismarkkinoilla: ”Kristillisyys johtaa vastuuttomuuteen…
Kristitty heittää vastuun itsestään; omista virheistään ja ympäristöstään jonkun Jeesuksen harteille ja tuudittautuu valheeseen”.
Kun Johannes Kastaja ja sittemmin Jeesus kehottivat ihmisiä parannuksen tekoon eli täyskäännökseen elämäntavoissaan ja suhtautumisessaan lähimmäisiinsä ja Jumalaan, merkitsisi se mitä suurimmassa määrin vastuunottoa ihmisten ja Jumalan edessä niistä virheistä, joihin jokainen meistä lankeaa.
Suhde Jeesukseen ei ole koskaan vastuun pakoilua.
Tarvitaan vastuunottoa; valoon tulemista, jossa näemme syntimme ja niiden seuraukset. Joh.3:15-21
Jes.59:1-2 à tarvitaan syntien anteeksianto; uudestisyntymä Pyhän Hengen voimassa, jossa Kristuksen mieli valtaa meidät kokonaan.
Matt.3:11 puhuu Pyhän Hengen kasteesta. Kuten Johannes Kastaja kastoi ihmisiä vedessä parannuksen kasteeseen, kastaa ”toinen”; Jeesus ihmiset Pyhässä Hengessä ja tulessa. Alkutekstin mukaan: ”Hän kastaa teidät Pyhään Henkeen ja tuleen”.
Parannuksen teko ei ole ihmisen oman voiman tai voimattomuuden varassa, vaan Jumalan Hengen välittämän armon varassa (Joh.1:12; Tiit.3:5). Pyhä Henki uudistaa ihmisen ja mahdollistaa armon vastaanottamisen.
3. YHTEENVETO
Uudestisyntymä on ennen muuta sisäinen muutos. Se koskettaa ihmisen syvintä olemusta; minuuttamme. Uudestisyntymässä tapahtuva syntien anteeksisaaminen on kuin uuden puhtaan lehden avaamista. Meitä ei enää hallitse synti vaan Kristus.
Ef.3:16-19
Uudestisyntymässä tapahtuu oikeastaan kolme sisäkkäistä asiaa:
a) syntien anteeksisaaminen
b) pääsy sisälle Jumalan valtakuntaan; taivaaseen
c) Jumalan ja hänen valtakuntansa ymmärtäminen
Uudestisyntymä on Pyhän hengen aikaan saama mielenmuutos, jossa inhimillinen, syntielämän uneen tuudittama mieli muuttuu Paavalin mainitsemaksi Kristuksen mieleksi. Tätä voidaan kutsua myös hengelliseksi heräämiseksi.
Uudestisyntymä on avain Jumalan valtakunnan; hengellisten asioiden ymmärtämiseen.
Etäinen jumalauskonto tulee uudestisyntymässä läheiseksi; henkilökohtaiseksi Jumala suhteeksi.
”…sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon”.
(2.Tim.1:12 VK)
Vantaan Vapaaseurakunta
Raamatturyhmä
Esa Sarvi
