JAAKOBIN PERHE EGYPTISSÄ

Jaakobin perhe muuttaa Egyptiin

Jaakobin koko perhe muutti Egyptiin (1.Moos.45:25-46:34). Kyseessä oli Jumalan suunnitelma, jolle Jaakob oli kuuliainen. Patriarkat palvelivat samaa elävää Jumalaa (Jaakobista sanotaan: ”…hän uhrasi teurasuhreja isänsä Iisakin Jumalalle”, 46:1), mutta Jumalan nimenomainen suunnitelma itse kullekin patriarkalle saattoi poiketa muista. Iisakille Jumala oli sanonut: "Älä lähde Egyptiin” (26:2), mutta Jaakobille Herra sanoi: ”Älä pelkää lähteä Egyptiin” (46:3). Jumala tiesi, mitä piti kulloinkin tehdä. Kaikki patriarkat olivat herkkiä kuulemaan Jumalan äänen ja toimimaan kuuliaisesti sen mukaan.

Juuda oli selvästi Jaakobin pojista se, joka oli muita veljiä edellä, eräänlaisessa johtajan asemassa (46:28). Myöhemmin tämä nimenomaisesti korostuu Juudan saamassa siunauksessa (49:8-12). Egyptissä kaikki olivat kuitenkin riippuvaisia Joosefista ja olivat hänen valtansa alla. Gosenin maakuntaan asettuminen oli Joosefin nimenomainen suunnitelma (45:10). Maakunta sijaitsi Niilin suiston itäpuolella, ja sitä kutsuttiin myös Ramseksen maakunnaksi (47:11), millä ehkä tarkoitetaan laaksoa, jonka faarao Ramses II asutti. Alue oli Egyptin parasta osaa, karjanhoitoon soveltuvaa ja siellä oli runsaasti kalaa ja vihanneksia (4.Moos.11:5). Ulkonaisesti Joosefin suunnitelman perusteena egyptiläisille oli Jaakobin perheen paimentolaisuus, mitä egyptiläiset eivät voineet sietää. Jaakobin suku sai näin elää erillään egyptiläisistä. Tällä oli merkitystä Israelin kansan identiteetin muodostumisessa (Jumalan käden ohjaava vaikutus näkyy tässäkin). Israelilaiset asuivatkin Gosenissa sen ajan, minkä olivat Egyptissä. Jaakobin saavuttua Goseniin tuli Joosefkin käymään siellä, ja seurasi Jaakobin ja Joosefin jälleen näkeminen (1.Moos.46:29,30).

Historiankirjoitus pitää mahdollisena, että Egyptin faaraon suku oli tuohon aikaan seemiläistä juurta (muinaiset egyptiläiset olivat haamilaisia). Tämä saattaa selittää sen, miksi faarao oli suopea Jaakobin perheen asettumiselle Egyptiin Gosenin maakuntaan (45:16-20; 46:28). Itsekin mahdollisesti seemiläisenä faarao piti suotavana sitä, että seemiläisiä heimoja muutti Egyptiin. Jaakobin perheen muutto saikin hyvän vastaanoton (47:1-12). Faaraon suopeuteen Jaakobin vastasi siunauksen toivotuksella. Tässä näkyi osaltaan Jumalan Abrahamille antama lupaus: ”Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua” (12:3).

Isänsä perheen muutettua Egyptiin Joosef jatkoi tehtävänsä hoitoa käskynhaltijana. Hänen toimintaansa egyptiläisiä kohtaan nälänhädän aikana (47:13-26) ei tule pitää väärämielisenä, raakana ja ahneena, vaikka se johti nälkiintyneiden egyptiläisten joutumisena faaraon orjiksi. Kyseessä oli tuon ajan käytännön mukainen menettely, jolloin köyhtynyt ihminen saattoi myydä viimeiseksi vapautensa (sama periaate löytyy myös Mooseksen laista, joskin kohtuullistettuna 3.Moos.25:39-46). Kyse oli ”kaupallisesta” ajattelusta: egyptiläiset antautuivat faaraon orjiksi, mutta saivat vastaavasti Joosefilta huolenpidon ja elatuksen.

