Jesajan kirjan alkuosassa (kappaleet 1-39) välittyy monin paikoin Juudan valtakunnan sen hetkinen poliittinen tilanne. Sen sijaan kirjan kappaleissa 40-56 ei enää niinkään näy Jesajan aikainen tilanne, vaan katse kohdistuu tulevaisuuteen, ensivaiheessa kansan tulevaan Babylonian vankeuteen. Jesajan kirja on syntynyt arviolta 50-60 vuoden aikana, jolloin profetian sisältö on ajasta riippuen määräytynyt eri tavoin. Babylonian vallanalaisuuteen joutuminen tulee Jesajan mukaan merkitsemään sitä, että Jerusalem ja sen temppeli raunioituvat ja Juudan kansallinen itsenäisyys päättyy. Jesaja ennusti Juudan tulevaa tuomiota, joka tulee merkitsemään verenvuodatusta Jerusalemissa. Kuningas Hiskian jälkeen tuli hallitsijaksi hänen poikansa Manasse, joka oli jumalaton kuningas (2.Aikak.33:1-10). Silloin kansan vanhurskaan jäännöksen näkymät olivat vielä enemmän etualalla kuin aikaisemmin, koska keskellä ahdistavia aikoja jäännös kaipasi profeetallista tukea. Juutalainen perimätieto kertoo Jesajan saaneen surmansa Manassen vainotessa Jumalaan luottavia kansalaisia, mutta Raamattu ei tätä tietoa vahvista.
Jesajalle oli selvää, että pakkosiirtolaisuus oli tulossa. Jo aikaisemmin Jesaja oli ennustanut kuningas Hiskialle, että Babylonian vankeus on väistämätön (Jes.39). Muutenkin pakkosiirtolaisuuden olosuhteet olivat hyvin tunnettuja Jesajalle ja Jerusalemin väestölle. Ensinnäkin assyrialaiset olivat v. 722 eKr. vallatessaan Israelin (pohjoisvaltion) ja sen pääkaupungin Samarian vieneet pohjoiset heimot pakkosiirtolaisuuteen. Toiseksi Assyrian kuningas Sanherib oli vallannut Juudan kaupunkeja v. 701 eKr. (vaikka ei ollut kyennyt kukistamaan Jerusalemia eikä kyennyt lopettamaan Juudan itsenäisyyttä), jolloin on mahdollista, että myös joitakin Juudan asukkaita oli joutunut assyrialaisten panttivangeiksi. Kaikki, mitä saatiin kuulla sen aikaisilta heimoveljiltä pakkosiirtolaisuudesta, antoi todellisen kuvan siitä, millainen tuleva vankeus on.
Toisin kuin Jesajan ennustuksessa Hiskialle (Jes.39), profeetan sanoma luvuissa 40-56 julistaa toivoa ja lohdutusta niille, joita tuleva Babylonian vankeus odottaa. Kyseessä oli ennustus lohdutuksesta, jonka kansa tulisi saamaan. Kun pakkosiirtolaisuus aikanaan toteutui, Jesajan ennustukset täyttyivät. Kyseessä ei kuitenkaan ollut vain oikeudenmukaisen tuomion ennustusta, vaan Jesajan sanoma tuli käsittämään lohdutusta, lupausta ja toivoa niin Israelille kuin kaikkien aikojen ihmisille, jotka panevat toivonsa Herraan.
Jaksossa 40-56 esiintyy monia eri teemoja. Tuleva lunastus on kantavana aiheena. Kyse ei ole pelkästään lupauksista ja toivosta, vaan Jesaja kuvailee myös lupausten täyttymistä seikkaperäisesti. Kyseessä on kieltämättä yksi VT:n kauneimpia ja koskettavimpia kohtia. Epäilemättä Jesajan profetia oli lohdutukseksi ja siunaukseksi niin Jesajan aikaiselle kuulijakunnalle kuin niille, jotka lopulta itse joutuivat Babylonian pakkosiirtolaisuuteen. Jaksossa 40-56 käsitellään lunastusta ja ennallistamista kolmesta näkökulmasta: (1) Israelin paluusta pakkosiirtolaisuudesta kuningas Kyyroksen aikana, (2) lunastuksesta synnin vallasta ja (3) lopun aikana tapahtuvasta vanhurskauden valtakunnan perustamisesta, jolloin niin Israel kuin pakanakansatkin tulevat nauttimaan Jumalan siunauksista ikuisesti. Niinpä Jesajan profetian mukaisten lupausten täyttymys kattaa erittäin pitkän ajanjakson. Ensimmäinen täyttymys tapahtui, kun kansa vapautui vankeudestaan Serubbaabelin, Esran ja Nehemian johdolla. Toinen täyttymys tapahtui, kun synti sovitettiin UT:n aikaan. Ja kolmas täyttymys toteutuu aikojen lopussa, mikä on vielä edessäpäin.
