Tässä Jeesuksen toista tulemista käsittelevässä jälkimmäisessä osassa käydään läpi Jeesuksen paluun tarkoitusta. Raamatun valossa on useita syitä, miksi Hänen on tultava takaisin. Jeesus palaa
- noutamaan omiaan,
- tuomitsemaan ja palkitsemaan,
- pelastamaan Israelin,
- lunastamaan ja siunaamaan luomakuntaansa, ja
- pystyttämään valtakuntansa
Jeesus palaa noutamaan omiaan
Jeesus on jo ollessaan ensimmäistä kertaa maan päällä luvannut, että Hän menee pois valmistamaan seuraajilleen sijaa, mutta Hän tulee sitten takaisin noutamaan heidät luokseen (Joh.14:3; Paavali kirjoittaa samasta asiasta, 2.Tess.2:1). Kun Hän on tullut, Hänen omansa saavat aina olla siellä missä Hänkin on. Tämä on Jeesuksen toisen tulemisen yksi keskeinen tarkoitus: Hän, joka on nyt taivaassa ja joka on vielä poissa omiensa luota, palaa takaisin noutamaan luokseen Häneen uskovat, minkä jälkeen Hänen seuraajansa saavat aina olla Hänen kanssaan.
Uskovan ihmisen tila on tällä hetkellä eri vaiheissaan kahtalainen. Kun uskova on elossa ja on siten ruumiissaan, Hän on poissa Herran luota (2.Kor.5:6); ts., kun uskova elää täällä maan päällä, Hän ei siten ole Herran luona, joka on taivaassa. Mutta uskovan kuoltua hän poistuu ruumiistaan ja hänen henkensä on ”kotona herran luona” (2.Kor.5:8; Hepr.12:23; Fil.1:23; Ilm.6:9,10; huom! viimeinen kohta: uskovat ovat tietoisessa tilassa). Näin uskovan henki menee ruumiillisen kuoleman jälkeen Jeesuksen luo. Tämä on väliaikainen olotila, koska uskova ei ole tuolloin ruumiissaan. Kristus on kuitenkin lunastanut ihmisen kokonaan, niin ruumiin kuin hengen (Room.8:23; Ef.1:13,14, 4:30). Jeesuksen toisessa tulemuksessa ruumiillisesti kuolleet, Häneen uskoneet ihmiset saavat jälleen takaisin ruumiillisen olotilansa (1.Tess.4:16). Näin Jumalan omat ovat kahdessa erilaisessa tilassa: joko he ovat Jeesuksen kanssa hengessään ja poissa ruumiistaan tai he ovat edelleen maan päällä ruumissaan mutta poissa Herran luota.
Uskossa kuolleet saavat Jeesuksen tullessa kokea ylösnousemuksen, mikä tapahtuu ylöstempauksen hetkellä Jeesuksen tullessa (1.Tess.4:13-18; Matt.24:40,41). Oppi ylösnousemuksesta liittyykin erittäin läheisesti Jeesuksen toiseen tulemiseen. Jeesus opetti olevansa ”ylösnousemus ja elämä” (Joh.11:25). Tuleva ylösnousemus takaa sen, että vaikka ihminen kuoleekin, Häneen uskova saa elää eikä enää kuole ikinä. Kuitenkaan kaikkien ihmisten ylösnousemus ei tapahdu Jeesuksen saapuessa, vaan ylösnousemuksessa on eri vaiheita: on olemassa ylösnousemus elämään ja ylösnousemus ikuiseen kadotukseen (Dan.12:2; Joh.5:28,29; Ilm.20:6,12,13). Paavali puhuu näistä ensimmäisestä viitatessaan omaan ylösnousemukseensa (Fil.3:10,11; Paavalin sanamuoto ”ehkä” on katsottava nöyryyden ilmaukseksi eikä epävarmuudeksi).
Jeesuksen ylösnousemus oli esimakua siitä ensimmäisestä ylösnousemuksesta, jonka Häneen uskovat tulisivat kokemaan (1.Kor.15:23). Jeesuksen ruumis katosi haudasta Hänen ylösnoustuaan (Joh.20:5-9), joten kyseessä oli sama ruumis kuin ennenkin; kuitenkin Jeesuksen ylösnousemusruumis oli muuttunut ja kyseessä oli kirkastettu ruumis, jolla oli ihan uusia ominaisuuksia, kuten kyky kadota ja ilmestyä sekä kyky kulkea läpi seinien (Joh.20:19-29, Luuk.24:31). Jeesukseen uskova tulee ylösnousemuksessaan kokemaan saman muutoksen ruumiissaan kuin mitä Jeesus ennen meitä koki. Ihmisen vanha ruumis puutteineen on kuoleman oma, mutta kuoleman täytyy tapahtuakin, jotta ylösnousemusruumis voisi nousta esiin (1.Kor.15:35-57). Tämän ajallisen ruumiin on koettava perusteellinen muutos, koska ”katoava ei voi saada omakseen katoamattomuutta” (1.Kor.15:50). Uskovan ruumiin on näin muututtava kirkastuneeseen muotoon (Fil.3:21). ”Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen” (1.Kor.15:53).
Jeesuksen tullessa on kuitenkin myös elossa olevia Häneen uskovia, jotka eivät ole kokeneet kuolemaa ja jotka ovat vielä ruumiissaan. Elossa olevien ruumiin tulee myös muuttua ennen kuin uskova pääsee Jeesuksen luo, mikä tapahtuu ylöstempauksen hetkellä Jeesuksen tullessa (1.Tess.4:13-18; 1.Kor.15:51,52). Muuttumisen suhteen elossa oleville tapahtuu siten sama kuin kuolleille uskoville: heidän ruumiinsa on muuttuvat, koska heidänkään kuolevaiset ruumiinsa eivät voi periä Jumalan valtakuntaa (1.Kor.15:50). Järjestys on vain tämä: jo kuolleet nousevat ensin ylös uudessa ylösnousemusruumiissaan, ja sitten elossa olevien ruumis muuttuu (1.Kor.15:52). Näin kaikkia Jeesuksen omia koskee tämä ruumiin muuttuminen (Fil.3:20,21).
Jeesuksen tullessa kaikki Häneen uskovat ja Häneen uskoneet kuolleet otetaan yhdellä kertaa Hänen luokseen:”… esikoisena Kristus ja sen jälkeen Kristuksen omat, kun hän tulee” (1.Kor.15:23). Tässä suhteessa ei siten ole olemassa mitään muuta järjestystä. VT:ssa mainitaan kuitenkin kaksi henkilöä, jotka on otettu ruumiillisesti taivaaseen ilman kuolemaa: Henok (1.Moos.5:24; Hepr.11:5) ja Elia (2.Kun.2:11-18). On johdonmukaisesti pääteltävä, että heidän kohdallaan tämä ruumiin muuttuminen tapahtui samalla hetkellä kuin heidät otettiin taivaaseen.
Jeesuksen uskovien pääsy Jeesuksen luo Hänen tullessaan ei kuitenkaan välttämättä merkitse vielä kaiken tulemista valmiiksi tulevaan ikuisuuteen nähden. Tässä vaiheessa on tuhatvuotinen valtakunta vasta alkamassa (Ilm.20:1-6), ja viimeinen kapina Jumalaa vastaan on vielä edessä (Ilm.20:7-10). Uskovien kannalta Jeesuksen luokse pääsy merkitsee, että hääjuhlat ovat alkamassa, mutta ikuisuus ei ole vielä alkanut. Eri raamatunkohdista on yritetty päätellä, miten Jeesus valmistaa ruumistaan ja morsiantaan (=seurakunta) ikuisuutta varten, mutta nämä viitteet eivät välttämättä anna meille täydellistä kuvaa valmistautumisesta (meidän on tuskin tarpeellistakaan sitä tietää vielä). Kuitenkin verrattuna maanpäälliseen elämään on tämä vaihe – pääsy pysyvästi Jeesuksen luo – jo osa täydellisyyttä, jota täällä maan päällä ei voi päästä kokemaan.
Jeesus palaa tuomitsemaan ja palkitsemaan
Jeesuksen toiseen tulemiseen useimmin liitetty asia lienee tuomio. Jeesuksen tuleminen tuomitsemaan on kuitenkin huomattavan monitahoinen asia.
Jeesuksen tuleminen tuomitsemaan ei koske uskovaa siinä mielessä, että häntä rangaistaisiin synneistään (Joh.5:24), koska Kristus on kuollut hänen puolestaan ja on ristillä sovittanut hänen syntinsä (2.Kor.5:21). Pelastus on uskovalle Jumalan lahja (Room.6:23) ja edessämme on avoin ovi ikuiseen elämään (2.Piet.1:11).
Kuitenkin Raamatusta on löydettävissä myös uskovia koskeva tuomio, nimittäin uskovien tekojen tuomio, jossa (huom!) ei enää ratkaista uskovan pelastusta, vaan hänen tekonsa punnitaan Jumalan edessä. Uskova tuomitaan siitä, miten hän on käyttänyt hänelle uskottuja lahjoja (talentteja, rahoja: Matt.25:14-30; Luuk.19:11-27) ja onko hän tarttunut Jumalan hänelle tarjoamaan työhön (Matt.20:1-16). Jeesuksen palatessa uskova siten tuomitaan näiden tekojen mukaan (2.Kor.5:10). Näin myös jokainen uskova joutuu tekemään Jumalalle tiliä elämästään (Room.14:12). Moni uskova joutuu tuolloin toteamaan, että hän on rakentanut elämänsä väärin, mutta koska hän on uskonut pelastuksensa Jeesuksen käsiin, hänen ikuisuusosansa on silti varma (1.Kor.3:11-15).
Uskovia ei kohtaa Jeesuksen tullessa vain tekojen tuomio, vaan he saavat tuolloin myös palkkionsa. Tämä palkkio on kuitenkin selkeästi erotettava pelastuksesta, jota ei voi millään tavalla ihmisen teoilla ja ponnistuksilla ansaita. Kysymys onkin meille uskotusta vastuusta Jumalan palvelijoina (1.Kor.4:2). Tässä suhteessa pätee: ”Joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää” (2.Kor.9:6). Yhtenä tekijänä palkkiossa on se, että uskovat ovat vastuussa muiden ihmisten sielujen pelastuksesta (Dan.12:3; 1.Tess.2:19). Ylipäätään hyvän tekeminen kaikille on uskovan velvollisuus (Gal.6:10). Jumala lupaa nimenomaan palkita vieraanvaraisuuden (Matt.10:40-42; on tulkittu, että ”vähäiset” tarkoittavat erityisesti juutalaisia, joille osoitetut hyvät teot palkitaan tulevaisuudessa). Lopuksi, myös kestäväisyys pahan maailman keskellä palkitaan tulevaisuudessa (Matt.5:11,12; 2.Tim.2:12; Jaak.1:12).
