Jeesuksen ensimmäinen tuleminen n. 2000 vuotta sitten merkitsi Hänen syntymistään ihmiseksi (Luuk.2:1-20; Gal.4:4). Hän kuoli ristillä, mutta nousi kuolleista. Ylösnousemuksensa jälkeen Hän oli vielä 40 päivän ajan maan päällä kunnes Hän opetuslastensa nähden nousi taivaaseen (Ap.t.1:6-11). Samassa yhteydessä kaksi valkopukuista miestä antoi lupauksen Jeesuksen paluusta ”samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän" (1:11). Siitä lähtien Hän on ollut taivaassa istuen Isän oikealla puolella (Hepr.1:3). Siitä lähtien on myös odotettu Hänen paluutaan. Koska Hän ilmoitti, ettei ihminen voi tietää Hänen paluunsa hetkeä (Ap.t.1:7) ja koska Hän tulee pian (Ilm.22:20), on seurakunta asetettu jatkuvaan odotuksen tilaan: Hän voi tulla milloin hyvänsä, jolloin on oltava valmis ottamaan Hänet vastaan.
Jeesuksen toinen tulemus on ollut vaikea opinkappale hyväksyttäväksi, jos ihmisellä on ollut vähänkin varauksia Raamatun arvovallan suhteen. Kyseessä onkin tapahtuma, jolle ei ole historiassa vastinetta ja joka perustuu pelkästään Raamatun lupauksiin. Myös korkeakirkollisuus, joka on taipuvainen korostamaan perinteitä ja rituaaleja, on useimmiten ollut Jeesuksen paluuta kohtaan varauksellinen. Lisäksi niillä, jotka ovat taipuvaisia korostamaan Jeesuksen inhimillisyyttä Hänen jumalallisuutensa kustannuksella, on ollut vaikeuksia hyväksyä Jeesuksen toiseen tulemiseen liittyvää korostusta Hänen kuninkuudestaan, kaikkivaltiudestaan ja tuomiovallastaan.
Jeesuksen toinen tuleminen on asia, josta UT kertoo erittäin paljon. Tämä on tehnyt tulkinnan vaikeaksi, koska toisaalta kuvausten välähdyksenomaisuus ja katkonaisuus, toisaalta yksityiskohtien runsaus on tehnyt kokonaiskuvan saamisen hyvin vaikeaksi. Raamatulle uskollisia tulkintamalleja on kehitetty paljon ja useimmilla niistä ovat omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Yksikään tulkintamalli ei ole kuitenkaan ongelmaton, mikä kannattaa ottaa huomioon asiaa käsiteltäessä. Valitettavasti kysymys Jeesuksen toisesta tulemisesta on johtanut lukuisiin uskovien välisiin vakaviin erimielisyyksiin, jotka ovat olleet luonteeltaan hajottavia. Tulkintaerimielisyyksiä tulisikin käsitellä asiallisesti Raamattuun nojautuen samalla kun tunnustetaan tulkintojen vaikeus.
Tässä esityksessä pyritään välttämään ottamasta kantaa näihin tulkintamalleihin lukuun ottamatta yhtä näkökulmaa: Jeesuksen paluun oletetaan tapahtuvan ennen tuhatvuotisen valtakunnan (Ilm.20:1-6) alkamista. Tämä tulkintamalli (ns. premillenialistinen tulkinta) perustuu Raamatun historialliseen ja kirjaimelliseen eikä symboliseen tulkintatapaan.
Jeesuksen paluun ajoitus
Jeesuksen paluun hetki on suunnattomasti kiinnostanut ihmisiä ja se on ollut jo noin kahden vuosituhannen ajan ihmisten lukuisten spekulaatioitten kohteena. Paljon ennustuksia Hänen tulemisensa hetkestä on lausuttu (aina erehtyen!) ja jopa uusia kirkkokuntia on syntynyt näitten ennustusten ympärille. Jeesuksen paluun hetken ennustaminen on ollut harhaanjohtavaa jo siitä syystä, että Raamatun mukaan emme voi tietää Hänen paluunsa hetkeä. Jeesuksen maininta Ap.t.1:7:ssä kertoo olennaisimman asian Hänen paluunsa hetkestä: ”Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut.” Tämän mukaan ihminen ei voi yksinkertaisesti tietää Hänen paluunsa hetkeä. Kuitenkin juuri siitä syystä ihmisen tulee olla joka hetki valveilla, valmiina vastaanottamaan Hänet kun Hän tulee (Mark.13:33-37). Jeesuksen tulostahan joka tapauksessa sanotaan, että se on lähellä (Jaak.5:8).
Lisävalaistusta Jeesuksen tulon odottamattomuudelle antavat Matt.24:29-51 ja 25:1-13. Jeesuksen tulemisen lähestymistä voidaan tarkkailla vaikka Hänen tulemisensa hetki jää meille salaisuudeksi itse tapahtumaan asti. Raamattu puhuu paljon Hänen tulemisensa lähestymistä osoittavista ajan merkeistä. Jeesuksen tuloa edeltävät yleinen luopumus Hänestä ja vääriä messiaita ilmaantuu (myös 2.Tess.2:3,4). Maailmassa tapahtuu kosmisia mullistuksia (myös 2.Piet.3:10). Samalla kuitenkin ainakin osa ihmiskunnasta elää yltäkylläisyydessä ja heidän mielestään mikään ei näyttäisi viittaavan nykyisen maailmanmenon loppumiseen. Merkittävä yksityiskohta on se, että Jeesuksen paluun sanotaan seuraavan evankeliumin työn loppuun saattamista, jolloin kaikki kansat ovat saaneet kuulla hyvän sanoman (Matt.24:14). Hänen tulemisensa merkkien tarkkaileminen ei kuitenkaan paljasta Hänen tulemisensa hetkeä, vaan merkeistä huolimatta Hän tulee yllättäen (2.Piet.3:10). Hänen paluunsa lähestymisen merkit onkin annettu ihmiskunnalle siksi, että se olisi valmiina kun (yllättävä ja odottamaton) hetki tulee.
Mielenkiintoinen on Jeesuksen maininta siitä, ettei edes Poika tiedä, milloin Hän palaa (Matt.24:36)! Toisaalta jää avoimeksi se, koskiko tämä maininta vain aikaa jolloin Hän oli ihmisenä täällä maan päällä ja tietääkö Hän sen jo nyt kun Hän on Isän luona. Kuitenkin Jeesuksen paluun hetki perustuu yksinomaan Isän päätökseen.
Jeesuksen paluun viipyminen on aiheuttanut odottamisesta luopumista (2.Piet.3:4). Koska Jumala kuitenkin hallitsee kaikkea historian kulkua tahtonsa mukaan, ovat Jeesuksen paluun viipymiselläkin olleet erityiset jumalalliset syynsä (yksi syy on ainakin Hänen kärsivällisyytensä ihmisiä kohtaan, 2.Piet.3:9).
Jeesuksen paluun paikka
Jeesus palaa ”pilvien keskellä” (Mark.13:26; Dan.7:13), mutta Hän jatkaa tuloaan aivan maan pinnalle asti. Raamattu nimenomaisesti ilmoittaa, että Hän tulee tuolloin seisomaan Öljymäellä (Sak.14:4). Tämä on johdonmukaista juuri siksi, että sieltä Hän myös nousi taivaaseen (Ap.t.1:12). Hän nousi taivaaseen Israelin keskeltä ja sen keskelle Hän myös palaa.
Jeesuksen paluun luonne
Opetuslasten silminnäkijätodistus ja valkopukuisten miesten sanat (Ap.t.1:9-11) kertovat monenlaisia asioita Jeesuksen paluun luonteesta: Hän selvästikin palaa
(1) henkilökohtaisesti,
(2) ruumiillisesti,
(3) nähtävällä tavalla, ja
(4) äkillisesti.
Koska kaikkia näitä seikkoja on yritetty selittää symbolisesti (”hengellisesti”), on aiheellista tutkia näitä seikkoja myös muun Raamatun todistuksen valossa.
