Kaikki neljä evankeliumia kertovat seikkaperäisen todistuksen Jeesuksen kärsimyksestä. Kullakin evankeliumilla ovat kuitenkin tässäkin kohden omat erityispiirteensä, jotka täydentävät kokonaiskuvaa. Luukkaan evankeliumissa Jeesuksen kärsimys on esitetty luvuissa 22 ja 23.
Tapahtumat ennen kärsimystä
Jeesuksen kärsiminen tapahtui pääsiäisjuhlien aikana. Yksi Jeesuksen opetuslapsista, Juudas Iskariot, lupautui kavaltamaan Jeesuksen tämän vihamiehille (22:1-6). Ylipapit ja lainoppineet olivat jo aiemmin suunnitelleet raivaavansa Jeesuksen pois tieltään, mutta heillä oli selvästikin tavoitteena tehdä se mahdollisimman vähällä melulla, koska kansanjoukot kuuntelivat Jeesusta mielellään; tässä mielessä Juudaksen tarjous toimia oppaana oli heille mieleen. Kuitenkin myös Juudaksen toiminta kuului Jumalan suunnitelmiin, joka oli ennustettu jo VT:ssa (Ps.41:10). Juudas toimi Saatanan ohjauksessa (22:2), mikä kuitenkin oli sekin Jumalan suunnitelmien mukaista.
VT:n ja vallitsevan tavan mukaan Jeesus halusi happamattoman leivän päivänä teurastaa ja syödä pääsiäislampaan (2.Moos.12:1-6), joka Pietarin ja Johanneksen tuli valmistaa (22:7-13). Tämäkin tapahtui erityisen johdatuksen kautta, koska vesiruukkua kantava mies (poikkeuksellinen näky tuohon aikaan!) oli tunnusmerkkinä siitä, mihin taloon opetuslasten tuli valmistaa pääsiäisateria.
Aterian aikana Jeesus asetti ehtoollisen (22:14-23), jota Jeesuksen seuraajien tuli viettää Hänen muistokseen. Ehtoolliseen kuuluivat yhteinen leivän ja viinin nauttiminen. Ehtoollinen vahvisti uuden liiton, joka perustui Jeesuksen veren varaan. Kyseessä oli samalla Jeesuksen viimeinen ateria ennen kärsimystä, mikä lisäsi tilanteen painoarvoa. Lisäksi Jeesus viittaa voimakkaasti tulevaisuuteen puhuessaan ”täyttymyksestä Jumalan valtakunnassa.” Lopuksi tilanteen merkittävyyttä kuvasi vielä se, että Jeesus mainitsi tulevan kavaltajansa. Opetuslapset eivät kuitenkaan ymmärtäneet Jeesuksen puhuvan Juudaksesta, vaan kyselivät hämmästyneinä asiaa toisiltaan.
Yksikään evankeliumi ei kerro kaikkea, mitä viimeisellä aterialla tapahtui, vaan kaikki tuovat omat erityispainotuksensa tapahtumiin. Luukkaan mukaan viimeisellä aterialla tapahtui kolme keskustelua. Ensimmäinen koski opetuslasten kiistaa siitä, kuka heistä oli suurin (22:24-30). Tämä oli sinänsä inhimillistä, mutta Jeesus – kuten niin usein puheissaan ja vertauksissaan – kääntää arvoasetelmat päinvastaisiksi. Suurin ei ole inhimillisesti korkein (kuningas, vallanpitäjä), vaan se joka on nuorin ja se, joka on palvelija. Niinpä suurimman on oltava kuin olisi nuorin ja johtajan kuin olisi palvelija. Kuitenkin opetuslapset (todellisuudessa 11 heistä sekä mahdollisesti Juudaksen tilalle valittu Mattias, Ap.t.1:26) tulisivat saamaan 12 valtaistuinta, joilla he hallitsevat Israelin 12 heimoa. Opetuslapsista oli siis tulossa suuria myös Jumalan valtakunnan näkökulmasta. Monet ovat sitä mieltä, että tässä on viittaus Ilmestyskirjan lupauksiin (Ilm.3:21, 4:4,10).
Toinen keskustelu koski Jeesuksen ennustuksia Pietarista sekä tämän katteetonta lupausta (22:31-34). Pietarilla olivat suuret odotukset pysymisestään Jeesuksen rinnalla jopa kuolemaan asti, mutta Jeesus ennusti Pietarin kieltävän Hänet kolmesti – kuten sitten myöhemmin tapahtuikin.
Kolmas ja vaikeimmin tulkittava keskustelu on Jeesuksen ja opetuslasten ajatusten vaihto kahdesta miekasta (22:35-38). Aikaisemmin Jeesus oli kieltänyt ottamasta matkalle sauvaa, leipää, rahakukkaroa, laukkua tai jalkineita (9:3, 10:4). Mutta nyt oli tarpeen jopa ostaa miekka! Tulkintaa ei helpota ikään kuin asiayhteydestä poikkeava Jesajan profetia (Jes.53:12), joka sinänsä toteutui Jeesuksessa. Lienee liian yksinkertainen tulkita Jeesuksen pelkästään olevan ironinen. Jeesuksen viimeinen toteamus (”riittää”) on varmaankin tulkittava kirjaimellisesti niin, että kaksi miekkaa oli hyvä olla olemassa, mutta enempää ei tarvittu. Tosin, myöhemmin Jeesus torjui miekan käytön (22:49-51). Onkin siksi tulkittu kahden miekan tarkoittavan edessä olevan kriisitilanteen symbolina eikä Jeesuksen voi siten katsoa tarkoittaneen miekkoja väkivaltaiseen käyttöön. Kuitenkaan mikään tulkinta ei ole antanut varmaa ja tyhjentävää selitystä tälle salaperäiselle keskustelulle.
Pääsiäisaterian jälkeen Jeesus lähti opetuslapsineen Öljymäelle (22:39-46), jossa Hän oli jo aiemmin päivän opetuksen päätyttyä viettänyt yönsä (21:37). Jeesus ei muuttanut tässä tapojaan, vaikka tiesi Juudaksen tulevan sinne. Saavuttuaan perille Jeesus vetäytyi yksinään erikseen rukoilemaan. Jeesus tiesi, että Hänen kärsimyksensä ja samalla maanpäällisen työnsä täyttymys oli lähellä. Jeesus tunsi edessään olevat ruumiilliset (väkivallan), henkiset (pilkan, kuulustelut) ja hengellisen (ero Isästä) tuskat. Siksi Hänen rukouksensa oli tuskallista ja kiihkeää rukousta. Luukkaan evankeliumi kertoo tässä yhteydestä enkelistä, joka tuli ja vahvisti Häntä. Jeesus tiesi kutsumuksensa ja siksi alistui Isän tahtoon. Lopetettuaan rukouksensa ja palattuaan opetuslasten luo Hän tapasi nämä nukkumasta. Huolimatta siitä, että Jeesus oli paljon puhunut edessä olevasta kärsimyksestään ja ristiinnaulitsemisestaan opetuslapset eivät tienneet, mitä hetkeä he parhaillaan elivät.
Vangitseminen ja kuulustelut
Välittömästi rukouksensa jälkeen saapui paikalle joukko miehiä, joiden oppaana oli Juudas Iskariot (22:47-53). Juudas tuli Jeesusta kohti antaakseen tälle suudelman, jonka Jeesus tiesi kavalluksen merkiksi. Suudelma tarkoitti Jeesuksen tunnistamista vangitsijoille. Tässä vaiheessa Jeesuksen seuralaiset olisivat halunneet tarttua aseisiin, heillähän oli kaksi miekkaa (22:38). Yksi opetuslapsi iskikin ylipapin palvelijalta oikean korvan pois. Jeesus kuitenkin välittömästi kielsi väkivallan ja paransi miehen korvan – mikä oli erikoiselta vaikuttava menettelytapa vangitsijoita ja vihollisia kohtaan; mutta Jeesushan oli opettanutkin vihollisrakkautta (6:27-36), Hän siis toimi oman opetuksensa mukaisesti. Parannettuaan palvelijan korvan Hän antautui vangitsijoilleen, mikä merkitsi pimeyden eli Saatanan valtaa Häneen lyhyeksi määräajaksi.
Kun Jeesus oli vangittu, Pietari seurasi Häntä jonkin matkan päässä (22:54-62). Vähän aikaisemmin Pietari oli kerskunut vaikka kuolevansa Jeesuksen kanssa (22:33). Jeesus kuitenkin oli ennustanut, että – päinvastoin kuin Pietari oli sanonut – tämä kieltäisi Hänet kolmesti. Tilanne oli toki uhkaava ja Pietarin kannalta vaarallinen, joten oli inhimillistä, että hän ajatteli omaa turvallisuuttaan; mutta joka tapauksessa hän tuli kolme kertaa kieltäneensä mestarinsa, jonka seurassa hän oli kolmen vuoden ajan saanut opetusta Jumalan valtakunnasta. Kun kukko lauloi, Pietari ymmärsi toimineensa vastoin omaa väitettään ja juuri Jeesuksen ennustuksen mukaisesti. Pietari kuitenkin katui, minkä hänen katkera itkunsa osoitti. On oletettu, että Pietarin kolminkertainen vakuutus hänen rakkaudestaan ylösnousseeseen Jeesukseen mitätöi vertauskuvallisesti kolminkertaisen kieltämisen (Joh.21:15-19).
Jeesuksen kärsimykset alkoivat heti vangitsemisen jälkeen (22:63-65). Jo ennen Suuren neuvoston kuulustelua Häntä pilkattiin, lyötiin ja herjattiin. Tässä vaiheessa erityisesti Hänen profeetan asemaansa pilkattiin.
Luukas kertoo kuulustelun Suuren neuvoston edessä lyhyesti (22:66-71). Päivän valjettua kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat kokoontuivat neuvoston istuntoon. Jeesus tunnusti olevansa Ihmisen Poika ja Jumalan Poika. Tätä tunnustusta pidettiin jo yksinään niin vakavana rikoksena, että muita todisteita ei enää tarvittu. Vaikka tosiasiallisesti kansanjohtajat tuomitsivat Jeesuksen kuolemaan, tuomiota ei voitu panna täytäntöön ilman roomalaisen vallan päätöstä. Siksi Jeesus piti viedä maaherra Pontius Pilatuksen eteen, joka saattoi langettaa kuolemantuomion.
Jeesus vietiinkin saman tien Pilatuksen eteen (23:1-5). Siellä Hänen syyttäjänsä esittivät selvän valheen: Jeesus olisi kieltänyt maksamasta veroa keisarille. Samalla Jeesuksen väite messiaanisuudestaan väritettiin poliittisesti viittaamalla tämän merkitsevän kuninkuutta, joka olisi roomalaisten silmissä kapinallisuutta. Jeesus tunnustikin olevansa juutalaisten kuningas. Pilatus kuitenkin heti ymmärsi kansanjohtajien syytökset vääriksi ja olisi halunnut vapauttaa Jeesuksen. Mutta syytös kansan villitsemisestä oli raskas, jota Pilatus ei voinut sivuuttaa. Mutta kun hän kuuli Jeesuksen olevan galilealainen, hän lähettikin Jeesuksen Herodeksen luo, toivoen näin itse pääsevänsä ongelmallisesta tilanteesta (23:6-12). Kyseessä oli Herodes Antipas, Herodes Suuren poika, Galilean ja Perean neljännesruhtinas, joka oli mestauttanut Johannes Kastajan (9:9) ja joka oli aikonut tappaa Jeesuksenkin (13:31). Herodes oli käymässä Jerusalemissa, joten Jeesus saatettiin tuoda pikavauhtia hänen luokseen. Herodes ilahtui ja luuli pääsevänsä näkemään jonkun ihmeteon. Jeesus kuitenkin pysyi vaiti, vaikka Herodes kyseli Häneltä kaikenlaista, vaikka ylipapit ja lainopettajat syyttivät Häntä kiivaasti ja vaikka Herodes ja hänen sotilaansa pilkkasivat Häntä. Jeesuksen päälle pantiin halveksuvasti komea puku, jonka jälkeen Herodes palautti Jeesuksen Pilatukselle.
Ei Herodes eikä Pilatus voinut nähdä Jeesuksessa mitään syytä kuolemantuomioon. Pilatus yrittikin jälleen vapauttaa Jeesuksen (23:13-25). Pilatus yritti tehdä kansalle mieliksi ruoskittamalla Jeesuksen, mutta sitten hän olisi halunnut antaa Jeesuksen mennä. Tapana olikin, että hän pääsiäisen aikana vapautti yhden vangin. Tässä vaiheessa kansa oli jo käännetty (johtajien toimesta) Jeesusta vastaan. Kaikki huusivat vapaaksi Barabbasta, joka oli kapinallinen ja murhaaja. Silti Pilatus vielä yritti vedota kansaan Jeesuksen puolesta – tuloksetta. Murhaaja Barabbas vapautettiin ja Jeesus luovutettiin ristiinnaulittavaksi.
Jeesusta alettiin viedä ristiinnaulittavaksi (23:26-31). Kyreneläinen Simon pakotettiin kantamaan Jeesuksen ristiä. Kansan joukossa oli kuitenkin edelleen myös Jeesukselle uskollista väkeä, joka valitti ja itki Jeesusta. Vielä Jeesus kuitenkin jaksoi puhua kansalle. Hän muistutti aikaisemmasta opetuksestaan, jonka mukaan Jerusalem tulee tuhoutumaan (19:41-44). Samoin Hän toisti VT:n profetiaa (Hoos.10:8; Jer.25:29).
Jeesus ristiinnaulittiin ja Hänen kanssaan kaksi rikollista (23:32-43). Jeesus rukoili armoa vihamiehilleen. Samalla toteutui profetia Ps.22:19:n mukaan, jossa sanotaan Messiaan puvusta heitettävän arpaa. Jeesuksen päällä oli teksti: ”Tämä on juutalaisten kuningas.” Kansa, sen johtajat ja sotilaat pilkkasivat Jeesusta, samoin toinen ristiinnaulituista rikollisista. Mutta toinen olikin katuva ja katsoi rangaistuksensa olevan oikeutettu, toisin kuin oli Jeesuksen laita. Rikollisen pyyntö Jeesukselle oli, että tämä muistaisi häntä, kun Jeesus tulee valtakuntaansa. Jeesus antoikin tälle rikolliselle lupauksen pelastuksesta, pääsemisestä jo samana päivänä paratiisiin.
Jeesuksen kuolema ja hautaaminen
Jeesuksen kuoleman edellä tapahtui mullistavia asioita (23:44-49). Keskipäivällä aurinko pimeni kolmeksi tunniksi. Juuri ennen Jeesuksen kuolemaa Jerusalemin temppelin väliverho repesi keskeltä kahtia. Kyseessä oli melko raskas, läpinäkymätön vaate, joka erotti temppelin kaikkein pyhimmän temppelin muusta pyhästä osasta (2.Moos.26:31-33). Kaikkein pyhimmässä osassa kävi ylimmäinen pappi vain kerran vuodessa. Mutta nyt esiripun revettyä avautui pääsy kaikkein pyhimpään jokaiselle uskovalle (Hepr.10:19-22). Tässä tapahtui rajankäynti vanhan ja uuden liiton välillä. Jeesus kuoli, mikä oli niin dramaattinen tapahtuma, että Jeesuksen ristiinnaulinneiden ja Häntä vartioineiden sotilaiden päällikkökin, sadanpäämies, tunnusti Jeesuksen olleen viaton. Jeesuksen kuolemalla olikin paljon todistajia, joihin tapahtuma teki suuren vaikutuksen.
Jeesuksen hautasi korkea-arvoinen, rikas ja hurskas juutalainen Joosef, joka oli Arimatian kaupungista (23:50-56). Hän ei ollut yhtynyt neuvoston päätökseen eikä osallistunut sen toimiin Jeesusta vastaan. Pilatuksen luvalla Jeesuksen ruumis otettiin alas ristiltä, valmisteltiin hautaamista varten ja pantiin kallioon hakattuun hautaan. Galileasta tulleet naiset lähtivät Joosefin mukaan ja näkivät, kun Jeesuksen ruumis pantiin hautaan. Vielä tässäkin toteutui VT:n profetia, jonka mukaan Messias saa rikkaan haudassa leposijansa (Jes.53:9). Jeesuksen kärsimys oli takana, mutta Hänen ruumiinsa ei tulisi olemaan kauan haudassa!
Jeesuksen ylösnousemus
Luukkaan evankeliumin viimeinen luku 24 käsittelee Jeesuksen ylösnousemusta. Hänen ylösnousemuksensa sai paljon todistajia. Ylösnoussut Jeesus ilmestyi uudistuneessa ruumiissaan 40 päivän ajan. Samalla Hän määrätietoisesti avasi seuraajansa näkemään, että VT:n kirjoitukset todistivat niin Messiaan kärsimisen kuin Hänen ylösnousemuksensa. Kirjoitukset todistivat myös siitä, että evankeliumia aletaan julistaa kaikille kansoille (24:47). Jeesuksen taivaaseen ottamisen tapahtuessa oli enää kymmenen päivää helluntain tapahtumiin, jossa Jeesuksen seuraajat kastettiin lupauksen mukaan Pyhällä Hengellä ja he saivat voiman viedä evankeliumia eteenpäin. Luukas lopettaa ensimmäisen kirjoitusosansa tähän ja jatkaa toisessa osassa, Apostolien teoissa, kertomalla evankeliumin leviämisestä ensin juutalaisten ja sitten pakanoiden parissa.
Lähteet
Zondervan NIV Bible Commentary. Volume 2: New Testament (Grand Rapids, Michigan, 1994).