Uskova palkitaan nimenomaan silloin kun Jeesus palaa (Matt.16:27; Ilm.22:12). Palkkiota ei toisin sanoen saada vielä silloin kun uskova kuolee (vaikka toisinaan näin kuulee sanottavan).
Palkkion luonnetta on melko vaikea hahmottaa ihmiselle ymmärrettävällä tavalla. Jumala ei selvästikään aina toimi ihmisten luonnollisten periaatteiden mukaan (Matt.20:16). Kyseessä on ”katoamaton seppele” (1.Kor.9:25), ”voitonseppele” (Jaak.1:12; Ilm.2:10, 3:11), ”kunniaseppele” (1.Tess.2:19), ”vanhurskauden seppele” (2.Tim.4:8) ja ”kirkkauden seppele” (1.Piet.5:4). Mitä näillä sitten tarkkaan ottaen tarkoitetaankin, kyseessä on joka tapauksessa kirkastettu ja ikuinen kunnia Herran läsnäolossa. Lisäksi palkkioon kuuluu lupaus saada olla Kristuksen kanssa Hänen valtaistuimellaan (2.Tim.2:12; Ilm.3:21).
Viimeinen tuomio ja siihen liittyvä Jeesukseen uskomattomien ihmisten ylösnousemus (Ilm.20:11-15) eivät tapahdu vielä Jeesuksen tullessa vaan vasta tuhatvuotisen valtakunnan ajan jälkeen. Kuitenkin jo Jeesuksen tullessa Hän tuomitsee pedon ja väärän profeetan ikuiseen tulijärveen ja tuhoaa pedon armeijan (Ilm.19:19-21). Saatanaa ei tässä vaiheessa vielä tuomita, vaan hänet sidotaan tuhanneksi vuodeksi, jonka jälkeen hänet päästetään vapaaksi – tullakseen lopulta tuomituksi tulijärveen.
Jeesus palaa pelastamaan Israelin
Jeesuksen paluulla on erityisiä yhtymäkohtia Israelin pelastumiseen. Jumala ei ole missään vaiheessa unohtanut Israelia (Room.11:1), vaikka tätä on määräajaksi kohdannut paatumus johtuen siitä, että Israel ei ole halunnut ottaa Messiastaan vastaan. Kuitenkin aikojen täyttymyksessä Israel tulee kansana pelastumaan (Room.11:25-27). Tällöin tapahtuu myös merkittäviä asioita Israelin elinolosuhteissa. Jeesuksen tullessa Israel on suuressa ahdingossa, mutta silloin Herra vapauttaa Israelin sen maallisista vihollisista (Jer.30:7; Sak.14:1-3). Hän myös kokoaa Israelin ja yhdistää uudelleen sen kansakunnan (Jes.11:11; Jer.33:14-22; Hes.37:15-28; Sak.12:10-13:1). Hän myös tekee uuden liiton sen kanssa (Jer.31:31-34; Hepr.8:8-12). Israelin pelastuminen kuitenkin tapahtuu vasta kun Jumalan suunnitelma pakanoiden osalta on tullut täyttymykseensä.
Suhteessa Israelin pelastumiseen vallitsee kuitenkin harhakäsityksiä. Israelin kääntymys ei merkitse sitä, että kaikki Israeliin kautta aikojen kuuluneet ihmiset pelastuisivat. Kyse on pelastuksesta, jonka vain Kristus voi aikaansaada eikä Israelille ole olemassa toista pelastustietä kuin pakanoille. Pelkkä Israeliin kuuluminen ei siten riitä, vaan Jeesuksen torjuva juutalainen on yhtä lailla lopullisen tuomion alainen kuin pakanakin.
Jeesus palaa lunastamaan ja siunaamaan luomakuntaansa
Jeesuksen tullessa maapallo tulee kokemaan suuren muutoksen. Maa on ollut kirottu siitä asti kun syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala ajoi ihmisen pois paratiisista (1.Moos.3:17-24). Kun Jeesus palaa takaisin, Hän palauttaa maan kirousta edeltävälle täydellisyyden tasolle. Tällä hetkellä koko luomakunta odottaa lunastustaan (Room.8:19-22). Jeesuksen tullessa luonto muuttuu (Hes.47:1-12; Sak.14:6-8) ja petoeläimetkin lakkaavat olemasta petoja (Jes.11:6-9). Maa tuottaa hedelmää (Hes.34:25-29) ja autiomaakin kukoistaa (Jes.35:1-10). Jumalan siunaukset näkyvät koko luomakunnassa ja kaikki kirous on tuolloin poissa. Merkille pantavaa on, että tämä tapahtuu nimenomaan maan päällä, meidän asuinsijoillamme, tällä maapallolla, jonka Jumala aikoinaan ihmisen syntiinlankeemuksen vuoksi kirosi.