Jeesus ei tule takaisin jollakin vertauskuvallisella tavalla, vaan Hän todella palaa henkilökohtaisesti samanlaisena kuin Hän meni taivaaseen. Tätä asiaa on tosin yritetty hengellistää esim. siten, että kyseessä olisi Pyhän Hengen tulo maailmaan helluntaina (Jumalahan on kolminaisuus) tai että kyseessä olisi Jeesuksen tulo asumaan uskovissa (Joh.14:23). Joitakin raamatunkohtia on pidetty selittämättöminä, jos Jeesuksen tulon ymmärrettäisiin olevan vielä edessäpäin (esim. Matt.16:28, jonka kuitenkin voi katsoa toteutuneen kirkastusvuorella, Matt.17:1-8). Jeesuksen paluun väittäminen menneeksi tapahtumaksi oli jo alkuseurakunnan mielestä täysin väärää opetusta (2.Tess.2:2). Siksi Jeesuksen paluuta ei voi pitää symbolisena vaan konkreettisena tapahtumana, jossa Hän palaa taivaasta henkilökohtaisesti persoonana, Jumalan Poikana. Tätä näkemystä tukevat ja edellyttävät lukuisat raamatunkohdat (esim. Joh.14:3; Ap.t.3:20; Fil.3:20; 1.Tess.4:16; Hepr.9:28; 1.Joh.2:28, 3:2).
Jeesuksen paluu ruumiillisesti liittyy läheisesti edelliseen. Kun Jeesus nousi kuolleista, Hänen ruumiinsa katosi haudasta (Joh.20:1-10), Hänen ylösnousemusruumistaan saattoi käsin koskettaa (Joh.20:27) ja Hän jopa söi (Luuk.24:41-43). Tässä ylösnousemusruumiissaan Hänet otettiin taivaaseen (Ap.t.1:9) ja hänen sanotaan palaavan ”samalla tavoin” (1:11). Jeesuksen ymmärtäminen ylösnousemusruumiin saaneena Jumalan Poikana on tärkeä kristillisen opin asia, joka vaikuttaa monella tavalla myös meidän tulevaisuuteemme kirkastetussa ruumiissa (1.Kor.15:12-58). Usko ylösnousemukseen ja Jeesuksen toiseen tulemiseen ovatkin näin monessa mielessä opinkappaleita, jotka kuuluvat yhteen.
Jeesus palaa nähtävällä tavalla (huom! jälleen ”samalla tavoin,” Ap.t.1:11). Raamattu myös nimenomaisesti sanoo sen, että Hänet näkevät niin Hänen omansa kuin kaikki muutkin (Ilm.1:7). Jeesuksen paluu on niin huomattava tapahtuma, että sen kuvaukset edellyttävät, että Hän on näkyvässä muodossa (Ilm.19:11-16). Viimeistä tuomiotakaan ei voi ymmärtää, jos Hän ei toimisi näkyvänä (Matt.25:31-46).
Vielä Ap.t.1:9-11 edellyttää, että Jeesuksen paluu on yhtä hetkellinen ja äkillinen kuin taivaaseen nouseminen. Jeesus tulee äkkiä (Matt.24:27; 1.Kor.15:52). Hänen tulemisensa ei siten voi olla mikään vähittäisesti etenevä sarja pitkäaikaisia tapahtumia tai jokin pitkä aikakausi, vaan kyseessä on silmänräpäyksellinen, äkillinen tapahtuma, joka on hetkessä ohi.
Eräitä muitakin seikkoja voidaan Raamatusta löytää koskien Hänen tulemisensa luonnetta. Jeesus palaa voittoisana Kuninkaana ja Hän tulee Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa (Matt.16:27, 25:31; 2.Tess.1:7-10; Tiit.2:13). Tässä suhteessa on havaittava selkeä ero Hänen ensimmäisen ja toisen tulemisensa välillä. Ensimmäisessä tulemisessaan Hän luopui ylhäisestä asemastaan ja saapui ihmiseksi keskelle vajavaisuutta ja tarkoituksenaan sovittaa ihmiskunnan synnit käymällä alempana alhaisuudessa kuin kukaan ihminen oli käynyt. Toisessa tulemisessaan Hän on kirkastettu kaikkivaltias Kuningas, joka tulee tuomitsemaan koko maailman. Silti kyseessä on koko ajan sama persoona, Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Ero on kuitenkin siinä, että enää Hän ei koskaan luovu taivaallisesta Kuninkaan asemastaan vaan nimenomaan toimii nyt ikuisesti Kuninkaan roolissaan.
Lähteet
Thiessen, Henry C., Lectures in Systematic Theology (Grand Rapids, Michigan, 1990).