Tulevan lunastuksen vakuutena on itse Jumala, jonka vallassa oli toteuttaa kaikki lupaukset. Kun pakkosiirtolaiset olivat avun tarpeessa, ihmisille ei ollut rakennukseksi tuomion sanoma. Keskellä vankeutta ihmiset olivat tietoisia syntisestä menneisyydestään, koska he kärsivät juuri niistä syistä, joista Jesaja oli varoittanut aikaisemmin. Uskon herättämiseksi ja lohdutuksen vakuutukseksi Jesaja korostaa Jumalan täydellistä luonnetta.
Lohdutus, joka tulee uskosta Jumalaan
Jakson ensimmäinen kappale (Jes.40:1-31) julistaa lupausta tulevasta lunastuksesta rohkaisevaan tyyliin. Kappaleen sanoma ulottuu pitkälle aikajaksolle. Ensinnäkin niille, jotka olivat kärsineet Babylonin vankeudessa, Jesaja vakuuttaa lohdutusta ja anteeksiantoa synneistä; kansa oli joutunut kärsimään rikkomuksistaan mutta nyt sen syyllisyys oli sovitettu (40:2). Tämä oli kuitenkin vasta valmistavaa vaihetta Jumalan kirkkauden lopulliselle ilmestymiselle aikojen lopussa, kun Herra vahvistaa hallintavaltansa Siionissa. Kaikkivaltias, ikuinen, ääretön ja viisas Jumala loi kaiken olemassa olevan, johtaa ja hallitsee kaikkia kansoja. Hän myös tietää kaiken ja ymmärtää Israelia sen kärsimyksissä. Ne, jotka odottavat Herraa, tulevat menestymään (40:31). Usko Häneen, joka on Kaikkivaltias, tuo lohdutuksen ja toivon. Kuvaukset majesteettisen Herran äärettömyydestä antavat vakuuden lunastuksen varmasta toteutumisesta. Tulevissa Jesajan kirjan kappaleissa viitataan toistuvasti Häneen, jolla ei ole mitään rajoituksia toteuttaa lupauksiaan, joita Hän on kansalleen antanut. Lohdutuksen sanoilla on näin luja ja varma perustansa. Israelin Jumala on ainutlaatuinen, suuri ja ylittää kaiken sen, mitä ihminen on omassa voimassaan ja viisaudessaan saanut aikaan. Niinpä pakanalliset epäjumalat ovat täysin voimattomia ja olemattomia Herraan verrattuna. Luottamus ihmiskäsin tehtyyn ”jumalaan” on järjetöntä toisin kuin usko Israelin Jumalaan, Herraan Sebaotiin. Tämä korostuu Jesajan kirjassa, koska kaikkiaan viittauksia Herraan on Jesajan kirjassa 421 kappaletta, joista 228 on luvuissa 1-39 ja 193 luvuissa 40-66.
Jes.40:3-5 käsittää ennustuksen Johannes Kastajasta (Mark.1:3; Luuk.3:4-6), joka tuli olemaan Messiaan edelläkävijä, tienraivaaja. Johannes ei ollut ”Herran palvelija,” joka on Messiaan nimitys, mutta Johannes tuli valmistamaan kansaa vastaanottamaan Häntä, jonka Herra on lähettänyt.