Jaakob siunaa Joosefin pojat

Jaakob perheineen asettui Goseniin, missä perhe kasvoi runsaasti (1.Moos.47:27-31). Jaakob tunsi kuoleman lähestyvän, kun hän oli 147 vuoden ikäinen. Hän kutsui Joosefin luokseen ja hänen ainoa toivomuksensa oli, että häntä ei haudata Egyptiin vaan isiensä hautaan. Tässä on nähtävä yhteys luvattuun maahan (12:1,7). Jaakob oli Egyptissä, mutta luvattu maa oli edelleen Kanaanin maa, johon paljon myöhemmin Israelin jälkeläiset palasivat.

Joosef avioitui Egyptissä. Hänen vaimonsa oli Onin papin Poti-Feran tytär Asenat (41:50). Joosefin vanhimmat pojat olivat Manasse ja Efraim. Jaakob siunasi heidät (48:1-22). Jaakob piti kahta Joosefin vanhinta poikaa kuin ominaan: Manasse ja Efraim tulivat kuulumaan Israelin kahdentoista heimon joukkoon. Poikiensa kautta Joosef sai siis isältään kaksinkertaisen perintöosan, mikä viittaa esikoisuuteen (5.Moos.21:17). Kuitenkin jälleen nuorempi asetettiin vanhemman edelle (1.Moos.48:17-19), mikä jälleen oli osoitus Jumalan valinnasta.

Jaakob siunaa poikansa

Tämän jälkeen Jaakob siunasi kaikki poikansa Egyptissä ennen kuolemaansa (49:1-28). Nämä siunaukset ovat merkityksellisiä Israelin kansan myöhemmin historian kannalta. Näihin profeetallisiin siunauksiin sisältyy Israelin menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Ennustukset koskettavat myös kunkin heimon tulevaa roolia.

Ruuben oli Jaakobin vanhin poika ja sitä kautta esikoinen (49:3,4). Ruuben kuitenkin makasi isänsä sivuvaimon Bilhan kanssa tehden aviorikoksen (35:22), mistä syystä Ruuben ei saanut säilyttää ensimmäistä sijaansa. Tämä oli näkynyt epäsuorasti jo Jaakobin suhtautumisessa aikaisemmin; kuten siinä, että Israel ei ollut hyväksynyt Ruubenin ehdotusta vakuuttaa isänsä Benjaminin palauttamisesta (42:37,38), mutta oli myöhemmin hyväksynyt Juudan ehdotuksen (43:8-10). Juuda oli selvästi astunut Ruubenin edelle. Myöhemmin Juudan saama siunaus oli merkittävin Jaakobin poikien siunauksista (49:8-12).

Myös Simeon ja Leevi menettivät asemansa (iältään he olivat Ruubenista seuraavat) johtuen väkivaltaisuudestaan vuoksi (34:1-31). Tämä merkitsi heidän jälkeläistensä tulevaisuudessa sitä, että kummankaan heimo ei saanut pysyvää maaosuutta myöhemmin Kanaanin maassa. Simeonin heimo sai osuutensa Juudan heimon alueelta (Joos.19:9), mutta käytännössä tämä merkitsi Simeonin heimon häviämistä ja sulautumista Juudan heimoon. Leeviläiset taas palvelivat pappeina ja temppelipalvelijoina, mistä syystä heille ei annettu omaa maaosuutta.

Juudan saama siunaus oli muita selvästi suurempi (49:8-12). Esikoisoikeuden Jaakob oli tosin varannut Joosefille (48:5; 1.Aikak.5:1,2), mutta Juudasta tuli Jaakobin pojista mahtavin. Juuda tuli olemaan kuninkaallinen heimo, joka hallitsi yli muiden (vrt. Ps.78:67,68). Juuda tuli olemaan voittoisa soturi, jota muut veljet kumartavat (tässä on mielenkiintoinen vastakkainasettelu Joosefin unien kanssa, 1.Moos.37:5-11!). Juuda tulee olemaan mahtava leijona (49:9), joka tulee kantamaan kuninkaallista valtikkaa (49:10). Kuningas Daavid tuli Juudan heimosta (Matt.1:2-6) ja myöhemmät kuninkaat olivat hänen jälkeläisiään. Lopulta samasta sukuhaarasta syntyi myös Messias, Jumalan Poika (Matt.1:6-16), joka on kuningas ikuisesti (Ps.110:1-7; Ps.2:1-9). Tässä mielessä kysymys ei enää ole pelkästään Israelin kansasta, vaan kaikki kansat ovat Hänen valtansa alaisia. Tuleva Messias antaa kaikille kansoille yltäkylläisyyden (”viini” on symboli yltäkylläisyydestä), mutta Hän tulee myös aikojen lopussa kukistamaan vihollisensa lopullisesti (vrt. Ilm.19:11-21).

Muiden veljien saamat siunaukset ovat Juudaa vähäisempiä. Sebulonin (1.Moos.49:13) saama alue (Joos.19:10-16) oli pohjoisessa, mutta se ei tosiasiassa ulottunut mereen saakka vaan oli kaukana Sidonin takana. Isaskarin osuus tuli olemaan pohjoisessa sisämaassa ja hänen saamassaan siunauksessa (49:14,15) on nähty yleinen lupaus tulevasta ”lepopaikasta” luvatussa maassa. Danin saama ennustus (49:16-18) on väkivaltaisuudessaan moniselitteinen, mutta sen lopputuloksena on Herran antama lunastus. Samoin on tulkittava Gadille annettu lyhyt ennustus (49:19). Asserin jälkeläisille taas luvataan runsas yltäkylläisyys (49:20). Myös Naftalille luvataan menestystä (49:21). Joosefille annettu ennustus poikkeaa edellisistä – paitsi että se on pitempi – siinä, että se on korostetusti ”siunaus”, ei pelkästään profetia. Joosef on ”päämies veljiensä joukossa.” Benjaminille lausuttu lyhyt profetia (49:27) muistuttaa Juudan saamaa voittoisaa profetiaa.

Jaakobin ja Joosefin kuolema

Jaakob kuoli Egyptissä (49:29-33). Hänen poikansa kävivät hautaamassa hänet Kanaanin maahan (50:1-14). Koko Jaakobin perhe jäi Egyptiin. Isän kuoleman jälkeen Joosefin veljet olivat levottomia ja pelkäsivät Joosefin kostoa (50:15-21). Joosef kuitenkin oli jo aikaisemmin tehnyt anteeksiantamuksestaan täyttä totta (45:5-8). Täydellinen anteeksiantamus merkitsee juuri sitä, että rikkomuksen tehneen ei tarvitse pelätä mitään kostoa siltä, jota kohtaan on rikottu. Tämä ei tarkoita sitä, että väärin tehneen ei tarvitsisi tässä ajassa kantaa vastuutaan teoistaan; mutta se merkitsee sitä, että hänen ei tarvitse pelätä kostoa siltä, jota kohtaan on rikottu.

Joosef kuoli 110-vuotiaana ja hänet balsamoitiin ja pantiin arkkuun (50:22-26). Joosef oli ennen kuolemaansa käskenyt tuoda hänen luunsa takaisin Kanaanin maahan. Kun israelilaiset pakenivat Egyptistä n. 400 vuotta myöhemmin, he ottivat mukanaan Joosefin luut (2.Moos.13:19).

Joosef ja Jeesus

Joosefista on sanottu, että hän muistuttaa Vanhan Testamentin henkilöistä kaikkein eniten Jeesusta. Tämä onkin monessa mielessä totta. Joosef oli jalo persoonallisuus, joka ei katkeroitunut silloinkaan, kun veljet myivät hänet orjaksi ja kun hän joutui väärien syytösten nojalla vankilaan. Kiusauksissa Joosef osoitti kestävyyttä ja puhdasta mieltä. Epäoikeutettujen syytösten keskellä hän ei vajonnut itsesääliin, vaan luotti Jumalaan. Noustuaan korkeaan asemaan hän oli edelleen nöyrä, ahkera ja uskollinen.

Niinpä löytyy runsaasti yhtäläisyyksiä Joosefin ja Jeesuksen välillä. Kumpaakin isä rakasti, kumpaakin veljet ylenkatsoivat, kumpikin myytiin hopeasta ja kumpaakin syytettiin vilpillisesti. Mutta kummankin nöyryys johti heidät valtaistuimelle! Lopulta kumpikin antoi sydämestään anteeksi vihamiehilleen.

Vaikka Raamattu ei suoraan rinnasta Joosefia ja Jeesusta, yhtäläisyyksiä on paljon. Joosef oli toki vain vajavainen ihminen kun Jeesus taas oli Jumalan Poika. Mutta Joosef on kaikin puolin suuri ja merkittävä persoonallisuus, joka on meille monessa suhteessa hyvänä esimerkkinä.

Lähteet

Greve, Fred J.: Old Testament Survey. A Study Guide. Second Edition (ICI, Brussels, 1982).

Hoff, Paul B.: Genesis. An Independent Study Textbook. Third Edition (ICI, Brussels, 1988).

Kidner, Derek: Genesis. An Introduction & Commentary (Inter-Varsity Press, Leicester, England,

1967).

Schultz, Samuel J.: The Old Testament Speaks. Third Edition (Wheaton College, 1980).

Unger, Merrill F.: Raamatun lukijan käsikirja (Ristin Voitto, 1986).

Zondervan NIV Bible Commentary. Volume 1: Old Testament (Grand Rapids, Michigan, 1994).

JAAKOBIN POJAT VILJANHAKUMATKOILLA

Veljesten ensimmäinen viljanhakumatka

Jaakob perheineen ei tiennyt mitään Joosefin ylenemisestä Egyptissä (1.Moos.41). Jaakobille Joosef oli kuollut, koska veljet olivat petoksella saaneet Jaakobin uskomaan niin. Aikaa oli kulunut jo 13 vuotta eivätkä veljetkään voineet tietää, oliko Joosef enää elossa. Oli inhimillisesti mahdotonta kenellekään kuvitella, että Joosef olisi päässyt suurvallan käskynhaltijaksi. Siksi edessä olevat tapahtumat tulivat olemaan Jaakobin perheelle täysin odottamattomia.

Kuten Joosef oli faaraolle ennustanutkin (41:27-32), oli tulossa nälänhätä yli koko maan. Nälänhätä kohdistui yhtä lailla Kanaanin maahan kuin Egyptiin. Mutta Jaakobin perhe sai kuulla, että Egyptissä oli viljaa; niinpä Joosefin veljet tekivät kaksi viljanhakumatkaa Egyptiin (1.Moos.42,43). Nämä matkat tulivat olemaan dramaattisia, koska veljekset tapasivat Egyptissä oman veljensä, jonka he kerran olivat myyneet sinne orjaksi.

Kymmenen veljestä lähti ensimmäiselle matkalle (42:1-28). Jaakob ei päästänyt Benjaminia mukaan. Jaakobille hänen poikansa jakautuivat kahteen osaan: Raakelin lapset Joosef ja Benjamin sekä ”muut” kymmenen. Koska Joosefia ei enää Jaakobin käsityksen mukaan ollut, hän halusi suojella Benjaminia kaikilta mahdollisilta vahingoilta.

Joosefin toimintaa veljiä kohtaa ei ajanut halu kostaa, mikä näkyy eri vaiheissa heidän kanssakäymisessään: vaikka Joosef koetteli veljiä ankarasti, hänen huolenpitonsa näkyy samaan aikaan monessa suhteessa. Joosefin toiminnan takana olivat ensinnäkin hänen unensa (42:9). Hänen unensa olivat aiheuttaneet paljon kateutta veljissä ja on mahdollista, että Joosef olikin ollut itsestään ylpeä, mutta sittenkin unet toteutuivat (42:6). Joosef tunsi veljensä jo ensimmäisellä kerralla, mutta ei ilmaissut itseään heille (42:7). Koska Benjamin ei ollut mukana ensimmäisellä kerralla, Joosef saattoi olettaa, että veljet olivat nyt alkaneet vihata Benjaminia, joka myös oli Raakelin poika, Joosefin täysveli. Tämä asetelma oli toinen motiivi Joosefin toiminnalle veljiä kohtaan. Joosef ei antanut veljesten tunnistaa itseään, koska hän ajatteli panna heidät koetukselle. Ensin Joosef vangitsi kaikki veljet syyttäen heitä vakoojiksi (sinänsä mielivaltainen syyte). Mutta lopulta Joosef käski muitten veljesten palata kotiin lukuun ottamatta yhtä, joka sai jäädä panttivangiksi; vangiksi joutui Simeon. On arveltu, että tässäkin näkyy Joosefin huolenpito: vanhinta, Ruubenia, veljekset tarvitsevat kotimatkallaan johtajana; siksi Joosef vangitsi toiseksi vanhimman veljen. Muut yhdeksän palasivat Kanaanin maahan. Mutta palatessaan Egyptiin veljesten piti tuoda myös Benjamin mukanaan, jotta Joosef näkisi, että he ovat puhuneet totta (42:18-20). Joosef antoi veljesten matkaan viljaa, mutta palautti saamansa maksun (tämäkin on osoitus huolenpidosta). Lopulta kaikki veljekset saivat huomata saaneensa hopeansa takaisin, mitä kaikki säikähtivät.

Jaakob ei missään tapauksessa halunnut päästää Benjaminia toiselle matkalle (42:29-38). Hänelle ainoa elossa oleva (Joosefin kuoltua!) Raakelin poika oli rakas. Ruubenin tarjouksen antaa molemmat omat poikansa vakuudeksi Benjaminin palauttamisesta Jaakob torjui. Jos Benjamin kuolisi, Jaakob menisi tuonelaan, missä hänellä ei olisi lepoa.

Veljekset palaavat Egyptiin

Kului lähes kaksi vuotta (vrt. 45:6), kunnes veljesten ensimmäisellä matkallaan tuoma vilja loppui. Uutta viljannoutomatkaa oli viivyttänyt se, että huolimatta Joosefin ankarasta vaatimuksesta (42:20) Jaakob oli kieltäytynyt lähettämästä Benjaminia mukaan toiselle matkalle. Ruuben oli tarjoutunut antamaan omat poikansa vakuudeksi Benjaminista (42:37), mutta Jaakob oli ehdottomasti kieltäytynyt lähettämästä Benjaminia mistään hinnasta. Tämä keskustelu oli varmasti kaikkien muistissa. Jaakob vaati veljeksiä lähtemään uudelle matkalle, mutta keskustelu Benjamin osallistumisesta matkalle piti käsitellä uudelleen (43:1-7). Jaakobin puolustelu oli enää viivytystä ja heikkoutta hänen taholtaan (43:6). Mutta uuden tarjouksen Benjaminin palauttamisesta teki Juuda, ei enää Ruuben (43:8-10). Tuskin Juudan tarjous oli sinänsä vakuuttavampi, mutta joka tapauksessa Israel taipui (43:11-14). Benjamin sai lähteä, ja samalla Egyptin käskynhaltijalle piti viedä kalliita lahjoja (tämä oli tapana kohdatessa korkea-arvoisia isäntiä) sekä lisäksi palauttaa hopea, jonka veljekset olivat löytäneet palautettuna säkeistään. Jaakob ei veljesten lailla tiennyt, miksi hopea löytyi säkeistä; Jaakob piti mahdollisena, että se oli erehdys. Mutta olennaista oli se, että kymmenen veljestä, Benjamin mukaan lukien, saivat nyt lähteä uudelleen Egyptiin.

