Kappaleet Jes.24-27 käsittelevät Jumalan oikeudenmukaista tuomiota kaikkea vääryyttä kohtaan maailmanaikojen lopussa. Samalla kuvataan tämän maailmanajan jälkeen alkavaa ikuista vanhurskauden valtakuntaa. Vaikka tapahtumat koskevat koko maailmaa, kaikki tämä koskee samalla erityisellä tavalla Israelia. Pääosaan nousee Israelin vanhurskas jäännös, joka raskain kokemuksin joutuu elämään läpi Jumalan oikeudenmukaisten tuomioiden ajanjaksot. Keskellä ahdistavia aikoja jäännös saa kuitenkin myös lupauksia eloon jäämisestä ja ennalleen asettamisesta. Aikojen lopussa jäännös tulee kokemaan Herran runsaita siunauksia Siionin vuorella.
Kappaleet 24-27 viittaavat monin kohdin selkeästi viimeisiin aikoihin, jotka ovat vielä nykyään edessäpäin. Tästä huolimatta Juudan (etelävaltion) kokemat tapahtumat 700-500-luvuilla eKr. olivat joiltakin osin esimakua sille, mitä valittu kansa tulee kokemaan lopun aikoina. Aikaisemmat historialliset tapahtumat ovat usein esikuvallisia sille, mitä tapahtuu myöhemmin. Siksi Jesajan lopun aikojen profetiassa on tiettyjä yhtymäkohtia myös tuolloiseen Juudan valtakunnan ajankohtaiseen tilanteeseen.
Jes.24-27 ei esitä tapahtumia kronologisessa järjestyksessä (mikä on melko tavallista Raamatun kirjoissa) vaan ahdistuksen ajat ja tulevan vanhurskauden valtakunnan kuvaukset vuorottelevat ja toistuvat.
Jerusalemin hävitys ja Jumalan tuomio
Jesajan profetia maailman tuhosta (24:1-13) viittaa aikojen lopussa tapahtuvaan Jumalan oikeudenmukaiseen tuomioon. Kyseessä on Jumalan vanhurskauden mukainen viha kaikkea ihmiskunnan syntiä, moraalittomuutta ja jumalattomuutta kohtaan. Ihmiskunta on kautta vuosisatojen ollut tottelematon Jumalaa kohtaan ja Jumala on odottanut aikojen täyttymistä, mutta tämän maailmanajan lopussa Herra vuodattaa vanhurskaan vihansa maan päälle. Tällöin maanpäällinen yhteiskunta lakkaa olemasta. Kyseessä on johdonmukainen lopputulos ihmiskunnan luopumuksesta. Raamattu kertoo näistä tuomion ajoista muuallakin paljon.
Profetiaan sisältyvää kukistunutta kaupunkia (24:10-12) ei nimetä. Yksi mahdollinen tulkinta on, että kyseessä olisi aikojen lopussa tuhoutuva Babylon, kaiken synnin ja pahuuden tyyssija (Ilm.18; Jes.14:3-23). Tulkinta on mahdollinen, koska Babylon kuvaa Raamatussa yleisesti kaikkea pahuutta ja Jumalaa vastustavaa valtakuntaa (Ilm.18:2). Aikojen lopussa kaikki jumalattomuus kohtaa loppunsa.
Toisaalta kukistunut kaupunki saattaa viitata Jerusalemiin, jonne on hyökätty toistuvasti historian kuluessa. Jerusalem tuhottiin vuonna 586 eKr., jolloin Babylonian sotajoukot hävittivät Jerusalemin ja veivät kansan pakkosiirtolaisuuteen (2.Aikak.36:17-21). Jesajan profetiassa viitataan myöhemmin tähän nimenomaiseen tapahtumaan (Jes.39:5-7). Siksi Jesajan kuvaus autiosta kaupungista epäilemättä sopii tähän historian tapahtumaan, jolloin Jerusalemin temppeli ryöstettiin ja lopuksi poltettiin. Jerusalem koki tässä yhteydessä täydellisen raunioitumisen. Tämä tapahtui runsaat sata vuotta Jesajan ennustuksen jälkeen.
Historia on kuitenkin toistanut itseään. Myös Jeesus ennusti satoja vuosia myöhemmin (jolloin pakkosiirtolaisuudesta palanneet juutalaiset olivat rakentaneet Jerusalemin ja sen temppelin uudelleen), että temppeli hajotetaan (Luuk.21:5,6) ja Jerusalem hävitetään (Luuk.19:41-44; 21:20). Tämä tapahtui v. 70 jKr., kun roomalaiset tuhosivat kaupungin ja sen temppelin. Tuolloin juutalaiset häädettiin Juudeasta, joka jäi pakanoiden haltuun (viimeinen juutalaisten kapina kukistettiin v. 135 jKr., jolloin juutalaiset karkotettiin myös Galileasta lähes kokonaan).
Jesajan profetia saattaa viitata kuitenkin myös vielä aikojen lopulla tulevaan hyökkäykseen Jerusalemia vastaan (vrt. Sak.14:1-5). Tuolloin vihollinen kuitenkin tuhotaan nopeasti Jeesuksen saapuessa. Saatana yrittää vielä vankeudestaan päästyäänkin liittolaisineen (Ilm.20:9) vallata Jerusalemin, mutta silloin Saatana tulee lopullisesti kukistetuksi.
Mutta on myös perustellusti esitetty, että nimettömänä kuvattu kukistunut kaupunki (Jes.24:10-12) ei olisi mikään nimenomainen historiallinen kaupunki, vaan vertauskuva jumalattomasta yhteiskunnasta, joka aikojen lopussa kokee Jumalan tuomion. Kyse on tällöin Jumalaa vastustavan valtakunnan kukistumisesta Jumalan vanhurskaan vihan edessä.
Eloon jääneet ja viimeinen ahdistus
Aikojen lopussa Jumala kokoaa Israelin jäännöksen maan ääriltä asti samalla kun jumalattomat tuomitaan (24:14-23). Tälläkin on esikuvana historiassa: Juudan kansa sai luvan palata Jerusalemiin 70 vuoden kuluttua pakkosiirtolaisuuden alkamisesta. Tällöin Israelin paluu Kanaaninmaahan oli kuitenkin vain osittainen, koska huomattavia osin kansasta jäi asumaan muiden kansojen sekaan (mikä on todellisuutta edelleen tänään). Siksi luvatun kansan täydellinen paluu on vielä edessäpäin. Tästä syystä Jesajan tässä kuvaamaa tapahtumaa on vaikea sijoittaa mihinkään muuhun kuin maailmanlaajuiseen viimeisten aikojen ahdistukseen, koska profetia käsittää taivaalla tapahtuvia ihmeitä aurinkoa ja kuuta myöten (tätä on kuvattu lukuisissa muissakin raamatunkohdissa, esim. Jes.13:10, 34:4; Joel 2:10,11; Matt.24:29,30; Ap.t.2:19,20). Aikojen lopulla tapahtuvan paluun jälkeen Herra hallitsee Siionin vuorella ja langettaa ihmiskunnalle viimeiset tuomionsa. Silloin Jumalan vastustajat tuhotaan. Niin Israelin jäännös kuin kaikki muutkin Jumalaan uskovat lunastetut tulevat elämään ikuisessa valtakunnassa.
Korkeuksissa olevien joukkojen ja maallisten kuninkaiden (Jes.24:21,22) tuomio saattaa viitata niiden kukistumiseen Jeesuksen toisen tulemisen yhteydessä (Ilm.19:11-21). Kyseessä on hetki, jolloin kaikki Jumalaa vastustavat voimat vangitaan ja perustetaan tuhatvuotinen valtakunta, jossa Jerusalemin ja Siionin vuoren asema maailman keskuksena toteutuu (24:23; Sak.14:1-21).
Lunastettujen kiitoslaulu
Jumalan tuomioiden jälkeen lunastetut laulavat kiitos- ja ylistyslaulua (Jes.25:1-26:6). Jeesuksen paluun jälkeen pelastuneet iloitsevat saamistaan Jumalan siunauksista. Kaikki kärsimys katoaa kun Herra pyyhkii pois kaikki kyyneleet ja hävittää kuoleman. Kaikki on tapahtunut Jumalan nimenomaisen suunnitelman mukaisesti (25:1). Jumalan teoissa ei ole koskaan mitään sattumanvaraista vaan ne ovat harkittuja, varmoja ja luotettavia.
Aikaisemmin mainittu kukistunut kaupunki (24:10-12) saattoi olla maan päällä sijainnut kaupunki, mutta tässä mainittu raunioitunut kaupunki (25:2) tuskin tarkoittaa mitään nimenomaista historian kaupunkia. Kyseessä lienee kielikuva maanpäällisestä yhteiskunnasta, joka katoaa Jumalan luodessa uuden valtakunnan. Vahvimmatkin maalliset vallat joutuvat lopulta taipumaan ja kumartumaan kaikkivaltiaan Jumalan edessä. Tämä toteutuu konkreettisesti aikojen lopulla. Mutta myös Juudan valtakunnan historiassa oli todellisuutta se, että militaristiset suurvallat joutuivat olemaan alamaisia Jumalan tahdolle. Ne eivät kyenneet kukistamaan Juudaa silloin kun se turvautui Herraan (vrt. 25:3-5; 37:35-38). Vain kaupunki, jonka asukkaat luottavat Herraan, kestää. Ja toisaalta jokainen kaupunki, joka luottaa vain omiin voimiinsa, kaatuu.
Jesaja palaa jälleen Jeesuksen paluun jälkeisiin tapahtumiin Siionin vuorella (25:6-10). Jo aiemmin hän on kertonut myös pakanakansojen saapuvan sinne (2:1-4). Kyse on ajasta, jolloin kansojen yltä poistetaan verho, joka on sokaissut ne näkemästä Jumalan tahtoa ja suunnitelmia.
Ilmeisesti viittaus Moabiin (25:10-12) ei tässä yhteydessä tarkoita kirjaimellisesti Moabin valtakuntaa (yhtä Juudan naapurivaltiota), vaan yleensä Jumalaa vastustavia maailman valtakuntia, jotka tulevat kukistumaan. Moabin linnoitetut kaupungit saattoi Jesajan aikoihin nähdä paljain silmin Jerusalemista, mutta lopulta kaikki maallinen mahti (sotilaallinen, poliittinen, taloudellinen, kulttuurinen) ylivalta sortuu Jumalan edessä. Siksi kestävä valta ja voima asuvat pelkästään tulevassa kaupungissa (26:1-6; Ilm.21:2).
Jäännöksen rukous keskellä ahdistusta
Herralle uskollinen jäännös ilmaisee rukouksessaan luottamusta Herraa kohtaan samalla kun se kärsii keskellä suurta ahdistusta ennen kuin sitä on kerätty yhteen (26:7-19). Israelilla on lunastuksen toivo vaikka se kokee raskaita koetuksia. Ahdistus kestää vain määräajan ja tuomio tapahtuu hetkessä. Mutta sen jälkeen koittaa pelastuneille ihmisille vapautus. Tämän maailmanajan lopulla tapahtuu kuolleiden ylösnousemus (26:19; Ilm.20:4-6,13), jonka jälkeen tapahtuu tuomio (vrt. Dan.12:2). Lunastetuille ylösnousemuksen toivo on rohkaisuna vaikeina aikoina.
Viimeinen tuomio ja Israelin paluu
Aikojen lopussa Jumalan vastustajat tuomitaan (26:20-27:1). Kyseessä on sekä jumalattomien ihmisten että Jumalaa vastustavien henkivaltojen tuomiosta. Mytologiset viittaukset tarujen hirviöihin (Leviatan) eivät tarkoita, että Jesaja olisi uskonut niihin vaan että hän tunsi nämä tarinat ja käytti niitä vertauskuvallisesti. Kyse on Jumalan vastustajien tuhosta, vaikka nämä ovat Jumalan salliman ajan voineet toimia maailmankaikkeudessa. Saatanan lankeemus ennen maailmanaikojen alkua (vrt. 14:11-21; Hes.28:12-19) oli lopullinen eikä hänellä ollut kuin Jumalan antama määräaika ja Jumalan asettamat rajat (vrt. Job 1:12; 2:6) toimia Jumalan vastustajana. Hänen tuhonsa oli kuitenkin sinetöity jo hänen lankeemuksestaan asti.
Aikojen lopussa Israel, Jumalan viinitarha, lunastetaan (27:1-13). Israel on jälleen hedelmällinen ja se palvelee Jumalaa Jerusalemissa. Jumalaa vastustavat voimat vallat on tuhottu (27:10,11). Kaikkialta luvatun kansan jäsenet palaavat Jerusalemiin ja Siionin vuorelle. Tuolloin kaikki Jumalan Israelille antamat lupaukset täyttyvät. Mutta on painotettava, että Jumalan siunaukset Israelille tulevat Jesajan mukaan siunaukseksi kaikille kansoille (2:2-4). Tämä on ollut Jumalan suunnitelma jo ennen kuin Hän kutsui Abrahamin (1.Moos.12:3).
Lähteet
Schultz, Samuel J.: The Old Testament Speaks. Third Edition (Wheaton College, 1980).
Zondervan NIV Bible Commentary. Volume 1: Old Testament (Grand Rapids, Michigan, 1994).
Juhani Nikula, 18.4.2012
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
JESAJAN KIRJA: ENNUSTUKSIA ERI KANSOISTA
Eri kansoja koskevat ennustukset (Jes.13-23) on nähtävä läheisessä suhteessa Juudan kuningaskunnan ajankohtaiseen tilanteeseen, jota kirjan aikaisemmat luvut (1-12) ovat kosketelleet. Runsaan sadan vuoden aikana Jesajan ajasta (n. 740-680 eKr.) Juudan tuhoutumiseen (586 eKr.) asti tapahtui naapurivaltakunnissa merkittäviä poliittisia muutoksia: kuninkaita ja kuningaskuntia nousi ja tuhoutui. Juudan ja Jerusalemin asukkaat olivat tietoisia asemastaan Jumalan valittuna kansana, jonka kautta Siion perustetaan tulevaisuudessa uudelleen. Tätä taustaa vasten myös naapurikansoja koskevat ennustukset olivat heille tärkeitä. Vaikka Assyria oli Jesajan aikana ja myös vähän aikaa hänen jälkeensä suurin välitön uhka Juudalle, tässä jaksossa pääpaino on muissa kansoissa.
Koko 11 kappaleen jaksossa (Jes.13-23) korostuu Jumalan kaikkivaltius ja herruus. Nimi ”Herra Sebaot” (kirjaimellisesti ”sotajoukkojen Jumala”) esiintyy tässä jaksossa 23 kertaa. Jo saadessaan kutsun profeetaksi Jesaja oli tunnistanut nähneensä ”Herran Sebaotin” (6:5). Herra Sebaot käytti Assyriaa oikeudenmukaisen tuomionsa välikappaleena, mutta Jumalan tuomioista huolimatta juuri Hänessä oli varmuus ikuisen valtakunnan perustamisesta. Vaikka kansan nykyhetki oli ankea, toivon varassa oleva tulevaisuus oli lohdullinen.
Herran suunnitelmat ja tarkoitusperät tulevat toistuvasti ilmi ennustuksissa eri kansoista. Jumalan tuomiot eivät kohtaa kansoja sattumalta vaan jumalallisen suunnitelman mukaisesti. Ikuinen periaate on se, että jumalattomuuteen liittyvästä ylpeydestä ja ylimielisyydestä seuraa Jumalan rangaistus riippumatta siitä, oliko kyseessä Juuda, Israel, pakanalliset valtakunnat tai jopa yksityishenkilö (Sebna, 22:15-19). Kukaan ylpeä yksilö tai valtakunta ei voi paeta Jumalan oikeudenmukaista vihaa.
Babylonin ja sen ruhtinaan tuomio
Jaejakson kaikkein yksityiskohtaisin kuvaus kohdistuu Babylonin ja sen kuninkaan tuomioon (13:1-14:27). Babylonia oli ikivanha valtakunta Mesopotamiassa, joka mainitaan jo Raamatun alkulehdillä (1.Moos.10:6-10; 11:9). Valtakunta nousi ja taantui vuosisatojen aikana. Vanhan Babylonian tunnetuimpia henkilöitä oli n. v. 1792 eKr. valtaan noussut kuningas Hammurabi, joka loi suuren valtakunnan. Hammurabi oli juonikas, taitava ja häikäilemätön johtaja, joka loi verisissä sodissa Babyloniasta suuren imperiumin. Hammurabi tunnetaan ehkä parhaiten lakikokoelmastaan, jota pidetään ensimmäisenä kirjoitettuna lakina. Hammurabin laki pohjautui pitkälti koston periaatteeseen, joka oli tuohon aikaan yleinen. Hammurabin valtakunta jäi lyhytaikaiseksi ja heikkeni huomattavasti hänen kuolemansa jälkeen.
Babylonian pääkaupunki Babylon oli Lähi-Idän tärkeimpiä kaupunkeja vuosisatojen ajan. Kaupunki sijaitsi Eufratin varrella n. 100 kilometrin päässä nykyisestä Bagdadista. Kaupungin oletetaan olleen ensimmäinen, jossa on ollut yli 200 000 asukasta. Nebukadnessar II:n aikana (vv. 605-562 eKr.) Babylonin ympärille rakennettiin kolminkertainen muuri.
Jesajan aikana Uus-Babylonian valtakunnan kukoistus oli vasta edessäpäin, mutta kuningas Hiskian aikana Jesaja jo ennusti Juudan tulevan pakkosiirtolaisuuden (39:1-8). Tästä syystä Jesajan kirjalla oli erityistä merkitystä niille ihmisille, jotka paljon myöhemmin selvisivät Jerusalemin tuhosta vuonna 586 eKr. Kuten Jumala käytti jumalatonta Assyriaa rangaistakseen Israelia (pohjoisvaltiota), Hän tulisi käyttämään myös jumalatonta Babylonia puhdistaakseen Juudaa (etelävaltiota) sen synneistä. Pakkosiirtolaisuuden ajan jälkeen juutalaiset olivat jo nähneet Assyrian kukistumisen, joten he saivat Jesajan profetiasta vahvistuksen sille, että myös Babylonia tulee kukistumaan (14:22,23).
Vaikka jaksossa mainitaan Babylonin kuninkaan kukistuminen (14:3-21), kuningasta ei sen kummemmin identifioida. Jakeiden tulkinta on aiheuttanut paljon pohdintaa. Kyseessä on toisaalta yleinen periaate, jonka mukaan kukaan yksilö tai mikään valtakunta, joka asettaa itsensä Jumalan yläpuolella, ei kestä vaan tulee kukistumaan. Herra Sebaot on kaikkien yläpuolella. Toisaalta yritykset varmuudella samaistaa ”Babylonin kuningasta” kehenkään historian henkilöön ovat epäonnistuneet. Niinpä ”Babylonin kuningas” näyttäisi edustavan Jumalaa vastustavaa voimaa, Saatanaa (1.Moos.3:1; ilmeisesti profeetta Hesekielin valitusvirsi Tyroksen kuninkaasta, Hes.28:11-19 on myös kuvaus Saatanasta). Jumalan vastustajan valta ulottuu kaikkiin yksilöihin ja valtakuntiin, jotka vastustavat Jumalaa ja jotka tuomitaan aikojen lopulla. Babyloniin liitetään Sodoman ja Gomorran kaltainen kohtalo (Jes.13:19). Näitä kaupunkeja ei koskaan rakennettu uudelleen. Babylonin kuninkaan kukistuminen merkitsee myös kaikkien niiden tuhoa, jotka ovat liittyneet häneen. Babylonin tuho tulee olemaan lopullinen (13:20-22; 14:22,23; Jer.50:39,40; Ilm.18:1-24).
Samaan aikaan (viimeisinä aikoina) tapahtuu kuitenkin Jaakobin eli Israelin ennallistaminen ja kuningaskunnan perustaminen uudelleen (Jes.14:1,2,32) pääkaupunkinaan Siion eli Jerusalem (2:1-5). Hallitsijana tulee olemaan vanhurskas Daavidin jälkeläinen (9:5,6; 11:1-10; 16:5). Niinpä jakso Jes.13-23, joka käsittelee pääosin naapurivaltakuntien kohtaloa, on nähtävä Israelin tulevaa toivoa vasten. Vaikka Israel on väliaikaisesti tuomittu, se on silti Herran oma kansa (19:25). Lopulta myös muut kansat saavat suojan sen keskuudesta (14:1; 19:23-25; 66:23; Sak.8:20-23; 14:16). Lupaukset ennallistamisesta ovat olleet Israelin kansalle toivona ja lohdutuksena aina kun Jumala on oikeudenmukaisuudessaan rangaissut kansaansa.
Tässä yhteydessä Jesaja ennustaa myös Assyrian armeijan tuhon (14:24-27). Profetioita ei ole esitetty niiden toteutumisen kronologisessa järjestyksessä. Jesajan elinaikana uhka tuli juuri Assyrian taholta, joten siinä vaiheessa asia oli ajankohtainen. Sekä Assyria että Babylonia olivat Mesopotamian alueen suurvaltoja, joten Jesajan ennustus myös Assyrian tuhoutumisesta oli luontevaa juuri Babylonian tuhon ennustuksen yhteydessä.
Filistean kaatuminen ja tulevaisuus ilman toivoa
Babylonian tuhoutumisen jälkeen Jesaja ennustaa Filistean kukistumisen (14:28-32). Filistealaiset asuivat Kanaaninmaan etelärannikolla israelilaisten saapuessa alueelle. Filistealaiset hallitsivat rannikkotasangolla viittä kaupunkia (Gaza, Askelon, Ashdod, Ekron ja Gat), jotka olivat ilmeisesti hyvin itsenäisiä. Filistealaiset olivat pitkään alueen ainoa kansa, joka osasi takoa rautaa (1.Sam.13:19-21). Kuningas Saulin aikana israelilaiset nousivat kapinaan filistealaisia vastaan. Sotatila jatkui kuitenkin melkein koko ajan filistealaisten ja israelilaisten välillä.
Filistealaisten aluetta kutsuttiin Filistiaksi, mutta nimi muuttui Rooman alaisuudessa Palestiinaksi. Filistealaiset eivät kuitenkaan ole nykyisten palestiinalaisten esi-isiä.
Moabin rangaistus sen ylpeyden tähden
Seuraavaksi Jesaja ennustaa Moabin rangaistuksen (15:1-16:14). Moabilaiset olivat israelilaisten lähisukulaisia, joiden kantaisä oli Abrahamin veljenpoika Loot (1.Moos.19:37). Moabin kieli oli heprean läheinen sukukieli. Moabin alue oli Kuolleen meren itäpuolella nykyisessä Jordaniassa. Jeesuksen yksi esiäiti oli moabilainen Ruut (Matt.1:5).
Erityiseksi Jesajan profetian Moabin kohtalosta tekee se, että Jesaja selvästikin oli itse järkyttynyt Moabin tulossa olevasta tuhosta (Jes.15:5). Kuitenkin Moabin tuho johtuu sen omasta ylpeydestä (16:6). Moab ei ollut suurvalta kuten Babylonia, mutta sen sydän oli yhtä kaukana Jumalasta. Siksi Moab itse sai aikaan Jumalan tuomion.
