Jesajan kirjan kappaleet 40-55 käsittelevät lunastusta useasta eri näkökulmasta. Luvuissa on ensinnäkin lohdutusta, lupauksia ja toivon julistusta Juudan kansalle edessä olevan Babylonian vankeuden johdosta (Jesajan profetia julistettiin noin 100 vuotta ennen babylonialaisten hyökkäystä Jerusalemiin). Jesajan profetia oli myöhemmin rohkaisuna niille, jotka kärsivät ennustusten mukaan pakkosiirtolaisuudessa, koska heille luvattiin paluu kotimaahan. Kappaleissa on myös lupauksia lunastuksesta synnin vallasta sekä aikojen lopussa tapahtuvasta vanhurskauden valtakunnan perustamisesta, jolloin niin Israel kuin pakanakansatkin tulevat nauttimaan Jumalan siunauksista ikuisesti. Jesajan profetian mukaisten lupausten täyttymys kattaa erittäin pitkän ajanjakson, josta osa on vielä nytkin edessäpäin. Siksi Jesajan sanoma tuli käsittämään lohdutusta, lupausta ja toivoa kaikkien aikojen ihmisille, jotka panevat toivonsa Herraan.
Herra vetoaa syntiseen Israeliin
Israel on kutsuttu Herran palvelijaksi, mutta se on epäonnistunut, mistä syystä Herra antaa sen joutua pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin (Jes.48:1-50:11). Herra tuo Israelin kuitenkin taas vapauteen ja takaisin omaan maahansa. Kuten Herra on sanallaan luonut maailman (48:13; Hepr.1:10), Hänellä on myös valta vapauttaa kansansa sortajan käsistä. Vapauttajaksi Herra on kutsunut Kyyroksen, joka täyttää Herran tahdon Kaldeassa (Babyloniassa, Jes.48:14,15) ja Jaakob vapautuu hänen kauttaan. Jesajan profetia sisältää kansalle suoranaisen kehotuksen lähteä Babyloniasta (48:20; 52:11). Kyseessä on myös esikuvallinen tapahtuma, joka toistuu maailmanaikojen lopulla, jolloin Jumalan kansan tulee kiireesti jättää lopun aikojen Babylon, kaiken synnin tyyssija (Ilm.18:2-4).
Vapautuminen pakkosiirtolaisuudesta ei merkitse sitä, että syntien täydellinen sovitus olisi sitä kautta toteutunut. Jumala on kuitenkin luvannut täydellisen sovituksen Israelin synneistä, mikä tapahtuu valitun palvelijan kautta (49:1-6). Jesajan profetia korostaa, että Jumalan sana on vahva ja terävä kuin miekka (49:2; vrt. Hepr.4:12; Ilm.1:16), ja Hänen sanansa voimasta kaikki tämä tapahtuu. Armoa täynnä oleva Jumala tulee toteuttamaan kansan vapauttamisen (49:8-13). Pakkosiirtolaisuus on ollut ahdistava koetus, joten siitä vapautuminen taas on kansalle suuri helpotus. Sitäkin suurempi tulee olemaan aikojen lopussa tapahtuva kaikkien Jumalaan uskovien vapautuminen, pääsy Herran luokse ikuisuuteen (49:10; Ilm.7:16).
Israel on toki Jumalan valittu kansa ja Hänen palvelijansa (ja tulee sellaisena pysymään, Jes.49:15), mutta syntien sovitus voi tapahtua vain täydellisen, ei epätäydellisen ja epäonnistuneen, palvelijan kautta. Tämä täydellinen palvelija ei sitten tuokaan pelastusta ainoastaan Israelille, vaan hän tuo valon myös pakanakansoille. Lopulta tämä täydellinen palvelija saa kansat polvistumaan eteensä (49:7; 9:1-6).
Babylonian pakkosiirtolaisilla oli ensisijaisena kaipauksenaan päästä palaamaan Jerusalemiin. Tämän luvattiin tapahtuvan kuningas Kyyroksen aikana, jonka Herra oli valinnut paimeneksi. Kyyroksen tehtävänä oli tuoda vankeudessa olevat jälleen kotiin. Odotettavissa on kuitenkin tulevaisuudessa tätä suuremman lupauksen täyttymys, kun Siion korotetaan yli muiden kansojen (49:14-26). Jesajan kirjan aikaisemmissa kappaleissa tästä on ollut mainintoja jo useitakin. Tämä kaiken kattava lunastus tulisi kuitenkin tapahtumaan kaiken synnin sovituksen kautta, joka tuli mahdolliseksi vain kärsivän palvelijan kuoleman kautta.
Jesajan profetia asettaa vastakkain kaksi palvelijaa: (1) Israelin, epäonnistuneen palvelijan (50:1-3) ja (2) täydellisen, kärsivän palvelijan (50:4-11). Synnin seurauksena on Jumalan tuomio, jota symbolisesti kuvaa mustiin verhottu taivas (50:3; Ilm.6:12). Israel on kärsinyt omien syntiensä vuoksi. Täydellinen palvelija (yksilö) taas joutuu kärsimään paljon vain toisten, ei omien syntiensä puolesta (Jes.50:8). Tämä toteutui kirjaimellisesti Jeesuksessa (50:5,6; Fil.2:8; Mark.14:65, 15:19). Kärsivä palvelija asetetaan niin Israelin kuin kaikkien kansojen eteen ja kaikkien tulee kuulla häntä (Jes.50:10).
