Jokaisen neljän evankeliumin mukaan Jeesus vietti opetuslastensa seurassa viimeisen illan ennen kärsimisensä alkua. Jostakin syystä Johannes ei kerro heidän viimeisestä ateriastaan, mutta hänellä on pitkä selostus Jeesuksen jäähyväispuheesta oppilailleen ja Hänen viimeisestä rukouksestaan (Joh.14:1-17:26). Jeesuksen jäähyväispuhe ja –rukous liittyvät läheisesti evankeliumin pää-aiheeseen, julistukseen Jeesuksesta Jumalan Poikana. Tässä jaksossa Jumalan kolminaisuus tulee esiin mahdollisesti voimakkaammin kuin missään muualla Raamatussa. Jäähyväispuheessa ja –rukouksessa tulee esiin kristityn Jumala: sekä jumaluuden ykseys että jumaluuden kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Lohdutuspuhe opetuslapsille (luku 14)
Jälleennäkeminen Isän kodissa (14:1-11). Jeesus aloittaa tämän lohdutusjakson rohkaisun sanoilla: ”Älköön sydämenne olko levoton” (14:1). Jeesuksen tärkein lohdutuksen peruste löytyy iankaikki-sesta elämästä Isän läheisyydessä. Jeesus itse on se ainoa tie Isän kotiin: Minä olen tie, totuus ja elämä” (14:6). Jeesus on Isän iankaikkisen olemuksen, Hänen voimansa ja rakkautensa täydellinen ilmoitus. Filippus tosin pyysi saada nähdä Isän näkyvällä tavalla (14:8; sinänsä inhimillinen pyyntö); mutta opetuslapset olivat jo saaneet ilmoitusta Isästä: Jumala oli Jeesuksessa ilmestynyt lihassa ihmisenä. Tämä ilmoitus, joka oli Jeesuksessa henkilöityneenä, oli perustana heidän uskolleen Jumalaan ja Kristukseen.
Jumalan valtakunta tulee (14:12-17). Jeesus sanoi jättävänsä kohta opetuslapset, mutta silti Jumalan valtakunnan pikainen tuleminen saattoi toteutua – niin erikoiselta kuin se kuulostikin! Tässäkin asiassa Hän saattoi lohduttaa heitä. Toiminta, joka oli alkanut, ei suinkaan päättyisi tähän, vaikka Jeesus menee pois. Tapahtuisi päinvastoin: nyt seuraisi vielä suurempia tekoja (14:12). Jeesus perusteli tätä kahdella tavalla: Ensinnäkin Hän itse tekisi kaiken, mitä opetuslapset anovat hänen nimessään (14:12-14). Toiseksi Hän lähettäisi toisen puolustajan, Pyhän Hengen, Totuuden Hengen, joka olisi opetuslasten kanssa ja on heissä (Joh.14:16-17). Tässä toteutui Jeesuksen aikaisempi lupaus: ”Totisesti: tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät, että Jumalan valtakunta on tullut voimassaan” (Mark.9:1). Pyhän Hengen vaikutuksesta Jumalan valtakunta tulisi näin voimassa. Pyhän Hengen vuodatus toteutuikin hyvin pian, helluntaina.
Syvällisempi yhteys (14:18-27). Jeesuksen opetuslapsilleen antama kolmas lohdutus oli se, että Hänen lähtönsä jälkeen yhteys heidän välillään päinvastoin syvenisi! Ensinnäkin, Jeesus itse tulisi heidän luokseen (14:18), toiseksi Isäkin tulee asumaan heidän luokseen (14:23) ja kolmanneksi heihin tulee Puolustaja, Pyhä Henki (14:26) – ts., uskovan sisimpään tulee Jumalan kolme persoonaa. Tämä merkitsee osallisuutta kolmiyhteisen Jumalan yhteyteen. Tämä yhteys tulisi olemaan vielä syvällisempi ja todellisempi kuin se, jota he olivat siihen saakka kokeneet kolmen vuoden ajan Jeesuksen seurassa ollessaan (vrt. 2.Kor.5:16).
Jeesuksen kuolema tapahtuu Jumalan tahdon mukaisesti (14:28-31)..Neljäs lohdutusperuste oli se, että Jeesuksen kuolema ei tapahtunut siksi, että ”maailman ruhtinaalla” olisi mitään valtaa Jeesukseen. Pimeyden valta saa tilaisuutensa vain siksi, että se kuuluu Jumalan ikiaikaisiin suunnitelmiin (pimeyden voimatkin palvelevat tahtomattaan Jumalan tarkoitusperiä!). Jeesuksen kuolema tapahtui Isän tahdon mukaisesti. Jeesus kävi vapaaehtoisesti kuolemaan, koska hän rakasti Isää ja oli tälle kuuliainen. Jeesus kertoi opetuslapsille tämän kaiken ennen kuin se tapahtui, jotta he sen tapahtuessa uskoisivat. Jos opetuslapset rakastivat Jeesusta, he iloitsisivat Hänen kanssaan siitä, että Hän oli nyt menossa Isän luo, jossa Hän valmistaisi sijaa heillekin.
Kristittyjen suhteet (luku 15)
Opetuslasten suhde Kristukseen (15:1-11). Jeesuksen seuraajien yhteys Kristukseen tulee tässä esille Jeesuksen verratessa sitä viinipuuhun ja oksiin. Jeesus kehotti opetuslapsia pysymään Hänessä ja Hänen rakkaudessaan. Kristuksen rakkaus omiaan kohtaan tulee tässä esille ehkä voimakkaam-min kuin missään muualla: ”Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä” (15:9). Tämä on suurinta mahdollista rakkautta. Rakkaus, joka Isällä on Poikaan, on vuodatettu myös Hänen kansaansa (vrt. 17:26, Room.5:5).
Opetuslasten suhde toisiinsa (15:12-17). Jeesus on rakastanut opetuslapsiaan, mikä on esikuvana Hänen seuraajiensa keskinäiselle rakkaudelle. Jeesuksen esikuva on myös innoittajana keskinäiseen rakkauteen (vrt. 1.Joh.5:1). Jeesuksen rakkaus ilmenee kaikkein suurimmalla tavalla siinä, että Hän uhraa henkensä ystäviensä puolesta (15:13). Tämä on uhrautuvaa rakkautta, jonka tulisi olla todellisuutta opetuslastenkin välillä. Rakkaus on sitä hedelmää, jota uskovilta odotetaan. Uusi käsky on keskinäisen rakkauden käsky (13:34,35).
Opetuslasten suhde maailmaan (15:18-27). Opetuslapsilla tuli olla keskinäinen rakkaus, mutta sen vastapainona on ”maailman” viha uskovia kohtaan. ”Maailma” merkitsee tässä Jumalalle vierasta ja vihamielistä ympäristöä, synnin turmelemaa maapalloamme ja sen turmeltuneita asukkaita. ”Maailma” on Jumalan luomistyön vääristymä, sillä maakin oli kerran alussa hyvää (1.Moos.1:31). Tämän synnin turmeleman, vihamielisen ”maailman” keskellä opetuslapset tulisivat olemaan. Maailma ristiinnaulitsisi kohta Heidän Herransa, ja kohta myös opetuslasten omana osana olisi risti, tavalla tai toisella. Uskovan ei pidä odottaa saavansa maailmasta myötätuntoa; maailma vihaa uskovia syyttä. Jeesus ei tahtonut, että Hänen opetuslapsillaan olisi ollut tästä asiasta mitään vääriä kuvitelmia.
Kuitenkin Jumala rakastaa maailmaa ja lähetti Poikansa, jotta maailma Hänessä pelastuisi. Uskovan tehtävänä on todistaa Jeesuksesta maailmalle. Maailma oli vihannut Jeesusta sen tähden, että Hän oli todistanut sen teot syntisiksi (Joh.7:7). Myös Jeesuksen seuraajien on oltava valmiit kestämään maailman viha kärsivällisesti. Maailman rakkauden tavoitteleminen merkitsisi uskovalle heidän Herransa pettämistä (Jaak.4:4). Maailman viha on myös osoitus siitä, ettei uskova kuulu maailmaan, vaan on maailmasta erotettu. Jeesuksen seuraajia vihataankin juuri Jeesuksen nimen tähden.
Varoituksia ja lupauksia (luku 16)
Ennustus vainosta (16:1-4). Jeesus ennusti opetuslapsille, että maailman viha kypsyisi suoranaiseksi vainoksi. Tämä tarkoittaa järjestelmällistä vainoa, joka tulee uskonnollisten piirien ja siviiliviranomaisten taholta. ”Synagoogasta erottaminen” merkitsee sekä uskonnollista pannaan julistusta että yhteiskunnallista syrjintää. Jeesus sanoi tämän opetuslapsille etukäteen, jotta he muistaisivat sen vainojen tullessa. Jeesuksen sanat vahvistavat opetuslapsia koetuksen hetkellä.
Lupaus Puolustajasta (16:5-15). Jeesuksen lähtö ei ole opetuslapsille tappio, vaan se olisi heille hyödyksi, sillä silloin heille tulisi Puolustaja, Pyhä Henki. Jeesus kuvasi heille Puolustajan tehtävää maailmassa ja uskovien elämässä.
Jakeissa 8-11 Jeesus puhuu Puolustajasta ja maailmasta. Puolustaja ”paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio” (16:8). Tässä on yllättävää se, että ”Puolustaja” onkin tässä ikään kuin syyttäjä; mutta Puolustaja todistaessaan maailman syylliseksi herättää synnintunnon. Ennen kaikkea on kysymys maailman väärästä suhtautumisesta Jeesukseen Kristukseen. Maailma oli väittänyt olevansa vanhurskas (Luuk.18:9), mutta on tuominnut Jeesuksen syntisenä (Joh.9:24) ja on ristiinnaulinnut Hänet. Tämän takana oli tietenkin Saatana, maailman ruhtinas, joka nyt on tuomion kohteena. Saatana on voitettu oikeudenmukaisen tuomion perusteella. Hengen tehtävänä on nyt näyttää todeksi synti, joista suurin on epäusko. Vain Pyhä Henki voi johtaa ihmiset ymmärtämään, että epäusko on syntiä ja siten tuomittavaa.
Jakeissa 12-15 Jeesus siirtyy puhumaan Puolustajasta ja uskovista. Pyhä Henki suorittaa opetusta Jumalan omien keskellä. Jeesus oli sekä sanoissaan että teoissaan hän Jumalan täydellinen ilmoitus. Hänen opetuslapsensa olivat Hänen läheisiä ystäviään. Kuitenkin Jeesuksella oli paljon sellaista sanottavaa, jota Hän ei vielä voinut heille puhua. Syynä oli se, että he eivät olisi kyenneet sitä tajuamaan. Kun Puolustaja tulee, Hän saattaa tämän puhumisen päätökseen. Totuuden Henki johdattaa Jeesuksen seuraajat koko totuuteen. Henki itsekin on jumalallinen persoona (huom! puhuttelusana ”hän”). Mutta Henki ei suinkaan jätä Jeesusta ja Tämän opetusta varjoonsa, vaan päinvastoin kirkastaa Jeesusta. Tätä voi suorastaan pitää Pyhän Hengen päätehtävänä. Kaikki, mitä Puolustaja opettaa, liittyy Jeesuksen henkilöön, Hänen toimintaansa ja Hänen sanaansa.