Jeesus palaa pystyttämään valtakuntansa
Jeesuksen paluu merkitsee Hänen valtakuntansa pystyttämistä (Ilm.11:15). Hän on ollut ihmissilmältä peitossa siitä alkaen kun Hän nousi taivaaseen, mutta tuona päivänä kaikki näkevät Hänet (Matt.24:30; Ilm.1:7). Jeesuksen pystyttäessä valtakuntansa toteutuu ikuisesta valtakunnasta Daavidille annettu ennustus (2.Sam.7:8-16; Ps.89:4,5, 20-38), joka toteutuu Jeesuksen, Daavidin Pojan kautta. Valtakunnassa toteutuvatkin kaikki lupaukset, mitä Jumala on Israelille antanut; tuolloin myös toteutuu se, mitä apostolit kysyivät Jeesukselta ennen tämän taivaaseen astumista (Ap.t.1:6). Kaikki maailman kansat tulevat silloin Jerusalemiin viettämään lehtimajanjuhlaa (Sak.14:16-19). Mitään kirousta ei enää ole. Tulevaa valtakuntaa luonnehtivatkin ikuinen rauha ja vanhurskaus (Jes.9:6).
Lähteet
Thiessen, Henry C., Lectures in Systematic Theology (Grand Rapids, Michigan, 1990).
keskiviikko 21. marraskuuta 2007
perjantai 9. marraskuuta 2007
JEESUKSEN TOINEN TULEMINEN, OSA 1
Jeesuksen ensimmäinen tuleminen n. 2000 vuotta sitten merkitsi Hänen syntymistään ihmiseksi (Luuk.2:1-20; Gal.4:4). Hän kuoli ristillä, mutta nousi kuolleista. Ylösnousemuksensa jälkeen Hän oli vielä 40 päivän ajan maan päällä kunnes Hän opetuslastensa nähden nousi taivaaseen (Ap.t.1:6-11). Samassa yhteydessä kaksi valkopukuista miestä antoi lupauksen Jeesuksen paluusta ”samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän" (1:11). Siitä lähtien Hän on ollut taivaassa istuen Isän oikealla puolella (Hepr.1:3). Siitä lähtien on myös odotettu Hänen paluutaan. Koska Hän ilmoitti, ettei ihminen voi tietää Hänen paluunsa hetkeä (Ap.t.1:7) ja koska Hän tulee pian (Ilm.22:20), on seurakunta asetettu jatkuvaan odotuksen tilaan: Hän voi tulla milloin hyvänsä, jolloin on oltava valmis ottamaan Hänet vastaan.
Jeesuksen toinen tulemus on ollut vaikea opinkappale hyväksyttäväksi, jos ihmisellä on ollut vähänkin varauksia Raamatun arvovallan suhteen. Kyseessä onkin tapahtuma, jolle ei ole historiassa vastinetta ja joka perustuu pelkästään Raamatun lupauksiin. Myös korkeakirkollisuus, joka on taipuvainen korostamaan perinteitä ja rituaaleja, on useimmiten ollut Jeesuksen paluuta kohtaan varauksellinen. Lisäksi niillä, jotka ovat taipuvaisia korostamaan Jeesuksen inhimillisyyttä Hänen jumalallisuutensa kustannuksella, on ollut vaikeuksia hyväksyä Jeesuksen toiseen tulemiseen liittyvää korostusta Hänen kuninkuudestaan, kaikkivaltiudestaan ja tuomiovallastaan.
Jeesuksen toinen tuleminen on asia, josta UT kertoo erittäin paljon. Tämä on tehnyt tulkinnan vaikeaksi, koska toisaalta kuvausten välähdyksenomaisuus ja katkonaisuus, toisaalta yksityiskohtien runsaus on tehnyt kokonaiskuvan saamisen hyvin vaikeaksi. Raamatulle uskollisia tulkintamalleja on kehitetty paljon ja useimmilla niistä ovat omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Yksikään tulkintamalli ei ole kuitenkaan ongelmaton, mikä kannattaa ottaa huomioon asiaa käsiteltäessä. Valitettavasti kysymys Jeesuksen toisesta tulemisesta on johtanut lukuisiin uskovien välisiin vakaviin erimielisyyksiin, jotka ovat olleet luonteeltaan hajottavia. Tulkintaerimielisyyksiä tulisikin käsitellä asiallisesti Raamattuun nojautuen samalla kun tunnustetaan tulkintojen vaikeus.
Tässä esityksessä pyritään välttämään ottamasta kantaa näihin tulkintamalleihin lukuun ottamatta yhtä näkökulmaa: Jeesuksen paluun oletetaan tapahtuvan ennen tuhatvuotisen valtakunnan (Ilm.20:1-6) alkamista. Tämä tulkintamalli (ns. premillenialistinen tulkinta) perustuu Raamatun historialliseen ja kirjaimelliseen eikä symboliseen tulkintatapaan.
Jeesuksen paluun ajoitus
Jeesuksen paluun hetki on suunnattomasti kiinnostanut ihmisiä ja se on ollut jo noin kahden vuosituhannen ajan ihmisten lukuisten spekulaatioitten kohteena. Paljon ennustuksia Hänen tulemisensa hetkestä on lausuttu (aina erehtyen!) ja jopa uusia kirkkokuntia on syntynyt näitten ennustusten ympärille. Jeesuksen paluun hetken ennustaminen on ollut harhaanjohtavaa jo siitä syystä, että Raamatun mukaan emme voi tietää Hänen paluunsa hetkeä. Jeesuksen maininta Ap.t.1:7:ssä kertoo olennaisimman asian Hänen paluunsa hetkestä: ”Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut.” Tämän mukaan ihminen ei voi yksinkertaisesti tietää Hänen paluunsa hetkeä. Kuitenkin juuri siitä syystä ihmisen tulee olla joka hetki valveilla, valmiina vastaanottamaan Hänet kun Hän tulee (Mark.13:33-37). Jeesuksen tulostahan joka tapauksessa sanotaan, että se on lähellä (Jaak.5:8).
Lisävalaistusta Jeesuksen tulon odottamattomuudelle antavat Matt.24:29-51 ja 25:1-13. Jeesuksen tulemisen lähestymistä voidaan tarkkailla vaikka Hänen tulemisensa hetki jää meille salaisuudeksi itse tapahtumaan asti. Raamattu puhuu paljon Hänen tulemisensa lähestymistä osoittavista ajan merkeistä. Jeesuksen tuloa edeltävät yleinen luopumus Hänestä ja vääriä messiaita ilmaantuu (myös 2.Tess.2:3,4). Maailmassa tapahtuu kosmisia mullistuksia (myös 2.Piet.3:10). Samalla kuitenkin ainakin osa ihmiskunnasta elää yltäkylläisyydessä ja heidän mielestään mikään ei näyttäisi viittaavan nykyisen maailmanmenon loppumiseen. Merkittävä yksityiskohta on se, että Jeesuksen paluun sanotaan seuraavan evankeliumin työn loppuun saattamista, jolloin kaikki kansat ovat saaneet kuulla hyvän sanoman (Matt.24:14). Hänen tulemisensa merkkien tarkkaileminen ei kuitenkaan paljasta Hänen tulemisensa hetkeä, vaan merkeistä huolimatta Hän tulee yllättäen (2.Piet.3:10). Hänen paluunsa lähestymisen merkit onkin annettu ihmiskunnalle siksi, että se olisi valmiina kun (yllättävä ja odottamaton) hetki tulee.
Mielenkiintoinen on Jeesuksen maininta siitä, ettei edes Poika tiedä, milloin Hän palaa (Matt.24:36)! Toisaalta jää avoimeksi se, koskiko tämä maininta vain aikaa jolloin Hän oli ihmisenä täällä maan päällä ja tietääkö Hän sen jo nyt kun Hän on Isän luona. Kuitenkin Jeesuksen paluun hetki perustuu yksinomaan Isän päätökseen.
Jeesuksen paluun viipyminen on aiheuttanut odottamisesta luopumista (2.Piet.3:4). Koska Jumala kuitenkin hallitsee kaikkea historian kulkua tahtonsa mukaan, ovat Jeesuksen paluun viipymiselläkin olleet erityiset jumalalliset syynsä (yksi syy on ainakin Hänen kärsivällisyytensä ihmisiä kohtaan, 2.Piet.3:9).
Jeesuksen paluun paikka
Jeesus palaa ”pilvien keskellä” (Mark.13:26; Dan.7:13), mutta Hän jatkaa tuloaan aivan maan pinnalle asti. Raamattu nimenomaisesti ilmoittaa, että Hän tulee tuolloin seisomaan Öljymäellä (Sak.14:4). Tämä on johdonmukaista juuri siksi, että sieltä Hän myös nousi taivaaseen (Ap.t.1:12). Hän nousi taivaaseen Israelin keskeltä ja sen keskelle Hän myös palaa.
Jeesuksen paluun luonne
Opetuslasten silminnäkijätodistus ja valkopukuisten miesten sanat (Ap.t.1:9-11) kertovat monenlaisia asioita Jeesuksen paluun luonteesta: Hän selvästikin palaa
(1) henkilökohtaisesti,
(2) ruumiillisesti,
(3) nähtävällä tavalla, ja
(4) äkillisesti.
Koska kaikkia näitä seikkoja on yritetty selittää symbolisesti (”hengellisesti”), on aiheellista tutkia näitä seikkoja myös muun Raamatun todistuksen valossa.
