Jesajan kirjan lukuja 36-39 on joskus kutsuttu ”Hiskian kirjaksi,” koska kyseessä on historiallinen kuvaus Juudan kuninkaan Hiskian ajalta. Kyseessä on ainoa varsinaisesti kerronnallinen jakso Jesajan kirjassa (silti myös tämä jakso sisältää profeetan ennustuksia). Vastaavat historialliset rinnakkaisselostukset löytyvät toisesta kuningasten kirjasta (2.Kun.18:13-20:19) ja toisesta aikakirjasta (2.Aikak.32:1-31). Jes.36-39 sisältää käänteen Jesajan kirjan historiallisessa taustatilanteessa: luvusta 39 alkaen Assyrian aiheuttaman uhan tilalle tulee Babylonian suurvallan mukanaan tuoma pakkosiirtolaisuus. Jesajan kirja käsittää monenlaisia historian kausia, koska kirja on syntynyt usean kymmenen vuoden ajanjaksolla (vrt. Jes.1:1).
Hiskia nousi Juudan valtaistuimelle n. v. 715 eKr. 25 vuoden ikäisenä ja hallitsi n. v:een 687 eKr. Toisin kuin isänsä Ahas, Hiskia oli Jumalaa pelkäävä mies, joka noudatti Herran tahtoa (2.Kun.18:3-6). Hänen ensimmäinen toimenpiteensä kuninkaana oli poistaa epäjumalanpalvelus. Hiskian toimesta Jerusalemin temppelin jumalanpalveluselämä ja uhritoimitukset järjestettiin uudelleen (2.Aikak.31:2-4). Vaikka Jesajan kirjassa ei suoranaisesti mainita Hiskian temppeliuudistusta (joka merkitsi perusteellista muutosta Ahaksen aikaan verrattuna), olivat Hiskian uudistukset kuitenkin Jesajan julistuksen hengen mukaisia. Hiskian päämääränä oli saattaa ennalleen yhteys liiton Jumalaan. Kuitenkin jo hänen poikansa Manasse (joka syntyi kolme vuotta Hiskian sairastumisen jälkeen ja tuli kuninkaaksi 12-vuotiaana), kääntyi jumalattomuuteen ja epäjumalanpalvelukseen (2.Aikak.33:1-9). Hiskian uudistukset jäivät siten lyhytaikaisiksi. Juudan valtakunnan historia oli yleisesti vaihtelua elävän jumalan ja epäjumalien palvelemisen, jumalanpelon ja jumalattomuuden välillä. Kansan sydämet tuskin kokivat koskaan niin täydellistä muutosta kuin kulloinenkin hallitsija sai aikaan. Niinpä uudistukset koskivat pääosin ulkonaista jumalanpalveluselämää.
Hiskia oli Juudan valtakunnan voimakkaimpia ja määrätietoisimpia kuninkaita. Hänen hallitusajalleen eivät olleet tunnusomaisia pitkät rauhankaudet. Ensin Hiskia valtasi takaisin ne kaupungit, jotka hänen isänsä oli menettänyt filistealaisille. Tämän jälkeen Hiskia valtasi filistealaisten muut kaupungit Gassaa lukuun ottamatta. Tässä vaiheessa Hiskia lopetti myös alamaisuuden Assyrialle (2.Kun.18:7), johon hänen isänsä Ahas oli aikoinaan alistunut (2.Kun.16:7-9). Hiskian usko joutui kuitenkin myöhemmin koetukselle, koska Juudan asema vaikeutui poliittisesti Assyrian suurvallan jälleen laajentuessa. Assyrian paineessa Hiskia maksoi vähän aikaa veroa Assyrialle ja sai siten pidettyä poliittiset suhteet kunnossa. Samaan aikaan Hiskia kuitenkin viisaasti vahvisti Juudan puolustusta (2.Aikak.32:5).
Yliluonnollinen pelastuminen Assyrian käsistä
Sanheribin noustua Assyrian valtaistuimelle v. 705 eKr. Jerusalem joutui lopulta välittömään vaaraan. Jesaja kertoo Sanheribin hyökkäyksestä ilmeisesti v. 701 eKr. Juudan linnoitettuja kaupunkeja vastaan (Jes.36:1-37:38). Assyrialaiset esittivät Juudalle uhkavaatimuksen ja vaativat Jerusalemia antautumaan. Hiskia kuitenkin turvautui Herraan. Hän repäisi vaatteensa ja pukeutui säkkikankaaseen ja meni Herran temppeliin.