Israel, Jumalan valittu palvelija
On korostaen huomioitava Jesajan teema koskien ”Herran palvelijaa.” Sana ”palvelija” esiintyy Jesajan kirjassa 20 kertaa (ensimmäinen 41:8 ja viimeinen 53:11). Joissakin kohdin Jesajan kirjaa palvelijan identiteetti saattaa olla epäselvä, mutta monelta osin se selviää asiayhteydestä. Joka tapauksessa palvelijan identiteetti merkitsee Jesajan profetiassa kahta asiaa: (1) Israelia ja (2) täydellistä palvelijaa, Messiasta, jolla on keskeinen rooli luvatun lunastuksen välittämisessä.
Israelille luvataan vapautuminen Babyloniasta, jonka toteuttaa Jumalan kutsuma mies (Jes.41:1-29), myöhemmin nimettynä Kyyros, Persian hallitsija (44:28, 45:1). Kyyros ei kuitenkaan ole ”palvelija,” vaan Herran kutsuma välikappale vapauttamaan Israelin kansan pakkosiirtolaisuudesta.
Luvussa 41 ”palvelijalla” tarkoitetaan nimenomaan Israelia (41:8,9). Jumala valitsi Israelin kun Hän kutsui Abrahamin. Herra vakuuttaa Israelille, että se ennallistetaan ja korotetaan kansaksi yli muiden kansojen (Jeesus viittasi tähän sanoessaan: ”Älä pelkää, pieni laumani, teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan,” Luuk.12:32, vrt. Jes.41:14). Israelin voimana on nimenomaan sen luottamus Jumalaan, joka vahvistaa kansaansa (41:10). Vain Herra on elävä Jumala, Hän on ”ensimmäinen ja viimeinen” (Jes.41:4, Ilm.1:17, 22:13), mutta epäjumalat ovat harhaa (41:21-29, vrt. 42:8).
Syntinen palvelija
”Palvelijan” identiteetti seuraavassa kappaleessa (42:1-25) on jo kahtalainen. Jeesus viittasi Jesajan profetiaan ja katsoi sen koskevan itseään (42:1-9; Matt.11:5, 12:18-21; Mark.1:11, 9:7). Jesaja kuvaa ”palvelijan” vanhurskaana, täydellisenä yksilönä, jonka kautta Herra tuo oikeuden kansoille. Hän valo, joka loistaa myös pakanakansoille (Jes.42:6; Luuk.2:32). Jumalan valitsemalla palvelijalla tulee olemaan Herran henki, jonka avulla hän tuo oikeuden maan päälle. Silloin Herran laki ulotetaan kaukaisiin maihin asti (Jes.2:1-5, 11:1-16). Toisin kuin luvattu kansa, joka tosin myös oli valittu mutta joka oli epäonnistunut, palvelija (yksilö) toteuttaa tinkimättä Herran tarkoituksen.
Toisaalta Israelkin on kiistatta Herran palvelija ja tulee pysymään sellaisena. Se on kuitenkin sokea, kuuro ja tottelematon (Jes.42:18-25; Mark.4:12). Jesaja oli viitannut tähän jo kirjan alussa (Jes.1-6), jonka mukaan tuomio kohtaa syntistä Juudaa. Jumala on aina pysynyt uskollisena eikä ole peruuttanut valintaansa (vrt. 44:21). Kuitenkin valittu kansa on toistuvasti kääntänyt selkänsä valitsijalleen.
Israel vapautuu Babylonin vankeudesta
Kansa tullaan viemään vankeuteen syntiensä vuoksi, mutta Jesaja ennustaa Israelin vapautuvan pakkosiirtolaisuudestaan (Jes.43:1-45:25). Koska Jumala loi ja valitsi tämän kansan, Hän ei tule hylkäämään sitä (44:1,2,21). Vapautuminen vankeudesta on siten varma ja Israel palautetaan maahansa. Jerusalem rakennetaan uudelleen Kyyroksen päivinä (44:28). Koska Israel oli epäonnistunut Herran palvelijana, se tarvitsee pelastusta. Israelin synti tarvitsee sovituksen, jolloin sen synnit pyyhitään pois (44:22). Vankeutensa kautta Israel on saanut kaksin verroin synneistään (40:2).
Israelin kansan tapahtumat liittyvät merkittävällä tavalla maailmanhistorian kulkuun. On kuitenkin painotettava, että Jumala johtaa ja hallitsee maailmanhistorian kulkua sen alusta loppuun. Kyyros Suuri II oli hallitsija siinä vaiheessa kun Persiasta tuli suurvalta. Hän valloitti Babylonian v. 539 eKr. Vaikka Kyyros oli Jumalan kutsuma mies vapauttamaan Israelin Babylonin vankeudesta, Kyyros oli kuitenkin täysin pakanallinen hallitsija. Hänen hallintotapaansa vaikutti se, että hän noudatti viisaasti suvaitsevaista uskontopolitiikkaa, koska hän sai sitä kautta alistamisensa kansojen arvostuksen. Siksi hän antoi juutalaisille myös luvan rakentaa Jerusalemin temppelin uudelleen.
Persiasta muodostui ennen näkemättömän suuri valtakunta. Kyyroksen seuraajat muodostuivatkin lopulta uhaksi Euroopalle. V. 499 eKr. Vähän-Aasian länsirannikon kreikkalaisasutus nousi kapinaan persialaisia vastaan, jolloin alkoivat Kreikan historian ns. persialaissodat. Kreikkalaiset kuitenkin löivät persialaiset kuuluisissa Marathonin ja Plataian taisteluissa, jolloin persialaisten eteneminen Eurooppaan pysähtyi. Lopulta makedonialainen Aleksanteri Suuri kukisti Persian ja liitti sen alueen omaan valtakuntaansa. Toisin kuin Israelin vapautumiseen Babyloniasta, ei Persian hyökkäyksiä Eurooppaan voi lainkaan pitää tavoitteena ”vapauttaa” ketään vaan kyseessä oli pelkkä aggressiivinen ja ahne suurvaltapolitiikka. Jumala on kuitenkin kykenevä käyttämään tämän maailman jumalattomia vallanpitäjiä ja koko maailmanhistoriaa omien tarkoitusperiensä saavuttamiseksi (Jes.46:10). Siksi Herra hallitsee koko maailmanhistoriaa, vaikka Hän saattaakin sallia vääryyden toteutua niissä rajoissa, jotka Hän asettaa (vrt. Matt.13:24-30, 36-43).
On painotettava, että Israelin kansa sai tosin rikkomuksensa anteeksi Herran puhdistaessa sitä pakkosiirtolaisuuden kautta, mutta lopullinen pelastuminen kansalle tulee vain Herran kautta, joka yksin on pelastaja (Jes.43:11, 46:13). Sopusoinnussa tämän kanssa on se, että Jeesuksen, Messiaan, tultua ei kukaan voi pelastua muuten kuin Hänen kauttaan (Ap.t.4:12). Jeesuksen edessä on jokaisen polven notkistuttava (Jes.45:23; Fil.2:10,11).
Babylon ja sen epäjumalat alennetaan
Herra oli käyttänyt Babyloniaa välikappaleenaan ojentaakseen valittua kansaansa (Jes.47:6), mutta Babylonian valtakunta oli silti jumalaton valtio, joka tulisi tuhoutumaan (46:1-47:15). Babylonian jumalat olivat epäjumalia eivätkä ne mahtaneet mitään sille, mitä elävä Jumala on päättänyt ja mitä Hän tekee (46:10). Babylonian epäjumalanpalvelukseen sisältyi mm. astrologia, tähdistä ennustaminen (47:13), minkä Jesaja tuomitsee. Mikään taikuus ei kestä Herran edessä, joka yksin on Kaikkivaltias.
Babylonian suurvalta on myös esikuva siitä valtakunnasta, joka aikojen lopussa vastustaa Jumalaa. Kuten muinainen Babylon kukistui itsekkyyteensä ja nautintoihinsa, tulee myös lopun ajan pahan valtakunta kukistumaan (Jes.47:7-11; Ilm.18:7-10). Herra hallitsee maailmaa sen luomisesta loppuun asti. Hänelle yksin kuuluu kuninkuus ja kunnia (Jes.42:8).
Lähteet
Schultz, Samuel J.: The Old Testament Speaks. Third Edition (Wheaton College, 1980).
Zondervan NIV Bible Commentary. Volume 1: Old Testament (Grand Rapids, Michigan, 1994).
Juhani Nikula, 5.9.2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti