Kristillisen kasteen edeltäjät
UT asettaa eräät VT:n kohdat esikuvallisiksi kristillisen
kasteen merkitystä selitettäessä. Nämä VT:n tapahtumat eivät kuitenkaan
itsessään vielä olleet ”kasteita” siinä merkityksessä, mitä UT kasteesta
opettaa. VT:n vertauskuvallisten tapahtumien lisäksi kasteen lähtökohdaksi
voidaan Raamatussa ottaa vanhimmat puhdistautumista koskevat VT:n lain
säädökset (4.Moos.19:1-22), mutta nämäkin on ymmärrettävä omina tapahtuminaan
–joilla tosin on tietty uusitestamentillinen tulkintansa.
Vesikastetta konkreettisessa merkityksessä alkoi esiintyä
juutalaisten keskuudessa (1) eräiden virallisesta juutalaisuudesta
irtautuneiden yhdyskuntien piirissä ja (2) ei-juutalaisten ihmisten kääntymisen
yhteydessä pakanuudesta Jumalan valitun kansan joukkoon; viimeksi mainitussa
tapauksessa oli kyseessä juutalainen ns. proselyyttikaste (käännynnäisen
kaste)(Jeesus viittaa kerran tällaiseen käännynnäiseen, Matt.23:15).
Juutalainen proselyyttikaste yhdessä ympärileikkauksen ja uhrien kanssa vihki
ihmisen kansalliseen ja uskonnolliseen yhteyteen. Samalla kasteeseen liittyi
voimakkaasti ajatus puhdistuksesta, kuten kaikkialla missä juutalaiset
käyttivät vettä uskonnollisiin tarkoituksiin. Ajatus puhdistautumisesta
kasteessa käy ilmi myös kasteen suorittamistavasta: kastettava upotettiin
veteen. Samassa kun proselyyttikaste tapahtui, miespuoliset perheenjäsenet
lisäksi ympärileikattiin.
Johannes Kastajan toiminnassa vesikaste oli keskeisessä
osassa. Jeesuksen kysymyksestä kansan johtajille voi päätellä, että Johanneksen
kaste oli taivaasta (Matt.21:25; Mark.11:30,31; Luuk. 20:4,5); ts. se perustui
Jumalalta saatuun valtuutukseen. Johanneksen kaste oli parannuksen kaste
(Matt.3:2), jonka tunnustus viittasi tulevaan Messiaaseen (Ap.t.19:4). Johannes
kasteellaan erotti joukon, joka odotti Messiasta ja joka oli valmis
vastaanottamaan Hänet ja Jumalan valtakunnan (Luuk.1:16,17,76,77). Messiaan
tulo oli lähellä, ja ilman perinpohjaista parannusta ja kääntymystä Israel ei
ollut valmis ottamaan pelastusta vastaan. Siten Jumalan lähettiläänä Johannes
oli saanut tehtäväkseen julistaa ja kastaa, jotta ”synnit annettaisiin heille
anteeksi” (Luuk.3:3). Kasteen edellytyksenä oli syntien tunnustaminen
(Matt.3:6): kaste kuvaa kääntymistä, jolle ovat tunnus-omaisia parannuksen
hedelmät (Luuk.3:8).
Johanneksen kaste toimitettiin upottamalla, ja ainoastaan
aikuisia juutalaisia kastettiin.
Merkittävä yksittäinen Johanneksen suorittama kaste oli
Jeesuksen kastaminen: Jeesus itse meni toimintaansa aloittaessaan Johanneksen
kasteelle. Jeesus tunnusti Johanneksen kastajantoiminnan Jumalan tahdoksi.
Johannes itse kuitenkin epäröi Jeesuksen tullessa kasteelle (Matt.3:14). Mutta
vaikka Jeesus ei suinkaan tarvinnut parannuksen kastetta (!!!), Hän alistui
siihen osana Jumalan pelastussuunnitelman toteuttamista. Jeesuksen kaste on
käsitettävä sen valossa, mitä Hän sanoo Johannekselle: ”Älä nyt vastustele.
Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurs-kaan tahdon”
(Matt.3:15).
Jeesuksen Johannekselta saamalla kasteella oli kuitenkin
syvällisempikin merkitys: kasteessa Hän sai vihkimyksen elämäntehtäväänsä
Herran kärsivänä palvelijana (Jes.53). Jeesuksen kaste Jordanilla ennakoi Hänen
ristinkuolemaansa ja hautaamistaan Jumalan tuomion alaisena (Luuk.12:50).
Jeesuksen kaste merkitsi myös Hänen siirtymistään julkiseen toimintaan. Juuri
kasteen yhteydessä taivaasta tuleva ääni kuuluttaa: ”Tämä on minun rakas
Poikani, johon minä olen mieltynyt” (Matt.3:17; vrt. Jes.42:1).
Jeesus asettui syntisten rinnalle antaessaan kastaa itsensä,
ei ainoastaan Israelin vaan myös koko ihmissuvun sijaisena. Johanneksen kaste
säilytti vielä selvän rajan juutalaisten ja pakanoiden välillä. Mutta siirryttäessä
kristilliseen kasteeseen tämä raja särkyi.
Johanneksen kanssa samanaikaisesti myös alkoivat Jeesuksen
opetuslapset kastaa (Joh.3:22, 4:1,2; inhimillisesti tästä oli syntyä
kilpailuasetelma, minkä Johannes itse torjui Joh.3:27-36). On mahdol-lista
tulkita tämä tilanne siten, että Johanneksen opetuslapsia siirtyi Jeesuksen
opetuslapsiksi ja Jeesuksen toiminnan alkuvaiheessa opetuslapset vielä
jatkoivat kastamista Johanneksen tavalla eikä Jeesus vastustanut tätä.
Kuitenkin kastekäskynsä Jeesus antoi vasta ennen taivaaseenastumistaan.
Kannattaa painottaa, että Johanneksen kaste ei vielä ollut
sellaisenaan kristillinen kaste, koska Jeesus asetti kasteen vasta
ylösnousemuksensa jälkeen. Tästä syystä ei ollut väärin kastaa kristillisellä
kasteella niitä, jotka olivat aikaisemmin kastetut Johanneksen kasteella
(Ap.t.19:3-5).
Kasteen asettaminen
Kaste on Jeesuksen itsensä asettama kaikkia aikoja varten
(Matt.28:18-20; Mark.16:15,16). Jeesus antoi kastekäskyn vähän ennen taivaaseen
astumistaan. Kastekäsky perustuu Hänen jumalalliseen auktoriteettiinsa
(Matt.28:18). Apostolit puolestaan noudattivat Jeesuksen käskyä
kirjaimellisesti; tämä käy ilmi lukuisista Apostolien tekojen kohdista. Kaste
on siten sekä Jeesuksen käskyn määräämä että johdonmukaisen apostolisen
käytännön vahvistama. Apostolinen käytäntöhän oli, että ensin saarnattiin
evankeliumia, sitten tehtiin parannus ja uskonratkaisu ja lopuksi uskoon
tulleet kastettiin välittömästi (Ap.t.8:12; huom! ei tunnettu ”odottelua” tai
”asian kypsymistä”!).
Kristus antoi kastekäskyn ylösnousseena Vapahtajana sen
jälkeen kun Hänen työnsä maan päällä oli tehty. Tämä kasteen asettamisen
ajankohta osoittaa, että Kristuksen täytetty työ on kristillisen kasteen
todellinen perusta.
Jeesuksen kastekäskyyn sisältyy julistusvelvoitus.
Seurakunnan tulee paitsi kastaa, myös julistaa pyhitystä (Matt.28:20). Kaste ei
ole millään tavalla irrallaan käskystä julistaa evankeliumia. Pelkkä kaste ei
ole tehtynä tekona kenellekään avuksi. Sama ajatus sisältyy Paavalin korinttilaisille
suuntaamaan varoitukseen, jonka mukaan kaste ei hyödytä, ellei uskovan
käytännön elämä todista uskosta (1.Kor.10:1-11).
Kasteen muoto
Jeesuksen antamat asetussanat ovat käskyn muodossa. Se oli
kastajalle (evankeliumin julistajalle) annettu uskon ja opin ilmaus. Kasteen
asetussanat eivät kuitenkaan ole merkitykseltään taianomaisia eivätkä ne
vaikuta lausuttuina sanoina, vaan ne ilmaisevat uskon kolmiyhteiseen Jumalaan.
Apostolien tekojen kastekertomukset kuvaavat kasteen
edellytyksiä ja kastettavia, mutta niissä ei määrätä kasteen asetussanoja.
Kuitenkin Ap.t.19:1-3 osoittaa, että Jeesuksen kolminaisuuteen viittaavilla
kasteen asetussanoilla oli merkitystä. Nuo kaksitoista Efesoksen miestä eivät
olleet kuulleet nimeä ”Pyhä Henki,” joten Paavali aavisti vian olevan
kasteessa. Jos efesolaiset opetuslapset olisi kastettu Jeesuksen antamien
asetussanojen mukaisesti, he olisivat sekä kuulleet nimen ”Pyhä Henki” että
saaneet opetusta Hänestä.
Em. tapaus on yksi viite siihen, että seurakunnan tulee
kasteessa korostaa sekä Jeesuksen asetussanoja (Jumalan kolmiyhteyden
tunnustamista) että apostolista käytäntöä (tunnustautumista Jeesuksen tuomaan
pelastukseen). Siksi kasteen tulee tapahtua ”Jeesuksen nimessä Isän ja Pojan ja
Pyhän Hengen nimeen.”
Raamattu tuntee kasteen muotona ainoastaan upotuskasteen.
Tähän voidaan osoittaa seuraavat syyt:
1) Lähtökohtaisesti
jo Raamatussa esiintyvä sana ”kaste” pitää sisällään alkukielessä (kreikan
kielessä) merkityksen ”veteen upottaminen” tai ”upottaa, painaa alas.”
2) Raamatussa
kuvatut kastetapahtumat olivat upotuskasteita. Raamatusta käy ilmi, että
kastettava astui veteen, että hänet kastettiin ja että hän sen jälkeen nousi
vedestä (Ap.t.8:38,39). Tässä suhteessa myös Johanneksen kasteella oli
esikuvallista merkitystä (Matt.3:16; Mark.1:10). Johannes Kastaja kastoi
Ainonissa, koska siellä kerrotaan olleen paljon vettä (Joh.3:23).
3) Upotuskaste
on Raamatun osoittama kasteen muoto myös kasteen merkityksen takia: kasteen
merkitys hautaamisena ja ylösnousemisena (Room.6:4; Kol.2:12) tulee
havainnollisesti esille juuri upotuskasteessa: ainoastaan veteen upotettaessa
ja sieltä ylös noustessa kaste pystyi kuvaamaan Kristuksen kanssa hautaamista
ja ylösnousemista.
Eräitä huomioita kasteesta
Kasteeseen liittyen voidaan
tehdä seuraavat Raamatusta esiin tulevat huomiot:
-
Kasteeseen sisältyy lupaus Pyhän Hengen lahjasta
(Ap.t.2:38, 19:1-6). Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihminen ei voisi
täyttyä Pyhällä Hengellä ennen vesikastetta (Ap.t.10:45-48).
-
Mm. Ap.t. 2:41 viittaa kasteen ja seurakunnan
jäsenyyden kuuluvan yhteen. Tämä on luon-nollista erityisesti sen valossa, että
kristittyjä ei ole kutsuttu eristäytymään ja ylikorostamaan yksilöllisyyttä,
vaan elämää Jumalan kanssa eletään nimenomaan seurakuntayhteyden puitteissa.
-
Raamattu kertoo perhekuntakasteista. Kaikkia niitä
edelsi evankeliumin julistus ja sanan opetus (Ap.t.16:14,15,31-33, 18:8;
1.Kor.1:16, 16:15). Kun Raamattu sanoo ”kaikkien” saavan kasteen, se tulee
johdonmukaisesti ottaa käsittämään ”samaa” joukkoa: ne ”kaikki,” joille sanaa
puhuttiin (Ap.t.16:32) ja jotka uskoivat, myös kastettiin (Ap.t.16:33,34).
-
Toisinaan Raamatussa esiintyvät maininnan ”vedestä”
yhdistetään automaattisesti kasteeseen. Näin ei suinkaan aina ole, ei edes
vertauskuvallisesti. Ne raamatunkohdat, jotka puhuvat pesemisestä ”puhtaaksi
vedellä ja sanalla” (Ef.5:26), ”pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme
uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät” (Tiit.3:5), ”anna pestä pois syntisi”
(Ap.t.22:16) ja ”vedestä ja Hengestä” syntymisestä (Joh.3:5) viittaavat
kuvaannollisina ilmaisuina lähinnä sanan ja rukouksen puhdistavaan vaikutukseen
(vrt.Joh.15:3; Hes.36:25-27). Ko. kohdat eivät yksinkertaisesti puhu kasteesta.
-
Ef.4:5:n maininta ”yksi kaste” ei ota kantaa
kysymykseen ”uudestikastamisesta” vaan se merkitsee sitä, että kaste on uskovia
yhdistävä ulkonainen merkki, joka erottaa uskovat kaikista muista ihmisistä.
Tämän mukaan kaste on nimenomaan tunnusmerkki, joka yhdistää Jumalan kansan.
Lähteet
Kuosmanen, Juhani: Raamatun opetuksia (Ristin Voitto,
Vantaa, 1993). Ss. 126-134.
Iso Raamatun Tietosanakirja 3 (Raamatun Tietokirja, Vantaa,
1989). Ss. 53-64.
Juhani Nikula, 24.5.2015