Sanheribin ja Hiskian kohtaaminen merkitsi myös henkistä sodankäyntiä. Sekä suullisesti että kirjeellisesti Sanherib yritti hämmentää Hiskiaa ja hänen kansaansa. Assyrian kuninkaan pilkallisen ja ylimielisen viestin toi ylimmäinen juomanlaskija (Rabsake). Viestin mukaan Juudan ei tullut luottaa sen enempää Egyptiin (luonnolliseen sotavoimaan) kuin Jumalaan (yliluonnolliseen voimaan), koska kumpikaan ei voisi pelastaa Juudaa assyrialaisten voiman edessä. Sarkastisesti Assyrian kuningas toteaa tarjoavansa jopa 2 000 hevosta, jos Hiskia hankkisi niille ratsastajat. Sanherib myös väitti olevansa Jumalan lähettämä, koska hän luetteli useita valloitettuja kaupunkeja, joiden jumalat eivät voineet pelastaa niitä assyrialaisten käsistä. Johdonmukaisesti siksi Juudankin rukous omalta Jumalaltaan olisi tehoton. Kyse oli selvästä jumalanpilkasta. Hiskia viisaasti turvautui rukoukseen, toistaen rukouksessaan Sanheribin väitteitä ja vaatimuksia, ja vetosi Herraan pelastuksen puolesta.
Tässä vaihessa Juudan kansankielenä oli vielä heprea. Babylonian pakkosiirtolaisuuden jälkeen juutalaiset ottivat puhekielekseen alueen yleisen kielen aramean (aramin eli syyrian kielen), joka oli myös Jeesuksen ajan yleiskieli. Heprea tuli kuitenkin edelleen olemaan pyhien kirjoitusten sekä jumalanpalveluksen kieli, joten sitä edelleen osattiin. Jesajan aikana kansa ei kuitenkaan vielä yleisesti osannut arameaa, joten hovimiesten pyyntö juomanlaskijalle (36:11) oli looginen: he eivät halunneet kansan ymmärtävän juomanlaskijan puhetta.
Hiskia pyysi Jesajaa rukoilemaan kansan puolesta. Jesaja sai sanan Herralta ja vakuutti Jerusalemin pysyvän turvassa. Vaikka vihollisen sotavoimat olivat aiheuttaneet pelkoa ja tuhoa, ei Assyrian kuningas tulisi pääsemään kaupunkiin. Assyrialaiset olivat kuitenkin jo aiemmin vallanneet laajoja alueita Juudasta (2.Kun.18:13) ja nyt he edelleen laajensivat valtapiiriään ja uhkasivat Jerusalemia. Viljan kylväminenkin oli estynyt assyrialaisten hyökkäyksen vuoksi, mutta Jesajan mukaan maahantunkeutujat torjuttaisiin ennen kuin on aika leikata itsestään kylväytynyttä viljaa. Paitsi että assyrialaiset eivät kukistaisi Jerusalemia, myös Assyrian kuningas tulisi itse kuolemaan omassa maassaan.
Jesajan profetia oli täysin inhimillisten voimasuhteiden vastainen. Assyrialaisilla oli suunnaton sotilaallinen ylivoima. Ennustus kuitenkin toteutui molemmilta osin. Ensinnäkin Herran enkeli ilmestyi ja löi kuoliaaksi 185 000 assyrialaista sotilasta. Hiskia ja Juuda pelastuivat näin yliluonnollisella tavalla. Assyrian suurvallan sotavoimat olivat avuttomia Herran voiman edessä. Toiseksi (noin 20 vuotta myöhemmin) Assyrian kuningas Sanherib sai Ninivessä surmansa omien poikiensa miekasta. Assyrian kuninkaan kuolema epäjumalansa temppelissä kertoi suoranaisesti sen, että Sanheribin pilkattua Jumalaa (37:10 ym.) osoitti Israelin Jumala olevansa elävä ja tosi Jumala (37:35) kun kaikki muut ”jumalat” ovat voimattomia.
Jumala on kautta aikojen käyttänyt myös jumalattomia ihmisiä toteuttamaan tahtoaan. Herra käytti Assyrian julmaa suurvaltaa rangaistakseen Israelia (pohjoisvaltiota) sen luopumuksesta (2.Kun.17:1-23). Toisaalta Herra asettaa rajat, jonka mukaan Hänen välikappaleensa voivat toimia: Assyria ei mahda Juudalle mitään, kun tämän johtajat turvautuvat Herraan (Jes.37:33-35).
