Johdanto
Nimi ”Joel” merkitsee ”Herra on Jumala.” Joelin kirja on jo varhain liitetty heprealaisiin profeettakirjoituksiin. Silti profeetta Joelista tiedetään hyvin vähän. Hän oli erään Petuelin poika (1:1). Tämä tarkennus oli tarpeen, koska Joel oli yleinen nimi Juudassa (etelävaltiossa).
Kirjassa usein mainitut paikat Jerusalem, Juuda ja Siion kertovat profeetan toimineen nimenomaan Juudassa. Joelin profetioiden ajoitus puolestaan on ollut vaikeasti selvitettävissä, koska kirja itse ei mainitse profeetan toiminta-aikaa. Kirjoittamisajaksi on esitetty 850-400 eKr. Edellinen vaihtoehto merkitsisi Joelin olleen pienistä profeetoista varhaisin, jälkimmäinen taas Malakian rinnalla nuorin. Kuitenkin kirjan sijainti vanhinten kirjojen joukossa (”kahdentoista profeetan kirjan” toisena osana Hoosean jälkeen) osaltaan todistaa, että kirjaa on jo hyvin aikaisessa vaiheessa pidetty vanhana. Poliittinen ja uskonnollinen tilanne voisi viitata lapsikuningas Joaksen aikaan (2.Kun.12:1; n. v. 830 eKr). Toisaalta on nähty Joelin kirjan sisällön sopivan Juudan kuningas Ussian vauraaseen aikaan (2.Aikak.26; 792-740 eKr.). Eräät kuitenkin puolestaan viittaavat aikaan Baabelin vankeuden jälkeen, koska Joel ei mainitse sanallakaan mitään kuninkaista (puhutaan vanhimmista ja papeista). Parhaimmillaankin Joelin kirjan ajoitus on kuitenkin epävarma. Joelin kirjan tekstin löyhä liittyminen aikansa historiaan voi johtua myös siitä, että sen sanoma on ajatonta ja lisäksi kohdistuu monelta osin lopun aikoihin.
Joelin kirjassa lasketaan toisinaan olevan neljä lukua (esim. Kirkkoraamattu 1992) tai vain kolme (esim. Kirkkoraamattu 1933). Seuraavassa on aina ensin esitetty uuden käännöksen mukainen luku ja jae, sen jälkeen vanhan käännöksen mukaan (esim. 3:5/2:32).
Heinäsirkkavitsaus (1:2-20)
Joelin profetioiden lähtökohtana on heinäsirkkojen aiheuttama tuho, jolla on epäilemättä tuossa ajassa konkreettista historiallista taustaa. Kyseessä on ilmeisesti tuoreessa muistissa oleva poikkeuksellisen ankara onnettomuus (1:4, 7, 10-12, 17-20), joka on autioittanut Juudaa jopa siinä määrin, että ruoka on loppunut (1:16) ja temppelipalveluskin on kärsinyt (1:9, 16). Heinäsirkkojen nimet (1:4) kuvaavat niiden tuhovoimaa.
Tapahtunut tuho antaa profeetalle aiheen kehottaa kääntymykseen, paastoon ja rukoukseen, jotta säästyttäisiin monin verroin pahemmalta onnettomuudelta, joka profeetan kuvauksen mukaan merkitsee täydellistä tuhoa (kuvattu lähinnä luvussa 2). Tässä näkyy Joelin kirjan kahtaalle suuntautuva sanoma: on tapahtunut onnettomuus, joka kansan tulee ymmärtää Jumalan rangaistuksena ja siksi heidän tulee katua ja valittaa (1:13,14). Mutta profetian sana ulottuu kauemmas: on tulossa Herran päivä (1:15), joka merkitsee paljon suurempaa katastrofia, jos kansa ei kadu syntejään ja käänny Herran puoleen. Nyt tapahtunut onnettomuus oli suuri; mutta vielä pahempaa on luvassa, jos kansa sulkee sydämensä Herran puheelta.
Oli tavallista, että Jumalan Henki käytti hyväkseen jotain ajankohtaista tilannetta esittäessään kauas tulevaisuuteen suuntautuvan profetian (tunnettu esimerkki on Jes.7:14, joka ennusti Jeesuksen neitseestäsyntymisen). Profetioissa saattavat ajankohtaisen tilanteen kuvaus ja tulevaisuuteen kohdistuva ennustus olla limittäin, välillä työläästikin toisistaan erotettavissa. Tämän mukaisesti Joelin heinäsirkkakertomuksen voi kirjaimellisen merkityksen lisäksi katsoa tarkoittavan, että heinäsirkkojen hyökkäys viittaa vertauskuvallisessa merkityksessä tulevaan vihollissotajoukkojen hyökkäykseen (vrt. 1:6 ja 2:2-5). Vihollisjoukkojen hyökkäys taas viittaa kahteen tapahtumaan: (1) odotettavissa olevaan assyrialaisten hyökkäykseen ja (2) lopun aikana tapahtuviin taisteluihin ja sotiin. Viimeksi mainitussa merkityksessä heinäsirkkavitsaus ilmeisesti viittaa aivan viimeisiin aikoihin ja tarkoittaisi samaa tapahtumaa kuin Ilm.9:3-11 (tai myös 9:15-19). Tällöin Joelin profetia koskisi osittain vielä tänäänkin tulossa olevia tapahtumia. Näin Joelin kirja on selvästi lopun aikoja käsittelevää ilmestyskirjallisuutta.
Herran päivä (2:1-11)
Joelin julistuksen varsinainen aihe on Herran päivä (1:15, 2:1,11, 3:4/2:31, 4:14/3:14). Herran päivä on tuomion päivä kaikille Jumalan ja Hänen kansansa vastustajille, mutta oman katuvan ja nöyrtyvän kansansa Herra armahtaa (2:12-17).
Herran päivänä heinäsirkat (huom! tämä on lopun aikoja koskeva vertauskuva!) tunkeutuvat Jerusalemiin (2:1; vrt. Ilm.16:16, 20:7-10), jota sotajoukkoa sanotaan itse Herran johtavan (2:11). Herran päivä alkaa torven puhalluksella Siionissa, pyhällä vuorella (2:1; pyhä vuori on Moorian temppelikukkula Jerusalemissa). Herran päivä merkitsee hävitystä (2:3) ja maailmankaikkeus järkkyy (2:10). Siksi on oikein kysyä: Kuka sen kestää (2:11)? Väistämätöntä on kuitenkin se, että missä synti saa hallintavallan, siellä täytyy Jumalan tuomion tulla. Siksi Herran päivän ja viimeisen tuomion tuleminen on varma.
Herran päivää ei kuitenkaan tule kuitenkaan pitää pelkkänä hävityksenä ja Jumalan oikeudenmukaisena kostona, vaan se merkitsee myös, että Jumala hallitsee maailmanhistorian kulkua sen alusta loppuun saakka siihen päämäärään, jonka Hän on itse asettanut. Tavoitteena on, että jokainen (kuului mihin kansaan hyvänsä) Herraan turvautuva pelastuu (3:5/2:32), että Herra tulee asumaan Siionissa, pyhällä vuorellaan (4:17/3:17) ja että Juuda saavuttaa olosuhteet, joissa vallitsee rauha ja vauraus (4:18,20/3:18,20). Näin täyttyvät myös ne moninaiset lupaukset, jotka Herra on antanut luvatulle kansalleen.
Kehotus kääntymykseen ja Jumalan vastaus (2:12-27)
Herran päivästäkin nimenomaan sanotaan, että on vielä mahdollisuus kääntyä (2:12). Jumala voi jopa muuttaa mieltään (2:13,14)! Jumalan kääntymiskehotus koskee kaikkia kansoja, kaikkia ikä- ja yhteiskuntaluokkia. Herralle ei kelpaa ulkonainen hurskaus (”…älkää (repikö) vaatteitanne,” 2:13). Mutta Jumalan vastaus aidosti katuville ja parannusta tekeville on myönteinen (2:18-27). Jumalan vastaus on armahtava ja siihen liittyy myös runsas ajallinen siunaus. Herra kuulee rukoukset ja siunaa uudelleen maan sadon, joka tulee olemaan runsas ja ravitseva. Syyssateet ja kevätsateet tulevat ajallaan kuten ennen. Syyssateet (loka-marraskuussa) ja kevätsateet (maalis-huhtikuussa) merkitsevät paljon luonnolle ja sen viljelylle. Runsas sato saa Juudan ylistämään Herraa (2:26) ja kansa tulee jälleen tuntemaan Jumalansa (2:27).
Jae 2:20 osoittaa, että Joelin vaikutusaikana (tai sen välittömässä läheisyydessä) oli odotettavissa myös pohjoisen vihollisen hyökkäys. Jos ajoitamme Joelin kirjan 800-700-luvuille eKr., tämä tarkoittaa assyrialaisia. Profetian mukaan assyrialaisten hyökkäys ei tule onnistumaan, jos Juudan kansa katuu. Näin tapahtuikin: pohjoisvaltio (Israel) kukistui Assyrian hyökkäyksessä v. 722 eKr., mutta Juudan kansa säästyi (2.Kun.19:35,36).
”Syyssateita” ja ”kevätsateita” (2:23) on toisinaan vertauskuvallisesti käytetty kuvaamaan ensimmäistä helluntaita n. v. 30 jKr. ja uuden ajan helluntai- tai karismaattisia Hengen ilmenemismuotoja erityisesti v:sta 1906 alkaen, jolloin nykyajan helluntaiherätyksen lasketaan syntyneen. Karismaattisuuden ilmeneminen em. tavoilla on historiallisesti totta, mutta syys- ja kevätsateiden liittäminen näihin tapahtumiin on toisinaan merkinnyt Raamatun vastaisia tulkintoja ja on antanut nykypäivän ”apostoleille” ja ”profeetoille” melko vapaat kädet omien, lopun aikoja koskevien tulkintojensa esittämiseen. Onkin Raamatun mukaista pitäytyä Joelin 2:23 mukaisten syys- ja kevätsateiden kirjaimellisessa tulkinnassa. Jakeet 2:23-27 kertovatkin siitä, että myös luonto kirjaimellisesti ennallistetaan aikojen lopussa, jolloin luonto yksinkertaisesti käyttäytyy toisella tavalla kuin vielä tänä päivänä. Luonto ei enää ole täynnä ikäviä yllätyksiä ja onnettomuuksia, vaan se nimenomaan käyttäytyy säännöllisesti ja tuo siunauksia sen viljelijöille.
Mutta Jumala ei siunaa vain satoa, vaan siunaukset saavuttavat ennen muuta myös ihmisten sydämet, jolloin Herra vuodattaa henkensä koko ihmiskunnan päälle.
Herra vuodattaa henkensä ihmisiin (3:1-5/2:28-32)
Joelin kirjan merkittävin lainaus UT:ssa on Apostolien tekojen 2:17-21, jossa Pietari viittaa Joelin 3:1-5:een (2:28-32). Helluntai-ihme olikin Joelin hengenvuodatuksen profetian täyttymys. Vanhan liiton aikana Herra antoi henkeään valikoiden (ja toisinaan väliaikaisesti) profeetoille, kuninkaille ja muille uskoville, mutta uskoville ei tuolloin vielä annettu henkeä pysyvästi kuten uuden liiton aikana, jolloin kaikilla uskovilla on Pyhä Henki (Room.8:9). Helluntaina Henki annettiin kaikille uskoville kansallisuuteen, rotuun, ikään, sukupuoleen ja asemaan katsomatta. Uuden liiton aikana kaikki uskovat voivat myös täyttyä Hengellä, vaikka kaikkien osalta tämä ei olekaan toteutunut.