Jeesus ei tule takaisin jollakin vertauskuvallisella tavalla, vaan Hän todella palaa henkilökohtaisesti samanlaisena kuin Hän meni taivaaseen. Tätä asiaa on tosin yritetty hengellistää esim. siten, että kyseessä olisi Pyhän Hengen tulo maailmaan helluntaina (Jumalahan on kolminaisuus) tai että kyseessä olisi Jeesuksen tulo asumaan uskovissa (Joh.14:23). Joitakin raamatunkohtia on pidetty selittämättöminä, jos Jeesuksen tulon ymmärrettäisiin olevan vielä edessäpäin (esim. Matt.16:28, jonka kuitenkin voi katsoa toteutuneen kirkastusvuorella, Matt.17:1-8). Jeesuksen paluun väittäminen menneeksi tapahtumaksi oli jo alkuseurakunnan mielestä täysin väärää opetusta (2.Tess.2:2). Siksi Jeesuksen paluuta ei voi pitää symbolisena vaan konkreettisena tapahtumana, jossa Hän palaa taivaasta henkilökohtaisesti persoonana, Jumalan Poikana. Tätä näkemystä tukevat ja edellyttävät lukuisat raamatunkohdat (esim. Joh.14:3; Ap.t.3:20; Fil.3:20; 1.Tess.4:16; Hepr.9:28; 1.Joh.2:28, 3:2).
Jeesuksen paluu ruumiillisesti liittyy läheisesti edelliseen. Kun Jeesus nousi kuolleista, Hänen ruumiinsa katosi haudasta (Joh.20:1-10), Hänen ylösnousemusruumistaan saattoi käsin koskettaa (Joh.20:27) ja Hän jopa söi (Luuk.24:41-43). Tässä ylösnousemusruumiissaan Hänet otettiin taivaaseen (Ap.t.1:9) ja hänen sanotaan palaavan ”samalla tavoin” (1:11). Jeesuksen ymmärtäminen ylösnousemusruumiin saaneena Jumalan Poikana on tärkeä kristillisen opin asia, joka vaikuttaa monella tavalla myös meidän tulevaisuuteemme kirkastetussa ruumiissa (1.Kor.15:12-58). Usko ylösnousemukseen ja Jeesuksen toiseen tulemiseen ovatkin näin monessa mielessä opinkappaleita, jotka kuuluvat yhteen.
Jeesus palaa nähtävällä tavalla (huom! jälleen ”samalla tavoin,” Ap.t.1:11). Raamattu myös nimenomaisesti sanoo sen, että Hänet näkevät niin Hänen omansa kuin kaikki muutkin (Ilm.1:7). Jeesuksen paluu on niin huomattava tapahtuma, että sen kuvaukset edellyttävät, että Hän on näkyvässä muodossa (Ilm.19:11-16). Viimeistä tuomiotakaan ei voi ymmärtää, jos Hän ei toimisi näkyvänä (Matt.25:31-46).
Vielä Ap.t.1:9-11 edellyttää, että Jeesuksen paluu on yhtä hetkellinen ja äkillinen kuin taivaaseen nouseminen. Jeesus tulee äkkiä (Matt.24:27; 1.Kor.15:52). Hänen tulemisensa ei siten voi olla mikään vähittäisesti etenevä sarja pitkäaikaisia tapahtumia tai jokin pitkä aikakausi, vaan kyseessä on silmänräpäyksellinen, äkillinen tapahtuma, joka on hetkessä ohi.
Eräitä muitakin seikkoja voidaan Raamatusta löytää koskien Hänen tulemisensa luonnetta. Jeesus palaa voittoisana Kuninkaana ja Hän tulee Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa (Matt.16:27, 25:31; 2.Tess.1:7-10; Tiit.2:13). Tässä suhteessa on havaittava selkeä ero Hänen ensimmäisen ja toisen tulemisensa välillä. Ensimmäisessä tulemisessaan Hän luopui ylhäisestä asemastaan ja saapui ihmiseksi keskelle vajavaisuutta ja tarkoituksenaan sovittaa ihmiskunnan synnit käymällä alempana alhaisuudessa kuin kukaan ihminen oli käynyt. Toisessa tulemisessaan Hän on kirkastettu kaikkivaltias Kuningas, joka tulee tuomitsemaan koko maailman. Silti kyseessä on koko ajan sama persoona, Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Ero on kuitenkin siinä, että enää Hän ei koskaan luovu taivaallisesta Kuninkaan asemastaan vaan nimenomaan toimii nyt ikuisesti Kuninkaan roolissaan.
Lähteet
Thiessen, Henry C., Lectures in Systematic Theology (Grand Rapids, Michigan, 1990).
Jeesuksen toinen tulemus on ollut vaikea opinkappale hyväksyttäväksi, jos ihmisellä on ollut vähänkin varauksia Raamatun arvovallan suhteen. Kyseessä onkin tapahtuma, jolle ei ole historiassa vastinetta ja joka perustuu pelkästään Raamatun lupauksiin. Myös korkeakirkollisuus, joka on taipuvainen korostamaan perinteitä ja rituaaleja, on useimmiten ollut Jeesuksen paluuta kohtaan varauksellinen. Lisäksi niillä, jotka ovat taipuvaisia korostamaan Jeesuksen inhimillisyyttä Hänen jumalallisuutensa kustannuksella, on ollut vaikeuksia hyväksyä Jeesuksen toiseen tulemiseen liittyvää korostusta Hänen kuninkuudestaan, kaikkivaltiudestaan ja tuomiovallastaan.