Israelilla on toivoa
Israelilla on toivoa, koska se tulee kokemaan pelastuksen (51:1-52:12). Israelin tulee kuitenkin olla valmiina tunnistamaan täydellisen palvelijan kärsimys ja kuolema. Kolmesti Israelia kehotetaan kuuntelemaan, jotta se olisi valmiina lunastukseen sen ilmaantuessa (51:1-8). Täydellinen palvelija on Messias, jonka tuoma pelastus tulee pysymään ikuisesti, vaikka tämä maailma tulee katoamaan (51:6; vrt. Luuk.21:33). Valitettavasti Messiasta ja Hänen seuraajiaan kuitenkin vastustetaan ja vainotaan (Jes.51:7; Matt.5:11,12). Tähän lankesi myös suurelta osin valittu kansa, Israel.
Vaikka Israel ei kuunnellut Jumalaa eikä Hänen kärsivää palvelijaansa, Herra ei kuitenkaan hylkää kansaansa (vrt. Jes.49:14-16). Kuten Jumala aikoinaan lupasi Abrahamille tehdä tästä suuren kansan, niin tulee myös Siion kokemaan lohdutuksen suurten siunausten ja ikuisen riemuvoiton kautta. Israelin tulee vain herätä unestaan ja lähteä (51:9-52:6). Kansaa ovat aikaisemmin sortaneet niin Egypti kuin Assyria (52:4) ja kansan kohtaloa on pilkattukin, mikä on lopulta kohdistunut itse Herraan (52:5; vrt. Room.2:24). Koska orjuus oli alkanut ilmaiseksi (Israelia ei myyty orjaksi vaan se alistettiin sotavoimin), koittaa johdonmukaisesti myös vapautus ilman rahaa (Jes.52:3). Niinpä tulee lunastus synnistä tapahtumaan ilmaiseksi (1.Piet.1:18-21). Kukaan ei voi ostaa pelastustaan vaan se tapahtuu armosta Jumalan lahjana (Ef.2:8-10). Jumalan omien tulee kuitenkin edelleen olla valmiita lähtemään ”synnin valtakunnasta” (Jes.52:11; 2.Kor.6:17).
Babylonian vankeudesta vapautuminen oli tietenkin jo suuri helpotus valitulle kansalle, mutta aikojen lopussa sille koittaa täydellinen vapautuminen (51:11; Ilm.21:4). Jesajan mukaan viestinviejät ovat valmiina julistamaan rauhaa ja hyvää sanomaa ennen kuin Herra palaa Siioniin (52:7-12; Room.10:15). Kuitenkin toivon sanoma, joka esitetään tämän jälkeen, ei enää merkitse Israelin vapautusta pakkosiirtolaisuudesta 500 luvulla eKr., vaan hyvä sanoma tarkoittaa lunastusta synnistä kärsivän palvelijan kautta (52:13-53:12).
Lunastus kärsivän palvelijan kautta
Herran kärsivä palvelija (yksilö) on kuvattu kaikkein selkeimmin Jesajan kirja jakeissa 52:13-53:12. Ennen kuin pelastus koko maailmalle voi toteutua, tulee syntiuhrin tapahtua. Herran palvelija tullaan korottamaan (52:13), mutta sitä ennen hänen tulee toteuttaa syntien sovitus kärsimällä kuolema. Herran täydellinen palvelija on siten kärsivä palvelija, joka kuolee muiden ihmisten, myös pakanakansojen, edestä. Merkille pantavaa on, että palvelija itse on vanhurskas ja viaton (tässä toteutui Mooseksen lain määräys, 3.Moos.22:17-25). Toisin kuin Israel, joka kärsi synneistään kaksin verroin (Jes.40:2), täydellinen palvelija kärsii pelkästään toisten syntien vuoksi. Sovitus toteutuu näin sijaiskärsimyksen kautta. Täydellinen palvelija tekee syntiset vanhurskaiksi (53:11) siten, että hänen sijaiskärsimyksensä (sijaisuhrinsa) luetaan vanhurskaudeksi niille, joiden rikkomukset annetaan anteeksi. Täydellinen palvelija on valittu nimenomaan sitä varten, että hän tuo lunastuksen kuolemansa kautta.
Kun palvelija palaa Siioniin hallitsijana, kansat ja kuninkaat hämmästyvät, kun korotettu palvelija on hän, jota ne eivät tunnistaneet hänen kärsimyksissään (vrt. Ilm.1:7). Hän oli kasvanut kuin vesa kuivasta maasta. Hän oli halveksittu ja torjuttu, joka vietiin kuin karitsa teurastettavaksi. Hän ei saanut oikeutta osakseen vaan hänen oma sukupolvensa tuomitsi hänet kuolemaan. Mutta Jumala hyväksyi palvelijansa kuoleman syntiuhriksi, jonka kautta monet saavat osakseen vanhurskauden. Kantamalla monien synnit palvelija saa paikan suurten joukossa.