Syyrian ja Israelin kohtalo
Jesaja ennustaa tämän jälkeen rangaistuksen Syyrialle eli pääkaupungin mukaan Damaskokselle ja Israelille eli pohjoisvaltiolle (Jes.17:1-14). Taustalla oli Syyrian (Aramin) ja Israelin (pohjoisvaltion) liittoutuminen ja hyökkäys Juudaa vastaan kuningas Ahasin aikana (Jes.7:1). Hyökkäyksen tarkoituksena oli pakottaa Juuda mukaan Assyrian vastaiseen liittoon. Syyria oli jumalaton pakanavaltio ja myös Israelin hengellinen elämä oli tosiasiassa muuttunut epäjumalanpalvonnaksi. Kumpikin valtakunta tuli lopulta kukistumaan Assyrian hyökkäyksessä. Jälleen näemme Jumalan käyttävän jumalattomia kansoja täyttämään Hänen tarkoituksiaan. Kuten Herra asettaa rajat pauhaavalle merelle, Hän hallitsee myös historian kulkua. Suurinkin maallinen valtakunta on lopulta Hänelle alamainen (17:12-14).
Herran vastaus Nubian lähettiläille
Jesajan sanoja Nubialle (Kus, Etiopia; 18:1-7) ei nimenomaisesti ole mainittu ennustuksiksi, kuten muille kansoille jaejaksossa Jes.13-23. Kuitenkin kyseessä on tuomion sana myös tälle kansalle (18:5,6). Kyseinen alue oli nykyisen Egyptin eteläpuolella, ilmeisesti käsittäen suunnilleen nykyisen Sudanin, Etiopian ja Somalian alueet. Asukkaat olivat selvästikin mustaa rotua. Kahdeksannella vuosisadalla eKr. Egyptiä hallitsi tietyn ajan etiopialainen dynastia. Jae 18:7 viittaa alueen asukkaiden aikojen lopulla palvelevan Herraa Sebaotia. Kyseessä lienee aika, jolloin kaikista kansoista tullaan palvelemaan Herraa Siionin vuorella (vrt. 19:23-25).
Egypti tunnustaa Herran Sebaotin
Tämän jälkeen Jesaja lausuu ennussanat Egyptille (19:1-25). Egypti oli ollut israelilaisten orjuuttaja noin 400 vuoden ajan, jonka jälkeen Israel lähti Egyptistä Mooseksen johdolla Herran voimatekojen myötävaikutuksella. Egyptillä oli näin historiallisista syistä erityistä merkitystä Israelin näkökulmasta. Toisaalta Egypti oli vuosituhantinen suurvalta poliittisessa ja kulttuurisessa mielessä. Historian aikana se oli kokenut nousu- ja laskukausia. Kyseessä oli toisaalta pakanallinen valtakunta, joka juuri jumalattomuutensa vuoksi saa kokea Jumalan tuomion (19:1-17).
Niinpä ovatkin erityisen merkille pantavia lupaukset, jotka annetaan Egyptille – ja lopulta myös Assyrialle (19:18-25). Egypti, joka oli vuosisatoja sortanut israelilaisia, kääntyykin palvelemaan Herraa. Myös Assyria, joka Jesajan aikana uhkasi Juudaa, saa kokea runsaan hengellisen siunauksen. Jesajan aikalaisille nämä lupaukset poliittisille vihollisille olivat radikaaleja. Kyseessä on jälleen ennustus aikojen lopusta, jossa Israel tulee olemaan siunauksena koko maailmalle. Ottaen huomioon nykyisen uskonnollisen tilanteen koko tällä nykypäivän alueella Egyptistä Irakiin, tulee muutos olemaan valtava.
Lupausten jälkeen Jesaja kuitenkin uudelleen ennusti tuomiota Egyptille ja Nubialle (Kusille, Etiopialle; 20:1-6). Jesajan kolmivuotinen alastomuus oli enteenä sille, mitä tapahtui Filistean kaupungille Asdodille v. 711 eKr., jonka jälkeen Assyria uhkasi suoranaisesti myös Egyptiä.
Babylonin kukistuminen
Jakeet 21:1-10 kohdistuvat jälleen Babylonian tuomioon. Babylonian valtakunta koki vuosisatojen myötä useita nousukausia, jonka jälkeen valtakunta taantui. Tämä Jesajan ennustus saattaa tarkoittaa vuotta 539 eKr., jolloin Persian (Meedian, 21:2) kuningas Kyyros kukisti Babylonian. Tällä oli merkitystä myös Juudan kansalle, joka samalla vapautui pakkosiirtolaisuudestaan Babyloniassa (2.Aikak.36:22,23).
Edomin ahdistus
Jakeet 21:11,12 kohdistuvat Edomiin (vaikka sitä ei nimenomaisesti tekstissä mainita, mutta joka käy ilmi alkukielen sanaleikistä: Duma = Edom), joka sijaitsi Kuolleen meren eteläpuolella Moabista ja Juudasta etelään. Edomilaiset olivat Jaakobin veljen Esaun jälkeläisiä (1.Moos.36). Aikojen saatossa edomilaiset lakkasivat olemasta kansa ja sulautuivat juutalaisiin.
Arabian kohtalo
Assyrian kuningas Sargon II hyökkäsi Arabian pohjoisia heimoja vastaan v. 715 eKr., minkä Jesaja ennusti näkynä arabiheimoista (Jes.21:13-17). Vuoden ajan Arabian palkkasoturit tekivät vastarintaa assyrialaisille, mutta kukistuivat sen jälkeen.
Ennustus Juudasta
Tämän jälkeen Jesaja ennusti jälleen Juudasta (22:1-25). Kyseinen ennustus ilmeisesti koskee tapahtumia sen jälkeen kun Juuda oli pelastunut Assyrian kuninkaan Sanheribin hyökkäyksestä v. 701 eKr. Huolimatta Herran Sebaotin ihmeellisestä avusta vihollista vastaan (37:36-38) Juudan kansa ei kuitenkaan tuntenut kiitollisuutta Herraa kohtaan. Juuda oli siksi lopullisesti tuomittu, mikä tapahtui Babylonian tuhotessa Jerusalemin v. 586 eKr.
Jumala kuitenkin katsoo ihmisiä myös yksilöinä (22:15-25). Esimerkkinä on ylpeä Sebna, joka tulee kokemaan tuomion, ja vanhurskas Eljakim, joka korotetaan.
Tyroksen tuomio ja elpyminen
Jesajan viimeinen ennustus kohdistui Tyrokseen (23:1-18). Tyros ja Siidon olivat Foinikian (nykyisen Libanonin alueen) vauraita satamakaupunkeja, jotka kävivät tuottoisaa kauppaa koko Välimeren alueella. Vuosisatojen myötä Tyros ja Siidon ovat joutuneet eri suurvaltojen alaisuuteen. Vuosina 705-701 eKr. Sanherib hyökkäsi Tyrosta vastaan, joka kukistui pitkän saarrostuksen jälkeen. Myös Tyros tulisi ulkonaisesti elpymään ja vaurastumaan (23:15-18). Tyros ei kuitenkaan tämän ennustuksen mukaan tule kokemaan hengellistä herätystä, mutta sen rikkaus tulee aineelliseksi siunaukseksi Jerusalemille (23:18).
Lähteet
Schultz, Samuel J.: The Old Testament Speaks. Third Edition (Wheaton College, 1980).
Zondervan NIV Bible Commentary. Volume 1: Old Testament (Grand Rapids, Michigan, 1994).
Juhani Nikula, 4.4.2012
Koko 11 kappaleen jaksossa (Jes.13-23) korostuu Jumalan kaikkivaltius ja herruus. Nimi ”Herra Sebaot” (kirjaimellisesti ”sotajoukkojen Jumala”) esiintyy tässä jaksossa 23 kertaa. Jo saadessaan kutsun profeetaksi Jesaja oli tunnistanut nähneensä ”Herran Sebaotin” (6:5). Herra Sebaot käytti Assyriaa oikeudenmukaisen tuomionsa välikappaleena, mutta Jumalan tuomioista huolimatta juuri Hänessä oli varmuus ikuisen valtakunnan perustamisesta. Vaikka kansan nykyhetki oli ankea, toivon varassa oleva tulevaisuus oli lohdullinen.
Herran suunnitelmat ja tarkoitusperät tulevat toistuvasti ilmi ennustuksissa eri kansoista. Jumalan tuomiot eivät kohtaa kansoja sattumalta vaan jumalallisen suunnitelman mukaisesti. Ikuinen periaate on se, että jumalattomuuteen liittyvästä ylpeydestä ja ylimielisyydestä seuraa Jumalan rangaistus riippumatta siitä, oliko kyseessä Juuda, Israel, pakanalliset valtakunnat tai jopa yksityishenkilö (Sebna, 22:15-19). Kukaan ylpeä yksilö tai valtakunta ei voi paeta Jumalan oikeudenmukaista vihaa.
Babylonin ja sen ruhtinaan tuomio
Jaejakson kaikkein yksityiskohtaisin kuvaus kohdistuu Babylonin ja sen kuninkaan tuomioon (13:1-14:27). Babylonia oli ikivanha valtakunta Mesopotamiassa, joka mainitaan jo Raamatun alkulehdillä (1.Moos.10:6-10; 11:9). Valtakunta nousi ja taantui vuosisatojen aikana. Vanhan Babylonian tunnetuimpia henkilöitä oli n. v. 1792 eKr. valtaan noussut kuningas Hammurabi, joka loi suuren valtakunnan. Hammurabi oli juonikas, taitava ja häikäilemätön johtaja, joka loi verisissä sodissa Babyloniasta suuren imperiumin. Hammurabi tunnetaan ehkä parhaiten lakikokoelmastaan, jota pidetään ensimmäisenä kirjoitettuna lakina. Hammurabin laki pohjautui pitkälti koston periaatteeseen, joka oli tuohon aikaan yleinen. Hammurabin valtakunta jäi lyhytaikaiseksi ja heikkeni huomattavasti hänen kuolemansa jälkeen.
Babylonian pääkaupunki Babylon oli Lähi-Idän tärkeimpiä kaupunkeja vuosisatojen ajan. Kaupunki sijaitsi Eufratin varrella n. 100 kilometrin päässä nykyisestä Bagdadista. Kaupungin oletetaan olleen ensimmäinen, jossa on ollut yli 200 000 asukasta. Nebukadnessar II:n aikana (vv. 605-562 eKr.) Babylonin ympärille rakennettiin kolminkertainen muuri.
Jesajan aikana Uus-Babylonian valtakunnan kukoistus oli vasta edessäpäin, mutta kuningas Hiskian aikana Jesaja jo ennusti Juudan tulevan pakkosiirtolaisuuden (39:1-8). Tästä syystä Jesajan kirjalla oli erityistä merkitystä niille ihmisille, jotka paljon myöhemmin selvisivät Jerusalemin tuhosta vuonna 586 eKr. Kuten Jumala käytti jumalatonta Assyriaa rangaistakseen Israelia (pohjoisvaltiota), Hän tulisi käyttämään myös jumalatonta Babylonia puhdistaakseen Juudaa (etelävaltiota) sen synneistä. Pakkosiirtolaisuuden ajan jälkeen juutalaiset olivat jo nähneet Assyrian kukistumisen, joten he saivat Jesajan profetiasta vahvistuksen sille, että myös Babylonia tulee kukistumaan (14:22,23).
