Ylistys- ja kiitospsalmit
Ylistys- ja kiitospsalmit ovat valituspsalmien vastakohta. Toisinaan ylistys- ja kiitospsalmit ymmärretään erillisinä ryhminä, mutta monissa tapauksissa eron tekeminen on vaikeaa, koska ylistyksellä ja kiitoksella on taipumus kulkea käsi kädessä. Kuten valituspsalmeissa, myös ylistys- ja kiitospsalmeissa on sekä yksilön että yhteisön tunteita kuvaavia psalmeja. Yksilön kiitosmieltä kuvaavat psalmit 8, 18, 30, 32-34, 40, 66, 75, 81, 92, 103, 104, 106, 108, 111-113, 116, 118, 135, 138 ja 145-150. Yhteisön kiitosta taas kuvaavat psalmit 65, 67, 107, 114, 117, 124 ja 136. Kuitenkin tämä ero yksilön ja yhteisön kiitoksen välillä ei ole aina kovin selvä (kuten psalmeissa 145-150).
Myös ylistys- ja kiitospsalmeissa on havaittavissa tietty rakenne, jossa ovat tietyt osiot. Ohessa ovat ylistys- ja kiitospsalmin tyypilliset osat psalmin 149 pohjalta:
- Kutsu ylistämään Herraa: ”Laulakaa Herralle uusi laulu, kokoontukaa ja ylistäkää häntä, te Herran omat!” (j.1).
- Kuvaus Herran teoista eli syy kiitokseen ja ylistykseen: ” Herra rakastaa kansaansa,
hän auttaa heikkoja ja nostaa heidät kunniaan” (j.4).
- Uusittu kutsu ylistää Herraa: ” Iloitkoot Herran palvelijat hänen kunniastaan, riemuitkoot silloinkin, kun on yölevon aika!” (j.5).
Ylistys ja kiitos liittyvät aina Herran tekoihin tai Hänen armoonsa perustuvaan liittoon omiensa kanssa. Kaikki psalmit perustuvat Jumalan ja Hänen omiensa välillä jo olevaan liittoon: psalmien kirjoittajat eivät koskaan mainitse Jumalan olevan pakanakansojen, vaan nimenomaan Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala. Ylistyksen saa siten Jumala, joka on valinnut Israelin.
Psalmi 8. Tämä on yksilön ylistysmieltä kuvaava psalmi. Kyseessä on muodoltaan selvästikin ylityshymni, ja sen kohteena on Herra, Luoja. Tätä psalmia onkin aiheellisesti kutsuttu myös ”Luojan ylitykseksi.” Kyseessä ei olekaan kirjoittajan ilo luomakunnasta vaan Luojan ylityksestä luomakunnan kautta. Herra on sekä hyvä Luoja, luomakunnan Hallitsija että maailman Ylläpitäjä. Vanhan liiton aikana Israelin tulikin ylistää Herraa, maan, meren ja taivaan Luojaa. Kuitenkin UT lainaa tätä psalmia nimenomaan messiaanisessa merkityksessä (Hepr.2:6-8), jolloin koko luomakunta on annettu Messiaan valtaan. Niinpä Jeesuksen voiton kautta kristitty on saavuttanut sen kirkkauden mistä psalminkirjoittaja puhuu (Hepr.2:10,11).
Psalmi 136. Tämä psalmi on yhteisön kiitosta kuvaava psalmi. Israelilaisten tapa ajatella Jumalaa oli aivan erityisesti muistaa Hänen huolenpitoaan ja niitä tekoja, joita Herra on kansalleen tehnyt. Tässä psalmissa sen alun (jj.1-3) jälkeen kirjoittaja ylistää Herran luomistekoa (jj.4-9), kansan vapautusta Egyptistä (jj.10-15), johdatusta autiomaassa ja Luvatun maan saamista (jj.16-22) sekä yleensä vapautusta (jj.23,24). Psalmi päättyy ylistysjaksoon (j.26). Hänen armonsa on kestävä Hänen kansaansa kohtaan.
