Jesajan kirjan luvuissa 7-12 ilmoitetaan Juudan (eteläisen valtakunnan) sekä vallitsevia että tulevia näkymiä. Luvut käsittävät samalla myös messiaanista profetiaa, jotka ennustavat tulevaa Lunastajaa ja Hänen valtakuntaansa. Tämän päivän ihmisen kannattaa panna merkille yksi tärkeä näkökulma: vaikka nykyään on mahdollista nähdä ennustusten liittyminen eri aikakausiin, Jesajan aikalaiset tuskin kykenivät näkemään profeetan ennustuksia tällä tavalla. Tuolloin ennustukset nähtiin ajankohtaisina asioina, joiden tähtäyspiste ei ollut kovin kaukana silloisesta hetkestä.
Syyrian ja Isrelin hyökkäys
Juudan kuningas Ahasin aikana valtakunta oli poliittisesti erittäin kriittisessä tilanteessa. Vallitsevassa uhkaavassa tilanteessa Jesaja antaa Ahasille rohkaisevan profetian, jonka mukaan Juuda tulee selviytymään Syyrian ja Israelin (pohjoisen valtakunnan) hyökkäyksestä (Jes.7:1-16). Tuossa vaiheessa Syyrian kuningas Resin ja Israelin kuningas Pekah olivat liittoutuneet tarkoituksenaan valloittaa Jerusalem, Juudan pääkaupunki. Poliittisen tilanteen taustalla oli Assyrian suurvallan vuonna 734 eKr. naapureilleen aikaansaama välitön vaara. Assyria oli aiemmin samana vuonna hyökännyt rannikolla Filistean alueelle (huom! Juuda oli sisämaavaltio, jolloin se ei ulottunut Välimeren rannikolle asti). Siinä vaiheessa kuninkaat Resin ja Pekah päättivät liittoutua Assyriaa vastaan pyrkien painostamaan myös Juudan mukaan liittoon. Ahas kuitenkin kieltäytyi liitosta heidän kanssaan, jolloin Syyria ja Israel julistivat sodan Juudalle. Kriisin taustalla oli siis monimutkainen poliittinen tilanne.
Ahas ja hänen kansansa olivat peloissaan Syyrian ja Israelin odotettavissa olevan hyökkäyksen vuoksi. Silloin Jesaja saapuu tuomaan Ahasille sanoman Jumalalta. Ahas oli ilmeisesti tutkimassa kaupungin vesihuoltoa Jerusalemin ulkopuolella (7:3) osana suunniteltua puolustustaistelua naapurivaltojen hyökkäystä ja mahdollista piiritystä vastaan. Jesajan profeetallinen neuvo tuona kriittisenä hetkenä oli, että Ahasin ei tule pelätä Resiniä ja Pekahia eikä edes ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin heitä vastaan, koska vähän ajan kuluttua niin Syyria kuin Israel tullaan hävittämään. Syyria ja Israel eivät kyenneetkään valloittamaan Jerusalemia (2.Kun.16:5). Todellinen vaara ei Jesajan mukaan tule Syyrian ja Israelin taholta vaan Assyriasta (vrt. 5:26; 7:17-8:8). Jesaja kehottaakin Ahasia turvautumaan Herraan (7:11).
Profeettojen yksityiselämässä oli monesti asioita, joilla oli symbolisesti profeetallista merkitystä. Jesajan pojan nimi Sear-Jasub merkitsee ”jäännös palaa takaisin” (7:3). Nimi on arvoituksellinen ja sitä on tulkittu ainakin kahdella tavalla. Asiayhteys tuntuisi viittaavan varoitukseen, jonka mukaan uhkaavassa tilanteessa kansaa ja sen johtajia kehotetaan palaamaan luopumuksesta Herran luo. Toisaalta nimi voi viitata kauemmas tulevaisuuteen (lähes 200 vuoden päähän), jossa Juudan kansa palaa pakkosiirtolaisuudesta takaisin Jerusalemiin.
Jesajan mukaan Ahasin tuli turvautua Jumalaan pyytämällä tältä merkkiä (7:11). Kyseessä lienee ollut samankaltainen tilanne, jossa Gideon oli pyytänyt Herralta merkkiä uskonsa vahvistukseksi siitä, että Herra todella lähettää hänet vapauttamaan kansan vihollisen käsistä (Tuom.6:14,17,36-40). Ahas on sinänsä saattanut ajatella merkin pyytämistä Herran tarpeettomana koettelemisena (5.Moos.6:16; vrt. Matt.12:38-42), mutta ilmeisesti kuningas ei muutenkaan ollut halukas etsimään johdatusta Jumalalta Gideonin tavoin, vaan luotti omaan viisauteensa.