Vaikka jaksossa mainitaan Babylonin kuninkaan kukistuminen (14:3-21), kuningasta ei sen kummemmin identifioida. Jakeiden tulkinta on aiheuttanut paljon pohdintaa. Kyseessä on toisaalta yleinen periaate, jonka mukaan kukaan yksilö tai mikään valtakunta, joka asettaa itsensä Jumalan yläpuolella, ei kestä vaan tulee kukistumaan. Herra Sebaot on kaikkien yläpuolella. Toisaalta yritykset varmuudella samaistaa ”Babylonin kuningasta” kehenkään historian henkilöön ovat epäonnistuneet. Niinpä ”Babylonin kuningas” näyttäisi edustavan Jumalaa vastustavaa voimaa, Saatanaa (1.Moos.3:1; ilmeisesti profeetta Hesekielin valitusvirsi Tyroksen kuninkaasta, Hes.28:11-19 on myös kuvaus Saatanasta). Jumalan vastustajan valta ulottuu kaikkiin yksilöihin ja valtakuntiin, jotka vastustavat Jumalaa ja jotka tuomitaan aikojen lopulla. Babyloniin liitetään Sodoman ja Gomorran kaltainen kohtalo (Jes.13:19). Näitä kaupunkeja ei koskaan rakennettu uudelleen. Babylonin kuninkaan kukistuminen merkitsee myös kaikkien niiden tuhoa, jotka ovat liittyneet häneen. Babylonin tuho tulee olemaan lopullinen (13:20-22; 14:22,23; Jer.50:39,40; Ilm.18:1-24).
Samaan aikaan (viimeisinä aikoina) tapahtuu kuitenkin Jaakobin eli Israelin ennallistaminen ja kuningaskunnan perustaminen uudelleen (Jes.14:1,2,32) pääkaupunkinaan Siion eli Jerusalem (2:1-5). Hallitsijana tulee olemaan vanhurskas Daavidin jälkeläinen (9:5,6; 11:1-10; 16:5). Niinpä jakso Jes.13-23, joka käsittelee pääosin naapurivaltakuntien kohtaloa, on nähtävä Israelin tulevaa toivoa vasten. Vaikka Israel on väliaikaisesti tuomittu, se on silti Herran oma kansa (19:25). Lopulta myös muut kansat saavat suojan sen keskuudesta (14:1; 19:23-25; 66:23; Sak.8:20-23; 14:16). Lupaukset ennallistamisesta ovat olleet Israelin kansalle toivona ja lohdutuksena aina kun Jumala on oikeudenmukaisuudessaan rangaissut kansaansa.
Tässä yhteydessä Jesaja ennustaa myös Assyrian armeijan tuhon (14:24-27). Profetioita ei ole esitetty niiden toteutumisen kronologisessa järjestyksessä. Jesajan elinaikana uhka tuli juuri Assyrian taholta, joten siinä vaiheessa asia oli ajankohtainen. Sekä Assyria että Babylonia olivat Mesopotamian alueen suurvaltoja, joten Jesajan ennustus myös Assyrian tuhoutumisesta oli luontevaa juuri Babylonian tuhon ennustuksen yhteydessä.
Filistean kaatuminen ja tulevaisuus ilman toivoa
Babylonian tuhoutumisen jälkeen Jesaja ennustaa Filistean kukistumisen (14:28-32). Filistealaiset asuivat Kanaaninmaan etelärannikolla israelilaisten saapuessa alueelle. Filistealaiset hallitsivat rannikkotasangolla viittä kaupunkia (Gaza, Askelon, Ashdod, Ekron ja Gat), jotka olivat ilmeisesti hyvin itsenäisiä. Filistealaiset olivat pitkään alueen ainoa kansa, joka osasi takoa rautaa (1.Sam.13:19-21). Kuningas Saulin aikana israelilaiset nousivat kapinaan filistealaisia vastaan. Sotatila jatkui kuitenkin melkein koko ajan filistealaisten ja israelilaisten välillä.
Filistealaisten aluetta kutsuttiin Filistiaksi, mutta nimi muuttui Rooman alaisuudessa Palestiinaksi. Filistealaiset eivät kuitenkaan ole nykyisten palestiinalaisten esi-isiä.
Moabin rangaistus sen ylpeyden tähden
Seuraavaksi Jesaja ennustaa Moabin rangaistuksen (15:1-16:14). Moabilaiset olivat israelilaisten lähisukulaisia, joiden kantaisä oli Abrahamin veljenpoika Loot (1.Moos.19:37). Moabin kieli oli heprean läheinen sukukieli. Moabin alue oli Kuolleen meren itäpuolella nykyisessä Jordaniassa. Jeesuksen yksi esiäiti oli moabilainen Ruut (Matt.1:5).
Erityiseksi Jesajan profetian Moabin kohtalosta tekee se, että Jesaja selvästikin oli itse järkyttynyt Moabin tulossa olevasta tuhosta (Jes.15:5). Kuitenkin Moabin tuho johtuu sen omasta ylpeydestä (16:6). Moab ei ollut suurvalta kuten Babylonia, mutta sen sydän oli yhtä kaukana Jumalasta. Siksi Moab itse sai aikaan Jumalan tuomion.
Syyrian ja Israelin kohtalo
Jesaja ennustaa tämän jälkeen rangaistuksen Syyrialle eli pääkaupungin mukaan Damaskokselle ja Israelille eli pohjoisvaltiolle (Jes.17:1-14). Taustalla oli Syyrian (Aramin) ja Israelin (pohjoisvaltion) liittoutuminen ja hyökkäys Juudaa vastaan kuningas Ahasin aikana (Jes.7:1). Hyökkäyksen tarkoituksena oli pakottaa Juuda mukaan Assyrian vastaiseen liittoon. Syyria oli jumalaton pakanavaltio ja myös Israelin hengellinen elämä oli tosiasiassa muuttunut epäjumalanpalvonnaksi. Kumpikin valtakunta tuli lopulta kukistumaan Assyrian hyökkäyksessä. Jälleen näemme Jumalan käyttävän jumalattomia kansoja täyttämään Hänen tarkoituksiaan. Kuten Herra asettaa rajat pauhaavalle merelle, Hän hallitsee myös historian kulkua. Suurinkin maallinen valtakunta on lopulta Hänelle alamainen (17:12-14).
Herran vastaus Nubian lähettiläille
Jesajan sanoja Nubialle (Kus, Etiopia; 18:1-7) ei nimenomaisesti ole mainittu ennustuksiksi, kuten muille kansoille jaejaksossa Jes.13-23. Kuitenkin kyseessä on tuomion sana myös tälle kansalle (18:5,6). Kyseinen alue oli nykyisen Egyptin eteläpuolella, ilmeisesti käsittäen suunnilleen nykyisen Sudanin, Etiopian ja Somalian alueet. Asukkaat olivat selvästikin mustaa rotua. Kahdeksannella vuosisadalla eKr. Egyptiä hallitsi tietyn ajan etiopialainen dynastia. Jae 18:7 viittaa alueen asukkaiden aikojen lopulla palvelevan Herraa Sebaotia. Kyseessä lienee aika, jolloin kaikista kansoista tullaan palvelemaan Herraa Siionin vuorella (vrt. 19:23-25).
Egypti tunnustaa Herran Sebaotin
Tämän jälkeen Jesaja lausuu ennussanat Egyptille (19:1-25). Egypti oli ollut israelilaisten orjuuttaja noin 400 vuoden ajan, jonka jälkeen Israel lähti Egyptistä Mooseksen johdolla Herran voimatekojen myötävaikutuksella. Egyptillä oli näin historiallisista syistä erityistä merkitystä Israelin näkökulmasta. Toisaalta Egypti oli vuosituhantinen suurvalta poliittisessa ja kulttuurisessa mielessä. Historian aikana se oli kokenut nousu- ja laskukausia. Kyseessä oli toisaalta pakanallinen valtakunta, joka juuri jumalattomuutensa vuoksi saa kokea Jumalan tuomion (19:1-17).
Niinpä ovatkin erityisen merkille pantavia lupaukset, jotka annetaan Egyptille – ja lopulta myös Assyrialle (19:18-25). Egypti, joka oli vuosisatoja sortanut israelilaisia, kääntyykin palvelemaan Herraa. Myös Assyria, joka Jesajan aikana uhkasi Juudaa, saa kokea runsaan hengellisen siunauksen. Jesajan aikalaisille nämä lupaukset poliittisille vihollisille olivat radikaaleja. Kyseessä on jälleen ennustus aikojen lopusta, jossa Israel tulee olemaan siunauksena koko maailmalle. Ottaen huomioon nykyisen uskonnollisen tilanteen koko tällä nykypäivän alueella Egyptistä Irakiin, tulee muutos olemaan valtava.
Lupausten jälkeen Jesaja kuitenkin uudelleen ennusti tuomiota Egyptille ja Nubialle (Kusille, Etiopialle; 20:1-6). Jesajan kolmivuotinen alastomuus oli enteenä sille, mitä tapahtui Filistean kaupungille Asdodille v. 711 eKr., jonka jälkeen Assyria uhkasi suoranaisesti myös Egyptiä.
Babylonin kukistuminen
Jakeet 21:1-10 kohdistuvat jälleen Babylonian tuomioon. Babylonian valtakunta koki vuosisatojen myötä useita nousukausia, jonka jälkeen valtakunta taantui. Tämä Jesajan ennustus saattaa tarkoittaa vuotta 539 eKr., jolloin Persian (Meedian, 21:2) kuningas Kyyros kukisti Babylonian. Tällä oli merkitystä myös Juudan kansalle, joka samalla vapautui pakkosiirtolaisuudestaan Babyloniassa (2.Aikak.36:22,23).
Edomin ahdistus
Jakeet 21:11,12 kohdistuvat Edomiin (vaikka sitä ei nimenomaisesti tekstissä mainita, mutta joka käy ilmi alkukielen sanaleikistä: Duma = Edom), joka sijaitsi Kuolleen meren eteläpuolella Moabista ja Juudasta etelään. Edomilaiset olivat Jaakobin veljen Esaun jälkeläisiä (1.Moos.36). Aikojen saatossa edomilaiset lakkasivat olemasta kansa ja sulautuivat juutalaisiin.
Arabian kohtalo
Assyrian kuningas Sargon II hyökkäsi Arabian pohjoisia heimoja vastaan v. 715 eKr., minkä Jesaja ennusti näkynä arabiheimoista (Jes.21:13-17). Vuoden ajan Arabian palkkasoturit tekivät vastarintaa assyrialaisille, mutta kukistuivat sen jälkeen.
Ennustus Juudasta
Tämän jälkeen Jesaja ennusti jälleen Juudasta (22:1-25). Kyseinen ennustus ilmeisesti koskee tapahtumia sen jälkeen kun Juuda oli pelastunut Assyrian kuninkaan Sanheribin hyökkäyksestä v. 701 eKr. Huolimatta Herran Sebaotin ihmeellisestä avusta vihollista vastaan (37:36-38) Juudan kansa ei kuitenkaan tuntenut kiitollisuutta Herraa kohtaan. Juuda oli siksi lopullisesti tuomittu, mikä tapahtui Babylonian tuhotessa Jerusalemin v. 586 eKr.
Jumala kuitenkin katsoo ihmisiä myös yksilöinä (22:15-25). Esimerkkinä on ylpeä Sebna, joka tulee kokemaan tuomion, ja vanhurskas Eljakim, joka korotetaan.
Tyroksen tuomio ja elpyminen
Jesajan viimeinen ennustus kohdistui Tyrokseen (23:1-18). Tyros ja Siidon olivat Foinikian (nykyisen Libanonin alueen) vauraita satamakaupunkeja, jotka kävivät tuottoisaa kauppaa koko Välimeren alueella. Vuosisatojen myötä Tyros ja Siidon ovat joutuneet eri suurvaltojen alaisuuteen. Vuosina 705-701 eKr. Sanherib hyökkäsi Tyrosta vastaan, joka kukistui pitkän saarrostuksen jälkeen. Myös Tyros tulisi ulkonaisesti elpymään ja vaurastumaan (23:15-18). Tyros ei kuitenkaan tämän ennustuksen mukaan tule kokemaan hengellistä herätystä, mutta sen rikkaus tulee aineelliseksi siunaukseksi Jerusalemille (23:18).
Lähteet
Schultz, Samuel J.: The Old Testament Speaks. Third Edition (Wheaton College, 1980).
Zondervan NIV Bible Commentary. Volume 1: Old Testament (Grand Rapids, Michigan, 1994).
Juhani Nikula, 4.4.2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)