Jesajan kirjan kuvaus kärsivästä Herran palvelijasta (Jes.52:13-53:12) käsittää lukuisia yksityiskohtia, jotka toteutuivat Jeesus Nasaretilaisessa. Jesajan profetia toteutui Jeesuksessa mm. seuraavasti:
- kärsimystensä jälkeen hänet korotettiin (Jes.52:13; Ap.t.2:33; Fil.2:9)
- hänet runneltiin (Jes.52:14; Mark.14:65, 15:15)
- monet eivät usko sanomaa hänestä (Jes.53:1; Room.10:16)
- häntä halveksitaan (Jes.53:3; Mark.9:12)
- hän kantoi meidän sairautemme (Jes.53:4; Matt.8:17)
- hän kantoi meidän syntimme (Jes.53:5; 1.Piet.2:24)
- hän pysyi vaiti syyttäjiensä edessä (Jes.53:7; Mark.14:61)
- hänet vangittiin ja tuomittiin (Jes.53:8; Luuk.22:54, 23:24,25)
- hänet haudattiin rikkaan hautaan (Jes.53:9; Matt.27:57-60)
- hän ei tehnyt syntiä (Jes.53:9; 2.Kor.5:21; 1.Piet.2:22)
- hänen kuuliaisuutensa tekee monet vanhurskaiksi (Jes.53:11; Room.5:19)
- hänet luettiin rikollisten joukkoon (Jes.53:12; Luuk.23:32,33)
Täydellistä Herran palvelijaa (Jes.53) ei voi samaistaa Israelin valittuun kansaan, vaan kyseessä on selvästi messiaaninen profetia, joka yksityiskohtia myöten täyttyi Jeesus Nasaretilaisessa.
Israelin ja pakanakansojen pelastus
Herran kärsivä palvelija tuo pelastuksen sekä Israelille että muille kansoille (Jes.54:1-56:8). Hedelmättömästä kansasta Herra tuottaa vauraan kansan (54:1-17). Israel oli väliaikaisesti tuomittu ja hylätty. Herra salli määräajan tuhoojan saada aikaan hävitystä ja tuomiota, mutta lopulta Hän tuo vaurauden kansalleen, joka on Hänen palvelijansa. Kansaa ei saateta häpeään eikä sille tuoteta tappioita, vaan se tulee hallitsemaan kansakuntia. Vanhurskaus asuu tulevassa valtakunnassa.
On väärää opetusta, että kristillinen seurakunta olisi korvannut Israelin Jumalan suunnitelmissa. Sen sijaan on totta, että Israelin kautta Herra on siunannut koko maailmaa ja tuonut pelastussanoman kaikille kansoille (49:6). Jumala teki Siinainvuoren liiton Israelin kanssa, mutta Hän teki myöhemmin uuden liiton, joka tuo siunauksen myös pakanakansoille (Jes.54:1,5; Gal.4:21-31; Room.3:29,30). Kyseessä on Jumalan sanaan perustuva rauhanliitto, joka ei järky, vaikka tämä maailma katoaa (Jes.54:10; Matt.24:35). Maanpäällisellä Jerusalemilla on Jumalan suunnitelmissa tärkeä paikkansa, mutta tulossa oleva täydellinen Jerusalem on ikuinen (Jes.54:11-17; Ilm.21:9-27).
Kaikille julistetaan anteeksiantamuksen ja toivon sanomaa (55:1-56:8). Joka vastaa myöntävästi tähän armolliseen kutsuun, saa elää ja kokea siunauksia. Silloin janoinen saa juodakseen ja rahaton saa ruokaa ilmaiseksi (Jes.55:1; Ilm.22:17). Liitto Daavidin kanssa tulee koskemaan kaikkia Herralle uskollisia (Jes.55:3; Ap.t.13:34). Kun jumalaton hylkää tiensä ja väärintekijä juonensa, hän nauttii Herran armoa ja saa anteeksiantamuksen, koska sovituksen tuo kärsivä palvelija. Pelastuksen saa jokainen, joka kääntyy Herran luo ja hylkää syntiset tiensä. Pelastus on maailmanlaajuinen asia, koska myös muukalaiset ja eunukit kutsutaan seuraamaan Herran teitä. Vieraat ja kaukaiset kansat tulevat Herran luokse. Temppeli tulee olemaan rukouksen huone kaikille kansoille. Kärsivän palvelijan kautta monet yksilöt eri kansoista tulevat Herran vanhurskaiksi palvelijoiksi.
Lähteet
Schultz, Samuel J.: The Old Testament Speaks. Third Edition (Wheaton College, 1980).
Zondervan NIV Bible Commentary. Volume 1: Old Testament (Grand Rapids, Michigan, 1994).
Juhani Nikula, 16.1.2013