Jeesuksen jäähyväispuheesta ja –rukouksesta voidaan nähdä seitsemän Puolustajaan liittyvää lupausta. Nämä lupaukset ovat hajallaan luvuissa 14-16. Näissä lupauksissa korostetaan Pyhän Hengen työn eri puolia:
1) Hän pysyy uskovien luona ja on heissä (14:17)
2) Hän opettaa heille kaiken ja palauttaa heidän mieleensä Jeesuksen sanat (14:26)
3) Hän todistaa Jeesuksesta (15:26)
4) Hän paljastaa maailmalle synnin (16:8)
5) Hän johtaa uskovat tuntemaan koko totuuteen puhumalla Jeesuksen nimissä ja ilmoittamalla sen heille (16:13,15)
6) Hän kirkastaa Jeesuksen (16:14)
7) Hän ilmoittaa, mitä on tuleva; ts. Hän on profetian Henki (16:13)
Ennustuksia jälleennäkemisestä (16:16-33). Jeesus oli tosin nyt menossa pois, mutta vähän ajan kuluttua opetuslapset taas näkisivät Hänet. Tämä askarrutti opetuslapsia. Jeesus tosin kuolee aivan kohta, mutta muutaman päivän kuluttua opetuslapset näkisivät Hänet ylösnousemuksen jälkeen, mikä merkitsee iloista jälleennäkemistä. Jeesus selittää, että synnyttävä nainenkin tuntee murhetta synnytyshetkensä koittaessa, ja siten myös opetuslapset olivat murheellisia Jeesuksen edessä olevan kärsimisen ja kuoleman johdosta. Mutta vaimon kova tuska haihtuu synnytyksen jälkeen ja muuttuu suurimmaksi ilon aiheeksi. Samoin opetuslapsia nyt murehduttava asia – Jeesuksen kuolema – muuttuisi heidän suurimmaksi ilokseen, kun he saisivat pian nähdä Hänet jälleen. Jeesus puhui edelleen uudesta ja syvemmästä Hänen ja uskovien välisestä yhteydestä: silloin he saisivat rukoilla mitä hyvänsä Hänen nimessään, ja Hän antaisi sen, mitä he ovat pyytäneet.
Jeesus sanoi opetuslasten joutuvan hajalle ja Hän jäisi yksin. Mutta jotta opetuslapset voisivat saada rauhan Hänessä, Hän esitti heidän tappionsa vastapainoksi oman voittonsa maailmasta: ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman (16:33).
Jeesuksen ylimmäispapillinen rukous (luku 17)
Jeesuksen rukous on täysin ainutlaatuinen, käynti kaikkein pyhimmässä, kuten jumalihmisen keskustelua taivaallisen Isänsä kanssa. Tämä oli opetuslapsille kuin välähdys itse jumaluuden iankaikkisesta yhteydestä. On sanottu, että rukous – usein kutsuttu Jeesuksen ylimmäispapilliseksi esirukoukseksi – on raamatullisen ilmoituksen eräs huippukohta. VT:n aikana ylimmäisen papin yksi tärkeimmistä tehtävistä oli tuoda Israelin nimeä Jumalan eteen rukouksessa. Nyt rukoili suuri ylimmäinen pappi, itse Jumalan Poika..
Jeesuksen rukous omasta puolestaan (17:1-5). Jeesus ei rukoillut omasta puolestaan itsekkäästi, vaan että Poika voisi kirkastaa Isän. Hänen motiivinaan rukoilla itsensä puolesta oli Isän kunnia ja ihmisten paras. Jeesus itse oli synnitön, ja Hän pyysi saada jälleen sen kirkkauden, joka Hänellä oli Isän luona ennen maailman syntyä ja josta Hän vapaaehtoisesti ja kuuliaisesti luopui pelastaakseen ihmiskunnan. Nyt Jeesus oli valmis ottamaan viimeisen askeleen alennustilansa tiellä. Hän osoitti olevansa kuuliainen ristinkuolemaan asti; mutta Hän tiesi myös, että tästä syvästä alennustilasta Hänet korotettaisiin. Risti kääntyisi iankaikkiseksi kunniaksi. Hänen kuolemansa tähden Hänet seppelöitiin ”kirkkaudella ja kunnialla” (Hepr.2:9). Ristin ja kuoleman edessä Jeesus nosti katseensa Häntä odottavaan asemaan Jumalan valtaistuimen oikealla puolella (Hepr.12:2). Jeesus tiesi Isän ottavan Hänet luokseen ja saavansa sen kirkkauden, joka Hänellä oli ennen ollut.
Jeesuksen rukous opetuslasten puolesta (17:6-19). Tämän jälkeen Jeesus rukoili opetuslapsensa puolesta, jotka olivat olleet Hänen kanssaan Hänen kolmivuotisen toimintansa ajan. Jeesus ikään kuin ”esitteli” heidät Isälleen. Toki Isä tunsi heidät, koska oli heidät Pojalle antanut. Opetuslapset eivät uskovina olleet maailmasta, siksi maailma vihaa heitä (16:18-27). Jeesus ei kuitenkaan rukoillut, että heidät otettaisiin pois maailmasta, vaan päinvastoin Hän lähetti heidät maailmaan viemään sanomaa Hänestä. He itse olivat ottaneet vastaan Hänen julistamansa sanan ja uskoneet Jumalan lähettäneen Hänet. Lähettäessään heidät nyt maailmaan Hän rukoili, että Isä varjelisi heidät pahasta. Tähän saakka Jeesus itse oli ollut heidän luonaan fyysisesti, mutta kun Hän nyt jättäisi heidät, Hän antaisi heidät Isän suojelukseen.
Jeesuksen rukous kaikkien uskovien puolesta (17:20-26). Jeesus rukoili lopuksi myös niiden puolesta, jotka tulisivat uskoon kuultuaan näiden ensimmäisten opetuslastensa sanan. Sinänsä mitä Jeesus rukoili ensimmäisten opetuslastensa puolesta, koskee myös niitä, jotka tulevat uskoon myöhemmin; yhtä lailla myös rukoukseen maailmanlaajuisen seurakunnan puolesta sisältyvät myös ensimmäiset opetuslapset. Jeesuksen kirkkaus on tullut julki heissä kaikissa (17:10), ja Hän on antanut heille kaikille kirkkautensa (17:22). Jeesus rukoili uskovien yhteyden puolesta (17:20-23). Yhteys, jota Jeesus rukoili kansalleen, on verrattavissa Isän ja Pojan väliseen yhteyteen. Yhteyden perustana voi olla vain usko Jeesukseen, ja tämä yhteys saa maailmankin uskomaan Jeesuksen olevan Jumalan lähettämä (tässä ilmenee jälleen Johanneksen evankeliumin johtoajatus: usko Jeesukseen Jumalan Poikana, 20:30,21). Uskovien yhteys paljastaa Jumalan rakastavan olemuksen ihmisille.
Jeesuksen sanat ovat nöyrät, vaikka niistä huokuu jumalallinen kuninkuus (17:24). Tahdossa lunastaa koko maailma ilmenee Jumalan iankaikkinen päätös ja Jumalan iankaikkinen rakkaus ihmisiä kohtaan. Jumalan Poika tuli maailmaan, että ne, jotka ottavat Hänet vastaan uskoen, pääsisivät Hänen luokseen. Ainutlaatuinen ylimmäispapillinen rukous päättyy siihen, että Jeesus vetoaa Isän rakkauteen ja vanhurskauteen.
Tämän rukouksen jälkeen Jeesusta odottivat kärsimykset ja ristinkuolema. Sitä kautta Hän sovitti koko maailman syntivelan ja avasi auki tien ikuiseen elämään jokaiselle, joka uskoo. ”Minä olen tie, totuus ja elämä” (14:6).
Lähteet:
Diginovum, Aikamedia (Keuruu, 2003).