Hiskian toipuminen ja kiitospsalmi
Tämän jälkeen Hiskia sairastui vakavasti (Jes.38:1-22). Jesaja kehotti Hiskiaa valmistautumaan kuolemaan. Silloin Hiskia alkoi rukoilla vilpittömästi. Sen jälkeen Jesaja tuokin Hiskialle uuden viestin, että hän tulee elämään vielä viisitoista vuotta ja samaan aikaan Assyrian uhka väistyy. Yliluonnollisena merkkinä paranemisesta Hiskialle oli varjon siirtyminen taaksepäin yläsalin portaikossa. Raamatunkäännöksissä on eroavuuksia sen mukaan siirtyikö varjo ”portaikossa” eli ”askelmissa” vai ”aurinkokellossa.” Kirjaimellisesti alkukielen sana merkitsee ”askelmia.” Tähän on esitetty sellainen tulkinnallinen vaihtoehto, että kyseessä olisi ollut isokokoinen aurinkokello, joka olisi ollut taivasalla sijaitseva avoin paikka, jonka keskellä olisi ollut korkea pylväs. Pylvään ympärillä olisi ollut ympyrän tai puoliympyrän muotoisia portaita. Auringon varjo lankesi sitten portaille ja jokaista askelmaa vastasi tietty aika. Ihmeelliseksi Hiskian saaman merkin teki se, että aurinko alkoi kiertää päinvastaiseen suuntaan, jolloin varjokin käyttäytyi vastaavalla tavalla. Tähän tapahtumaan on pyritty löytämään myös tieteellinen selitys (ja sellaisia on väitetty myös löytyneen), mutta tällaiset hyvää tarkoittavat selitykset eivät ole olleet vakuuttavia. Kyseinen ihme jää meille todennäköisesti tieteellisessä mielessä selittämättömäksi. Yliluonnollisille tapahtumille ei monesti löydy muuta todistetta kuin historiankirjoitus. Jumala kykenee tekemään ihmeitä, jotka ylittävät meidän ymmärryksemme.
Kiitollisena parantumisestaan Hiskia vastasi ylistyspsalmilla (38:9-20). Hän kuvailee ensin kuolemaa paikkana, jossa ihmisellä ei ole enää mitään ilon aihetta (VT:ssa ”tuonela” kuvataan usein kolkoksi paikaksi). Kuitenkin Hiskia sitten kääntyy kuvaamaan kiitospsalmissaan elämän voittoa (38:19,20).
Jakeet 38:21,22 ovat eri paikassa toisessa kuningasten kirjassa, jolloin ne olisivat Jesajan kirjassa jakeiden 38:6 ja 7 välissä. Kyseessä olisi siten paranemisen välikappale (viikunakakku) ja Hiskian pyyntö saada Herralta merkki. Hiskiaa ei millään tavalla nuhdella pyynnöstä saada merkki, vaan se nimenomaan toteutui (varjon siirtyminen).
Ennustus Babylonian vankeudesta
Babylonian kuningas Merodak-Bal-Adanin lähettiläät toivat Hiskialle onnittelut paranemisesta (Jes.39:1-8). Hiskia otti lähettiläät kohteliaasti vastaan, mikä oli taustana Jesajan seuraavalle profetialle. Todennäköisesti Jesajan viesti piti sisällään ajatuksen, että Hiskia oli poikennut varauksettomasta luottamuksesta Herraan (vrt. 2.Aikak.32:25) ja mahdollisesti toivoi Babylonian kykenevän inhimillisin voimin lievittämään Assyrian aiheuttamaa painostusta. Yksinkertaisin mutta painavin sanoin Jesaja varoitti Hiskiaa, että Juudan aarteet viedään Babyloniaan ja Hiskian pojat tulevat olemaan palvelijoita Babylonian kuninkaan palatsissa. Kyseessä oli ennustuksen lausumisesta yli 100 vuoden päähän tulevaisuuteen kohdistuva profetia. Tämä on merkille pantavaa, koska Hiskian aikana (n. v. 700 eKr.) uhka tuli Assyrian, ei Babylonian taholta. Kuitenkin jo tässä vaiheessa Jesaja ennusti Juudan 70-vuotisen pakkosiirtolaisuuden juuri Babyloniassa, joka sitten toteutui 500-luvulla eKr. Jesajan ennustus ei kuitenkaan käsittänyt muuta ajanmäärettä kuin että pakkosiirtolaisuus toteutuisi Hiskian ajan jälkeen.
Luvusta 40 alkaen Jesajan kirjan teema käsittelee Babylonian pakkosiirtolaisuuden ja sen jälkeisen ajan tapahtumia. Messiaanista profetiaa on sisältynyt Jesajan kirjaan myös sen alkuosaan, mutta loppuosassa messiaanisen profetian osuus edelleen kasvaa.
Lähteet
Iso Raamatun Tietosanakirja 1 (Ristin Voitto, Vantaa, 1988).
Iso Raamatun Tietosanakirja 2 (Ristin Voitto, Vantaa, 1989).
Schultz, Samuel J.: The Old Testament Speaks. Third Edition (Wheaton College, 1980).
Zondervan NIV Bible Commentary. Volume 1: Old Testament (Grand Rapids, Michigan, 1994).
Juhani Nikula, 30.5.2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti