Kaikki neljä evankeliumia puhuvat Pyhästä Hengestä, Jumalan kolmannesta persoonasta. Kuitenkin Luukkaan evankeliumin todistus Pyhästä Hengestä on muita evankeliumeja laajempi, etenkin kun otetaan huomioon sen yhteys jatko-osaan, Apostolien tekoihin. Siinä Pyhän Hengen toiminta Jeesuksen seuraajien elämässä oli helluntaikokemuksen jälkeen silmiinpistävä. Luukkaan evankeliumin ja Apostolien tekojen todistus Pyhästä Hengestä on näin erittäin merkittävä.
Tässä käydään kootusti läpi erityisesti ne Luukkaan evankeliumin kohdat, joissa Pyhä Henki nimenomaisesti mainitaan. Selvästi suurin osa näistä kohdista kuuluu lapsuuskertomuksiin ja maanpäällisen toiminnan aloittamiseen (luvut 1-4).
Pyhä Henki lapsuuskertomuksissa
Johannes Kastajan ja Jeesuksen syntymän (jotka tapahtuivat lyhyen ajan sisällä) vaiheilla Pyhän Hengen vaikutus murtautui esille aivan uudella ja voimakkaalla tavalla. Viitekehyksenä oli hurskas juutalaisuus, joka tuohon aikaan odotti kiihkeästi Messiaan tuloa. Kyseessä oli hengellinen ilmiö, mutta epäilemättä myös Palestiinan poliittiset tapahtumat kiihdyttivät Messiaan tulon odotusta. Vanhan ja Uuden Testamentin välillä tuotettu hengellinen kirjallisuus osoittaa, että Pyhän Hengen toimintaan liitettiin erityisesti kolme näkökohtaa: 1) Kuten yleensä juutalaisuudessa, Hengen odotettiin alkavan toimia erityisesti profetian Henkenä; 2) ajateltiin, että profeetallinen ääni Israelin kansan keskuudessa oli ollut hiljaa jo n. 400 vuotta (viimeinen profeetta oli ollut Malakia); ja 3) vasta messiaanisena aikana odotettiin Hengen toiminnan aktivoituvan. Koska sekä Johanneksen ja Jeesuksen vanhemmat edustivat hurskasta juutalaisuutta, he oletettavasti ymmärsivät Pyhän Hengen esiin murtautuvan toiminnan juuri em. tavoilla. Muutenkin nämä hurskaat juutalaiset edustivat vanhan liiton parhaimmistoa niin uskossa kuin elämässä.
Ensimmäiset maininnat Pyhästä Hengestä koskettavat enkeli Gabrielin ilmoitusta Sakariaalle tämän pojasta, Johannes Kastajasta. Vanhan Sakariaan vanha vaimo Elisabet tulisi synnyttämään pojan, jolle Jumala oli varannut tärkeä tehtävän. Mutta tämä poika, Johannes Kastaja, ei tulisi tekemään työtä omassa voimassaan. Gabrielin mukaan Johannes tulisi olemaan jo äidin kohdusta asti täynnä Pyhää Henkeä (1:15). Johannes tulisi kulkemaan Herran (Messiaan) edelläkävijänä Elian Hengessä ja voimassa. Johanneksen toiminnalla tulee myös olemaan menestystä, koska hän valmistaisi kansaansa Messiaan tuloon. Elia oli VT:n ajan profeetta, joka oli voimakas ja peloton profeetallinen julistaja, mutta jonka kautta tapahtui myös suuria ihmeitä. Profeetta Malakia, viimeinen vanhan liiton profeetta, olikin ennustanut profeetta Elian paluun ennen Herran päivää (Mal.3:22-24). Tämä tapahtuikin osittain siten, että Elia palasi maan päälle kirkastusvuorella (Luuk.9:28-36), ja osittain siten, että Johannes Kastajan toiminta tuli tapahtumaan ”Elian hengessä ja voimassa” (1:17).
Enkeli Gabriel ilmoitti myös Marialle Jeesuksen, Messiaan, syntymän. Myös tässä ilmoituksessa on Pyhä Henki mukana: Marialle sanotaan: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan” (1:35). Tämä tulee ymmärtää siten, että Jeesuksen syntymä – toisin kuin Johannes Kastajan – oli kokonaan yliluonnollinen. Messias tulisi olemaan Marian (ihmisen) poika, mutta myös Jumalan Poika. Siksi neitseestäsyntyminen tässä tapauksessa edellyttikin sikiämistä Pyhästä Hengestä; näin Henki toimi tässä uutta luovana Henkenä (kuten luomiskertomuksessa, 1.Moos.1:2). Sinänsä Jumala teki ihmeen myös antaessaan Johannes Kastajan syntyä yli-ikäisille vanhemmille; mutta Jeesuksen syntymä tapahtui kokonaan yliluonnollisesti siten, että Messiaasta tuli alusta asti niin Jumalan Poika kuin ihmislapsikin. Siinä Jumala tuli ihmiseksi.
Pyhän Hengen toiminta ei suinkaan loppunut näihin poikien syntymisen ilmoituksiin. Marian vieraillessa sukulaisensa Elisabetin luona Maria tervehti Elisabetia (1:41). Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, lapsi (Johannes) hypähti hänen kohdussaan ja Elisabet täyttyi Pyhällä Hengellä. Molemmat naiset sinänsä tajusivat elävänsä keskellä suuria aikoja ja heidän poikansa tulisivat olemaan merkittäviä henkilöitä. Mutta silti heissä ei pelkästään tämä aiheuttanut riemua, vaan Pyhän Hengen välitön vaikutus. Pyhä Henki onkin aina tuonut iloa siellä, missä Hän on voimakkaasti vaikuttanut. Ilo onkin yksi Hengen hedelmän ilmenemismuoto.
Johanneksen synnyttyä ja saatua virallisesti nimensä myös Sakarias täyttyi Pyhällä Hengellä (1:67) ja puhui profeetallisin sanoin ylistystä Jumalalle ja ennustusta pojasta (1:68-79). Johanneksesta sanotaan, että hän kasvoi ja vahvistui Hengessä (1:80). Johanneksen tehtävä tulikin olemaan profeetallinen parannuksen ja kääntymyksen julistaja (ei ihmeiden tekijä Elian tapaan!), joten hänen voitelunsa Hengellä oli välttämätön voiman lähteenä.
Jeesuksen syntymän yhteydessä mainitaan Pyhä Henki vielä kolmesti vanhan Simeonin kohdalla (2:25-27). Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta ja ”Pyhä Henki oli hänen yllään.” Samoin Pyhä Henki oli ilmoittanut hänelle, että hän elää kunnes saa nähdä Voidellun (Messiaan, Kristuksen). Kun Jeesus tuotiin temppeliin, oli Pyhä Henki johdattanut Simeoninkin temppeliin, jossa hän lausui profeetalliset sanat Jeesuksesta (2:29-32). Näitä sanoja Joosef ja Maria kuuntelivat ihmetellen. Simeonilla olivat vielä profetian sanat Mariallekin, mutta nämä sanat olivat paitsi todet, myös raskaat.
Silmiinpistävää on, kuinka monen henkilön sanotaan täyttyneen Hengellä (tai tapahtuneen vastaavaa) syntymäkertomusten yhteydessä: Johannes (jo äidin kohdussa), Elisabet, Sakarias, Maria ja Simeon (tavallaan Hannakin, koska tämä oli profeetta). Kaikki tämä tapahtui lyhyen ajan sisällä ottaen huomioon, että profeetallinen ääni oli ollut hiljaa noin 400 vuotta.
Toiminnan aloittaminen
Johanneksen ja Jeesuksen syntymäkertomukset ovat kietoutuneet toisiinsa ja tapahtuivat lyhyen ajan sisällä. Sama koskee heidän työnsä alkua. Johanneksen tehtävänä oli valmistaa tietä Messiaalle. Siihen liittyvät Johanneksen sanat Messiaasta, joka ”kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella” (3:16). Nämä sanat on ymmärretty monilla eri tavoilla. Mutta joka tapauksessa Pyhän Hengen kaste liittyy helluntaihin, jolloin opetuslapset saivat Pyhän Hengen lahjan kymmenen päivää Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen. Johannes ennusti juuri Jeesuksen olevan se, joka ei kasta vain vedellä (kuten Johannes), vaan Hengellä ja tulella. ”Tulella” kastaminen on tulkinnanvaraisempi, ja sen on mm. katsottu liittyvän viimeisen tuomion jälkeen tapahtuvaan jumalattomien tuomioon.
Johanneksen kastettua Jeesuksen laskeutui Pyhä Henki Jeesuksen ylle näkyvässä muodossa kuin kyyhkynen (3:22). Tämän ei voi katsoa merkinneen, että Jeesus olisi vasta tässä tullut osalliseksi Pyhästä Hengestä, vaan kyseessä oli Hengen voitelu juuri Messiaan maanpäälliseen työhön. Kyseessä oli Jeesuksen maanpäällisen työn alkuhetki.
Kuitenkin vielä yksi asia Jeesuksen oli koettava ennen kuin työ saattoi alkaa: Henki johdatti Jeesuksen autiomaahan (4:1). Siellä Jeesus paastosi 40 päivää, minkä jälkeen Paholainen kiusasi Jeesusta, joka ei kuitenkaan langennut. Tämä kiusaus tuli Saatanan taholta, ei Jumalan. Mutta koska juuri Henki johdatti Jeesusta autiomaassa, tämäkin vaihe Jeesuksen oli Isän suunnitelman mukaan läpikäytävä. Kun Paholainen jätti Jeesuksen, tämä oli ”täynnä Hengen voimaa” (4:14), ja sitten Jeesus aloitti julkisen toimintansa.
Jeesuksen toiminnan alku kotikaupungissaan Nasaretissa (4:16-30) oli vastahakoinen, koska kotikaupungin väki ei osannut nähdä Hänessä muuta kuin ”Joosefin pojan” (4:22). Kuitenkin juuri tässä tapahtumassa Jeesus lainaa Nasaretin synagogassa Jesajan kirjaa (61:1,2), jossa sanotaan Messiaasta: ”Herran Henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut” (4:18). Voitelu tehtävään oli VT:n aikana tavallista. Voideltuja saattoivat olla papit (2.Moos.28:41), kuninkaat (1.Sam.10:1) ja profeetatkin (1.Kun.19:16). Jeesus tulkitsi kotikaupunkinsa Nasaretin synagogassa Jesajan sanojen tarkoittavan itseään (4:21). Koska Jeesus myöhemmin viittaa nimenomaan Israelin suuriin profeettoihin Eliaan ja Elisaan (4:25-27), Hän lienee tarkoittanut omankin voitelunsa olevan samankaltainen, ts. profeetallisen ja voimallisen karismaattisen (myös Mooses oli ennustanut Messiaan olevan juuri profeetan, 5.Moos.18:15). Yhtäläisyyksiä toisaalta Jeesuksen ja toisaalta Elian ja Elisan välillä on sekin, että ns. oma väki hylkäsi heidät kaikki ja he joutuivat tekemään työtä vieraiden parissa.
Eri kohtia
Luukkaan evankeliumissa on vielä neljä kohtaa, joissa Pyhä Henki mainitaan. Luuk.10:21 mainitsee, että Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla ja Hän puhkesi ylistykseen. Tässä tilanteessa Jeesuksen opetuslapset palasivat Jeesuksen lähettämältä matkaltaan ja antoivat iloisina raporttiaan matkansa onnistumisesta (10:17-20). Henki yleisesti aiheuttaa iloa siinä ihmisessä, jonka Henki täyttää.
Luuk.11:13:ssa Jeesus antaa lupauksen, jonka mukaan Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä Häneltä pyytävät. Taivaallinen Isä on vielä parempi kuin yksikään maallinen isä, joka jo hänkin on valmis antamaan hyviä lahjoja lapsilleen (11:9-13). Myös Pyhän Hengen lahjaan liittyy tämä lupaus, että pyytävä tulee saamaan. Yleisesti tämä periaate liittyy kaikkeen pyytämiseen, joka rukouksessa tapahtuu: Pyytäkää, niin teille annetaan.
Pyhän Hengen pilkkaaminen (12:10) on usein esille tuleva ja väärin ymmärrettykin asia. Pyhän Hengen pilkkaa ei kuitenkaan tule ymmärtää erillään kolmiyhteisen Jumalan olemuksesta, koska Jumala on yksi. Avain tähän kysymykseen löytyykin Heprealaiskirjeen 10:29:stä, jonka mukaan Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen hylkääminen on Pyhän Hengen häpäisemistä. Tuolloin on kyseessä ihmisen lopullinen paatumus, jolloin ihminen on jo kykenemätön ottamaan vastaan Jeesuksessa tarjottua pelastusta. Joka hylkää Jeesuksen, pilkkaa ja häpäisee ”armon Henkeä.” Tosin tähänkin on huomautettava, että ihminen ei näe toisen ihmisen sydämeen ja eikä voi olla varma tämän lopullisesta luopumuksesta. Siksi on useimmiten mahdotonta varmuudella sanoa kenestäkään, että tämä on syyllistynyt Pyhän Hengen pilkkaan. Sellaisia ihmisiä on, mutta me emme juuri voi heille sitä leimaa antaa.
Vielä Luuk.12:12 lupaa Jumalan omille, että vainon hetkellä Henki antaa heille oikeat sanat, miten heidän tulee puolustautua. Jumalan omat ovat vainon hetkelläkin Pyhän Hengen johdatuksessa.
Lupaus Pyhän Hengen vuodatuksesta
Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen Hän antaa seuraajille lähetyskäskyn (Luuk.24:46-48) ja sen täyttämisen varmistamiseksi lupauksen Pyhän Hengen vuodatuksesta (”sen, minkä Isäni on luvannut”, 24:49). Luukkaan evankeliumin jatko-osa, Apostolien teot, kertookin, miten Hengen vuodatus tapahtui (Ap.t.2) ja sitten evankeliumin leviämisestä Jeesuksen seuraajien toimesta Pyhän Hengen voimassa. Onkin sanottu, että jatko-osa olisi hyvin voitu nimetä myös ”Pyhän Hengen teoiksi.”
Lähteet
Stronstad, Roger: The Charismatic Theology of St. Luke (Peabody, Massachusetts, 1984).
