KRISTUKSESTA TODISTAMAAN, OSA 2
”Kristuksesta todistamaan” –sarjan toinen osa käsittelee niitä tekijöitä, jotka auttavat ihmisiä vastaanottamaan Kristus. Tämä edellyttää niiden erityisten syiden tutkimista, miksi ihminen on taipuvainen hylkäämään Jumalan eikä halua vastaanottaa Hänen pelastussuunnitelmaansa. Kun nämä syyt ovat selvillä, todistajan on helpompi kohdata todistamistilanne ja auttaa toista ihmistä näiden uskon esteiden yli.
Ihmisen henkinen rakenne
Jumala on luonut ihmisen kuvakseen (1.Moos.1:26,27). Ihmisen luonto on Jumalan kuvan kaltainen, jotta ihminen ylipäätään voi olla Hänen lapsensa (tässä suhteessa ihminen ei ole mikään korkea eläin, koska ihminen on luotu ainutlaatuiseksi, Jumalan kuvaksi, joka kykenee olemaan yhteydessä Jumalan kanssa). Jumala antoi ihmiselle – paitsi ruumiin – kyvyn ajatella ja omaksua tietoa, tuntea ja tahtoa. Ihmisen henkinen rakenne käsittääkin nämä kolme aluetta: tiedon (äly, ajattelukyky), tunteet ja tahdon.
Jumala osoittaa huolenpitoaan ihmisen kokonaisuudelle. Ruumis tarvitsee aineellista ravintoa, jonka Jumala antaa ihmiselle. Mutta Jumala hoitaa myös ihmisen henkistä todellisuutta. Ihmisen
(1) tieto (äly, ajattelukyky) tarvitsee Hänen totuuttaan,
(2) tunteet Hänen rakkauttaan ja
(3) tahto Hänen arvovaltaansa (Hänen käskyjään)
ohjaamaan ihmistä oikeisiin valintoihin. Kaiken Luojana Jumalalla onkin oikeus hallita koko luomakuntaansa, ihminen mukaan lukien. Kun Jumala on kaiken keskipisteessä, koko luomakunta voi nauttia Jumalan suurenmoisesta huolenpidosta, elää yltäkylläisyydessä ja olla onnellinen Hänen yhteydessään. Mutta tässä juuri näkyy synnin turmiollinen vaikutus: ihminen on päättänyt itse hallita omaa elämäänsä sen sijaan, että antaisi Jumalalle siihen hallintavallan. Tämä Jumalaa vastaan kohdistuva kapinallisuuden synti on kaiken muun synnin perusta ja lähtökohta, koska kaikki muu synti juontaa juurensa tästä. Tämä ihmisen kapinallinen asenne Jumalaa kohtaan näkyykin juuri siinä, miten ihminen koko henkisellään kapasiteetillaan (tieto, tahto, tunteet) asettuu Jumalaa ja Hänen huolenpitoaan vastaan. Todistamistehtävää ajatellen on tärkeä havaita, että luonnollinen ihminen torjuu Jumalan kaikella kolmijakoisella henkisellä kokonaisuudellaan.
(1) Tieto. Jumalan totuus on tarkoitettu ravitsemaan ihmisen tiedollista henkistä puolta (ihmisen älyä, ajattelukykyä). Tähän langennut ihminen reagoi epäuskolla: Jumala ilmoittaa ihmiselle jotain, mutta ihminen kieltäytyy uskomasta sitä. Tämä asiantila koettiin jo paratiisissa, kun Saatana sai ihmisen epäilemään Jumalan ilmoittamaa asiaa (”Onko Jumala todella sanonut…”, 1.Moos.3:1-5). Jumala on Raamatussa ilmoittanut ihmiselle itsensä ja pelastuksen tien. Raamattu osoittaa, että Jeesus on Jumalan Poika, Totuus ja ainoa pelastuksen tie (Joh.1:1-12, 3:14-18, 14:6). Jos ihminen kieltäytyy ottamasta Jeesusta vastaan, silloin ihminen kieltäytyy hyväksymästä totuutta ja ihminen hylkää Jumalan. Jos Jumala on asettanut Kristuksen ainoaksi pelastuksen tieksi, silloin kieltäytyminen uskomasta Häneen on synti, joka vie ihmisen helvettiin (Hepr.2:3).
(2) Tunteet. Jumalan rakkaus ravitsee ihmisen tunnemaailmaa. Jumala itse onkin rakkaus (1.Joh.4:8). Luomisessa Jumalan tarkoitus oli, että ihminen saisi itseensä saman rakastavan luonnon. Rakkaus ihmisessä on se, joka vapauttaa ihmisen itsekkyydestä, pelosta, ylpeydestä ja kaikesta tunne-elämän vammaisuudesta. Jumala haluaa täyttää ihmisen rakkaudellaan (Room.5:5). Kun täytymme Jumalan rakkaudella, täytymme sekä rakkaudella Häneen että kanssaihmisiämme kohtaan, täyttäen näin rakkauden kaksoiskäskyn (Matt.22:36-40). Juuri rakkaudessaan Jumala lähetti Poikansa maailmaan ja uhrasi Hänet puolestamme (Joh.3:16). Golgata kertoo Jumalan äärettömästä rakkaudesta meitä kohtaan. Kuitenkaan monet eivät välitä Jumalan rakkauden osoituksesta eivätkä halua kuullakaan siitä, mitä Jumala on puolestamme tehnyt. Tämä on loukkaus Jumalaa kohtaan ja siksi suuri synti. Ihmisen taipumus kieltää Jumalan rakkauden vaikutus merkitsee samalla Jumalan itsensä kieltämistä.
(3) Tahto. Jumala loi ihmiselle vapaan tahdon, jota ravitsemaan Jumala loi arvovaltansa nojalla lait ja säädökset. Jumala loi niin luonnonlait, moraalilait kuin hengellisetkin lait. Ilman näitä lakeja maailma olisi anarkiassa; voimme kuvitella, mitä tapahtuisi jos vaikka planeetta (kuten maapallo) päättäisi yhtäkkiä irtautua Aurinkoa kiertävältä radaltaan ja lähteä omille teilleen! Kuten luonnonlait, muutkin Jumalan säätämät lait ovat pyhiä ja tarkoitetut ylläpitämään elämää Jumalan tahdon ja suunnitelman mukaisesti. Mutta ihminen on asettunut Jumalan arvovallan yläpuolelle ja haluaa päättää itse omista asioistaan Jumalan suunnitelman vastaisesti. Luonnollinen ihminen ei halua olla Jumalan laille alamainen (Room.8:7); siksi hän on tottelematon Jumalan säädöksiä kohtaan. Elämme syntiin langenneen ihmiskunnan keskellä: Adamille Jumala oli valmistanut tulevaisuuden tottelevaisuudessa Jumalaa kohtaan, mutta Adam valitsi tottelemattomuuden; nyt Jumala tarjoaa ikuista elämää Pojassaan – mutta monet eivät tahdo tunnustaa tarvitsevansa pelastajaa! Jumalan pelastustie on kuitenkin selkeä, ja joka ei tahdo tunnustaa Poikaa, hänellä ei ole elämää (1.Joh.5:12). Koska ihmisen tahdossa asuva synti johtaa tottelemattomuuteen ja kuolemaan, on kapinallinen asenne Jumalaa kohtaan suurempi synti kuin yksittäisen lain rikkominen. Väärä asenne on vääriä tekoja suurempi synti.
Ihmisen henkisen kokonaisuuden tunteminen on tärkeää, jotta todistaja kykenee näkemään uskon esteiden perustan. Käytännössä ihminen tarvitsee tiedon, tunteiden ja tahdon yhteistyötä ennen kuin hän on valmis vastaanottaman Jumalan pelastussuunnitelman, jonka Hän on valmistanut Pojassaan.
Uskon esteet
Huolimatta siitä, että uskon esteet ovat luonnollisessa ihmisessä hänen tiedossaan, tunteissaan ja tahdossaan, ei näitten esteiden poistamiseen riitä se, että todistaja tuntee ja tiedostaa nämä seikat. Se on vasta lähtökohta. Ihminen ei kuitenkaan omin voimin kykene käännyttämään ketään ihmistä, vaan siihen tarvitaan Pyhän Hengen johdatusta ja toimintaa. Pyhä Henki tietää, mitä ihminen tarvitsee ja mitkä ovat hänen ongelmansa. Pyhä Henki myös johdattaa todistajaa kohtaamaan uskon esteet juuri oikealla, viisaalla, rakkaudellisella ja vaikuttavalla tavalla. Paraskaan psykologia tai filosofia ei voi korvata Pyhän Hengen työtä, joka on jatkuvasti läsnä todistamistehtävässä. Uskon esteet toisessa ihmisessä ovat sinänsä todellisia, inhimillisiä asioita, mutta todistajan tulee kohdata ne Pyhän Hengen yliluonnollisen avun turvin.
Uskon esteitä voivat olla (1) usko vääriin asioihin, (2) kristittyjen syntielämä, (3) väärät arvot, (4) viivyttely, ja (5) pelko. Yhdellä ihmisellä voi olla samanaikaisesti useitakin uskon esteitä.
(1) Usko vääriin asioihin. Monen ihmisen erehdys on etsiä turvaa ja pelastusta monista muista lähteistä paitsi Kristuksesta. Tällaisten väärien ja harhaanjohtavien pelastusteiden määrä on suunnaton: eri uskonnot, rituaalit ja uskonnolliset tavat, horoskoopit, henget, askeesi, hyvä elämä ja omat ponnistukset, hyväntekeväisyys jne. Monet luottavat nimikristillisyyteen (kirkon jäsenyys, vanhempien usko ja perinteet), mutta välttävät ottamasta Kristusta vastaan omaan elämäänsä. Saatana on näiden ajatusten lähde ja saa ihmiset luottamaan itseensä eikä Kristukseen. Kuitenkin Jumala on kaikkivaltiudessaan asettanut pelastuksen tieksi juuri Kristuksen, joka ei ole yksi pelastustie muiden joukossa, vaan ainoa tie, joka vie elämään. Ihmisen tuleekin henkilökohtaisesti syntyä uudesti (Joh.3:3-6) päästäkseen Jumalan valtakuntaan.
(2) Kristittyjen syntielämä. Varsin moni perustelee haluttomuuttaan ottaa Kristus vastaan havaitsemillaan kristittyjen tekemillä vääryyksillä. On selvää, että kukaan kristitty ei ole täydellinen, vaan jokainen on vajavainen ja syntinen; kuitenkin jokaisen on kerran itse tehtävä tiliä Jumalan edessä, jolle yksin tuomiovalta onkin syytä jättää (Matt.7:1-3; Room.2:1-3). Tämä näkökulma kuitenkin korostaa esimerkkinä olemisen painoarvoa: jos seurakunta sallii keskuudessaan syntiä, se vähentää seurakunnan sanoman uskottavuutta. Toisaalta on painokkaasti tuotava esille, että jokainen kristityn nimeä kantava ei ole todellinen kristitty (väärillä kristityillä voi olla jopa vakuuttava ulkokuori, Matt.7:21-23). Lisäksi monesti vedotaan ns. ”kristittyjen valtioiden” rikoksiin. Kuitenkaan mitään todellista kristittyä valtiota ei ole olemassakaan; voidaan vain todeta, että monissa valtioissa on enemmän kristittyjä kuin toisissa, mutta käytännössä kristillisyyden luonteeseen kuuluu vähemmistönä eläminen.
(3) Väärät arvot. Maailma on pääasiallisesti materialistinen, jolloin fyysinen hyvinvointi on tärkeämpi kuin hengellinen. Samoin maailma arvostaa monia ihmisestä itsestään nousevia henkisiä asioita: maallista viisautta ja tietoa, nautintoa, lyhytaikaista iloa, kunniaa, valtaa ja muiden ihmisten arvonantoa, joilla ei ole hengellistä perustaa. Kaikissa näissä on kuitenkin perimmältään kysymys rakkaudesta maailmaan, joka tuntuu antavan enemmän kuin se ”ahdas portti”, joka vie elämään (Matt.7:13,14). Kuitenkin vain Kristus voi antaa ihmiselle oikeat, täydelliset arvot, jotka ovat myös ikuisesti kestäviä.
(4) Viivyttely. Monella ihmisellä on näennäisen hyvät perustelut sille, että hän ei ota Kristusta vastaan ”vielä”, mutta ehkä ”sitten myöhemmin.” Toiset haluavat nauttia omasta vapaudesta (”laveasta tiestä”) nyt, mutta Kristuksen tuomasta pelastuksesta (”ahtaasta portista”) myöhemmin, ajallaan. Toiset taas kokevat olevansa liian kiireisiä nyt (on muuta, tärkeämpää tehtävää toistaiseksi). Edelleen toiset eivät katso olevansa vielä riittävän kypsiä Kristuksen vastaanottamiseen (”pitää tulla ensin pyhemmäksi” yms.). Viivyttely on kuitenkin vaarallista, koska kukaan ei varmuudella tiedä, kuinka paljon aikaa hänellä ylipäätään on. Viivyttely on myös sellaisenaan Kristuksen loukkaamista (Hän kolkuttaa jokaisen ovella, Ilm.3:20, mutta ihminen ei avaa –vielä!). Viivyttely myös voi tuoda mutkia matkaan; usein asian lykkääminen ei suinkaan tuo lisää selvyyttä asioihin, vaan tuo lisää erilaisia mutkia ja varauksia. Saatana käyttääkin mielellään viivyttelyn strategiaa, koska ihminen on vaaravyöhykkeellä niin kauan kuin hän ei ole pelastettu.
(5) Pelko. Suurimpien uskon esteiden joukossa on nimenomaan pelko. Jeesus sanoi kuitenkin moneen kertaan: ”Älkää pelätkö!” Myös Paavali ja Johannes torjuvat pelon (2.Tim.1:7; 1.Joh.4:17,18). Pelko on hyvin monitahoinen uskon este. Jotkut pelkäävät elävää uskoa, koska uskovia kohtaan tunnetaan ennakkoluuloja (pilkkanimityksiä löytyy paljonkin). Jotkut pelkäävät uskosta johtuvaa vainoa, joka ei olekaan sinänsä tuulesta temmattu ajatus, mutta joka tulee kohdata Herran antamin voimin. Toiset taas pelkäävät, että eivät pysy uskossa. ts., että he epäonnistuvat – unohtaen, että Herra vahvistaa omiaan. Jotkut vielä pelkäävät palata Herran luo, koska ovat aikaisemmin olleet uskossa, mutta syystä tai toisesta luopuneet; he pelkäävät uutta epäonnistumista.
Nämä ovat yleisiä uskon esteitä, mutta eivät toki ainoat. Oli ihmisen este mikä hyvänsä, se on todistajan pyrittävä kohtaamaan Pyhän Hengen johdossa ja tuomaan ihmiselle sanomaa rakastavasta Jumalasta ja Hänen Pojastaan, joka pelastaa.
Mitä ihmisen tulee tehdä pelastuakseen?
Kun ihminen kuulee evankeliumin ja vakuuttuu olevansa syntinen ja tarvitsevansa pelastusta, heidän on saatava tietää, mitä hänen on tehtävä pelastuakseen (Ap.t.16:30: ”Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?"). Pelastus on kokonaan Jumalan lahjaa, mutta kysymys on siitä, mitä ihmisen tulee tehdä vastaanottaakseen sen. Raamatun mukaan tämä käsittää viisi asiaa.
(1) Usko Jeesukseen (Ap.t.16:31, Joh.3:16)! Tämä tarkoittaa, että ihminen uskoo Jeesuksen olevan se, joka Hän väittikin olevansa: Meidän Herramme ja Mestarimme, Jumalan poika, joka kuoli ihmiskunnan syntien puolesta ja joka antaa Häneen uskovalle ikuisen elämän. Jeesuksen vastaanottaminen merkitsee kaiken sen hyväksymistä, mitä Jeesus opetti itsestään ja mitä Hän käski seuraajiensa uskoa ja pitää..
(2) Kadu syntejäsi (Ap.t.2:38, 3:19)! Ihmisen syntisyyden perusolemus on kapinallisuus Jumalaa kohtaan. Siksi katumus ei voi perustua vain rangaistukseen pelkoon eikä myöskään haluun päästä entisten syntien syyllisyydestä ilman, että haluaa näiden syntitottumusten poistuvan elämästään. Ihmisen tulee siksi katumuksessa hylätä synnin perustana oleva kapinallisuus Jumalaa kohtaan.
(3) Pyydä anteeksiantamusta (1.Joh.1:9)! Tämä pyyntö perustuu edelliseen (katumukseen), mutta ei ole silti sama asia. Pyyntö on vilpitön syyllisyyden tunnustus ja suoraan Jumalalle osoitettava anteeksiantamuksen anomus. Kyse on anteeksiantamuksen jättäminen kokonaan Jumalan käsiin.
(4) Ota Kristus vastaan (Joh.1:12; Room.10:9,10)! Ihmisen pelastumiseen ei riitä, että hän uskoo, että Jeesus kuoli maailman syntien takia; ihmisen tulee hyväksyä ja vastaanottaa Hänet henkilökohtaiseksi Pelastajakseen ja Herrakseen. Kaikki perustuu omakohtaiseen uskontunnustukseen, mutta vasta Kristuksen henkilökohtainen vastaanottaminen tekee ihmisestä kristityn.
(5) Seuraa Häntä (Luuk.9:23)! Neljä ensimmäistä askelta ovat toki riittäviä tekemään ihmisestä kristityn, mutta tämä viideskin on elintärkeä osa todistamistehtävää. Ei riitä, että ihminen on pelastunut, jotta Jumalan tahto saisi kokonaan toteutua ihmisen elämässä. Siksi vastakääntynyttä ihmistä on opastettava siihen elämään, johon hänet on kutsuttu: olemaan kokosydämisesti Jeesuksen opetuslapsi.
Tämä kaikki edellä mainittu ei varsinaisesti edellytä sitä, että ratkaisua tekevän ihmisen kanssa nimenomaisesti rukoillaan (Raamatussakaan ei suinkaan aina mainita, että kääntyneiden kanssa olisi rukoiltu). Kuitenkin rukous on osoittautunut verrattomaksi avuksi ihmisen ratkaisunteon hetkellä (usein käytetään ns. ”syntisen rukousta”). Rukouksen etuja ovat ihmisen sydämen avautuminen suoraan Jumalalle (rukouksessa ihminen on ikään kuin kahden Jumalan kanssa, vaikka rukous tapahtuisi ryhmässäkin), rukouksen moninaisuus ja sen eri muodot (toimii aina tilanteeseen sopivalla tavalla) sekä Pyhän Hengen johdatuksen läheisempi kokeminen juuri rukouksessa. Rukous on kuitenkin aina syytä sovittaa juuri tilanteen mukaiseksi; aina ei esim. ole soveliasta pyytää ratkaisua tekevää tai tehnyttä rukoilemaan omin sanoin, jos tämä ei koe olevansa valmis siihen.
Lähteet
Walker, Louise Jeter, Evangelism Today (ICI, Brussels, Belgium, 1986).
