Tausta
Jeesuksen syntymästä kerrotaan kahdessa evankeliumissa, Matteuksessa ja Luukkaassa. Matteus kertoo Jeesuksen syntymästä ennen muuta Joosefin, Jeesuksen maallisen isän näkökulmasta (Matt.1:18-25) sekä itämaan viisaista miehistä, jotka toivat lahjoja Jeesukselle (Matt.2:1-12). Lisäksi Matteus kertoo Herodes Suuren toimeksi panemasta poikalasten surmaamisesta ja Joosefin perheen pakomatkasta Egyptiin. Luukkaan näkökulma on toinen. Hän kertoo asiat ennen muuta Marian näkökulmasta. Enkeli Gabriel ilmestyy juuri Marialle ja kertoo tulevan Messiaan syntymästä. Luukas myös kertoo Jeesuksen syntymästä (sen, mitä yleensä nimitetään ”jouluevankeliumiksi”, Luuk.2:1-20).
Taustana näille Messiaan syntymäkertomuksille on se, että ne korostavat Jeesuksen syntymistä todelliseksi ihmiseksi ihmisten keskelle. Jeesus ei todellakaan pudonnut taivaasta 30-vuotiaana aikuisena miehenä! Jeesuksella oli evankeliumeihin tallennettu syntymähistoria, mutta (lukuun ottamatta yhtä tallennettua kertomusta, Luuk.2:41-52) sitten hän eli lähes 30 vuotta hiljaista elämää Nasaretissa. Hänen syntymänsä on samalla kertaa jumalallinen että inhimillinen. Hänen tulonsa niveltyi myös täysin VT:n messiaanisiin ennustuksiin.
Luukkaan historiallista näkökulmaa korostavat myös hänen toistuvat viittauksensa historian henkilöihin, joiden aikana tapahtuivat ne tapahtumat, joista Luukas kertoo. Rooman keisari Augustus (2:1) oli hallitsijana vv. 31 eKr.-14 jKr. Hän keskitti voimakkaasti Rooman hallintoa ja vei päätökseen valtakunnan asukkaiden ja heidän omaisuutensa luetteloinnin. Juudan kuninkaana oli 37 eKr.-4 eKr Herodes Suuri (1:5), joka oli roomalaisten vasallihallitsija. Hän oli syntyisin idumealainen (VT: edomilainen), mutta oli kääntynyt juutalaisten uskoon. Hänen hallituskautensa oli väkivallan ja verenvuodatuksen aikaa. Hän surmautti jopa lähimmän perhepiirinsäkin jäseniä. Toisaalta hän pani alulle Jerusalemin temppelin jälleenrakennustyön (tosin hän samalla rakensi temppelin pakanajumalien kunniaksi!).
Jeesuksen syntymä ilmoitetaan
Enkeli Gabriel ilmestyi Marialle ja kertoi hänelle pojan syntymisestä (1:26-38). Aiemmin myös enkeli oli ilmestynyt Sakariaalle ja ilmoittanut Johannes Kastajan syntymästä. Näissä ilmoituksissa on samanlaisia piirteitä, mutta yksi ratkaiseva ero löytyy: Sakariaan ja Elisabetin poika syntyy luonnollisella tavalla, joskin vanhoille ihmisille, mutta Jumalan Pojan syntymä on yliluonnollinen eikä hänellä tule olemaan maallista isää. Jeesuksen suhde Poikana taivaalliseen Isään liittyy Hänen olemukseensa ja henkilönsä alkuperään: Hän on ollut olemassa ikuisuudesta asti. Kun Jumalan Poika otti itselleen ihmisen muodon, se saattoi tapahtua vain ihmeen kautta. Luonnonlait ylittävä tapahtuma toisaalta merkitsee aina sitä, että luomakunnalla on Herra, ts., Jumala on luonnonlakien yläpuolella eikä ole kahlehdittu niihin.
Enkelin ilmoitus merkitsi myös sen lupauksen täyttymistä, joka annettiin paratiisissa Eevalle (1.Moos.3:15). Marian nöyrä kuuliaisuus on vastakohta Eevan tottelemattomuudelle ja itsensä korottamiselle.
Maria ei epäillyt enkelin ilmoitusta, mutta hän kysyi, miten tämä kaikki saattoi tapahtua. Enkelin mukaan Jumalan Pojan syntymä on Pyhän Hengen aikaan saamaa ja Jumalallehan kaikki on mahdollista. Maria uskoikin enkelin ilmoituksen. Hänen on kuitenkin täytynyt heti ottaa huomioon Joosefin ja ympäröivän yhteiskunnan suhtautuminen asiaan. Uskottomuus saattoi Israelissa johtaa kuolemantuomioon (5.Moos.22:23,24). Joosef suunnittelikin eroavansa Mariasta (Matt.1:19), kunnes enkelin ilmoitus suoraan myös hänelle kertoi, mistä oli kysymys. Joosefkin uskoi.
Enkeli kertoi Marialle siitä ainutlaatuisesta suuruudesta, joka hänen poikaansa odotti. Kyseessä on Korkeimman Poika, joka on myös Daavidin poika. Messiaan pitikin tulla Daavidin jälkeläisistä (2.Sam.7:16; Ps. 89:4,5,29-30). Jumalan Pojan kuninkuudella ei tule olemaan loppua, koska Hänen valtakuntansa on ikuinen, katoamaton Jumalan valtakunta. Nimi Jeesus puolestaan viittaa VT:n heprealaiseen Joosua-nimeen. VT:ssa on kaksi Joosua-nimistä henkilöä. Ensimmäinen oli Mooseksen seuraaja, joka johti Israelin luvattuun maahan ja joka oli siten kansansa johtaja (Joos.1:1-9). Toinen taas oli ylipappina Baabelista paluun jälkeen. Profeetta Sakarja näki näyssä hänen seisovan Jumalan edessä (Sak.3:1-9) ja kuuli hänen saavan lupauksen, että Herran palvelija tulisi poistamaan kansan synnin yhdessä hetkessä. Tämä ennustus täyttyi vihdoin Jeesuksessa.
Maria tunsi asemansa ja katsoi olevansa Herran palvelijatar. Maria vieraili sukulaisensa Elisabetin luona ja tämän tervehdyksen kuultuaan Maria lausui sanat, jotka Luukas on tallentanut Marian kiitosvirtenä (1:46-55).
Jeesuksen syntymä
Näennäisesti inhimillinen tapahtuma, verollepano, oli vaikuttamassa siihen, että Messias tuli syntymään juuri Betlehemissä, kuten oli ennustettukin (Miika 5:1). Koska Joosef oli Daavidin sukua ja Betlehem oli Daavidin suvun kotipaikka, hänen oli mentävä Marian kanssa juuri sinne. Tämä profetia oli yleisesti juutalaisten tiedossa (Joh.7:42), joten Joosef on saattanut ajatella, että Messiaan on myös kasvettava juuri Betlehemissä. Herodeksen suvun juonet (Matt.2:22,23) kuitenkin aiheuttivat sen, että Joosef ja Maria palasivat syntyneen Jeesuksen kanssa Egyptistä takaisin Nasaretiin.
Jeesuksen syntymä majapaikkojen ulkopuolella kertoo siitä, että Jeesus syntyi köyhyyden keskelle. Vaikka Marian tila oli kaikkien nähtävissä, kukaan ei antanut paikkaansa hänelle majatalossa. Marian piti myös itse kapaloida lapsensa ilman muiden naisten apua, mikä oli tuon ajan oloissa erittäin harvinaista. Jeesuksen asettaminen seimeen kertoo siitä, että he majoittuivat talliin, eläinten keskelle. Ihan maanpäällisen elämänsä alusta alkaen Jeesus oli hyljeksitty ja ei-toivottu tässä maailmassa.
On kuitenkin väärin tehdä Jeesuksesta vain ”seimen lapsi” inhimillisessä merkityksessä. Jeesus oli ihmiseksi tullut Jumala. Siksi Luukas liittää kertomukseensa kuvauksen Jumalan kirkkaudesta, joka ilmestyi paimenille Betlehemin ulkopuolella. Samalla enkeli kertoi paimenille, mistä Jeesuksen syntymässä oli kysymys. Kyseessä oli ilosanoma, joka oli tarkoitettu koko maailmalle (juutalaisille ja kaikille muille kansoille). Betlehemissä, Daavidin kaupungissa, on syntynyt Vapahtaja, Kristus, Messias, Herra. Jumalan pojan ruumiillistuminen ihmisen kaltaisuuteen oli tapahtuma, jonka merkitys on maailmanlaajuinen ja jonka vaikutus on ikuinen. Tämä käänteentekevä tapahtuma on aiheena enkelien ylitykseen (2:14). Huomionarvoista on se, että enkelien ilmestyksiä tapahtui jatkuvasti eri vaiheissa, jotka liittyvät Jeesuksen syntymään.
Paimenten valinta enkeli-ilmoituksen vastaanottajiksi on merkille pantavaa. Kautta aikojen olivat huomattavat Israelin henkilöt olleet paimenia, Abrahamista, Iisakista ja Jaakobista lähtien. Mutta tultaessa ajanlaskun taitteeseen paimenia ei enää pidetty arvossa ja he muodostivat vähäpätöisen ihmisluokan. He eivät kyenneet ammattinsa takia noudattamaan kaikkia säädöksiä pikkutarkasti. Jumala kuitenkin valitsi juuri heidät todistajiksi vastaanottamaan sanoman ja viemään sitä eteenpäin (2:15-18). Paimenet löysivät helposti lapsen, koska enkeli oli sanonut lapsen olevan kapaloituna seimessä. Kerrottuaan kaiken paimenet palasivat laumojensa luo kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä he olivat saaneet kuulla ja nähdä.
Maininta Jeesuksesta Marian ”esikoisena” (2:7) merkitsee sitä, että Marialle syntyi myöhemmin lisää lapsia. Toisin kuin eräissä piireissä uskotaan, Maria ei pysynyt neitsyenä vaan oli Joosefin laillinen vaimo ja heillä oli myöhemmin myös yhteisiä lapsia (Mark.6:3).
Jeesuksen siunaaminen temppelissä
Joosef ja Maria olivat hurskaita juutalaisia, jotka halusivat noudattaa kaikkia lain määräyksiä. Esikoispojalle oli säädetty kolme pyhää toimitusta: ympärileikkaus, lapsen tuominen temppeliin ja äidin puhdistusuhri. Ympärileikkaus todennäköisesti tehtiin tässä tapauksessa Betlehemissä, muut samassa yhteydessä Jerusalemin temppelissä. Jeesuksen ympärileikkaus merkitsi monia asioita. Hän oli ensinnäkin juutalaisena sidottu vanhaan liittoon, koska ihmisenä Hän alistui lakiin. Mutta samalla ympärileikkaus oli merkki siitä lupauksen liitosta, jonka Jumala oli tehnyt Abrahamin kanssa (1.Moos.17:12). Ympärileikkauksessa Jeesus otettiin Israelin kansalliseen yhteyteen ja samalla liittoon Jumalan kanssa. Ympärileikkaus merkitseekin Jeesuksen tapauksessa, että Hän tuli täyttämään sekä lain että lupauksen.
Jeesuksen vanhempien valitsema uhri puolestaan viittaa jälleen siihen, että he kuuluivat köyhään kansanosaan. Mooses oli säätänyt: "Jos naisella ei ole varaa lampaaseen, hän tuokoon kaksi metsäkyyhkyä tai kaksi muuta kyyhkystä, toisen polttouhriksi ja toisen syntiuhriksi, ja pappi toimittakoon sovitusmenot. Tämän jälkeen nainen on puhdas" (3.Moos.12:8).
Temppelissä käynnin yhteydessä Joosefin perhe kohtasi kaksi profeetallista henkilöä. Ensimmäinen
oli vanha Simeon (Luuk.2:25-35), josta voidaan oikeutetusti sanoa, että hän oli yksi vanhan liiton pyhistä. Hän odotti Jumalan Voidellun tulemista ja Pyhä Henki oli luvannut hänelle, ettei hän kuole, ennen kuin näkee Messiaan. Simeonin siunaus ja sanat Marialle pitävät sisällään Messiaan tuoman pelastuksen niin Israelille kuin kaikille kansoille. Mutta Simeonin mukaan kaikki eivät tule tunnustamaan Messiasta ja myös Maria tulee kokemaan paljon surua lapsen takia. Miekka merkitsi väkivaltaa, ja se alkoi jo hyvin pian Herodes Suuren toimesta: Joosefin perheen piti paeta Egyptiin. Huipentumansa Simeonin ennustama väkivalta sai ristillä, jossa Jeesus sitten kuoli.
Tämän jälkeen perhe kohtaa naisprofeetta Hannan (2:36,37). On pantava merkille, että tässä on jälleen yksi esimerkki profeetallisuuden esiinmurtautumisesta Israelin keskuudessa 400 vuoden tauon jälkeen. Hannakin oli jo hyvin vanha. Hän ei ollut poistunut temppelistä minnekään, vaan oli palvellut Jumalaa yötä päivää paastoten ja rukoillen. Juuri sillä hetkellä hän tulikin paikalle ja näki Jeesuksen. Hannan sanoja ei ole tallennettu, mutta hänestä sanotaan, että hän ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta (2:38).
Jeesus juhlilla
Jeesuksesta sanotaan, että Hän kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo seurasi Häntä (2:40). Mutta ainoa varsinainen välähdys Jeesuksen ns. hiljaisista vuosista on Luukkaan kertomus hänen käynnistään Jerusalemissa pääsiäisjuhlilla 12-vuotiaana (2:41-51). Hurskaina juutalaisina Hänen vanhempansa menivät sinne ja ottivat tässä vaiheessa myös Jeesuksen mukaan. Juutalaisista pojista tuli 13-vuotiaina ”lain poikia”, jolloin heidät otettiin juhlallisin menoin osalliseksi liiton oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Juutalainen tapa olikin, että 12-vuotias poika sai jo olla seremoniassa mukana valmistautuakseen siihen itse seuraavana vuonna.
Matkaseurueet olivat suuria ja sukulais- ja tuttavaväki matkusti yhdessä. Siksi ei ole merkillistä, että Joosef ja Maria eivät ensin panneet merkille Jeesuksen puuttumista seurueesta. Vanhemmat palasivat huolestuneina (huom! olihan jo Herodes Suuri uhannut Jeesuksen henkeä vuosia aikaisemmin!) takaisin Jerusalemiin ja löysivät pojan opettajien keskeltä temppelistä. Opettajat olivat ihmeissään Jeesuksen viisaudesta.
Tämä kertomus osoittaa sen, että jo tuossa vaiheessa Jeesukselle oli selvinnyt Hänen Messiaskutsumuksensa. Sanaleikki ”Isäsi” – ”Isäni” osoittaa jo Jeesuksen ymmärtäneen olevansa Jumalan Poika. Tämä oli ainutlaatuista. Yhdelläkään Israelin profeetalla tai kuninkaalla ei ollut samanlaista suhdetta Jumalan kanssa. Vaikka Jeesuksen vanhemmat muistivat ja tunsivat enkelien ilmoitukset Jeesuksen syntymän yhteydessä, he eivät sittenkään ymmärtäneet, mitä Jeesus sanoillaan tarkoitti.
Perhe palasi lopulta Nasaretiin ja Jeesus oli vanhemmilleen kuuliainen. Kertomus päättyy mainintaan: ”Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä” (2:52)
Lähteet
Diginovum, Aikamedia (Keuruu, 2003).
Zondervan NIV Bible Commentary. Volume 2: New Testament (Grand Rapids, Michigan, 1994).
