Profeetta Miika oli kotoisin pienestä Juudan Moresetin kylästä (1:1), joka oli n. 30 km lounaaseen Jerusalemista. Miika oli Jesajan aikalainen ja hänen aikanaan olivat Juudan kuninkaina Jotam, Aahas ja Hiskia (aikakausi 750-687 eKr.). Miika tuskin toimi profeettana koko tätä aikaa (mahdollisesti n. vv. 740-700 eKr.). On mahdollista, että Miikan varhainen toiminta tapahtui joiltakin osin myös Aamoksen kanssa samanaikaisesti. Aikakausi 700-luvun puolivälissä merkitsi sekä Juudan että Israelin osalta taloudellista vaurautta ja poliittista menestystä, mutta samalla hallitseva luokka sorti säälimättömästi köyhiä ja jumalattomuus sai laajalti jalansijaa. Muotojumalisuuden ohella esiintyi myös lankeamista kanaanilaiseen epäjumalanpalvelukseen.
Mooresetilainen Miika on eri henkilö kuin kuninkaiden Ahabin ja Joosafatin aikana toiminut profeetta Miika (1.Kun.22).
Miika oli julistukseltaan evankelista ja yhteiskunnallinen uudistaja, joka välitti Jumalan sanomaa tavalliselle kansalle niin pohjoiselle Israelille kuin eteläiselle Juudalle. Miika keskittyi lähes yksinomaan ihmisen henkilökohtaiseen jumalasuhteeseen ja siihen kiinteästi liittyvään yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen.
Tuomion ja Jumalan rangaistuksen profetiat
Osa Miikan profetiaa on ennustusta tulevasta Jumalan tuomiosta ja rangaistuksesta. Miikan profetian yksi erityispiirteistä on korostaa Jumalan kaikkivaltiutta ja pyhyyttä (1:2-4). Jumala vaikutti ja toteutti tahtonsa kaikkien kansojen parissa, niin Israelin kuin pakanakansojen. Juuri siksi Jumalaa saapuu tuomitsemaan Samarian ja Jerusalemin. Nämä ovat rikkoneet Jumalaa vastaan (1:5). Samaria oli Israelin kuninkaan Omrin perustama, Shemerin kukkulalle rakennettu kaupunki (n. v. 880 eKr.), joka nopeasti nousi sellaiseen kukoistukseen, että se antoi nimensä koko pohjoisvaltakunnalle (Samaria oli Israelin pääkaupunki). Miika ennusti Samarian tuhon (1:6,7). Samaria tuhoutuikin täysin v. 722 eKr. assyrialaisten hyökkäyksessä, jolloin kaupungin rakennuskivetkin vieritettiin kukkulalta alas.
Mutta Miikan sanoma kohdistuu varsinaisesti Juudaan. Juudan rikkomusten vuoksi vihollinen ahdistelee myös sitä. Juudan elämä kokonaisuutena ottaen oli synnillistä. Juuda oli sisäisesti riitaisa, mikä heikensi valtakuntaa sisältäpäin. Erityisesti siellä kamppailivat assyrialaisystävällinen ja egyptiläismielinen puolue. Miika ei kuitenkaan puuttunut suoranaisesti poliittisiin ja sotilaallisiin asioihin, vaikka hänen toimintansa tunnettiinkin kuningashovissa (Jer.26:19). Miika hyökkääkin eteläisen valtakunnan elämäntapaa vastaan. Miika kulki puolialastomana ennustaen assyrialaisten tulevan Jerusalemin porteille asti (1:8,9). Miika kuvaa tulevan hyökkäyksen kauhuja (1:10-16). Assyrian kuningas Sanherib valtasikin v. 701 eKr. Palestiinan linnoitetut kaupungit ja piiritti myös Jerusalemia, mutta kaupunki säästyi – tässä vaiheessa (2.Kun.18:13-19:37). Miikan mukaan tulevaisuudessa myös Jerusalem tulee kukistumaan ja Juudan asukkaat viedään pakkosiirtolaisuuteen (1:16; mutta ei Assyriaan vaan Babyloniaan).