Jeesuksen toinen tuleminen on asia, josta UT kertoo erittäin paljon. Tämä on tehnyt tulkinnan vaikeaksi, koska toisaalta kuvausten välähdyksenomaisuus ja katkonaisuus, toisaalta yksityiskohtien runsaus on tehnyt kokonaiskuvan saamisen hyvin vaikeaksi. Raamatulle uskollisia tulkintamalleja on kehitetty paljon ja useimmilla niistä ovat omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Yksikään tulkintamalli ei ole kuitenkaan ongelmaton, mikä kannattaa ottaa huomioon asiaa käsiteltäessä. Valitettavasti kysymys Jeesuksen toisesta tulemisesta on johtanut lukuisiin uskovien välisiin vakaviin erimielisyyksiin, jotka ovat olleet luonteeltaan hajottavia. Tulkintaerimielisyyksiä tulisikin käsitellä asiallisesti Raamattuun nojautuen samalla kun tunnustetaan tulkintojen vaikeus.
Tässä esityksessä pyritään välttämään ottamasta kantaa näihin tulkintamalleihin lukuun ottamatta yhtä näkökulmaa: Jeesuksen paluun oletetaan tapahtuvan ennen tuhatvuotisen valtakunnan (Ilm.20:1-6) alkamista. Tämä tulkintamalli (ns. premillenialistinen tulkinta) perustuu Raamatun historialliseen ja kirjaimelliseen eikä symboliseen tulkintatapaan.
Jeesuksen paluun ajoitus
Jeesuksen paluun hetki on suunnattomasti kiinnostanut ihmisiä ja se on ollut jo noin kahden vuosituhannen ajan ihmisten lukuisten spekulaatioitten kohteena. Paljon ennustuksia Hänen tulemisensa hetkestä on lausuttu (aina erehtyen!) ja jopa uusia kirkkokuntia on syntynyt näitten ennustusten ympärille. Jeesuksen paluun hetken ennustaminen on ollut harhaanjohtavaa jo siitä syystä, että Raamatun mukaan emme voi tietää Hänen paluunsa hetkeä. Jeesuksen maininta Ap.t.1:7:ssä kertoo olennaisimman asian Hänen paluunsa hetkestä: ”Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut.” Tämän mukaan ihminen ei voi yksinkertaisesti tietää Hänen paluunsa hetkeä. Kuitenkin juuri siitä syystä ihmisen tulee olla joka hetki valveilla, valmiina vastaanottamaan Hänet kun Hän tulee (Mark.13:33-37). Jeesuksen tulostahan joka tapauksessa sanotaan, että se on lähellä (Jaak.5:8).
Lisävalaistusta Jeesuksen tulon odottamattomuudelle antavat Matt.24:29-51 ja 25:1-13. Jeesuksen tulemisen lähestymistä voidaan tarkkailla vaikka Hänen tulemisensa hetki jää meille salaisuudeksi itse tapahtumaan asti. Raamattu puhuu paljon Hänen tulemisensa lähestymistä osoittavista ajan merkeistä. Jeesuksen tuloa edeltävät yleinen luopumus Hänestä ja vääriä messiaita ilmaantuu (myös 2.Tess.2:3,4). Maailmassa tapahtuu kosmisia mullistuksia (myös 2.Piet.3:10). Samalla kuitenkin ainakin osa ihmiskunnasta elää yltäkylläisyydessä ja heidän mielestään mikään ei näyttäisi viittaavan nykyisen maailmanmenon loppumiseen. Merkittävä yksityiskohta on se, että Jeesuksen paluun sanotaan seuraavan evankeliumin työn loppuun saattamista, jolloin kaikki kansat ovat saaneet kuulla hyvän sanoman (Matt.24:14). Hänen tulemisensa merkkien tarkkaileminen ei kuitenkaan paljasta Hänen tulemisensa hetkeä, vaan merkeistä huolimatta Hän tulee yllättäen (2.Piet.3:10). Hänen paluunsa lähestymisen merkit onkin annettu ihmiskunnalle siksi, että se olisi valmiina kun (yllättävä ja odottamaton) hetki tulee.
Mielenkiintoinen on Jeesuksen maininta siitä, ettei edes Poika tiedä, milloin Hän palaa (Matt.24:36)! Toisaalta jää avoimeksi se, koskiko tämä maininta vain aikaa jolloin Hän oli ihmisenä täällä maan päällä ja tietääkö Hän sen jo nyt kun Hän on Isän luona. Kuitenkin Jeesuksen paluun hetki perustuu yksinomaan Isän päätökseen.
Jeesuksen paluun viipyminen on aiheuttanut odottamisesta luopumista (2.Piet.3:4). Koska Jumala kuitenkin hallitsee kaikkea historian kulkua tahtonsa mukaan, ovat Jeesuksen paluun viipymiselläkin olleet erityiset jumalalliset syynsä (yksi syy on ainakin Hänen kärsivällisyytensä ihmisiä kohtaan, 2.Piet.3:9).
Jeesuksen paluun paikka
Jeesus palaa ”pilvien keskellä” (Mark.13:26; Dan.7:13), mutta Hän jatkaa tuloaan aivan maan pinnalle asti. Raamattu nimenomaisesti ilmoittaa, että Hän tulee tuolloin seisomaan Öljymäellä (Sak.14:4). Tämä on johdonmukaista juuri siksi, että sieltä Hän myös nousi taivaaseen (Ap.t.1:12). Hän nousi taivaaseen Israelin keskeltä ja sen keskelle Hän myös palaa.