Joelin profetian mukaan hengen vuodatus merkitsee nimenomaan profeetallisen toiminnan äkkinäistä esiintuloa (profetoiminen, näyt, unet). Helluntaipäivänä huomiota herättävä ilmiö oli kielilläpuhuminen, mutta siten, että ihmiset kuulivat kukin puhuttavan heidän omalla äidinkielellään. Tämäkin on profeetallinen ilmiö, koska henkivoimainen julistus on osa profeetallisuutta. Voidaan lisäksi sanoa, että Apostolien tekojen mukaan Pyhä Henki toimii profetian henkenä.
Herran päivän ennusmerkit (3:3,4/2:30,31) ovat kosmisia mullistuksia, merkkejä taivaalla ja maan päällä. Toisaalta veri, tuli ja savupatsaat on liitetty sotiin ja levottomuuksiin, joita viimeisinä päivinä esiintyy.
Kuitenkin viimeisinäkin päivinä on Jumalan armo vielä avoinna: Herraa avuksi huutava (ts. Kristuksen pelastajana vastaanottava) pelastuu (3:5/2:32). Tämä onkin ollut Jumalan suunnitelma jo aikojen alusta asti (1.Moos.12:3; Room.10:12,13; Gal.3:8,9).
Jumalan vihollisten tuomio (4:1-16/3:1-16)
Juudan ennalleen asettamisen päivänä kaikki kansat kokoontuvat tuomiolle Joosafatin laaksoon (ei tunneta varmasti, mutta tarkoittaa mahdollisesti Kidronin laaksoa; nimi ”Joosafat” tarkoittaa ”Herra tuomitsee”). Pakanat ovat aiemmin hajottaneet Israelin, jakaneet maan ja arponeet maan saaliikseen (4:2,3/3:2,3). Pakanoiden suunnitelma oli sotia Joosafatin laaksossa, mutta Herran mitta on tullut täyteen (4:4/3:4): nyt pakanoita kohtaa Jumalan kosto (4:13-16/3:13-16).
Tämä kaikki kertoo siitä, että Jumalalla ovat hyvät suunnitelmat luvattua kansaansa kohtaan (4:1/3:1). Siihen asti Herra sallii vieraiden kansojen koetella luvattua kansaa tämän syntien tähden. Viimeinen taistelu tulee kuitenkin päätymään valitun kansan voittoon, koska ”Herra on kansansa turva, Israelin vuorilinna” (4:16/3:16).
Lupauksia Juudalle ja Jerusalemille (4:17-21/3:17-21)
Herran päivän jälkeen Jumala tulee asumaan Siionissa pyhällä vuorellaan (4:17/3:17) ja Juuda tulee kokemaan paratiisimaiset olot maan päällä (4:18,20/3:18,20). Tämä on jyrkkä vastakohta Joelin kirjan alkuun, joka kuvasi heinäsirkkojen aiheuttamaa hävitystä. Luonto tulee olemaan ennen tuhoa olevaa huomattavasti hedelmällisemmässä - ja suorastaan yliluonnollisessa – kunnossa (4:18/3:18). Luonnosta on poistunut kaikki kirous, joka tuli ihmisen syntiinlankeemuksessa (1.Moos.3:17,18).
Annetut lupaukset merkitsevät myös Israelin kääntymistä kansana (Room.11.26; täytyy silti muistaa, että kyseessä on luvatun kansan Herralle otollinen jäännös). Muukalaiset eivät enää koskaan hyökkää Jerusalemiin vaan se saa olla rauhassa.
Lähteet
Iso Raamatun Tietosanakirja, osa 8 (Ristin Voitto, 1992).
Schultz, Samuel J., Old Testament Speaks (Toronto, 1980)
Unger, Merril F., Raamatun lukijan käsikirja (Ristin Voitto, 1986).
Zondervan NIV Bible Commentary. Volume 2: New Testament (Grand Rapids, Michigan, 1994).