Miika julistaa kovin sanoin niitä (selvästikin rikkaita ja ahneita) ihmisiä, jotka himoitsevat oman omaisuutensa kartuttamista petoksella (2:1-5). He miettivät pahuuksiaan öisin ja tekevät pahaa päivisin. Miika moittii yhteiskunnallisista epäoikeudenmukaisuuksista, epärehellisestä kaupankäynnistä ja tuomarien ottamista lahjuksista. Hän julistaa Jumalan rangaistusta tuomareille ja papeille, jotka kaikki hänen mukaansa pyrkivät vain rikastumaan. Eräänä päivänä heistä lauletaan pilkkalaulu (valituslaulu). Jumala tuomitseekin köyhien ja turvattomien sortajat (3:1-4). Toisin kuin väärät profeetat, Miika on täyttynyt Hengellä ja julisti Jumalan sanomaa uskollisesti ja rehellisesti (3:8). Kansan päämiesten, pappien ja profeettojen toimintaan kohdistuvat tuomion sanat keskittyvät lopuksi Jerusalemiin (3:9-12). Jakeen 3:12 ennustus toteutui lopullisesti v. 586 eKr., kun babylonialaiset polttivat Jerusalemin temppelin (profeetta Jeremia viittaa tähän Miikan kirjan jakeeseen, Jer.26:18-19, ja toteaa, että kuningas Hiskia suhtautui nöyrästi ja kunnioittaen Miikan profetiaan). Juudaa odottaakin Baabelin vankeus (4:9,10), vaikka se oli Miikan aikana vielä kaukaista tulevaisuutta. Sieltä kansa saa kuitenkin lopulta palata takaisin (4:10b). Tässä kohtaa Miikan profetia kuitenkin käsittää myös lopun ajan ainesta: Jerusalemia vastaan tullaan vielä myös aikojen hyökkäämään, mutta se tulee lopulta kokemaan voiton (4:11-13).
Koska ihmiset ovat valinneet itselleen väärän elämäntavan, Jumalan on tuomittava heidät (6:9-16). Ihmisten elämäntavasta olikin seurauksena sekasorto (7:1-6; vrt. 7:6 ja Matt.10:35).
Miikan (ja Jesajan) toiminta sai toisaalta tiettyä vastakaikuakin. Miika koki kuningas Hiskian uskonpuhdistuksen (2.Kun.18:1-12) ja mahdollisesti oli siinä mukana. Hiskia lopetti Aahaksen assyrialaismielisen politiikan ja vahvisti maan omaa puolustusta (2.Aikak.32:5). Hiskian oletetaan myös tehneen sosiaalisia uudistuksia.
Profeetan julistus ja vastaanottajat
Miikan julistus haastoi kansan keskuudessa valhetta saarnaavat näkijät ja profeetat (2:11), jotka julistivat sitä, mitä kansa halusikin kuulla. Mutta sellaiset profeetat ja näkijät, jotka pitivät halpana tehtäväänsä, kaupittelivat palveluitaan ja saarnasivat syntisille mieliksi, joutuvat eroon Jumalasta, joka on oikean ilmoituksen antaja (3:5-7).
Miikan julistus, joka käsitti synnin julistamisen synniksi ja synnistä seuraavan rangaistuksen, ei tietenkään miellyttänyt kuulijoita (2:6). Miika kuitenkin piti kiinni Jumalalta saamastaan ilmoituksesta, jonka mukaan kansakunnan yhteiskunnallinen ja moraalinen luopumus oli niin hirvittävä, ettei tuomiota voinut enää väistää – piti kansa siitä tai ei (2:7-10).
Miika tuo avoimesti esille sen, mitä Jumala ihmisiltä vaatii (6:1-8). Kansan rappion syynä on vääristynyt uskonnollisuus. Juuda luottaa Jumalan suojelukseen sen perusteella, että se on Herran kansa ja Hänen temppelinsä on sen keskellä. Tähän luottaen kansa ajattelee, että sen synti ei voisi koskaan olla niin suuri, että onnettomuus kohtaisi Jerusalemia. Ajateltiin, että missä temppeli on, siellä on Herra. Mutta Miika tekee selväksi, että tällainen varmuus on vailla pohjaa, siksi kansan tulee kääntyä. Ulkonaiset toimitukset ja uhrit eivät merkitse mitään Herran edessä, joka odottaakin oikeutta, rakkautta ja nöyryyttä käytännön elämässä. Ihmiset olivat unohtaneet käytännön arkihurskauden harjoittamisen ja Herran entiset armoteot. Nyt ihmisten tulee palata takaisin vanhurskauteen ihmissuhteissa, yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen, sääliin, nöyryyteen ja armahtavaisuuteen. Ihmisen tulee vaeltaa valvoen ja Jumalaa kuunnellen. Näin Miika nosti korkean uskonnollisuuden ja siveellisen ihanteen kansalle tienviitaksi pelastukseen ja uuteen elämään.
Tuleva Messias
Miikan kirjan luku 5 on messiaanista profetiaa ja samalla Miikan kirjan keskeistä sanomaa. Siihen kuitenkin liittyy jae 4:14 (tai numeroimaton luvun 5 alkujae), joka on moniselitteinen. Sen alkuosa viittaa Jerusalemin piiritykseen, loppuosassa taas on nähtävissä Kristuksen (Israelin hallitsija tai Israelin tuomari) hylkääminen (vrt. Matt.26:67; 27:30). Tämä loppuosa – kansa hylkää Messiaansa – on samalla syy Israelin pitkittyviin ahdistuksiin ennen Jeesuksen toista tulemista. Jae 5:2 viittaakin Messiaan kahden tulemuksen väliseen aikaan: koska Israel hylkää Messiaansa, siitä seuraavat Israelin ahdistukset. Jumala hylkää kokonaan Israelin määräajaksi, mutta sen ajan päätyttyä Israelin hallitsija tulee ja israelilaiset kokoontuvat hajaannuksesta yhteen.
Jae 5:1 viittaa Messiaan ensimmäiseen tulemiseen. Hän tulee olemaan Betlehemissä syntynyt (ts., daavidilainen; Matt.2:6), mutta ennalta olemassa ollut, ikiaikojen Jumala (vrt. Jes.9:5,6). ”Efrata” oli alkujaan Betlehemin esikaupunki, joka myöhemmin liitettiin varsinaiseen Betlehemiin. ”Efrata” oli myös tarkentava nimi, koska Betlehem (”leivän talo”) ei ollut ainutlaatuinen paikannimi Israelissa. Juuri ”Betlehem Efrata” oli Daavidin syntymäkaupunki (1.Sam.17:12).
Kun Messias tulee toisen kerran, Israelin hylkäämästä hallitsijasta (tuomarista) tulee nyt Israelin paimen, joka kaitsee Herran voimalla (5:3; paimen itse on Herra). Israelin uskova jäännös saa asua turvassa ja Hän tuo rauhan: messias on oleva Rauhanruhtinas (5:4). Muuta kestävää rauhaa ei voi ollakaan kuin se, jonka Messias tuo. Tuolloin viholliset eivät Israelia enää uhkaa (5:4,5). Israelin jäännös on hengellisenä todistuksena ja siunauksena (5:6). Israel on myös tuolloin myös vihollisiaan voimakkaampi (5:7).
Messiaan tulon yhteydessä myös kaikki vieraat tavat hävitetään (5:8-14). Sota-aseet tuhotaan, ja kaikki paha ja epäjumalanpalvelukseen liittyvä tuhotaan.
Israelin tulevaisuus
Kuten useimmat muutkin profeetat, Miikakin julisti, että Israelilla on kukoistava tulevaisuus Messiaan valtakunnassa. Miikan sanoma käsittääkin erottamattomasti ajatuksen, jonka mukaan Jumalan rangaistessa tottelematonta kansaansa Hän ei hylkää sitä, vaan lopun aikana Israel tulee lunastamaan kaikki lupaukset, jotka Herra on sille antanut. Herra kokoaa kansansa ja johdattaa sitä (2:12,13; 4:6-8; vrt. Jes. 11:11-16). Miikan julistuksessa onkin valoisa pelastuksen sävy. Tuleva rauhan valtakunta toteutuu Messiaan tulon jälkeen (4:1-5). ”Herran pyhäkön vuori” on Siionin vuori ja ”pyhäkkö” temppeli Jerusalemissa (vrt. Hes.40-42). Tämän ennustuksen mukaan Jerusalem korotetaan Messiaan valtakunnassa koko maailman uskonnolliseksi ja hallinnolliseksi keskukseksi. Maailman kansat virtaavat tuolloin Jerusalemiin ja Jumalan kuninkuus tulee silloin ilmeiseksi kaikille maailman kansoille. Daavidin valtakunta kokee tuolloin ennallistetun olotilan, jonka tuntomerkkeinä ovat oikeus ja rauha (4:3) sekä turvallisuus (4:4). Epäjumalanpalvelus on vierasta Israelissa (4:5).
On huomattava, että rauhan valtakunta tulee vasta Messiaan toisen tulemuksen yhteydessä ja Hänen ensimmäinen tulemuksensa (5:1) tapahtuu ennen sitä.
Huolimatta ympärillään riehuvasta synnistä ja oikeudettomuudesta sekä ankarasta profetiastaan Miika kohottaa katseensa Herraan, jolta tulee pelastus (7:7). Jumala on uskollinen liitolleen, jonka Hän on solminut. Miikan sanoma onkin lopulta lohdullinen, koska hän näkee aikojen lopussa tapahtuvan Israelin vihollisten tuhon ja Israelin uuden nousun (7:8-20). Miikan sanomaa ei siksi ole nähtävä toivottomana, vaan Israelin ahdistus on väliaikainen. Kansasta tosin jää vain uskollinen jäännös (5:6,7), mutta Messiaan tullessa kansa tulee tuntemaan hallitsijansa ja sen asema tulee olemaan vahva.
Lähteet
Iso Raamatun Tietosanakirja, osa 8 (Ristin Voitto, 1992).
Schultz, Samuel J., Old Testament Speaks (Toronto, 1980)
Unger, Merril F., Raamatun lukijan käsikirja (Ristin Voitto, 1986).
Zondervan NIV Bible Commentary. Volume 1: Old Testament (Grand Rapids, Michigan, 1994).