Veljesten toinen ilmestyminen Egyptiin oli aivan toisenluontoinen kuin ensimmäinen oli ollut (43:15-34). Joosef ja hänen taloudenhoitajansa kohtelivat kaikkia veljiä hyvin. Ei ollut enää aiheetonta syyttelyä vakoojiksi, ei vangitsemisia, ei uhkailuja, ei vaatimuksia. Edes säkeistä löytynyttä hopeaa ei taloudenhoitaja halunnut takaisin. Päinvastoin, nähdessään Benjaminin veljesten joukossa Joosef kutsutti miehet taloonsa ja päätti järjestää heille runsaan kestityksen. Lisäksi taloudenhoitaja toi vangitun Simeonin muiden veljesten luokse.

Veljekset eivät helpolla kyenneet uskomaan, että heillä ei ole vaaraa. Kaikki tuntui olevan niin toisin kuin ensimmäisellä kerralla. Mutta tämä yllättävä käänne silti aiheutti heissä pahoja aavistuksia ja epäilyjä.

Käänteen kohtelussa aiheutti selvästi se, että Joosef näki ja tunnisti Benjaminin veljien joukossa. Joosefille tämä kohtaaminen merkitsi tunnekuohua, jota hän ei voinut näyttää veljille. Joosefin tarkoitus ei ollut kostaa veljille näiden rikosta, vaan testata veljiä, oliko näiden kateus nyt kohdistunut Benjaminiin. Tämä testi oli vielä varsinaisilta osiltaan edessäpäin.

Joosef ei voinut aterioida yhdessä veljiensä kanssa, koska se oli sopimatonta (kultillisesti epäpuhdasta) egyptiläisille. Joosef pysyi roolissaan egyptiläisenä ylimyksenä ja kohteli veljiä niin hyvin kuin se oli mahdollista. Joosef asetti veljekset, kaikkiaan yksitoista, istumaan itseään vastapäätä ikäjärjestyksessä Ruubenista Benjaminiin. Umpimähkään sellainen istumajärjestys olisi ollut lähes mahdoton, joten veljesten ihmettelyn ymmärtää. Heille tämän on täytynyt merkitä jumalallisen viisauden läsnäoloa. Nuorin veljeksistä sai Joosefin pöydästä ruokapaloja viisi kertaa enemmän kuin muut, mikä varmasti on lisännyt veljien hämmästystä. Koko tilanne on ollut veljeksille täysin odottamaton ja hämmentävä.

Hopeamalja

Veljekset lähtivät jälleen paluumatkalle (44:1-17). Joosef antoi käskyn jälleen palauttaa viljan maksuksi tuotu hopea veljesten säkkeihin. Mutta tällä kertaa Joosef käski taloutensa hoitajan panna lisäksi hopeamaljan Benjaminin säkkiin. Kyseessä oli kallisarvoinen esine, jonka varastanutta henkilöä kohtaisi kaikissa oloissa ankara rangaistus. Koetuksen sisältö keskittyi juuri siihen, että hopeamalja olisi Joosefin täysveljen säkissä. Veljesten suhtautuminen Benjaminiin tulisi varmuudella selville: kohtelisivatko he Benjaminia samalla tavalla kuin olivat kohdelleet Joosefia vai olisivatko veljet muuttuneet.

Veljekset tiesivät, että he eivät olleet varastaneet mitään Joosefin omaisuutta. Siinä he olivat aivan oikeassa. Siksi he saattoivat rehellisyytensä vakuudeksi luvata kuoleman sille, joka olisi maljan ottanut ja lisäksi kaikki muut jäisivät Joosefin orjiksi. Joosefin asettama koetus toimi aivan täydellisesti!