Jeesuksen paluun luonne
Opetuslasten silminnäkijätodistus ja valkopukuisten miesten sanat (Ap.t.1:9-11) kertovat monenlaisia asioita Jeesuksen paluun luonteesta: Hän selvästikin palaa
(1) henkilökohtaisesti,
(2) ruumiillisesti,
(3) nähtävällä tavalla, ja
(4) äkillisesti.
Koska kaikkia näitä seikkoja on yritetty selittää symbolisesti (”hengellisesti”), on aiheellista tutkia näitä seikkoja myös muun Raamatun todistuksen valossa.
Jeesus ei tule takaisin jollakin vertauskuvallisella tavalla, vaan Hän todella palaa henkilökohtaisesti samanlaisena kuin Hän meni taivaaseen. Tätä asiaa on tosin yritetty hengellistää esim. siten, että kyseessä olisi Pyhän Hengen tulo maailmaan helluntaina (Jumalahan on kolminaisuus) tai että kyseessä olisi Jeesuksen tulo asumaan uskovissa (Joh.14:23). Joitakin raamatunkohtia on pidetty selittämättöminä, jos Jeesuksen tulon ymmärrettäisiin olevan vielä edessäpäin (esim. Matt.16:28, jonka kuitenkin voi katsoa toteutuneen kirkastusvuorella, Matt.17:1-8). Jeesuksen paluun väittäminen menneeksi tapahtumaksi oli jo alkuseurakunnan mielestä täysin väärää opetusta (2.Tess.2:2). Siksi Jeesuksen paluuta ei voi pitää symbolisena vaan konkreettisena tapahtumana, jossa Hän palaa taivaasta henkilökohtaisesti persoonana, Jumalan Poikana. Tätä näkemystä tukevat ja edellyttävät lukuisat raamatunkohdat (esim. Joh.14:3; Ap.t.3:20; Fil.3:20; 1.Tess.4:16; Hepr.9:28; 1.Joh.2:28, 3:2).
Jeesuksen paluu ruumiillisesti liittyy läheisesti edelliseen. Kun Jeesus nousi kuolleista, Hänen ruumiinsa katosi haudasta (Joh.20:1-10), Hänen ylösnousemusruumistaan saattoi käsin koskettaa (Joh.20:27) ja Hän jopa söi (Luuk.24:41-43). Tässä ylösnousemusruumiissaan Hänet otettiin taivaaseen (Ap.t.1:9) ja hänen sanotaan palaavan ”samalla tavoin” (1:11). Jeesuksen ymmärtäminen ylösnousemusruumiin saaneena Jumalan Poikana on tärkeä kristillisen opin asia, joka vaikuttaa monella tavalla myös meidän tulevaisuuteemme kirkastetussa ruumiissa (1.Kor.15:12-58). Usko ylösnousemukseen ja Jeesuksen toiseen tulemiseen ovatkin näin monessa mielessä opinkappaleita, jotka kuuluvat yhteen.
Jeesus palaa nähtävällä tavalla (huom! jälleen ”samalla tavoin,” Ap.t.1:11). Raamattu myös nimenomaisesti sanoo sen, että Hänet näkevät niin Hänen omansa kuin kaikki muutkin (Ilm.1:7). Jeesuksen paluu on niin huomattava tapahtuma, että sen kuvaukset edellyttävät, että Hän on näkyvässä muodossa (Ilm.19:11-16). Viimeistä tuomiotakaan ei voi ymmärtää, jos Hän ei toimisi näkyvänä (Matt.25:31-46).
Vielä Ap.t.1:9-11 edellyttää, että Jeesuksen paluu on yhtä hetkellinen ja äkillinen kuin taivaaseen nouseminen. Jeesus tulee äkkiä (Matt.24:27; 1.Kor.15:52). Hänen tulemisensa ei siten voi olla mikään vähittäisesti etenevä sarja pitkäaikaisia tapahtumia tai jokin pitkä aikakausi, vaan kyseessä on silmänräpäyksellinen, äkillinen tapahtuma, joka on hetkessä ohi.
Eräitä muitakin seikkoja voidaan Raamatusta löytää koskien Hänen tulemisensa luonnetta. Jeesus palaa voittoisana Kuninkaana ja Hän tulee Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa (Matt.16:27, 25:31; 2.Tess.1:7-10; Tiit.2:13). Tässä suhteessa on havaittava selkeä ero Hänen ensimmäisen ja toisen tulemisensa välillä. Ensimmäisessä tulemisessaan Hän luopui ylhäisestä asemastaan ja saapui ihmiseksi keskelle vajavaisuutta ja tarkoituksenaan sovittaa ihmiskunnan synnit käymällä alempana alhaisuudessa kuin kukaan ihminen oli käynyt. Toisessa tulemisessaan Hän on kirkastettu kaikkivaltias Kuningas, joka tulee tuomitsemaan koko maailman. Silti kyseessä on koko ajan sama persoona, Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Ero on kuitenkin siinä, että enää Hän ei koskaan luovu taivaallisesta Kuninkaan asemastaan vaan nimenomaan toimii nyt ikuisesti Kuninkaan roolissaan.
Lähteet
Thiessen, Henry C., Lectures in Systematic Theology (Grand Rapids, Michigan, 1990).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)