Jumaluuspsalmit
Jumaluuspsalmeja on yleensä vaikea erottaa ylistys- ja kiitospsalmeista. Jumaluuspsalmin keskipisteenä on Israelin Jumala. Jumaluuspsalmeja ovat psalmit 19, 24, 29, 47, 95-100 ja 104.
Psalmi 47. Tämä on korahilaisten (=eräs leeviläinen sukuhaara) jumaluuspsalmi, joka julistaa Jumalan kuninkuutta. Eräässä mielessä tämä psalmi muodostaa kokonaisuuden psalmien 46 ja 48 kanssa ylistäessään Herran valtasuuruutta kaiken maan yllä. Herra on osoittanut kuninkuutensa suurissa teoissaan. Kuitenkin psalmissa on näkyvissä myös profeetallinen ulottuvuus kirjoittajan korostaessa Herran vallan ikuisuutta, jolloin kirjoittaja osoittaa ikävöivänsä tulevia aikoja, Sionin vuorta ikuisessa valtakunnassa.
Psalmi 95. Tämä jumaluuspsalmi korostaa Jumalan herruutta (jj.1-7), mutta tyypilliseen tapaan ottaa esimerkin Israelin historiasta, tällä kertaa autiomaavaelluksen ajalta (jj.7b-11), jossa kansa koetteli Herran kärsivällisyyttä ja jolloin Herra vei kansalta oikeuden päästä Luvattuun maahan. ”Tänä päivänä” (j.7b) on edelleen armon päivä, mutta kansan historiasta otettu esimerkki on varoitukseksi luopumuksesta, jota Herra ei jätä rankaisematta (vrt. viittaus tähän psalmiin, Hepr.3:7-11).
Kuninkuuspsalmit (messiaaniset psalmit)
Kuninkuuspsalmit kertovat messiaanisesta toivosta. Usein niissä kuvailtu hyvä kuningas viittaa tulevaan voideltuun, Messiaaseen. Kuninkuuspsalmeja ovat psalmit 2, 18, 20, 21, 45, 72, 89, 101, 110, 132 ja 144. Kuninkuuspsalmit eivät kuitenkaan ole ainoita psalmeja, joiden sisältö on messiaaninen; esim. valituspsalmeihin luettava psalmi 22 on selvästikin messiaaninen, kuvaten osiltaan Jeesuksen kärsimyksiä ristillä.
Psalmi 72. Tämä Salomon sepittämä psalmi ei varsinaisesti ole ennustusta itse Messiaasta, vaan psalmi on muodoltaan Salomon rukous itsensä puolesta, jolloin kuitenkin kyseessä on rukous Jumalan Voidellun menestyksen puolesta. Psalmin lukuisat pyynnöt menestyksestä toteutuivat ulkonaisesti Salomon valtakaudella, jolloin Israelin maanpäällinen valtakunta oli suurimmillaan ja vauraimmillaan, mutta joka tulee messiaanisena aikana toteutumaan täydellisenä.
Psalmi 89. Tämä Etanin (Etan: 1.Kun.5:11) psalmi on Daavidin kuninkuuspsalmi, viitaten lukuisasti tämän henkilöhistoriaan. Kuitenkin tässä psalmissa on suoraa messiaanista profetiaa. Daavidin kestävä valtaistuin (j.5) on toteutunut hänen jälkeläisensä, Messiaan, kautta. Jumala kuitenkin hylkää Messiaan (j.39), joka joutuu kärsimään tästä (jj.40-46,51,52). Messiaan osana ei siten ole vain kirkkaus, kunnia ja valta, vaan Hänen osansa on myös kärsiä.