Jesajan moniselitteinen vastaus Ahasille (7:13-16) pitää sisällään myös messiaanisen profetian, jonka mukaan Lunastaja tulisi syntymään neitsyestä (7:14; toisen tulkinnan mukaan ”nuori nainen”). Itse asiassa tuleva Messias on Ahasin jälkeläinen, Daavidin kuningassuvun jäsen, joka tulisi merkitsemään Jumalan syntymistä ihmiseksi. Matteus viittaa tähän profetiaan (Matt.1:23) Jeesuksen synnyttyä neitsyt Mariasta. Vertauskuvallinen Messiaan nimi ”Immanuel” tarkoittaa ”meidän kanssamme on Jumala”.
Assyrian hyökkäys ja tuleva lunastus
Profeetallisen neuvon mukaan Juudan ei siis tullut pelätä Syyrian ja Israelin hyökkäystä, mutta sen sijaan tulossa oleva Assyrian hyökkäys oli todellinen uhka myös Juudan tulevaisuudelle (Jes.7:17-8:10). Kuningas Ahas noudatti (ilmeisesti reaalipoliittisista syistä) ystävällistä politiikkaa Assyrian kanssa (2.Kun.16:7-9), jossa kuninkaana oli Pul (Tilgatpilerser III). Tämän näennäisesti järkevän politiikan seuraukset olivat kuitenkin vakavampia kuin oli ollut kriisi, jossa Salomon jälkeinen valtakunta oli jakautunut kahtia Israeliksi ja Juudaksi (7:17). Juudan naapurivaltioiden Israelin ja Syyrian osaksi tuleekin täydellinen luhistuminen (8:4). Myös Juuda joutuu ahdinkoon (se tulee vertauskuvallisesti vajoamaan tulvaan kaulaan saakka, 8:8), mutta Jesaja ei ennusta vielä tässä vaiheessa Juudan kansallista tuhoa. Silti jumalattoman Assyrian valtapiirin kasvaminen aiheuttaa Juudan kansakunnalle ongelmia. Kysymys oli: voiko Jumala sallia valitun kansansa joutua pakanavallan alamaisuuteen? Jumala on tosin selvästi sallinut Juudan joutua ahdinkoon (8:9-23). Juudan kansa ei kuuntele Jumalan profeettaa vaan kääntyy pahojen henkien puoleen (8:19) vaikka se on nimenomaan kiellettyä laissa (5.Moos.18:14-22). Siksi Jumala joutuu ojentamaan valittujaan ahdistuksen kautta.
Jesajan vaimo oli myös profeetta (alkutekstin tulkinnan mukaan; tämä näkyy erityisesti siinä, että hänen lapsillaan oli profeetalliset nimet). Jesajan pojan nimi ”Maher-Salal-Has-Bas” on käännettynä ”pakene, saalis, ryöstäjä lähenee” (8:1-4). Nimi viittaa Assyrian tuhoisaan hyökkäykseen.
Profeetan julistus on kaksitasoinen: se kertoo sisäkkäin ensinnäkin Juudan kansallisesta senhetkisestä ahdistuksesta Assyrian tulevan hyökkäyksen edessä ja toiseksi tulevasta Lunastajasta. Tuleva hallitsija on esitelty aluksi nimellä Immanuel (7:14), joka tarkoittaa ”meidän kanssamme on Jumala.” Juudan jumalaton kuningas Ahas ei kyennyt ymmärtämään tämän merkin sisältöä, jonka toteutumiselle Jesaja ei kertonut ajankohtaa. Luultavasti tämä lupaus jäi epäselväksi koko kansalle, joka oli peloissaan kansallisen hädän keskellä (ehkä he sekoittivat Immanuelin, 7:14, Jesajan poikavauvaan, 8:3). Assyrialaisten hyökkäys (8:5-10) oli epäilemättä uhkaava, mutta kuitenkaan Juuda ei tule profetian mukaan tuhoutumaan. Näiden lupausten keskellä oli kuitenkin lupaus tulevasta, paljon suuremmasta lunastuksesta (9:1-6). Tulevan lunastuksen toteuttaa daavidilainen poikalapsi, joka on ”Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.” Tuleva Lunastaja perustaa valtakunnan, joka tulee elämään ikuisessa rauhantilassa. Tulevan valtakunnan luonnetta on kuvattu myöhemmin (11:1-10), jolloin käy lopullisesti selväksi, että valtakunta ei ole luonteeltaan inhimillinen vaan jumalallinen. Tulevassa valtakunnassa hallitsija on vanhurskas, kaikkitietävä ja kaikkivaltias.
Efraimin, Syyrian ja Assyrian tuomio
Assyria tulee siten hyökkäämään Juudaan mutta ei pysty kukistamaan sitä. Sen sijaan Efraimia (Israelia) ja Syyriaa kohtaa tuho ja Jumalan tuomio. Lopulta myös omaan voimaansa luottava Assyrian suurvalta tulee kokemaan Jumalan tuomion (9:7-10:34). Assyrialaiset luottivat pelkästään omaan voimaansa eivätkä pelänneet Jumalaa. Kuitenkin jokainen pakanahallitsijakin saa valtansa Jumalalta, jolloin Herra voi käyttää täysin jumalattomia ihmisiä täyttämään Hänen tahtoaan. Assyria on kuin ”sauva” kaikkivaltiaan Jumalan kädessä (10:5). Pakanavaltakunnan välityksellä Jumala toteuttaa tuomionsa myös Siionin vuorta ja Jerusalemia kohtaan (10:6,12), jonka jälkeen Jumala selvittää välinsä jumalattoman Assyrian kanssa. Assyria on lopultakin täysin Jumalan vallan alainen: työväline ei todellakaan heiluta käyttäjäänsä vaan päinvastoin! Jumala on käyttänyt Assyriaa eikä Assyria Jumalaa. Siksi Juudan ei tullut pelätä Assyriaa (10:24). Assyria tuo kyllä Jumalan tuomion Jerusalemille, mutta Jumala ei salli Assyrian tuhota sitä. Se tosiasia, että pakanallinen suurvalta oli täysin Jumalan valvonnan alainen, muodostaa perustan toivolle, joka on Jumalaan luottavalla ihmisellä.
Raamatussa toistuu ajatus, jonka mukaan Israelista pelastuu ”jäännös” (10:20-22; Room.9:27). Jesajan pojan nimikin oli tässä suhteessa enteellinen (7:3, Sear-Jasub). Kyseessä on toisaalta koetus, koska luvattua kansaa seulotaan ankarasti, mutta toisaalta kyseessä on ennen muuta lupaus, joka toteutuu aikojen lopussa (”sinä päivänä”, 10:20).
Tuleva rauha ja siunaus
Jesajan aikalaisten kokemukset olivat ahdistavia ja synkkiä. Juudan hallitsijana oli jumalaton Daavidin jälkeläinen (kuningas Ahas) ja Jerusalemissa oli altistuttu pakanalliseen assyrialaiseen jumalanpalvelukseen (2.Kun.16:1-4). Tuossa vaiheessa Jumalan uskollisen jäännöksen ahdistus oli huipussaan odotettavissa olevan Assyrian hyökkäyksen edessä. Tässä yhteydessä Jesaja profetoi vapautusta ahdistajasta ja ennustaa tulevasta toivosta, rauhan valtakunnasta (11:1-12:6). Jesajan profetiassa ovat sisäkkäin Juudan pelastuminen Assyrian uhasta ja lopun aikoina toteutuva messiaaninen rauhan valtakunta. Vastakohtana jumalattomalle kuningas Ahasille tulisi tulevassa valtakunnassa (johon Jesaja on viitannut jo aiemmin, 2:1-5) hallitsemaan vanhurskas Daavidin jälkeläinen. Toisin kuin oli laita väliaikaisessa Juudan valtakunnassa ajanjaksolla 900 - 600 eKr., tulisi lupauksen mukaan toteutumaan aikojen lopussa maailmanlaajuinen ja ikuinen valtakunta. Silloin Jumalan tunteminen täyttäisi koko maailman. Koko maailmassa vallitsee vanhurskaus. Oikeudenmukainen hallitsija tuhoaa sanallaan kaikki väärintekijät (11:4). Vanhurskaus muuttaa jopa eläinmaailman käyttäytymisen (11:6-8)! Siionin vuorta kohtaan ei enää hyökätä eikä sitä yritetä valloittaa, koska se on silloin maailmanlaajuisen hallinnon ja rauhan keskus (2:2,3; 11:9,10).
Jesaja palaa jälleen ajatukseen luvatun kansan paluusta, exoduksesta (11:11-16). Jumala auttaa yliluonnollisesti kansaansa (kuten kuivattamalla Eufrat-joen, 11:15). Israel oli jo aiemmin palannut maahansa Egyptistä, jolloin Herra oli johdattanut kansan meren poikki kuivaa maata pitkin (2.Moos.14:29). Paluu luvattuun maahan tulisi toistumaan kansan historiassa.
Kappale 12:1-6 ilmaisee tulevan valtakunnan kansalaisten ylistystä ja kiitollisuutta. Jumala on luonut Siionin asuinpaikakseen. Silloin Häntä kunnioitetaan Israelin Pyhänä. Juutalaisten lehtimajanjuhlaan tuli myöhemmin kuulumaan rituaali, jossa Siiloan lähteeltä tuotiin vettä alttarille, mikä kuvasi Jumalan vesien pelastavaa virtaa. Ilmeisesti juuri tässä tilanteessa Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon!” (Joh.7:37). Jeesus onkin Hän, joka tuli Jumalan luota pelastajaksi koko maailmalle.
Lähteet
Schultz, Samuel J.: The Old Testament Speaks. Third Edition (Wheaton College, 1980).
Zondervan NIV Bible Commentary. Volume 1: Old Testament (Grand Rapids, Michigan, 1994).
Juhani Nikula, 21.3.2012