Mutta hopeamalja löytyi kuin löytyikin Benjaminin säkistä, mistä syystä veljekset olivat ilman minkäänlaisia mahdollisuuksia puolustautua. Tässä vaiheessa Joosefin koetus olisi voinut johtaa siihen, että veljet olisivat hylänneet Benjaminin. Veljet olivat tosin itse vannoneet kaikkien kärsivän rangaistuksen, jos hopeamalja löytyisi heiltä keneltäkään. Mutta Joosefin taloudenhoitaja olisi omiin sanoihinsa vedoten vienyt vain Benjaminin; muut olisivat voineet jatkaa paluumatkaansa. Mutta sitä eivät veljet halunneet tehdä. He eivät halunneet hylätä Benjaminia. Siksi kaikki yksitoista (koska Simeon oli nyt selvästikin mukana) palasivat Joosefin luo.

Käsitys Joosefista ennustamassa hopeamaljan avulla (44:5,15) on selvästi noituutta, joka oli aina Jumalan omilta kielletty (5.Moos.18:10-12). Todennäköisesti Joosef vain tekeytyi tässä asiassa ulkonaisesti täysin pakanalliseksi egyptiläisen roolissaan. Ei ole todellisuudessa mahdollista, että Joosef olisi osallistunut vieraiden kulttien, epäjumalien ja demonien palvontaan.

Juudan puhe Joosefille

Lähtiessään Juuda oli luvannut isälleen, että hän vastaa Benjaminista (43:8-10). Kyseessä oli nyt siis todellinen koetinkivi. Juuda teki juuri niin kuin oli luvannutkin: hän lupasi itse jäädä orjaksi Benjaminin puolesta (44:18-34). Juuda mainitsee Joosefin kuolleeksi pedon raatelemana (44:28) vaikka Juuda tiesi, että tämä oli ollut veljesten valhe isälleen. Muilta osin Juudan puhe oli mestarillinen ja se osoitti, että Juuda oli halukas uhrautumaan Benjaminin puolesta – kuten oli isälle luvannutkin.

Juudan puhe merkitsi sitä, että veljekset olivat täysin kestäneet Joosefin asettaman koetuksen. Joosefille tuli nyt selväksi, että veljet olivat muuttuneet.

Joosef ilmaisee itsensä

Joosef ei kestänyt enempää. Ei ollut enää mitään tarvetta testata veljiä enempää. Joosef ilmaisi itsensä veljilleen ja kertoi kaiken, mitä oli tapahtunut (45:1-24). Jaakobin perhe oli edelleen hengissä ja se oli nyt todella yhtä perhettä. Joosef vakuutti, että hänellä ei ole enää mitään veljiään vastaan. Joosef oli antanut kaiken menneen anteeksi (Jaakobin kuoleman jälkeenkin Joosef vielä vakuutti, että hän oli antanut kaiken anteeksi, 50:15-21). Veljet olivat tosin myyneet Joosefin orjaksi, mutta todellisuudessa Jumala oli lähettänyt hänet edeltä Egyptiin perhettään varten. Veljien teko oli johtunut kateudesta, mutta se oli siitä huolimatta kuulunut Jumalan suunnitelmiin. Jumala käyttää näin jopa syntisten ihmisten pahoja tekoja täyttääkseen tarkoitusperiään (äärimmäisenä esimerkkinä ovat Jeesuksen kärsimykset).

Faaraokin ilahtui Joosefin veljesten saapumisesta ja hän antoi koko Joosefin perheelle kutsun asettua asumaan Egyptiin. Joosefin perhe saisi nauttia kaikesta hyvästä, mitä Egypti voi tarjota.

Veljekset palasivat isänsä luo, jota – ihan ymmärrettävästi – ei ensin ollut helppoa saada uskomaan, että Joosef elää ja että tämä on Egyptin valtias. Mutta Jaakob saatiin lopulta uskomaan, että Joosef elää ja että hän kutsuu koko perheen Egyptiin. Jaakob tekikin päätöksen lähteä Egyptiin (45:25-28).

Lähteet

Kidner, Derek: Genesis. An Introduction & Commentary (Inter-Varsity Press, Leicester, England,

1967).

Zondervan NIV Bible Commentary. Volume 1: Old Testament (Grand Rapids, Michigan, 1994).