Psalmi 110. Tämä psalmi on puolestaan suoranaista ennustusta tulevasta Messiaasta, jolloin tätä ennustusta on enää vaikea nähdä toteutuneena menneessä Daavidin valtakunnassa. Tätä psalmia on runsaasti lainattu myös UT:ssa (esim. Matt.22:44, 26:64; Ap.t.2:34,35; Room.8:34). Daavidilainen kuningas on jumalallinen kuningas, joka hallitsee Jumalan kansaa ja jonka jalkojen alle Jumala lupaa alistaa tämän viholliset (j.1). Jumala vahvistaa Kuninkaan vallan (jj.2,3). Kyseinen Kuningas on ikuisesti pappi, Melkisedekin järjestyksen mukaan (j.4; 1.Moos.14:18), jolloin kyseessä oleva Kuningas on jumalolento, jota ei ole koskaan luotu ja joka on aina ollut olemassa. Hän istuu Jumalan oikealla puolella, tuomitsee ja hallitsee (jj.5-7).
Siionin psalmit
Siionin psalmeilla ei ole määrättyä muotoa, mutta niiden sisältö keskittyy Jerusalemiin ja sen temppeliin. Siionin psalmeja ovat psalmit 46, 48, 76, 84, 87, 122 ja 137.
Psalmi 122. Tässä psalmissa ovat tyypillisesti esillä Jerusalem ja sen temppeli (Herran huone). Tämän psalmin erityisenä teemana on Jerusalemin tuleva rauha. Kyseinen korostus on kuitenkin menneisyyden valossa vielä vailla toteutumista, Jerusalemhan ei juuri ole vielä kokenut rauhaa kuin aivan poikkeuksellisesti ja silloin yleensä lyhyitä aikoja. Siksi psalmin tähtäin on messiaanisessa tulevaisuudessa, jolloin kaupungille annetut lupaukset täyttyvät (Sak.14:16-21; Joel 4:17). Loppurukouksessa (j.9) toteutuu myös kehotus siunata Israelia (vrt. 1.Moos.12:3).
Viisauspsalmit
Viisauspsalmeihin kuuluvat psalmit 1, 37, 49, 73, 112, 119, 127, 128 ja 133.
Psalmi 133. Tämän ystävyyden ja yhteyden psalmin taustalla on pyhiinvaeltajien Jerusalemissa kokema läheinen yhteys keskenään kolmen vuotuisen juhlan (pääsiäinen, helluntai ja lehtimajanjuhla) aikana. Pyhiinvaeltajia (juutalaisia) tuli kaikkialta missä heitä oli, ja he tulivat eri alueilta ja eri heimoista sekä erilaisista elämäntilanteista. Kyseessä oli siten laajalla alueella asuvan Jumalan kansan yhteen tuleminen, jolloin kansa kuitenkin koki olevansa yksi ja jonka osoituksena oli psalmin kuvaama ystävyys.
Opetuspsalmit
Opetuspsalmeja ovat psalmit 74, 78, 79 ja 119.
Psalmi 78. Tämä Asafin psalmi on laulun muotoon tehty historiikki Israelin vaiheista kertoen monia tapahtumia menneisyydestä. Tässä psalmissa tulevat korostuneesti (kuten niin usein) esille kertomus kansan vapautumisesta Egyptistä ja sen jälkeisestä erämaavaelluksesta. Psalmin varsinainen teema on kuitenkin selostus siitä, kun Efraim (pohjoisvaltakunta) menetti siunaukset ja etusijan Juudalle (etelävaltakunnalle). Historian myötä pohjoiset heimot hävisivätkin historian kartalta kun Juuda sai palata Babyloniasta Jerusalemiin ja jatkoi elämäänsä historian kulun myötä.
Psalmi 119. Psalmi 119 on kaikkein pisin psalmi (176 jaetta) ja samalla koko Raamatun pisin luku. Juutalainen perimätieto kertoo psalmintekijäksi pappi Esran. Kyseessä on ns. alfabeettinen psalmi, jossa joka kahdeksas jae alkaa järjestyksessään seuraavalla hepreankielen aakkosella (8x22=176 jaetta). Toisinaan psalmi luetaan opetuspsalmeihin, toisinaan taas viisauspsalmeihin. Kuitenkin psalmista löytyvät myös valituksen, ylistyksen ja luottamuksen ainekset; kyseessä on siis psalmi, jonka tarkka luokittelu on vaikeaa tai mahdotonta. Tämä psalmi opettaa ennen muuta yhtä asiaa: Herran lain merkitystä. Opetuksen ja viisauden lisäksi siinä näkyy kirjoittajan syvä sydämen kiintymys Herraa ja Hänen sanaansa kohtaan.
Luottamuspsalmit
Luottamuspsalmeilla ei ole mitään tiettyä rakennetta, mutta selkeä luottamusteema löytyy psalmeista 11, 16, 23, 62, 91, 121, 125 ja 131.
Psalmi 23. Tämä psalmi lienee psalmeista kaikkein tunnetuin ja rakastetuin. Siinä tulee erityisesti esille juuri luottamus Herraa ja Hänen hyvyyttään kohtaan niin tässä elämässä kuin tulevaisuudessa. Psalmi on kirjoitettu hyvin läheisellä ja henkilökohtaisella tavalla luottaen Herran johdatukseen ja huolenpitoon.
Kirouspsalmit
Kirouspsalmeja ovat psalmit 35, 38, 69, 83, 109 ja 137. Kirouspsalmien tulkinta on epäilemättä psalmien lajeista kaikkein vaikein. Kirouspsalmien kieli on antanut aiheen tulkintaan, että nämä psalmit olisivat pelkkiä inhimillisen ihmisen koston ajatuksia eivätkä olisi Jumalan ajatusten mukaisia. Kirouspsalmien teksti on kuitenkin tarkoituksellisesti kuvakieltä, jonka alkuperäinen tarkoitus ei ollut viestiä veristä kostoa, vaan kyseisen kuvakielen todellinen tarkoitus kertoi Jumalan oikeudenmukaisuuden odotuksesta yksilöiden ja kansojen kohtaloissa.
Psalmi 137. Tämä psalmi kuuluu myös valituspsalmeihin (jj.1-6). Psalmin 137 tekevät kirouspsalmiksi jakeet 8 ja 9. Psalmin taustalla on Jerusalemin kukistuminen babylonialaisten käsissä ja temppelin polttaminen vuonna 586 eKr. Tuolloin myös naapurikansa Edom oli iloinnut Juudan perikadosta. Nyt Juudan kansa oli pakkosiirtolaisuudessa Babyloniassa, jonka sodankäynti oli erittäin raakaa. Sinänsä tämä tausta on kirvoittanut kirjoittajan käyttämään rajua, väkivaltaista kieltä kuvatessaan kansan tuntoja alistajansa käsissä. Tällainen kuvakieli tuntuu kuitenkin inhottavalta, koska kirjaimellisesti vain täysin raakalaismainen kirjoittaja voi kirjaimellisesti toivoa sellaista, mitä hän tässä kirjoittaa! Kuitenkaan tässä ei kirjoittaja hae veristä kostoa orjuuttajilleen. Käytetty kuvakieli oli tavanomainen sen ajan sodankäyntiin liittyvissä jaksoissa (vrt. 2.Kun.8:12; Hoos.10:14; Nahum 3:10). Psalminkirjoittajan tarkoituksena on välittää Jumalalle toivomus siitä, että Babylon saisi oikeudenmukaisen rangaistuksen. Tämän pyynnön esittämisessä hän käyttää oman aikansa sanontoja. Vanhat maalaukset ja patsaat kuvaavat kuninkaan pojan yleensä istumassa isänsä sylissä. Kuninkaan voittamat kansat sen sijaan kuvataan kuninkaan pojan (ei itse kuninkaan) jalkojen alle. Babylonin kuninkaan saama oikeudenmukainen tuomio koskee siis myös hänen lapsiaan, jotka alistavat israelilaisia.
Lähteet
Iso Raamatun Tietosanakirja, osa 8 (Ristin Voitto, Vantaa, 1992).
Stein, Robert H., Hermeneutiikan pelisäännöt. Ohjeita Raamatun tulkintaan (Aikamedia Oy, 2004).
Zondervan NIV Bible Commentary. Volume 1: Old Testament (Grand Rapids, Michigan, 1994).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti